kaks keskenmenoo puoleen vuoteen...vatii jo henkisen puolen jaskamista...heinäkuussa ekan kerran viikolla 9...nyt viime viikon keskiviikkona viikolla 7 alkoi vuoto,arvsin heti...lauantaina rupes alamahaa kouriin ja kohtua supistaan....sunnuntaina sitten supisti lisää ja ulos tuli kaksi verihyytymää halkaisijaltaan 2 cm....se oli sittn siinä...taas.....:(...en jaksa edes itkee enään...olo on turta...uskaltaako enään edes yrittää....
taas suuri.....
...pettymys.....
6769
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eka keskenmeno oli keväällä v:lla 6. Eli aika alussa, eikä tuntunu pahalta. Tulin heti raskaaksi, ja sekin päätyi kesknemenoon vk:lla 10..
että tämmöstä täällä!
Uskallan silti vielä toivoa, että toinen pikkuinen meillekin suotais :)
Meillä siis melkein 3-vuotias poika jo on!
Raskastahan tämä joka kuukautinen oottaminen on. KAksi vuotta meki kohta yritetty. Tuntuu välillä niin epäreiluilta, ko toiset vaan saa lapsia!
Olen joskus ajatellu, että onko se todellakin niin väärin haaveilla toisesta lapsesta! Kun sitä ei näytä tulevan, huoh! Voimia teille, varmasti se teilläkin tärppää!!!
Kyllä uskallat vielä yrittää!
Puhun nyt omasta kokemuksesta. Minulla epäillään veren hyytymiseen liittyvää ongelmaa, koska olen kokenut kohtukuoleman.. Oletko kysynyt lääkäriltä voisiko syy keskenmenoihin olla siinä? Monilla naisilla voi useat keskenmenot johtua tästä.. Verikokeilla asia selviäisi..
Se on todella epäreilua, että toisilla vaan onnistaa. Varsinkin, kun itsellä on niin suuri suru takana. Käyn ammattiauttajalla joka viikko, saan puhua tätä tuskaa pois. Se helpottaa.
Minun tilanne on tietysti paha tai pahempi, mutta uskon silti, että kyllä se pikkukakkonen vielä sieltä tulee!! Sain tätä esikoista pitää niin lyhyen aikaa sylissä. Ihan valmis vauva elämään, mutta hän ei jostain syystä jaksanu pitempään kuin 9kk masussa. Tästä ei toivu ikinä. Ehkä suru joskus vain haalenee, eikä vauvaa ajattele koko ajan. Kyllä meitä koetellaan, mutta täytyy ajatella, että niin muitakin ihmisiä ja jossakin ne tilit tasataan. Niinhän se on, aina jotain hyvää seuraa kaikesta. Ihan varmasti.
Voimia teille ja voimia meille :)
hei sinne.mun km alkoi sunnuntaina isäinpäivänä =( vko.ista ei varmuutta jossain 8-10 todennäköisesti.ma alkoi supistaa verta tuli runsaasti.tiedät varmasti mikä oli oloni.se oli ensimmäinen km.ni.poika on 4.5v eikä ollut mitään ongelmia.km lisäksi suurehko kysta löytyi munasarjasta ultrasta.ei myös jaksa enää itkeä ja turta ja pelokas olo.uskallusta ja jaksamista teille.on itselläkin hyvi sekava ja paha olo.halauksia.
Voimia!!!!!!
Ja yrittäkää puhua asiat halki. Ite alotin puhumisen jo synnytyssalissa. Se on varmasti auttanut!! Jaksan jo käydä lenkillä ja jumpassa!!! Joka on todella mahtavaa!!!! Vasta 3kk synnytyksestä!
Ihan kuin omaa tarinaani olisin lukenut. Jos sulla jatkuu edelleen saman kaavan mukaan kuin mulla meni, niin vuoden kuluttua sinulla on kaunis tyttövauva.
Suru pitää kuitenkin surra pois, ja sen jälkeen on uuden mahdollisuuden aika. Kolmen peräkkäisen keskenmenon jälkeen pääsee tutkimuksiin, mutta toivotaan, ettet niitä tutkimuksia koskaan tarvitse, niin kuin en minäkään lopulta tarvinnut.
Minulla on takana jo 4 keskenmenoa, mutta koska välissä on ollut myös onnistuneita raskauksia, ei tutkimuksia ole tehty.
Vuoden sisään ollut 5 varmaa keskenmenoa yksi epävarma. Viimeisin kuudennella viikolla. Olo alkaa olla jo toivoton :( Onneksi meillä lapsia entuudestaan. Voin vain kuvitella lapsettomien tuskaa, jotka yrittävät vauvaa ja saavat keskenmenoja aina vain tai eivät tule alkuunkaan raskaiksi :(