Epäilisin itsellä jonkunnäköistä burnout-fiilistä... Olen siis 17 vuotias nuori tyttö jolla olisi ehkä elämä vielä edessä ja asun onnellisesti poikaystävän ja marsun kanssa mutta työelämä on mitä on. Oon harjottelijana päiväkodissa, mutta motivaatio ja ilo siihen kadonnut vaikka rakastan lapsityötä... Olen jatkuvasti väsynyt ja ärtynyt vaikka nukkuisin kuinka paljon. Tuntuu vain etten jaksa enää mitää ja riitelen kaikkien kanssa nykyään. Onko tämä kenties burnout? Mitä asialle voisi tehdä?
Kiitos ajastanne.
Kiitos ajastanne.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Nii ja vielä tietenkin sitäkin miettinyt että vatsani on jatkuvasti kipeänä ja saan vähän väliä (useamman kerran päivässä) useimmiten käydä vessassa kun maha on vähän kuralla... Tiiä sitte johtuuko burnout jutuista/stressistä vai jostai aivan muusta.
tuollaiset vaivat saattavat johtua siitäkin.
Ei, kofeiinia en käytä...
NO, SILTI KOFEIININ VIKA, SE AIHEUTTAA JUST TUOLLAISTA HULLUUTTA JA SEKOPÄISYYTTÄ!!!
Anteeks kuinka? Voin kyl sanoo suoraa että kofeiinia en käytä. Esim. kahvia en juo koska se maistuu nii helvetin paskalta, ja energiajuomia en käytä koska niistä tulee huono olo. Veikkaan, että oon kofeiiniherkkä henkilö, ja ei, en ole hullu.
Tähän alkuun pitää sanoa yksi asia, joka ei toivottvasti ärsytä sinua. Olet vasta kovin nuori ja koska itse olen yli 40, voin kokemuksen perusteella suositella sinulle erittäin lämpimästi, että käyt lääkärillä juttelemassa tästä asiasta ihan suoraan.
Elämään kuuluu hyvät ja huonot jaksot, on aivan oikeutettua olla välillä huono tuulinen ja ärtynyt, se on sitä elämää. Mutta jos olo on jo pitempään huono niin silloin on hyvä käydä vaikka terveyskeskuksessa yleislääkärillä, kyllä he auttavat varmasti.
Yksin ei kannata asioita murehtia, vaan on hyvä kertoa niistä jollekin; poikaystävälle, kaverille, lääkärille, vanhemmille, jollekin jolle voi puhua. Ja se on jo hieno asia, että olet kirjoitanut tänne ! :)
Monet sinun ikäisesi ei tunnista tuntemuksiaan läheskään niin hyvin kuin sinä. Epävarmuus omasta olostaan myös kuuluu tuohon ikään. Suosittelen sinulle hyvin lämpimästi lääkärin juttusilla käyntiä, sitä ei kannata pelätä vaan päinvastoin osoittaa rohkeutta käydä juttelemassa.
Hyvää oloa sinulle, asiat tulee varmasti kuntoon !
Kiitos, tuo kyllä rohkaisi hieman oloa. Äidilleni koitin sanoa asiasta tänään puhelimessa ja hän vain tokaisi että koita jaksaa... Poikaystävälle en ole uskaltanut kertoa vaikka saman katon alla asumme, hän ei kuitenkaan ottaisi asiaa tosissaan.. Tänäänkin töissä lenteli tiskikoneest haarukat ja muut puhtaina lattialle ja muutenkin kaikki meni päin honkia, eikä jaksanut mikään kiinnostaa. Harkitsen lääkärillä käyntiä. :)
Hienoa kun otit asian puheeksi äidillesi.Se että hän ei muuta sanonut kuin, että koita jaksaa on aika yleistä vanhemmilla - valitettavasti.
Ehkä äitisi ajattelee, että tuo kuuluu ikääsi - mikä myös voi pitää paikkaansa tai että ei se niin vakavaa ole - joka voi myös pitää paikkaansa.
Puhelimessa on myös aika vaikea jutella, jos sinulla on mahdollisuus niin voisit vaikka tavata äitisi, vaikka ihan muuten vaan ja sitten ottaa asian puheeksi ja hieman ehkä painottaa sitä, että sinulla on paha olla. Me vanhemmat luulemme joskus tietävämme asiat paremmin ja joskus on hyvä myös ns painottaa ja jankuttaa meille asioista, jotta sitten huomaisimme paremmin asiat :)
Poikaystäväsi voi ehkä myös yllättää sinut myönteiseti ja ottaakin asian tosissaan. Kannattasiko kokeilla, ei kai siinä mitään häviäkään..
On hyvä, että on läheisiä joille puhua, mutta jos paha olo vaan jatkuu ja läheiset ei otakaan asiaa niin kuin haluat, niin aina voi- kuten edellisessä viestissä mainitsin - jutella lääkärille ja myös oman terveyskeskuksen terveydenhoitajalle, jolle olisi ehkä helpompi mennä kuin lääkärille.
Ns "mokat" ja tälläiset kuuluvat elämään ja myös työelämään ja ovat aivan normaaleja asioita, joita ei tarvi häpeillä. Kaikille sattuu niitä. Niille ei satu mitää,jotka ei teekään mitään ;)
Kauheasti zemppiä ja hyvää oloa !
Tuli vain mieleen että onko suhteessa jotain vikaa, joka mielipahaa aiheuttaisi?
Suhteenne ei voi olla kypsä ja kantava jos mielenliikkeistään ei voi toiselle kertoa.
Ehkä kannattaisi olla omillaan ennenkuin lähtee leikkimään kotia ihmisen kanssa, jonka kanssa ei pysty edes kommunikoimaan.
Ei, suhteessa ei ole mitään vikaa. Harvoin riitelemme, mutta silloinkin tulee ilmaa hieman puhdistettua.. Riidathan kuuluvat elämään ^^ Oloni on nyt hieman parempi, ollut kyllä vähän väliä sairaslomalla flunssan takia ja muutenkin huonon olon takia.
Hyvä, että olet havahtunut havainnoimaan omaa oloasi. Hyvin usein nuorten ihmisten uupumus jää huomaamatta, kun sen katsotaan kuuluvan normaaliin ikävaiheen mielialavaihteluihin.
Hyvä keino lääkärissä käynnin lisäksi on etsiä tietoa netistä. Olet varmaan niin tehnytkin. Lue mahdollisimman monia artikkeleita masennuksesta, uupumuksesta / burnoutista ja tee beckin seula http://www.ahjos.net/masennus/beck.htm
Tutkaile, löydätkö paljon yhtymäkohtia omaan tilanteeseesi. Burnout on pitkän sressin tulos. Onko sinulla ollut pitkään yli voimavarojen käyvä elämänvaihe?
Myös pitkä ja pimeä syksy voi aiheuttaa joillekin kuvaamiasi oireita. Niinkin yksinkertaiset asiat, kuin terveelliset elämäntavat (tai niiden puute), vaikuttavat yllättävän paljon jaksamiseen: uni, ravinto, ulkoilu jne.
Hyvää vointia sinulle!