Kyseessä uros, melkein puoli vuotta. Se on kotona niin kiltti, että ikinä ei joudu kieltämään ja testaamaan tuota Ei-sanaa. Ainoastaan makupaloilla tehdään sitä, että laitan namin maahan, kun koira yrittää odottaa, sanon Ei. Ja hyvin tottelee. En vielä pitkää aikaa ole pitänyt kiusausta, muutaman sekunnin päästä kun koira katsoo silmiini sanon Saa ja koira ottaa namin.
Mutta lenkillä! Koira haukkuu ihan kaikille koirille karvat pystyssä ja siellä Ei ei tehoa. Ensinnäkään en tiedä yhdistääkö koira tuon Ein ollenkaan siihen, että kyseistä toimintaa ei saa tehdä, vai ainostaan että jotain syötävää ei saa ottaa. Tai jotain muuta tavaraa ei saa ottaa (jos vaikka kiellän raahaamasta keppiä sisään).
Lenkit on usein ihan hir-vei-tä ja minulta palaa päreet ja sitten on itsellä huono olo, kun lenkillä käymisenhän pitäisi olla iloista yhteistä puuhaa. Mutta aina alkaa pänniä ja verenpaine nousee ja alkaa melkein itkettää, kun koira rähjää muille. Vielä se on pieni että jaksan pitää remmistä kun haukkuu muita, mutta kohta en enää =(
Koira on kuitenkin kovin alistuvainen ja pehmeä, ihan toisenlainen kuin edellinen narttumme, josta selvästi huomasi dominointitaipumuksen ja piti käyttää kovempia otteita. Sitä paitsi tämä taitaa pelätäkin kaikkia muita koiria ja haukkuu ehkä siksi.
Mutta lenkillä! Koira haukkuu ihan kaikille koirille karvat pystyssä ja siellä Ei ei tehoa. Ensinnäkään en tiedä yhdistääkö koira tuon Ein ollenkaan siihen, että kyseistä toimintaa ei saa tehdä, vai ainostaan että jotain syötävää ei saa ottaa. Tai jotain muuta tavaraa ei saa ottaa (jos vaikka kiellän raahaamasta keppiä sisään).
Lenkit on usein ihan hir-vei-tä ja minulta palaa päreet ja sitten on itsellä huono olo, kun lenkillä käymisenhän pitäisi olla iloista yhteistä puuhaa. Mutta aina alkaa pänniä ja verenpaine nousee ja alkaa melkein itkettää, kun koira rähjää muille. Vielä se on pieni että jaksan pitää remmistä kun haukkuu muita, mutta kohta en enää =(
Koira on kuitenkin kovin alistuvainen ja pehmeä, ihan toisenlainen kuin edellinen narttumme, josta selvästi huomasi dominointitaipumuksen ja piti käyttää kovempia otteita. Sitä paitsi tämä taitaa pelätäkin kaikkia muita koiria ja haukkuu ehkä siksi.
Vastaukset 20
Vanhimmat
http://www.koiraneuvola.fi/keskustelu/viewforum.php?f=5
No kun käytät jo kerran ei-sanaa, niin tuo paikka voisi olla sulle tarkoitettu.
Etsi sieltä hakutoiminnolla hihnakävely, hihnakäyttäytyminen jne, ei-sana löydät varmasti paljon vinkkejä miten se opetetaan koiralle.
Moni tekee sen virheen, että kun se oma karvatassu hihnassa ON JO ALKANUT räyhätä vastaantulijalle, sitten vasta aletaan itse karjua siihen päälle että EI EI TUHMA KOIRA.
Tämänhän se koiraparka tajuaa niin, että jes jes hyvä minä oikein toimittu, kun alkoi tuo omistajakin haukkua ja rähjätä minun tahtiini.
Eli koira ymmärtää, että sen lauma alkoi rähistä sen mukana, kuten koirilla on tapana.
Ei, ehdottomasti ei.
Jo kun näkee koirasta ensi merkit siitä, että kohta voi olla rähinä päällä (niskakarvat nousee pystyyn, pää nousee pystyyn, askel pitenee mahtipontisesti) pitää koiraa kieltää.
Eli HETI kun edellä mainitut kriteerit alkaa olla näkyvissä, koiraa kielletään.
"Ei, nätisti mennään. Ei haukuta" tai mitkä kiellot teillä sitten onkaan käytössä.
Jos koira on jo ehtinyt alkaa rähistä, peli on menetetty, ja kannattaa vain raahata se koira siitä pikapuoliin eteenpäin...
Tähän voisi lisätä vielä sen että ottaa homman itte rauhallisesti mutta päättäväisesti.
Omallani toimii parhaiten se että hiljaisella äänellä, melkein kuiskaten sanon "rauhallisesti, ei melskata... kattotaan jos voi moikata niin moikkaat ja ellei niin ei".
Ja pitää hyvissä ajoin ottaa koira lyhyelle, huomiota herättämättä. Pitää varoa että koira ei mitenkään pysty havaitsemaan omaa valmistautumista tilanteeseen.
Koiralle voi myös opettaa "odota"-käskyn ja/tai pehmeämmän "odota hetki", jolloin koira pysähtyy odottamaan, tai ainakin hidastelee hetken, jos fleksi on pitkällä. Tämä antaa hetken aikaa ottaa koiruus hallintaan.
Jos ja kun nämä keinot eivät ainakaan alussa riitä, niin silloin homma hoidetaan lyhyen kaavan kautta. Ilman mitään enempiä neuvotteluja ja komenteluja koira niin lyhyelle että koivet hädintuskin maata viistää ja viedään se ohi toisen nopeasti.
Ja aloittajalle lohdutuksen sana: Tuo riekkuminen todennäköisesti menee iän myötä ohi. Omalleni oli 2-vuotispäivä sellainen käännekohta että en ollut uskoa silmiäni. Mietin monesti lenkeillä oliko ufo-miehet marsista vaihtaneet koirani toiseen. Kun yhtäkkiä entinen hulivilihummeri oli muuttunut juuri sellaiseksi kuin ihanteissamme koiran kai kuvittelemme olevan.
...minä luin jostakin, että jos koiran hihnaa lyhentää kohtaamistilanteessa, eli ns. vetää koiran lähelleen, koira ymmärtää sen niin, että haluat koiran lähellesi siksi, että se puolustaisi sinua...
Tai jotenkin näin... Ja koiran räyhääminen sen kun yltyy...
Korjatkaa, jos puhun läpiä päähäni...
Olet oikeilla jäljillä, älä enää tätä suomipalstaa ainakaan selaa ettei joku pilaa sinun hyviä ajatuksia.
Tuo on täsmälleen oikein!
Hihna löysällä pitää mennä ohi, siksi on mm. nämä kolinapurkit keksitty että jos koira ei usko eitä
niin voi paiskata sitä jollain eikä tarvitse kiristää hihnaa ja siten antaa koiralle vääriä signaaleja.
Tämä pitää paikkansa että se lyhyelle otto on merkki siitä että omistaja haluaa koiran lähelleen turvaksi, ja antaa luvan rähinän aloittamiseen. Mutta luit kirjoitukseni kuitenkin hieman huolimattomasti: viestissäni nimenomaan sanoin että lyhyelle otto pitää tapahtua hyvissä ajoin ja huomaamattomasti, niin että koira ei tajua sitä tällaiseksi merkiksi.
Tätä voi harjoitella ihan etukäteen siten että vaikka ei ketään olisikaan vastaantulossa niin silti kelaa fleksiä välillä lyhyelle tai kerii remmin ihan lyhyeksi ja sanoo että odota hetki. Sitten mennä hetki lyhyellä ja päästää taas vapaaksi. Näin se menee ja toimii omalla pystärilläni, joka on pystykorvaksikin todella kovatahtoinen.
Kolinapurkit ja muut kuuluu samaan sarjaan sitruunapantojen kanssa ja sopisi mieluummin lähetettäväksi kuuhun... Ilman teknisiä apuvälineitä luolamieskin sutensa kesytti!!!
Mielessäni kävikin tuo, että saatoit todella tarkoittaa HUOMAAMATONTA hihnan lyhentämistä, mitä meilläkin käytetään...
Ettei hampaat irvessä kiskota sitä mustia siihen jalan viereen...
Itse olen samaa mieltä noista kolinapurkeista sun muista härpäkkeistä, että seuraavalla lennolla voisivat kuuhun ampua...
Kolinapurkki kun ei ratkaise itse ongelmaa, vaan sen ongelman seurauksen, eli tässä tapauksessa rähinän...
Sen rähinän synty jää yhä koiran nuppiin kummittelemaan, saati jos sitä vielä jollain peltipurkilla päähän pamautetaan! X)
Miksi opetat kielteisesti?
Sun täytyy kehua, kun koira tekee oikein. Koiran rähistessä remmissä ei kannata torua, sillä koira luulee tilanteen olevan vakava, kun omistajakin on hirmuisena. Tuollainen on aika tietämättömän virhe.
Unohda Ei-sanan opettaminen ja opeta koirasi kulkemaan hienosti. Siedätä koirasi ohitustilanteisiin. Koira oppii parhaiten, kun sitä kannustetaan oppimaan. Eikä toruta.
Koiralla ei ole oppimisen motivaatiota, jos sitä aina torutaan. Ja sitten kun tehdään oikein niin ei tule sitä onnistumisen tunnetta. Tälläinen ei kannusta koiraa oppimaan.
Luulen, että koirasi yhdistää "EI"-käskyn "ei-saa-ottaa-ruokaa" -toimintoon. Joten käskyllä ei ole mitään tekemistä ohituksen kanssa.
Omasta selostuksestani unohtuikin kokonaan tuo, että SITTEN kun koittaa se kerta, että musti ohittaa sen vastaantulijan nätisti, koiraa pitää EHDOTTOMASTI kehua ja kiitellä ja riemastuttaa yli äyräiden...
Koska kehumiseen ja kiittelyyn ja onnistumisien ylistämiseen perustuva koulutus on sekä omistajalle että sille koiralle PALJON MIELEKKÄÄMPÄÄ oppimisenkin kannalta, kuin että pelkästään keskitytään torumiseen ja ei-ei-ei -jankutuksen ylläpitämiseen...
Namin kanssa pyydä mieluummin "odota" joka tarkoittaa muissakin tilanteissa pysähtymistä ja odottamista. Ei sanahan on kielto? Mikset voi kannustaen ja iloisesti pyytää ensin odottamaan ja sitten tuo Saa.
Hormonit hyrräävät tuon ikäisellä ja sillä on epävarma olo. Kun sinä hermostut ja karjut lenkillä, se hämmentyy lisää.
Ole itse rauhallinen ja ohita nuo tilanteet viileästi, vaikka koira kuinka räksyttää. Pelkkä "mennään" riittää oikein hyvin.
Ota myös namuja ja koita ENNAKOIDEN aluksi vältellä liian läheisiä kontakteja (jolloin haukku alkaa) Kierre on saatava poikki. Kehu kovasti, kun koira ei vielä hauku, mutta huomaa kaukana toisen koiran. Vaihtakaa mahdollisuuden mukaan suuntaa tai tiensivua. Siedättäkää pikku hiljaa.
Sanoit itsekin, että se taitaa lähinnä pelätä, rohkaise sitä siis äläkä vahvista sen pelkoa (tilanteessa on sen mielestä nyt oikeastikin jotain pelättävää, koska sinäkin muutut ihan kummalliseksi)
Meidän nartulla oli tuota alta vuoden ikäisenä, etenkin pimeällä mutta edellä mainitusti toimien se on nyt rohkaistunut, eikä enää tunne tarvetta puolustautua uusia tai aiemmin pelottavia koiria kohtaan.
Hermoja ja kärsivällisyyttä siis!
Ja kehu koiraa paljon myös kotioloissa, ihan tyhmistäkin asioista, jotka se tekee nätisti ja oikein. Tällä tavoin sen itsetunto kasvaa. Koirankin on saatava onnistua ja saada osakseen kannustusta. Näin siitä kasvaa tasapainoinen ja luottavainen.
on useita koiria...
Kun vanha koira sanoo pennulle -EI- vanha ärähtää. Jos pentu ei tottele niin vanha käy näykkäämässä kyljestä tai niskasta tai mistä nyt kiinni saa.
Jos pentu ei vieläkään tottele niin sitä ajetaan takaa ja näykkästään kunnolla kunnes pentu näyttää alistumiseleitä. Eli häntä laskee ja olemus köyristyy, korvat laskee alas.
Koira on siis kielteinen kouluttaja laumassa. Se ei sääliä tunne edes ihmistä kohtaan. Koirat ei lue kirjoja mutta silti ne hoitavat laumajärjestyksen kuntoon tavalla tai toisella. Hampaita säästelemättä.
Jos vanha ei toimi tällä tavalla niin nuori nousee sen yläpuolelle ja voi kouluttaa vanhusta joko ärähdellen tai hampaita käyttäen.
Näin toimii tuo aloittajan koira. Noinkin nuori koira kun rähjää niin se vain kokee olevansa uhattu ja sinä et pysty sitä uhkaa estämään.
Jos se vielä on vaikuttanut olevan pehmeä koira niin se todellakin kärsii siitä, että joutuu puolustamaan sekä sinua, että itseään mahdollista vierasta laumaa vastaan.
Sinun pitää ajoissa nähdä koiran olemuksessa tuleva muutos. Kun koirasi näkee jo kaukaa toisen koiran, sen pää luultavasti kohoaa tai hartiat ja häntä menee pystyyn. Siinä kohtaa kiellät ja samalla nyppäiset hihnasta.
Tämän kieltonyppäisyn pitää toistua jos on tarvetta ja luultavasti on.
Juuri pehmeän tuntuisen koiran kanssa voi tulla enemmän hämmennystä. Kiellänkö liikaa jne?
Kun koiraa kielletään oikealla hetkellä lyhyesti ja palkitaan oikealla hetkellä niin kielto ei sekoita päätä.
Jos välillä kielletään ja välillä ei, niin siitä ei ole hyötyä. Myös ihmisen ahdistus tuollaisessa tilanteessa vain lisää koiran ahdistusta. Koira haistaa adrenaliisi ja käytöksesi on hermoilevaa eli koira tulkitsee- tässä on vaaratilanne, mun täytyy suojella tota ihmisraukkaa.
Pehmeä koira ahdistuu ja stressaa enemmän jos se luulee joutuvansa puolustamaan teitä.
Aika usein käy niinkin, että mikäli et nyt puutu tuohon kiellolla niin myöhemmin se voi jopa nappaista sinua koska et päästä sitä selvittämään välejä sen toisen koiran kanssa.
Suosittelen ehdottomasti yhteydenottoa ONGELMAKOIRA kouluttajaan. Namuilla ei saa useinkaan stressaavaa koiraa rauhoittumaan. Kun koira menee ylikierroksille niin siinä ei pehmoilua huomata.
Jotkut koirat syystä tai toisesta rauhoittuu iän myötä. Ikävä kyllä sivusta seuranneena, jotkut kärsivät noista asioista sen 10-15 vuotta, jonka koira elää. Lisäksi tulee sisälle pissimiset ja paikkojen hajoittamiset viimeistään vuoden ikäisenä tai siitä hiukan yli. Murkkuiässä katsellaan, että kuka täällä käskee.
Eräs kuuluisa pehmokasvattaja on sanonut, ettei hän osaa ongelmakoiria kouluttaa. Eli on eri asia opettaa koiralle temppuja kuin opettaa pois jostain riekkuvasta käytöksestä. Rodut ovat erilaisia ja sekin vaikuttaa näihin vaikeuksiin, että missä mittasuhteessa ne on ja miten niistä pääsee eroon. Pelkkä namuilu ei agressiota poista.
ongelmia koiran käytöksen kanssa, pamauttaisi heti ongelmakoirakouluttajalle, johan sinne tunkua olisi, ja minäkin änkeisin sinne töihin hyvien työnäkymien toivossa!
Ei herranjestas, jos ei kotikonstein näistä tällasista kuin hihnakäyttäytymisistä selvitä, niin johan pomppas.
Eri asia jos koira alkaa huvin vuoksi pureskella jokaista vastaantulijaa, edelläkävelijää tai autolla ohi ampaisevaa, sitten ehkä miettisin minä jo avun hakemista...
Mutta että tällasiin täysin normaaleihin koiranomistajan ongelmiin...
Jokainen tavallaan, mutta näin minä mietin...
eli jos koira on mennyt nätisti ohi toisesta koirasta niin voit kiittää ja pitää kiittää.
Mutta mutta jos kiittää riekkuvaa koiraa, joka on toisen ohitettua -vieläkin- täpinöissään vaikkakin hiukan rauhoittunut, palkitset sitä suojelusta. Näin se oppii, että kun tarpeeksi rähjää niin kohta kiitetään. Onnistunut suojelu.
Jos on joskus käynyt katsomassa suojeluharjoitusta tai -koetta niin tietää mitä tarkoitan.
Joskus huonon käytöksen jälkeen se kiitos tulee liian aikaisin ja koira liittää kiitoksen siihen aiempaan tapahtumaan, joka vielä hiukan kuumottaa ja pitää sykettä korkealla.
Jos oma koirani tekee jotain ikävää, kiellän ja tilanteen mentyä ohi pyydän vaikka istumaan ja kiitän siitä istumisesta.
Fleksi on huono parista syystä.
Koira oppii vetämään. Jotta koira pääsee hiukan pidemmälle niin se joutuu vetämään hihnaa. Pentuna koira on joutunut ehkä jopa tikistelemään, että saa hihnaa vedettyä. Näin ainakin oma ensimmäinen koirani. Nelivetona joutui raukka vetämään ja toivoin, että se kohta vahvistuu, että jaksaa VETÄÄ helpommin ;/
Toinen syy on se, että jos et ole osannut opettaa koiralle EHDOTONTA luoksetuloa tai odottamista niin joudut tekemään hihnalla samaa liikettä kuin tekisit virvelillä, eli väsyttämistä ja samalla yrität saada hihnaa kelaan. Joudut siis kerimään koiran luoksesi ja koira kokee tämän yllykkeenä. Aloittajalla ei tainnut fleksiä olla?
Tunsin neljä koiraa, jotka on koulutettu vain namuilla ja pelkällä positiivisuudella ilman kieltoa tai ärähdystä ja näistä kolme koiraa jäi auton alle.
Yksi on edelleen elossa mutta agressiivinen ja sitä pitää väistellä ja varoa. Myös omistajat miettii, että mitähän se koira nyt tahtoo ja voikohan tosta nyt mennä.
Yksi oli livahtanut oven raosta yllättäen ja suoraan kadulle ja auton alle. Ei auttanut namut ei maanittelut kun koiralla oli kivaa.
Yksi oli vahingossa päässyt irti lenkillä ja lähti autoa metsästämään ja hävisi ottelun. Se hyökki aina autoja kohti lenkillä mutta sitä koitettiin vain namuilla poistaa. Luultavasti väärässä kohtaa eli koira oppi hyökkäilemään lisää. Namu toimikin palkkana hyökkäilystä.
Kolmas oli vapaana metsälenkillä, koska tuli välillä luokse kun pyydettiin. Kun jänis sitten lähti jossain loikkimaan niin tämä koira lähti perään huudoista ja KIELLOISTA (kieltoahan ei ollut opetettu!!!) huolimatta. Jänis ehti auton alta pois mutta koira ei. Kummasti tämä ihminen halusikin yllättäen kieltää erittäin negatiivisesti koiraansa juoksemasta auton alle.
Muulloin oli hyvinkin vihaisesti sitä mieltä, ettei koiraa saa koskaan kieltää ei missään tapauksessa.
Kaikki nämä koirat saivat pelkkää kiitosta vaikka olisivatkin hiukan huonosti totelleet luoksekutsua ja milloin mitäkin. Tai niinkuin se samojedi, joka astuu kaikkia ja murisee kun emäntä on liian lähellä tai jotain.
Kun se jänöpupu lähtee nenän edestä koiran ollessa vapaana, toinen koira tottelee kieltoa tai luoksetuloa koska muuten emäntä on vihainen.
Toinen taas lähtee sen jänön perään ja saa vielä namun kun menee emännän luokse. Oli kiva juosta jänön perässä ja saa siitä palkan kun yritti tuoda ruokaa kotiin.
Ikäviä kokemuksia. Suuri osa tuttavistani alkoi kieltää koiraansa viimeistään silloin kun elämä meni hankalaksi. Siinä voi mennä puolivuotta tai vuosi.
Koirahan hankitaan saadaksemme ystävän ja ulkoilukaverin ja iloa elämään.
Toiset taas kieltävät jo pentuna kuten emokoirakin tekee. Kielto ja ripeä niskaravistus ja heti irti, sitten voi taas olla hyvä kaveri.
Koira oppii -EI- sanan ja kaikki on sen jälkeen paljon helpompaa.
syystä, että en suosittele kivakivanamu toimintaa. Tiedän liian monta koiranomistajaa, jotka ovat yrittäneet namujen avulla päästä eroon vaikeuksista mutta ei ole toiminut.
Ainakin noilla "koiraneuvolan" kouluttajilla on tietoa koiran laumakäyttäytymisestä.
Neljä viisi kertaa käynti kouluttajan ja muiden saman ikäisten koirien kanssa pentuharjoituksessa, tutustutaan ja tutkaillaan kunkin koiran käyttäytymistä ja mietitään mistä mikäkin johtuu ja mitä pitäisi tehdä.
En suosittele tuon koiran kanssa menoa johonkin kivakiva koulutukseen, siinäpä selkeä mielipide.
Se että pennun kanssa menee johonkin koulutukseen voi olla hyvä tai huono asia. En todellakaan lähtisi nyt pelkillä namuilla tuota räyhäämistä poistamaan. Jos joku koulutustyyppi kulkee sellaisen nimen alla kuin "ongelmakoirakouluttaja" niin ei se sitä tarkoita, että pitäisi olla valtavia ongelmia ja koira hakataan hiljaiseksi. Väkivaltaa ei käytetä.
Itseasiassa kun pennun kanssa käy tuollaisen pentukurssin niin ei tule niitä ongelmia. Tai jos niitä on niin saa asialliset ohjeet ja neuvot, jotka tukee laumakäytöstä.
Koira voi olla namutoko-koulutettu ja silti se ei tottele joissain tilanteissa vaan karkailee. Kuten tuo naapurin koira. Se on myös purrut toisen naapurin koiraa, kielto vai nami puremisesta? Entäs jos koiralle ei ole kieltoa opetettu?
Jos nyt jonkun koiraongelmiin perehtyneen tähän laittaisin. Ei siis pelkkää ongelmaa vaan myös koulutusta ja varsinkin koiran kasvatusta. Myös pentukäytöskurssi.
http://www.elisanet.fi/uneksijan/
Jos koira on juossut jäniksen tai hirven tai ketun perseessä puoli tuntia, tunnin tai viisi tuntia, ja tulee sitten emännän luokse ja emäntä palkitsee, ei koira todellakaan ymmärrä sitä niin, että se saa palkkion siitä kun silloin viisi tuntia sitten lähti ajamaan sitä jänistä vaikka kiellettiin, ja nyt saa siitä sen palkkion...
Ei tietenkään.
Vaan koira kun elää todellakin tässä ja nyt, se tietää saavansa palkkion siitä luoksetulosta.
Kovin "asiantuntevaa" tekstiä vaikka olikin, ei silti kaikki ihan täsmännyt.
Muutoin olen samaa mieltä.
En nyt vielä ole ongelmakoirakouluttajalle menossa, kyseessähän on vasta pentu, jota opetetaan. Mielestäni ongelmakouluttaja tulee sitten, jos opetuksesta huolimatta räyhää. Enhän käytä ongelmakoirakouluttajaa siihenkään, kun pentu ei osaa vielä noutaa tai ei osaa vielä käyttäytyä muissakaan tilanteissa. Eli näitä asioita opetellaan nyt kotona.
Eilen lenkillä totesin toisen ongelman, jota en maininnut ekassa viestissä: pentu yrittää syöksyä myös ohiajavan auton perään. Vain takaanta tulevien autojen ja pimeällä. Kun kuuluu auton suhahdus, niin syöksähtää perään, vaikka emme kävele edes tien reunassa, vaan pyörätiellä ja pensasaita kulkee tien ja pyörätien välillä.
Kiitos kaikille hyvistä neuvoista, vaikka täytyy sanoa, että kaiken olen lukenut täältä aikaisemminkin =).
Ja ei, flexiä meillä ei ole (joku mietti sitäkin).
tietoa siitä, että miten jatkossa toimit, jotta saat tuon erittäin vaarallisen auton metsästämisen pois. Jonain päivänä jostain syystä saatat ollakin ihan tien vieressä. Lomareissut jne.
Nyt tarvitaan hiukan nykäisyä ja kieltoa samalla hetkellä.
En ole väittänyt, että sinulla on ongelmakoira. Mutta en suosittele menemään noiden "vaikeuksien" kanssa namikivakurssille.
Pennullasi on jo muutamia klassisia alkuoireita, joihin pitäisi jo nyt puuttua kun sillä on murkkuikä alullaan.
Itselläni on ollut neljä koiraa, joista ensimmäinen teki yhtä sun toista ja elämä ei ollut kivaa. Pieni alle 10 kiloinen koira voi tehdä elämästä kakkaa. Rotu ei ollut kovin laumasieluinen. Enemmän kissa kuin koira;)
Tosin toisen rotuisen koiran kanssa tuli myös vaikeuksia ja vasta sitten aloin tarkemmin ihmettelemään, että mitä teen ja tein koiralle rajat. Huom. muutin omaa käytöstäni.
Ennenkuin minulla oli nettiäkään, aloin koulutella koiraa jämptimmin ja nyt luettuani "koirankorjauskirjan" huomaan toimineeni hyvin pitkälti samalla periaatteella.
Nyt ei ole alunperinkään moisia ongelmia. Vaikka koira on puolivuotias ja vilkas vahtirotu. Olen tehnyt joitain asioita jo ensi viikosta alkaen.
Siksi uskallan puhua sen puolesta.
Täällä suomi24:ssä on yksi jos toinenkin ohje ja neuvotaan suunnilleen nuolemaan sen koiran naamakin.
joka jauhoit ongelmakoirakouluttajasta, niin mene vaan perkele itse sinne!
Eikö siihen luupäähäsi nyt mene, että jokaisella KOIRANPENNUN omistajalla tulee eteen MONTAKIN tenkkapoota, eikä niiden kanssa HETI JUOSTA ONGELMAKOIRAKOULUTTAJALLE...!
Meilläkin on ollut monta mutkaa matkassa: hihnassa pienesti vetäminen, vastaantulijoiden haukkuminen, autojen perään hyppiminen jne jne ja kaikesta tuosta ollaan menossa hyvää matkaa ohitse KOTIKASVATUKSEN ansiosta, ilman minkäänlaista ongelmakoirakouluttajaa.
Jos sinua kuuntelee, jokainen pentukoira on ongelmakoira, koska ei osaa heti syntyessään käyttäytyä kaiken tieteen ja taiteen sääntöjen mukaan!
Voi herraisä, löysytä ihmeessä sitä pipoasi, äläkä tuputa tuota ongelmakoirakouluttajaa jokaiseen käänteeseen.
Miksi koiralle pitäisi yleensäkään hokea ei??? Monet ihmiset hokevat koiralleen (tuloksetta) eitä niin paljon että koiraraukka luulee nimekseen ei!
Mietipä itse;yleensä koiralle opetetaan tiettyjä käskysanoja jotka johtavat tiettyyn käytökseen. Esim. istu (koira istuu), paikka (koira jää paikalleen), jätä tai irti (koira irroittaa otteensa esineestä). Mutta minkälainen käytös on ei??? Jos jauhat koirallesi ei, ei, ei kun se rähisee vastaantuevalle koiralle, niin mitä luulet koirasi tästä ymmärtävän?
Koirasi käytös saattaa johtua siitä että se pelkää muita koiria. Tai sitten se kuvittelee että sen pitää puolustaa sinua muilta. Mutta yhtä paljon sen käytös johtuu kontaktin puutteesta. Eli sinulle ei ole kontaktia koiraasi. Eli aloita kipin kapin kontaktiharjoitukset ennen kuin koirasi kasvaa liian isoksi. Aloitat niin että annat makupalan aina kin koira lenkillä tulee viereesi ja katsoo silmiisi. Sitten opetat siihen liittyvän sanan, esim. täällä, jolloin koira tulee viereesi ja ottaa kontaktin sinuun. Näin saat sen hallintaan ENNEN kuin kohtaatte vieraan koiran. Lisää vinkkejä löydät erilaisista koirankoulutusoppaista.
Itse en käytä ei-sanaa missään käskyssä. Se oli aluksi vaikeaa koska ihmiset niin mielellään kieltävät ja käyttävät kieltosanoja. Meillä on käytössä mm. seuraavia sanoja;
- tänne (tulee ja istuu eteen)
- täällä (vapaamuotoisempi tulo, kontaktin otto)
- sivulle (tulee ja istuu sivulle)
- paikka (jää paikoilleen)
- irti (irroittaa esineestä)
- täällä, nätisti (vieraan koirakon ohituksessa. Jos ehtii aloittaa rähinän, en sano mitään koska ei silloin kuuntele)
- anna olla (kun reuhtoo kissan tai oravan perään tai kun yrittää syödä maasta jotain).
Eli kuten huomasit, ei-sana ei esiinny näissä käskysanoissa ollenkaan. Silti koira on enimmäkseen erittäin tottelevainen. Joten ei tarvitse opettaa eitä! Ongelmanne lenkillä johtuu ihan muusta kuin ei-sanan ymmärtämättömyydestä.
"- anna olla (kun reuhtoo kissan tai oravan perään tai kun yrittää syödä maasta jotain)."
= EI !
Yrität vain vääntää että sitä yhtä sanaa ei saa käyttää.
No, minun koirat ovat onnellisia ne osaavat sekä tännen että ein. sekä nimensä.
Sekä perkele ja saatana:)
Kyllä se siitä kunhan kasvat isoksi niin opit että yllä koira tarvii ein, niihin käytöksiin joitten pitää heti loppua ilman mutinoita.
Kaikki nuo mitä luettelit ovat asioita joista palkitaan koiraa, jolloin koria voi valita haluaako palkinnon vai ei.
Mutta ein kohdalla ei kysellä palkintoja, kysytään vain että haluaako koira totella vai haluaako pyörähtää ojan kautta.