elämän tuulet
myrskyn lailla
muuttavat suuntaa
laantuvat
syksyn sateet
virtoina valuvat
pilviin takaisin
merten ylle
puiden lehdet
maahan varisseet
leijuvat oksilleen
vihertyvät
hiljaisuudessa kuulen
sinä tulet
sydän avautuu
arastellen
päästän irti
viimeisenä aamuna
olet siinä ikuisesti
rakkaani
kyynelten virrat
välillämme
ne eivät mahdu
minuun
myrskyn lailla
muuttavat suuntaa
laantuvat
syksyn sateet
virtoina valuvat
pilviin takaisin
merten ylle
puiden lehdet
maahan varisseet
leijuvat oksilleen
vihertyvät
hiljaisuudessa kuulen
sinä tulet
sydän avautuu
arastellen
päästän irti
viimeisenä aamuna
olet siinä ikuisesti
rakkaani
kyynelten virrat
välillämme
ne eivät mahdu
minuun
Vastaukset 13
Vanhimmat
..sitä toivoo kaiken palaavan entiselleen
ja itkee vuoteen äärellä
ja vaikka kaikki muu uuden mahdollisuuden
saa mutta kun rakkaus on mennyt...
niin sitä ei takaisin saa...taivaasta.
kylläpä oli koskettavaa ja toivottavasti
olin väärässä palautteeni kanssa.
iloa päivääsi sinulle koskettavien sanojen tulkki.
hyvä iivee!!!
kiusaa itseään miettimällä mitä tekisi tai sanoisi, jos saisi ajan ratasta pyörähtämään muutaman hetken taaksepäin.
Kyllähän sinä oikeassa olit...
Mutta ilo kuplii taas pinnan alla, ohikiitäviä ovat kaikki hetket, myös ne surun ja kaipauksen.
Kiitos sinulle.
Ne lehdet, ne kaikki,
"hiljaisuus"
puhuu läsnä.
"kyynelten virrat
välilämme
ne ei mahdu
minuun"
"sinä tulet"
vahva tunne olet
siinä vieressä
hetkiin
lohdutusta soit.
iivee..
runos tie sielä,
pitkällä tiellä,
toivon säde
voiman lähde.
Sinulle voimia
olet henosti
runoks pukenu...Liisa
taas niin kauniista sanoistasi,
niissä on aina viisautta.
syksyn tunnelmiin sijoittuva runo,
jossa on taidokkaat säkeet ja tunnelma aistitta-
vissa. Hiukan suruvoittoinen, mutta kuitenkin
viimeisenä aamuna hän on ikuisesti ' tässä '
Pidin tästä erityisen paljon.
Hiljalleen elämänvoima päihittää surun ilolla ja kaipauksesta jää hellä paikka sydämeen. Kiitos sanoistasi.
niin kaunista ja herkkää,,
"päästän irti
viimeisenä aamuna
olet siinä ikuisesti
rakkaani"
*oon sanaton*
kiitos soperran**
*oon sanaton*
kiitos soperran**
itse en tuon parempia sanoja kiittämiseen nyt löydä, joten lainaan omiasi...
lisään vain vielä, että
sydämestäni soperran**
Takaisin sinne mistä virtaa
elämän raikkaat tuulet ja
sateen raikastamat
luonnon tuoksut
ja tuo ihmeellinen
seesteisyys
tunteen matkassa.
Päästää itsensä
vapauteen.
levenee...
mutta mutkissa
vastaan astelee
syyllisyys :-(
Hölmöä!
Mutta mutkat
loivenevat!
Kas, tuolla
edessähän häämöttääkin jo
valtateiden risteys...
Nuo risteykset ovatkin hankalia,
elämässäkin,
mihin suuntaan lähtee.
Vapauteen
vaiko
vankeuteen...niin hyvässä
kuin pahassakin...aika
tietonsa luovuttaa.
Sinun runoihisi on helppoa sukeltaa!
Runokielesi on säntillistä ja luettavaa - selkeetä...
Tykkään minä
nääs :D
Kiva, jos tykkäät. Ja totean vain yksinkertaisesti taas...kiitos.