Pe. 7.11 oli paska päivä töissä, ei paskempi kuin muutkaan paskat päivät, mutta mua vi**tti aivan pohjattomasti. Väsytti. Sinä perjantaina liikenteessä oli vain yksi hyvä kuljettaja,.. minä. Ja mä mietin, että tähän vi**tukseen ei auta mikään muu, kuin kunnon känni. Ajatus leikki, koska takana jo -2-vuotta raittiina. Mun olis pitänyt tietää/tajuta, että lietsomalla lietsoin itseäni siihen tilaan, että "saan luvan juoda, kun siihen hyvä syy ja olenhan jo oppinut miten otetaan kohtuudella".
No minähän join ja join jne. OIKEESTI en ollut yllättynyt. Jotenkin olen koko raittiin "kauden" pitänyt jalat maassa ja ajatellut, että se retkahdus voi tulla huomenna, se voi tulla 5 tai 10 vuoden kuluttua,.. mutta siitä pääsee yli ja eteenpäin. Mä olin yllättynyt siitä, että mun sairaus ei ollut pysähtynyt, se saatana oli edennyt ja join rankemmin ja ENEMMÄN (ja mä olen juonut! Ne jotka mun hörinöitä on ennenkin lukenut tietää.) kuin koskaan ennen. Olen ollut sellanen helvetin diiva, joka juo vain "hienoja" juomia, mutta pe. olisin lopulta ollut valmis juomaan mitä tahansa tajuntaa laajentavaa.
Mä petin mun lapset, jotka usko muhun, jotka kävi läpi kaikki MINUN perkeleen hoidot ja USKO ja luotti. Jätin heidät kahdeksi päiväksi yksin ILMAN RUOKAA, että mä saan "rentoutua ja poistaa vitutusta".
Ette tiedä kuinka syö. Mua hävettää itkeä,.. mä itken itseni takia. Mulla on oikeesti kaikki hyvin ja mun piti dokata taas luottamus pois. AHDISTAA.
Tästä vaan on jatkettava ja uskottava uuteen nousuun. Kaikki kaksi vuotta olen onneksi pitänyt a-klinikka suhteen yllä ja tänään aloitin antabukset uudestaan. Ei mun tee mieli nyt juoda, mutta jotenkin mun pakko suojata taas itseni itseltäni.
Näin meillä,...
No minähän join ja join jne. OIKEESTI en ollut yllättynyt. Jotenkin olen koko raittiin "kauden" pitänyt jalat maassa ja ajatellut, että se retkahdus voi tulla huomenna, se voi tulla 5 tai 10 vuoden kuluttua,.. mutta siitä pääsee yli ja eteenpäin. Mä olin yllättynyt siitä, että mun sairaus ei ollut pysähtynyt, se saatana oli edennyt ja join rankemmin ja ENEMMÄN (ja mä olen juonut! Ne jotka mun hörinöitä on ennenkin lukenut tietää.) kuin koskaan ennen. Olen ollut sellanen helvetin diiva, joka juo vain "hienoja" juomia, mutta pe. olisin lopulta ollut valmis juomaan mitä tahansa tajuntaa laajentavaa.
Mä petin mun lapset, jotka usko muhun, jotka kävi läpi kaikki MINUN perkeleen hoidot ja USKO ja luotti. Jätin heidät kahdeksi päiväksi yksin ILMAN RUOKAA, että mä saan "rentoutua ja poistaa vitutusta".
Ette tiedä kuinka syö. Mua hävettää itkeä,.. mä itken itseni takia. Mulla on oikeesti kaikki hyvin ja mun piti dokata taas luottamus pois. AHDISTAA.
Tästä vaan on jatkettava ja uskottava uuteen nousuun. Kaikki kaksi vuotta olen onneksi pitänyt a-klinikka suhteen yllä ja tänään aloitin antabukset uudestaan. Ei mun tee mieli nyt juoda, mutta jotenkin mun pakko suojata taas itseni itseltäni.
Näin meillä,...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nousethan sinä tuosta. Kokemusta ja itsetuntemusta karttuu lisää, virheistäkin.
Omatuntokin tallella, kun niin kolkuttaa.
Syyllisyyden tunteet kuin sarjamurhaajalla.
Eihän se tauti mihinkään katoa pitkälläkään raittiudella.
Sen olen itsekin karvaasti kokenut monta kertaa, kun ensin kerään laillasi hermopaineita jostain(?) ja sitten hanat narautetaan auki mukamas-stressiä nollaamaan, mutta homma jatkuukin ennätystahtisena juomisena, kun pitää juoda myös ne raittiina kautena juomatta jääneet viinat, ja uutta lisäksi.
Helpommalla pääset, kun et käperry itsesyytöksiin ja itseruoskintaan, vaan toteat tapahtuneen, ja keskität ajatuksesi tulevaisuuteen, joka sinun tietämyksellä on varmasti parempi.
Et vaikuta ollenkaan pahalta ihmiseltä. Sinulla (kuten minullakin) vaan on eräänlainen allergia, alkoholi ei sinulle sovi.
Kyse on myös tunne-elämän ongelmasta, joka pistää sitten juomaan. Arvomaailmaa ja maailmankatsomusta tulee parantaa!
Tsemppiä, olet taas viisaampi, hymyä huuleen
"..allergia.."
älä naurata
"Tsemppiä, olet taas viisaampi, hymyä huuleen"
Dokaamalla, lopettamalla ja morkkiksilla tullaan siis viisaammaksi? No hyvä, enpä mä muuten joka viikko ottaiskaan. KIPPIS!
palaa ennalleen, kun rakennat sitä neljä vuotta, niin se on samalla tasolla ennen kuin retkahdit.
Tuollaisia kertomuksia ja asioita käsitellään syvällisemmin AA:ssa kuin sinänsä arvostettavilla A-klinikoilla.
Ratkeaminen lähtee tunnepuolelta ja juuri siten kuin kuvasit.
Selviydyt kyllä. Tee jotakin toisin kuin aikaisemmin. Anna lasten olla pettyneitä, heillä on oikeus.
Muista, että olet sairas (päihderiippuvuus). Ole rehellinen kritiikissäsi mutta älä piehtaroi syyllisyydessä.
Syyllisyyteen ja häpeään juodaan, ne ovat usein vihan pohjalla - vaikka se ilmenisi toisten liikennekäyttäytymistä kohtaan!
Nouse uudestaan ja kävele. Mene oikeaan paikkaan.
siitä pitää jatkaa vähän viisaastuneena.
kaks vuotta on hyvä juttu. siinä ehti jo kokemaan ja näkemään ellei menny kärvistelyksi.
kuiteski tästä on vaan entistä viisaampana jatkettava elämää. on otettava elämänmittainen jälkihoito (pieneksi ) osaksi elämää.
mitkä " perkeleen hoidot" sinä kävit lasten kanssa ?
entäs miten jälkihoito ? tauti kun ei häviä minnekään millään hoitokuurilla !!
antabus on ehkä sulle ensiapua myllerrykseen mutta tiettävästi kukaan ei ole raitistunut sen avulla. raitistuminen lienee sulla tarkoitus ?
juomatta voi olla niin kauan kuin sitä popsii.
lue ja kuuntele raitistuneiden ihmisten kokemuksia (hehän ovat sinulle esimerkkinä, jos raittiina aiot elää oikeasti), lähes kaikilla on retkahduksia oppimisen tiellä.
ota muidenkin tekemistä virheistä oppia.
kaikkea ei tarvitsisi itse kokeilla.
sinä onnistut kyllä :)