Ehkä on niin, että osa mun puheista joita olet aatellu mun oudoksi huumoriksi ei olekaan ollut sitä. Oot nähny mun nauravan sellaislle asioille joille sun mielestä ei missään tapauksessa olisi
kuulunut nauraa. Ehkä se onkin ollu mun ainoa tapa selvitä tilanteesta, jossa mun mielestä ei enää ollu mitään selvitettävää. Mulla ei ollu muuta tapaa selvitä siitä "elossa", koska et suostunu puhumaan. En koskaan saa tietää sitä. Mikä sun mielestä on moraalin vastaista. Puhuminen jonkun kanssa? Koko tää tilanne on ihan solmussa eikä siihen ole muuta ratkaisua.
kuulunut nauraa. Ehkä se onkin ollu mun ainoa tapa selvitä tilanteesta, jossa mun mielestä ei enää ollu mitään selvitettävää. Mulla ei ollu muuta tapaa selvitä siitä "elossa", koska et suostunu puhumaan. En koskaan saa tietää sitä. Mikä sun mielestä on moraalin vastaista. Puhuminen jonkun kanssa? Koko tää tilanne on ihan solmussa eikä siihen ole muuta ratkaisua.
Vastaukset 2
Vanhimmat
liian monta kertaa sanat pudonneet virran vietäväksi. Ei ollut kyse siitä lähellä olemisesta. Vaan siitä etten ollut jossain asiassa niin tosissani kuin luulit. Kyllä olin siitä saanut käsityksen seinien ulkopuolelta jo elokuussa. Nyt katson maailmaa yksinäisen silmin.
"Ehkä se onkin ollu mun ainoa tapa selvitä tilanteesta, jossa mun mielestä ei enää ollu mitään selvitettävää.
Mulla ei ollu muuta tapaa selvitä siitä "elossa", koska et suostunu puhumaan."
en oikeen ymmärrä noiden lauseiden yhtälöä.
Eli onko tämä sitä naisen logiikkaa. En saanut tulla puhumaan, naurat vaan mulle. Mutta mun olis pitäny puhua. Mitävittua