Olen ollut vuoden sisään 2 kertaa sairauslomalla masennuksesta.. Tämä viimeisin sairasloma 6vkoa loppui tänään ja palasin töihin.
Mieheni nimittäin ilmoitti ettei jaksa enää sairauttani.. eikä jaksa suhdettamme, ellen parane (pian).. Päätin siis "parantua"..
Tämän päivän olen ollut töissä, ja viikon verran olen esittänyt kaiken olevan "ok".. Nyt yksin kotona miehen ollessa iltavuorossa.. OLEN IHAN POIKKI!!
En haluaisi ajaa suhdettamme karille tämän sairauden takia.. Ainut keino on siis olla kuin mikään ei olisikaan..
Mieheni nimittäin ilmoitti ettei jaksa enää sairauttani.. eikä jaksa suhdettamme, ellen parane (pian).. Päätin siis "parantua"..
Tämän päivän olen ollut töissä, ja viikon verran olen esittänyt kaiken olevan "ok".. Nyt yksin kotona miehen ollessa iltavuorossa.. OLEN IHAN POIKKI!!
En haluaisi ajaa suhdettamme karille tämän sairauden takia.. Ainut keino on siis olla kuin mikään ei olisikaan..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Yksi konsti se on tuokin.Toki ei se kauan kestä esittää mitä ei ole.
Harmi kun ei mikään kestä.
Voimia.
Siinä vastauksen jyvä paranemiseesi !
En yhtään ihmettele että olet masentunut kun joudut kestämään tuollasta henkistä väkivaltaa. Onko hän todella sellainen mies jonka haluaisit rinnallesi jos vaikka sairastuisit syöpään tai muuhun vakavaan tautiin? Mistä voit olla varma ettei hän silloinkin vaan kyllästy sinuun ellet parane hänen mielikseen? Masennus on sairaus siinä missä syöpäkin, eikä siitä voi pelkästään (vankkumattomallakaan) tahdolla parantua.
Miehesi vaatimus on ensinäkin oksettavan itsekäs, mutta pahinta siinä on se, että siitä on sinun parantumiselle huomattavaa haittaa. Hän suorastaan kieltää sinulta oikeuden omiin tunteisiisi ja eheytymiseen. Ei hän välitä sinun voinnistasi tai onnesta, vaan hän ajattee vain ja ainoastaan omaa etuaan.
Minusta kyllä tuntuu siltä että tämä miehesi on pahimman luokan NARSISTI. Et ehkä itse huomaa (tai halua myöntää) sitä, mutta hän selvästi manipuloi sinua syyllistämällä sinua masennuksestasi. Ei terve ja välittävä ihminen aseta tuollaisia uhkavaatimuksia hänelle rakkaalle ihmiselle. Toivon todella että voit nähdä tämän myös itse, ja että pääset hänen otteestaan pian. Ennen tätä en usko että vointisi tulee ainakaan kohenemaan.
"Henkilöitä, joilla on narsistinen persoonallisuushäiriö arvioidaan olevan noin 1 % väestöstä ja 2-16 % potilasaineistosta. Narsistinen persoonallisuushäiriö on oireyhtymä, johon kuuluvat muun muassa seuraavat
piirteet: itsekeskeisyys, manipuloivuus, hallitsevaisuus ja tunteettomuus.
Tunnetasolla tällainen ihminen on pinnallinen, impulsiivinen, kateellinen, toisia omiin tarpeisiinsa käyttävä, ihailua vaativa, itsestään ja ominaisuuksistaan suuria kuvitteleva, vastuuton, ei koe syyllisyyden tuntoa ja lisäksi hänellä on empatian puute. Hän ei ota riittävästi huomioon muita ihmisiä tai heidän tarpeitaan ja oikeuksiaan, vaan käyttäytyy ylimielisesti ja röyhkeästi. Hänellä ei ole kykyä tai halua myötäeläytyä toisen tilanteisiin tai tunteisiin. Narsismin avulla hän suojautuu pienuutta, avuttomuutta, keinottomuutta, kateutta ja riippuvuutta vastaan."
Tässä vielä linkki narsistien uhrien tuki ry. :n sivuille josta löytyy tietoa narsismista, sekä keskustelupalsta josta voi saada vertaistukea:
http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=100&valikko=1
Muista ettei hänen käytös ole sinun syytäsi, etkä sinä ansaitse tällaista kohtelua! Hae apua tilanteeseesi mahd. pian jotta tervehtymisesi voi todella alkaa. Onnea ja hyviä vointeja sinulle!
Jopa sinä teet heppoisin perustein diagnoosin tuntemattomasta ihmisestä. Turhan moni tuudittautuu ajatukseen, että kaikki ongelmat johtuvat puolison, työkaverin, naapurin tai sukulaisen narsismista. Nämä ihmiset eivät halua olla rehellisiä edes itselleen.
Kun olin psykiatrilla, hän diagnosoi läheiseni paranoidiseksi eli vainoharhaiseksi näkemättä läheistäni. Diagnoosi on silti epäilemättä aivan oikea. Moni ongelmistani ovat tuota "perintöä" ja toinen läheiseni täytti kaikki narisistin oireet. Lisää ongelmia tuli hänen käyttäytymisestään ja toiminnastaan. Elämä tuollaisten häiriintyneiden ihmisten lähellä on maanpäällistä h*lvettiä. Kun heidän uhrinsa on puolustuskyvytön pieni lapsi, ovat puolustautumiskeinot ja vitsit siten aika vähissä. Vain huostaanotto voisi pelastaa lapsen myöhemmältä sairastumiselta.
miten kauan sä jaksat sitä...? Miten kauan sä jaksat esittää...? Mä en ole koskaan jaksanut.....
Sun mies ei osoita kovin suurta ymmärrystä sua kohtaan (eli siis ei yhtään). Mutta sä varmasti rakastat häntä, koska haluat esittää "tervettä" hänen vuokseen.
Ajattele, jos sä jo viikossa meet ihan loppuun, niin miten sä jaksaisit jatkaa noin vuosikaudet....??
Mä en ole koskaan jaksanut esittää..... mitään.... mulla ei ole voimaa siihen.... kun voimat menee..... selviämiseen.
Miten sä koet tulevaisuuden? Ajattelitko sä että yrittäisit jatkaa esittämistä?
Pidäthän huolen itsestäsi! Voisitko sä puhua miehesi kanssa, kertoa hänelle, ettei masennuksesta ihan noin vain "parannuta", että parantuminen on vuosikausien mittainen prosessi... Luuletko että hän voisi ymmärtää?
Ja pystytkö aloittamaan oman - oikean! - parantumisprosessisi? Esim. terapian?
Aika kurja juttu! Tulipa mieleeni kun itse eka kerran sairastuin masennukseen. Minulle se ei täysin tuntematon sairaus ollut koska lähipiirissäni oli parikin masennuksen läpikäynyttä. Mieheni ei tuntenut sairautta yhtään. Luuli että masentunut on ns. päästään sekaisin. Sain terapeutilta mukaan vihkosia, joissa on kerrottu mitä masennus oikeasti on. Kyllähän niissä opuksissa jossain sekin sanottiin että masennuksesta ei noin vain sormia napsauttamalla parane. Ja että syvästi masentuneelle on turha mennä sanomaan että "hop hop, takki niskaan ja lenkille" tms. Mieheni luki kuitenkin nuo tuomani esitteet ja on mielestäni tosi hyvin nyt suhtautunut. Aina ei kaikkea ymmärrä mutta sitten keskustellaan. Yrittäkää tekin jutella syvästi asioista ja hanki tietoa masennuksesta miehellesi. Älä missään tapauksessa rupea väkisin "parantumaan", siinä käy niin että sairastut pahemmin!