punaisten kynttilöiden hetkellä

..haluaisin niin esittää salaperäistä naista : )

terkkuja höpsykältä ja hyvää yötä *vilkuttaa* : )

..pää kenossa sun valkoista kynttilääsi. Mieluimmin minäkin valkoisia kynttilöitä poltan. En tiedä onko se kuvittelua vai mitä, mutta värillisissä on epämiellyttävä sivutuoksu sen värin johdosta.

Halpahallin kynttilöitä en enää ostele, kun ne taipuvat kaksinkerroin heti lämmettyään. Yhtä huonoa laatua, kuin se postimyynnin ensimmäinen ja viimeinen ruuvimeisselini, joka kääntyi korkkiruuville ekalla ruuvvauksella.

Iloista päivänjatkoa sinulle, kohta ruvetaan
joululeipojaisiin vai mittee.. : )

..ei ole maailmassa koskaan liikaa. Mukava olla sinunkin elämäsi pidentäjä naurun ja hihittelyn luojana.

Minä kyllä kirjoitin runoa vakavalla mielellä tällä kertaa, mutta kukinhan tulkitsee nämä omien silmiensä avulla : )

Iloista päivänjatkoa sinulle : )

padme_amidala kirjoitti:

..ei ole maailmassa koskaan liikaa. Mukava olla sinunkin elämäsi pidentäjä naurun ja hihittelyn luojana.

Minä kyllä kirjoitin runoa vakavalla mielellä tällä kertaa, mutta kukinhan tulkitsee nämä omien silmiensä avulla : )

Iloista päivänjatkoa sinulle : )

katso nyt itse "osoittelee sormellaan". Kun asetat tämän teatterin lavalle ja rakennutat siihen vaikkapa italialaiset ympäristöt ruutuliinoineen ja amppeleineen missä kaksi rakastunutta yrittää epätoivoisesti kommunikoida toistensa kanssa, niin siinähän on vain yksi mahdollisuus yleisöllä: se nauraa kun näyttelijän piti sanoa jotain, mutta ei nyt ollenkaan tullut mieleen että mitä.

Ja jos tuo ei kuulu käsikseen, niin sittenhän yleisö istuu kiltisti aloillaan ja odottaa että päästäisi vauhtiin takaisin. Se on vähintäänkin korrektia täällä jumalan selän takana.

flaukka kirjoitti:

katso nyt itse "osoittelee sormellaan". Kun asetat tämän teatterin lavalle ja rakennutat siihen vaikkapa italialaiset ympäristöt ruutuliinoineen ja amppeleineen missä kaksi rakastunutta yrittää epätoivoisesti kommunikoida toistensa kanssa, niin siinähän on vain yksi mahdollisuus yleisöllä: se nauraa kun näyttelijän piti sanoa jotain, mutta ei nyt ollenkaan tullut mieleen että mitä.

Ja jos tuo ei kuulu käsikseen, niin sittenhän yleisö istuu kiltisti aloillaan ja odottaa että päästäisi vauhtiin takaisin. Se on vähintäänkin korrektia täällä jumalan selän takana.

..voi vitsit. Enpä ole asiaa ajatellut tuolta kannalta. Katsos kun laput silmissä kirjoitan runoni Hänelle, niin en osaa ajtella miltä nämä muista lukijoista näyttävät. En ole olleskaan tiukkapipo ja naureskelen usein jopa ääneen itselleni, kun onnistun sähläämään yksinkertaisissakin asioissa mitä kamalimmin mokaten.

Elävässä elämässä mun pitäisi kulkea suu teipattuna kiinni, kun en osaa olla ollenkaan diplomaattinen ja kohtelias. Tänään sain taas varoittavia silmäyksiä pöydän takaa. Ja jos pöytä ei olisi ollut kovin leveä, varmaankin olisi nilkkani potkuista mustelmilla.

Nyt kun tunne-elämästäni suurin osa syystä tai toisesta on lävähtänyt tänne näyteikkunalle, olen hyvin tarkka kuitenkin palautteiden suhteen. Jonkunasteisten ajoittaisten ajojahtien seurauksena kuvittelen kaiken oudon olevan negatiivista arvostelua.

Oikeastaan yritän tehdä sellaisia runoja, joista tulee hyvä mieli. Pahimmat synkistelyt ja kuumimmat haaveilut jätän pöytälaatikkoon. Minunhan pitäisi olla sitten vaan ilahtunut jos joku jaksaa naureskella näiden parissa.

Kiitos valaistuksesta, valaistuneena jatkan puuhiani viemällä koiran naureskellen iltapisulle : )

padme_amidala kirjoitti:

..voi vitsit. Enpä ole asiaa ajatellut tuolta kannalta. Katsos kun laput silmissä kirjoitan runoni Hänelle, niin en osaa ajtella miltä nämä muista lukijoista näyttävät. En ole olleskaan tiukkapipo ja naureskelen usein jopa ääneen itselleni, kun onnistun sähläämään yksinkertaisissakin asioissa mitä kamalimmin mokaten.

Elävässä elämässä mun pitäisi kulkea suu teipattuna kiinni, kun en osaa olla ollenkaan diplomaattinen ja kohtelias. Tänään sain taas varoittavia silmäyksiä pöydän takaa. Ja jos pöytä ei olisi ollut kovin leveä, varmaankin olisi nilkkani potkuista mustelmilla.

Nyt kun tunne-elämästäni suurin osa syystä tai toisesta on lävähtänyt tänne näyteikkunalle, olen hyvin tarkka kuitenkin palautteiden suhteen. Jonkunasteisten ajoittaisten ajojahtien seurauksena kuvittelen kaiken oudon olevan negatiivista arvostelua.

Oikeastaan yritän tehdä sellaisia runoja, joista tulee hyvä mieli. Pahimmat synkistelyt ja kuumimmat haaveilut jätän pöytälaatikkoon. Minunhan pitäisi olla sitten vaan ilahtunut jos joku jaksaa naureskella näiden parissa.

Kiitos valaistuksesta, valaistuneena jatkan puuhiani viemällä koiran naureskellen iltapisulle : )

..jäädä piiloonkin PUFF -näkyviin siitä.