Kohta kaksivuotias poikamme ei osaa puhua yhtään, vaan itkee joka välissä. Edes alkeelliset kyllä/ei eivät ole vielä menneet jakeluun. On tosi raivostuttavaa kun ruuat lentää ensin lattialle, sitten niiden perään itketään lisää, tarjoamani lelut, kirjat, ym ei kelpaa ja hetken päästä juuri se on ainoa mahdollinen lohduke. Mikä tässä mättää, me muut olemme aivan normaaleja, puhumme, kommunikoimme, leikimme ja laulamme. No, ei tämäkään kiljukaula aina huuda, vaan leikkii ajoittain ihan sopuisasti - riehakkaasti isosiskonsa kanssa tai rauhoittuu lukemaan kirjaa kanssani. Mutta NIIN MONTA kertaa päivässä karjuu varsinkin minulle, äidilleen, ja ne syyt ovat niin mitättömiä, ettei tiedä rupeaisiko itse nauramaan vai itkemään. Ja ihan kuin siitä olisi tullut jokin tapa vain siitä huutamisesta, tarkoitan että kun kyyneliäkään ei "itkiessä" tule. Eikö lapsilta yleensä tule kyyneliä kun itkettää?
Vertaistukea huudon keskelle
muuten pakenee järki
3389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oliskos kenties uhmaikä iskenyt...?
Nyt vähän päälle kolmivuotias tyttö, kuulostaa tutulta kaksivuotiaalta. Puhetta ei tullut kuin ehkä kolme sanaa, huutoa sitäkin enemmän.
Ajattele sitä nin; jos itse et osaisi puhua, olisit vankina maassa jossa puhutaaan kieltä jota et vain ymmärrä vaikka kuinka yrität, et saa kerrottua kenellekään mitä tahdot, mihin sattuu, mitä tunnet. Vituttaisi sinuakin :D ainakin meillä ylivoimaisesti suurin osa tuosta huudosta johtui silkasta turhautumisesta, joka väheni sitä mukaa kun sanoja tuli.
Oletteko puheen puuttumisen vuoksi käyneet tutkimuksissa? Onko neuvolassa kiinnitettty asiaan huomiota? Jos ei, nyt on korkea aika. Kuulontutkimus ensin, jos se on kunnossa, on monta monta tapaa auttaa lasta jolla on puheenkehityksessä, ymmärtämisessä tai tuottamisessa. vaikeuksia. Meillä ovat molemmat lapset hyötyneet noista keinoista suunnattoman paljon, terapeutit ovat kullanarvoisia. Ja niin se huuto väheni...
Ai niin, ja tuhannesti sympatiaa. Minä muistan elävästi miltä se tuntui, olin hajota niiiiiin monta kertaa. Ja välillä vieläkin. Mikä on päivähoitotilanne? Muita lapsia? Tarvitseko SINÄ vähän aikaa poissa kiljukaulan luota, saatko sitä?
***
Kiitos viestistä! Joo, kyllä mekin odotamme sitä puhetta kuin kuuta nousevaa. Puheterapeutin kontrollissa ollaan jo oltu ( fysioterapeutin neurologin) ja kohta mennään taas. Toivottavasti siitä on hyötyä, koska minusta tuntuu että puheen kehitys on junnannut paikoillaan jo yli vuoden. Varmaan turhautumisen seassa on alkavaa uhmaakin ja tarhapäivien väsymystä, ja sitä cocktailia saa nyt äiskä nauttia sitten riittämiin...
Mutta oli mukavaa saada todistus siitä, että se joskus loppuu.