En tajua.Juuri viime viikolla kaikki oli hyvin.Lääkäritkin kertoivat kaiken olevan kunnossa.Vauvalla on kaikki ok.Mutta nyt minulla ei ole enää minun omaa pikku tyttöä!
Viime viikolla sain tietää sukupuolen ja lääkärit sanoivat kaiken olevan erittäin hyvällä mallillaan.En ymmärrä, että miten on mahdollista menettää joku joka on kovasti toivottu ja haluttu.
Ollaan yritetty lasta mieheni kanssa jo monta vuotta ja oltiin todella iloisia tästä uutisesta.Jes kerrankin meidät palkitaan yrittämisestä.Mutta nyt on sellanen tunne, että joku on riistänyt minultakin hengen tai ainakin osan.
Minkä takia jouduin menettää jonkun jota oltiin odotettu jo 6vuotta?!Ja en ymmärrä että miksi juuri nyt kun olin niin pitkällä raskaudessa!?
TOivon kaikille joilla on raskaus yhä "käynnissä" niin kaikkea onnea!Toivottavasti teille ei käy näin!
Mä rakastin sitä minun omaa piku tyttö Emiliaani jo kun se oli vasta alussa ja rakastin koko ajan tähän asti mutta nyt en tiedä mitä ajatella!?Olen uhan pihalla kaikesta.Ihmisetkin tulee vaan pahoittelee ja se tekee paljon kipeämpää ku sitten alkaa miettimään sitä syntymätöntä lasta!
Mutta on elettävä päivä kerrallaan ja toivon että pian saan kokea saman ihanuuden ilman keskenmenoa!Ja saan oman vauvan kainalooni!
Viime viikolla sain tietää sukupuolen ja lääkärit sanoivat kaiken olevan erittäin hyvällä mallillaan.En ymmärrä, että miten on mahdollista menettää joku joka on kovasti toivottu ja haluttu.
Ollaan yritetty lasta mieheni kanssa jo monta vuotta ja oltiin todella iloisia tästä uutisesta.Jes kerrankin meidät palkitaan yrittämisestä.Mutta nyt on sellanen tunne, että joku on riistänyt minultakin hengen tai ainakin osan.
Minkä takia jouduin menettää jonkun jota oltiin odotettu jo 6vuotta?!Ja en ymmärrä että miksi juuri nyt kun olin niin pitkällä raskaudessa!?
TOivon kaikille joilla on raskaus yhä "käynnissä" niin kaikkea onnea!Toivottavasti teille ei käy näin!
Mä rakastin sitä minun omaa piku tyttö Emiliaani jo kun se oli vasta alussa ja rakastin koko ajan tähän asti mutta nyt en tiedä mitä ajatella!?Olen uhan pihalla kaikesta.Ihmisetkin tulee vaan pahoittelee ja se tekee paljon kipeämpää ku sitten alkaa miettimään sitä syntymätöntä lasta!
Mutta on elettävä päivä kerrallaan ja toivon että pian saan kokea saman ihanuuden ilman keskenmenoa!Ja saan oman vauvan kainalooni!
Vastaukset 5
Vanhimmat
tiedän miltä susta tuntuu.....sitä ei voi sanoin kuvailla.
jos haluut kirjoitella minun kans niin tässä ois osoite: [email protected]
itselläni kuoli poika, viikolla 34.
En osaa edes kuvitella mitä käytte läpi tällä hetkellä. Kuinka pitkällä raskautesi oli? Mikä teille kerrottiin keskenmenon syyksi? Itse odotan ensimmäistä lastani toiveikkaana. Voimia!
Näin aluksi,otan osaa suruunne.
Minullakin oli keskenmeno aikoinaan ja kyllä sitä pitkään kyseli itseltään, että miks?!En ole mikään uskovainen, mutta ainut järkevä selitys oli, mikä minut rauhoitti, se että korkeammat voimat pitivät huolen siitä koska lapsi ei ollut terve.Ja parempi sitten niin.Eivät lääkäritkään ja tutkimukset aina näe kaikkea.Tyttäreni joutui myös viime keväänä hautaamaan oman poikansa joka kuoli jo ennen syntymäänsä.Ja sikiö tutkimuksissa löytyi syy,paha sydänvika ja jotain muita pieniä kehityshäiriöitä, mihin eivät lääkäritkään pystyneet antamaan tarkkaa vastausta miksi.Nyt hän odottaa uutta vauvaa syntyväksi kesällä ja toivottavasti kaikki menee tällä kertaa hyvin.Voimia teille ja onnea uuteen yritykseen.Niin kauan kun on elämää, on toivoakin.
En ole pystynyt olla täällä vähään aikaan kun tekee niin pahaa miettiä mitä on käynyt.
Sinä joka kysyit että monennella viikolla olin,niin olin 20 5.
Nyt on asiat toisin ja nyt minulla on 18 3 ja nyt sitten jännitetään että miten tässä käy.
Kiitos kaikille jotka ovat jaksaneet lukea ja vastailla jotain.Helpotti kun luin viestejänne.Hyvää kevättä kaikille ja voimia.
Mulla kävi aika lailla samalla tavalla.
Raskaus oli kyllä alusta saakka aika vaikea. Oli vuotoa ja sun muita, mutta aina lääkärissä vakuuttivat kaiken olevan kunnossa.
Kaikki menikin hyvin kunnes yhtäkkiä synnytys käynnistyi liian aikaisin. Pari päivää odoteltiin, jos raskaus olisikin voinut jatkua, mutta tulehduksen takia jouduin synnyttämään pienen enkelipojan.
Syytä synnytyksen käynnistämiseen ei osattu sanoa. Poika oli täysin terve, mitään vikaa ei löydetty missään tutkimuksissa. Sanottiin vain, että minulla on käynyt todella huono tuuri.
Ensimmäinen raskauteni päättyi keskenmenoon ja taas menetin lapseni, joten olin todella maassa!
Muutaman kk kuluttua olin taas raskaana ja pelkäsin todella miten tämä raskaus päättyy. Onneksi kaikki meni hyvin ja nyt minulla on maailman ihanin 6kk ikäinen poika!
Mikään ei ole ikinä sattunut niin paljon kuin oman lapsen menetys! Ja olen syvästi pahoillani menetyksesi takia!
Toivottavasti löydät voimia uudelle yritykselle!