Kertoisitko tarkemmin, kenellä lääkärillä olet käynyt, miten olet tutkimuksiin päätynyt ja millaisia tutkimukset ovat olleet? Minulle ADD ja ADHD ovat aika uusi tuttavuus. Törmäsin asiaan etsittyäni selitystä lapseni käytökselle ja totesin pian, että puolisoni on selvä ADHD-tapaus (häntä on lapsena tutkittukin ylivilkkauden vuoksi) ja itselläni on viitteitä ADD:n suuntaan.
Olen ollut aikanani pahasti pirikoukussa, kaksikin kertaa. Muut päihteet eivät niinkään ole kiinnostaneet. Lopullisesti lopetin seitsemisen vuotta sitten, minkä jälkeen olen hankkinut itselleni ammatin, perheen, talon ja saanut elämäni kuntoon. Arkielämä on silti vaikeaa, ja kaipaisin keinoja saada oma toimintani järjestykseen, myös siksi, että onnistuisin tyttäreni kasvatuksessa niin, että hän voisi aikanaan olla itseensä tyytyväisempi kuin minä olen itseeni.
Ajatus ADHD:n ja ADD:n lääkityksestä ällöttää. Olen antanut vauhdin kusta itseäni silmään liian monta kertaa, enkä usko, että olisi sen parempi elää laillisen pirin varassa. Vastustan muutenkin länsimaisen kulttuurin ylenmääräistä medikalisoinnin tarvetta. Entisenä pirinistinä en mitenkään voisi syöttää lapselleni jotain Concertaa. Olisi hienoa kuitenkin saada diagnoosi itselleni ja lapselleni ja löytää selitys sille, miksi olen sellainen kuin olen.
Mukavaa ainakin kuulla, että en ole ainut.
Olen ollut aikanani pahasti pirikoukussa, kaksikin kertaa. Muut päihteet eivät niinkään ole kiinnostaneet. Lopullisesti lopetin seitsemisen vuotta sitten, minkä jälkeen olen hankkinut itselleni ammatin, perheen, talon ja saanut elämäni kuntoon. Arkielämä on silti vaikeaa, ja kaipaisin keinoja saada oma toimintani järjestykseen, myös siksi, että onnistuisin tyttäreni kasvatuksessa niin, että hän voisi aikanaan olla itseensä tyytyväisempi kuin minä olen itseeni.
Ajatus ADHD:n ja ADD:n lääkityksestä ällöttää. Olen antanut vauhdin kusta itseäni silmään liian monta kertaa, enkä usko, että olisi sen parempi elää laillisen pirin varassa. Vastustan muutenkin länsimaisen kulttuurin ylenmääräistä medikalisoinnin tarvetta. Entisenä pirinistinä en mitenkään voisi syöttää lapselleni jotain Concertaa. Olisi hienoa kuitenkin saada diagnoosi itselleni ja lapselleni ja löytää selitys sille, miksi olen sellainen kuin olen.
Mukavaa ainakin kuulla, että en ole ainut.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Concerta ei ole huumausaine. Se on lääke, joka on kemialliselta rakenteeltaan amfetamiinin johdannainen.
Penisilliini on lääke, jota saadaan mm. homesienistä Penicilum ja Aspergillus. Voidaan valmistaa myös synteettisesti.
Ampisilliini on lääke, joka on penisilliinin kemiallinen johdannainen. Ampisilliinillä ei ole mitään tekemistä homeen kanssa.
Kemiassa yhdenkin atomin sijaitseminen rakenteessa eri paikassa muuttaa, eli toisin sanoen muuttaa ao. johdannaisen, vaikutukset täysin toiseksi.
Kannattaa olla tarkkana aineiden ja nimien kanssa, vaikka nuppi ei enää ole kovasti sekaisin. Käsitteet näyttäisivät edelleen olevan.
Olen itsekin kokenut vauhdin hurman ja, kuten toisaalla kirjoitan, olen todennäköisesti ADD-potilas, mutta aivojeni serotoniini- ja dopamiinitasapaino on säädelty toisella lääkkeellä, jolla ei ole mitään tekemistä huumeiden kanssa.
Tosin lääke muistuttaa huumeita sikäli, että siitä saa pelkät reflat, mutta sen avulla pääsen sängystä ylös, enkä enää osoittele pyssyllä omaa nuppiani.
Kirjoitti nimim: Ikuinen krapula?
myös LuKi-häiriön.
Vaikka tarkastan kirjoitukseni useaan kertaan, jää sinne vielä vihreitä: Pitää olla "Penicillum"
En tainnut väittää Concertaa huumausaineeksi. Käytin sanaa vauhti, joka on yleinen stimulantin synonyymi - tai oli ainakin silloin, kun olin itse niitä kiskoin, samoin kuin opiaatteja ja vaikutuksiltaan niihin verrattavia aineita kutsuttiin jarruksi. Stimulanttien vaikutuksissa voi olla eroja, mutta kaikki ovat silti stimulantteja. Niiden vaikutukset ovat keskenään samantyyppisiä ja useimpiin niihin liittyy samoja ongelmia (toleranssin kasvu, psyykkiset vierotusoireet käytön jälkeen, sydänkohtausriski jne.).
Mikä tahansa aine, jota voidaan käyttää huumautumistarkoituksessa on huumausaine. Monet näistä ovat myös lääkekäytössä ja joidenkin määrääminen onnistuu ainoastaan ns. huumausainereseptillä. Monet niistä, jotka eivät ole lääkekäytössä enää, ovat olleet sitä aikaisemmin. Ero lääkekäytön ja huumekäytön välillä voi joskus olla hiuksen hieno, ja tiedän, ettei käyttäjä aina huomaa itse, kun hän sen ylittää.
Mainitsemasi penisilliini ja ampisilliini ovat molemmat antibiootteja kemiallisen koostumuksensa ja alkuperänsä eroista huolimatta. Temgesicilläkään ei ole mitään tekemistä unikon kanssa, vaikka se toimiikin heroiinin korvikkeena.
On vielä kovin vähän tietoa laillisten stimulanttien lapsilla käytön pitkäaikaisvaikutuksista. Monet suhtautuvat niihin skeptisesti, minä olen yksi heistä. Yksi negatiivinen esimerkki löytyy täältä http://www.ritalindeath.com/.
Minä en tuomitse stimulanttien käyttöä, en laillisten enkä laittomien. En ole mikään tuomari. Mutta itse haluaisin perheeni pystyvän elämään ilman stimulantteja, koska olen sekä teorian että käytännön tasolla tietoinen niihin liittyviistä riskeistä. Toivoisin vaihtoehtoisia ja riskittömämpiä hoitomuotoja.
Myös minulla on hahmotusvaikeuksia lukemisen ja kirjoittamisen osalta. Pahoittelen, jos viestiini jäi vihreitä.
ollessani aikanaan päiväkodissa töissä kokeiltiin eräälle ylivilkkaalle lapselle vaihtoehtoista ravintoa eli ruoka ei sisältänyt hiivaa eikä monia muitakaan hyvin tavallisia ainesosia. tämä toimi tämän lapsen tapauksessa, suosittelisin muutenkin kokeilemaan vaihtoehtoisia menetelmiä sillä lääkintä ei ole useinkaan lapsille se paras vaihtoehto---> usein lapsi joutuu käyttämään lääkitystä myös vanhempana. näistä asioista tietää todennäköisesti parhaiten myös oma lääkäri, asiaa pitänee vain kysyä.
Huomautan edelleen, että Concerta ei ole huumausaine, eikä stimuilantti, se on lääke. Kuten "kolmikymppinen" kirjoittaa, hänelle Concerta ei "kolahda" vaan saa hänen epätasapainossa olevan aivokemiansa normaaliksi.
HUOM !! Hänestä tulee normaali, eli suoriutuu päivittäisistä toiminnoista ja työssään ja opiskelussa.
Vauhtiveikko ei suoriudu, koska hänestä ei tule normaalia. On monen vuoden kokemus itsellä. Menee liian lujaa.
Jos sitten jotkut rännittävät Concertaa tai Teemua tai käyttävät muuten niin se on aivan eri
asia. SE EI OLE SAIRAUDEN HOITOA !
Siksi toisekseen Temcesic ei mopo- tai hepomiehelle kolahda, vaan estää opiaattien vaikutukset eli käytön, koska "Teemu" saa aikaan suoraan reflat, ei nousua. Teemu on jarru. Vähän samoin kuin Antabus. Teemun jälkeen pitää vetää 3-kertainen annos hepoa, jos haluaa nuokkua.
Teemu kolahtaa vaan ensikäyttäjille.
Ps: Kannattaa vähän tutkia alan kirjallisuutta ja käyttää tarkkoja termejä. Sinulla tuntuu olevan lapaset kädessä kun selaat tietoa. Vaihda sormikkaisiin niin saa paremman tuntuman.
Pss: Oman tarinasi johdosta en suosita sinulle Concertan käyttöä asenteestasi johtuen, mutta olin käsittävinäni, että lapsesi, joka ei ole käyttänyt huumeita tarvitsee lääkityksen.
Lopuksi kysymys: Munuaiskivikohtaus potilaale annetaan rutiinisti morfiinipistos, jotta kipu ja spasmi ureterissa laukeaa ja kivi poistuu rakkoon, josta se voi poistua virtsatessa tai sitten murskaamalla pienennetään, jotta se mahtuu kusettimesta ulos.
Yleistyksesi mukaan mukaan tämä olisi huumeiden käyttöä.
Minä olen eri mieltä: Se on saiauden hoitoa.
Kannattaisiko sinun kertoa näistä hyvin hallitsemistasi käsite-eroista myös Concertan valmistajalle, joka käyttää valmisteestaan virheellistä stimulanttinimitystä...
Stimulanttien lääkekäytöstä on monenlaisia näkemyksiä. On kiva itsesi kannalta, että tiedät olevasi noin vahvasti oikeassa. Ehkä kaikki lääketieteen asiantuntijatkin kääntyvät tulevaisuudessa kannallesi.
Narkeille on yleensä hyvin tyypillistä ajattelu, jonka mukaan kaikki ongelmat on ratkaistava kemiallisesti. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ennen Ritalinin ja Concertan keksimistäkin oli ihmisiä, joilla oli ADHD ja jotkut heistä ovat saaneet elämässään aikaan hyvin merkittäviä asioita ilman noita mielestäsi ehdottoman elintärkeitä stimulantteja. Omalla kohdallani on auttanut se, että olen (en yksin!)onnistunut järjestämään elämäni sellaiseksi, että pystyn sitä elämään oireistani huolimatta. Tämä on vaatinut paljon työtä, ja joskus menee paremmin, toisinaan huonommin. Yksin en tähän pystyisi, enkä pärjäisi esimerkiksi vieraan palveluksessa työskennellen lainkaan.
Tilapäiseen lääkkeiden käyttöön liittyy vähemmän riskejä kuin jatkuvaan, josta ADHD:n stimulanttihoidossa on kysymys. En ole väittänyt lääkekäyttöä huumeiden käytöksi. Länsimainen lääketiede kuitenkin käyttää lääkkeitä usein kevyin perustein, niin huumeiksi luokiteltavia kuin muitakin. Tästä on erilaisia negatiivisiä seurauksia (mm. sairaalabakteerit).
Henkilökohtaisesti en ole lääkekeskeisen sairaanhoidon kannalla, vaikka lääkkeitäkin välillä tarvitaan. Jotkut ovat myös sitä mieltä, että neurologisten häiriöiden lisääntyminen liittyisi lisääntyneeseen kemikaalialtistukseen (lisäaineet, ympäristömyrkyt, rokotusten apuaineet, kosmetiikka jne.). Onko paras ratkaisu hoitaa tilannetta uudella kemikaalilla?
Mitä lapsiin tulee, heihin kohdistuvat vaatimukset ovat aika rankkoja. En näe täysin terveenä sitä, että lasta tulisi lääkitå niin, että hän menestyisi luonnottomassa kouluyhteisössä. Soisin mieluummin, että koulutus - sen tarve ja tapa, jolla se toteutetaan - joustaisivat lapsen ominaisuuksien mukaisesti. Stimulantteihin liittyy kuitenkin paljon riskejä ja niillä on ikäviä sivuvaikutuksia.
Ei se katupirikään kolahda, jos sitä nautitaan pieninä annoksina vatsan kautta. Teemu ei ole itselleni kolahtanut koskaan, mutta tutut pollenistit tykkäsivät niitä kiskoa silloinkin, kun olivat "kuivilla" pollesta. Tykkäsivät, että niiden kanssa elämä maistui paremmalta. Itse sain piristä aluksi fiksun olon, mistä syystä aloin sitä käyttää. Ajan kanssa annokset kuitenkin suurenivat ja elämä muuttui pahemmaksi säätämiseksi kuin se oli ollut ennen pirin käyttöä. En enää itse huomannut vaikutusta ja kuvittelin tarvitsevani koko ajan lisää.
Ehkä meidän ei ole hedelmällistä jatkaa tätä keskustelua pidemmälle.
kirjoita, jos haluat
[email protected]
Voin kertoa lääkäreistä (huonoista ja hyvistä, tai pikemminkin yhdestä hyvästä) sekä tutkimuksista, joita minulle on tähän mennessä tehty lääkityksestä, sekä diagnoosikriteereistä. Diagnoosin saaminen edellyttää mm. sitä, että oireet ovat kestäneet koko elämän ajan ja hankaloittavat elämää niin, että "ammatin, perheen ja talon" hankkiminen ei onnistu ilman asianmukaisia tukitoimia (terapia, lääkitys).