Tilanne analyysi

Itse en pystyisi enää nyt viisikymppisenä lähtemään liikkeestä. Kaikki ystäväni ja arkipäivän ihmissuhteet kytkeytyvät uskovaisten yhteisössä elämiseen. Samoin perheiden keskinäinen kanssakäyminen.

Minulle ja perheelleni ei jäisi mitään jos lähtisin/lähtisimme pois. Joutuisin aloittamaan ihmissuhteiden luomisesta. Se olisi onneton tilanne. Luultavasti masentuisin. ja millä täyttäisin viikoloppujen seuroissa olo ajan? Millaiseksi rakentaisin elämäntapani? En tiedä.

En pidä moniakaan meidän elämäntapa sääntöjä raamatullisina. Mutta minulla ei ole mitään mahdollisuutta niitä muuttaa. Eikä mahdollisuutta myöskään lähteä pois. Uskomisen asia on minulle myös tärkeä, että on synnit anteeksi. (Uskon kylläkin että muissakin uskoissa pelastuu.)
9506
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

Mitä "elämäntapasääntöä" et pidä raamatullisena?

Äänestä

Et todellakaan ole umpikujassa.

http://www.hakomaja.net/sekalaista/askeleet-irti-srksta

Toivon että tuosta on sinulle apua :)
Sinun tilanteesi on kyllä todella hankala, myönnän. Kun on liikkeessä ollut yli viisikymppiseksi, niin kaikki ihmissuhteet kytkeytyvät lestadiolaisiin.
Ajatteleeko vaimosi asioista samalla tavalla? Jos ajattelee niin tilannehan on paljon helpompi. Et joutuisi tekemään ratkaisuasi yksin.

Ja jos lähdet, on mahdollista että joudut muuttamaan toiselle paikkakunnalle, jotkut ystäväsi saattavat jopa katkaista välisi sinuun jne. Sinä et kuitenkaan voi heille mitään, sillä he ovat sokeasti kuuliaisia SRK:lle, eivätkä ymmärrä itsekään mihin ovat sotkeutuneet.

Suosittelisin ensimmäisenä varaamaan ajan terapeutille, tai ottamaan yhteyttä Uskontojen Uhrien Tukeen, jospa ne asiat lähtisivät sitä kautta selviämään :)

Äänestä
  • " - - , jotkut ystäväsi saattavat jopa katkaista välisi sinuun jne."

    Eivät tuollaiset ole ystäviä. Ystäviä ovat ne, jotka EIVÄT katkaise välejä.

    Äänestä

  • asdf-man kirjoitti:

    " - - , jotkut ystäväsi saattavat jopa katkaista välisi sinuun jne."

    Eivät tuollaiset ole ystäviä. Ystäviä ovat ne, jotka EIVÄT katkaise välejä.

    Hyvin sanottu. Mutta jos on vaan hyvin vähän ystäviä, ei haittaisi jos ne pysyisivät.

    Äänestä

  • asdf-man kirjoitti:

    " - - , jotkut ystäväsi saattavat jopa katkaista välisi sinuun jne."

    Eivät tuollaiset ole ystäviä. Ystäviä ovat ne, jotka EIVÄT katkaise välejä.

    Mutta he saattavat tehdä sen juuri siksi, koska ovat vl:iä ja ovat kuuliaisia SRK:lle. He tekevät sen pelosta koska eivät tiedä muutakaan tapaa toimia. Joskus jopa varoiteltiin liian syvällisestä ystävyydestä ei-vl:ien kanssa, ja ei sitä kyllä vieläkään kovin hyvällä joissain paikoissa katsota.

    Äänestä

  • Musta Lammas kirjoitti:

    Mutta he saattavat tehdä sen juuri siksi, koska ovat vl:iä ja ovat kuuliaisia SRK:lle. He tekevät sen pelosta koska eivät tiedä muutakaan tapaa toimia. Joskus jopa varoiteltiin liian syvällisestä ystävyydestä ei-vl:ien kanssa, ja ei sitä kyllä vieläkään kovin hyvällä joissain paikoissa katsota.

    liian syvällisistä suhteista nimemomaan "oman porukan" eli ns. vl:n kanssa.

    Noitten vl-ulkopuolisten kanssa kyllä aina pärjää, sillä johan lihakin vetää sinnepäin ja huomaa ettei niistä ole mitään haittaa...

    Äänestä

Sanoit: "Minulle ja perheelleni ei jäisi mitään jos lähtisin/lähtisimme pois."

Onko vl usko tosiaan se asia jonka ympärillä kaikki pyörii? Jos hyppää pois piiristä, menehtyy? Kuule hyvä veli, etkö usko Jumalasta hyvää?

Äänestä
  • Pointtisi on erittäin hyvä.
    Tilallehan voit kehitellä sunnuntaisin vaikka kirkossa käymistä, lapsille päiväkerhon sijasta kirkon järjestämiä kerhoja jne.. :)

    Äänestä

  • Musta Lammas kirjoitti:

    Pointtisi on erittäin hyvä.
    Tilallehan voit kehitellä sunnuntaisin vaikka kirkossa käymistä, lapsille päiväkerhon sijasta kirkon järjestämiä kerhoja jne.. :)

    On se yksinäistä jos on joutunut ulos jumalanvaltakunnan.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Umpikujassako kirjoitti:

Itse en pystyisi enää nyt viisikymppisenä lähtemään liikkeestä. Kaikki ystäväni ja arkipäivän ihmissuhteet kytkeytyvät uskovaisten yhteisössä elämiseen. Samoin perheiden keskinäinen kanssakäyminen.

Minulle ja perheelleni ei jäisi mitään jos lähtisin/lähtisimme pois. Joutuisin aloittamaan ihmissuhteiden luomisesta. Se olisi onneton tilanne. Luultavasti masentuisin. ja millä täyttäisin viikoloppujen seuroissa olo ajan? Millaiseksi rakentaisin elämäntapani? En tiedä.

En pidä moniakaan meidän elämäntapa sääntöjä raamatullisina. Mutta minulla ei ole mitään mahdollisuutta niitä muuttaa. Eikä mahdollisuutta myöskään lähteä pois. Uskomisen asia on minulle myös tärkeä, että on synnit anteeksi. (Uskon kylläkin että muissakin uskoissa pelastuu.)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu