Keväällä 2007 osallistuin tukihenkilökoulutukseen. Suoritin perus- ja erikoistutkinnon. Meidän piti koulutuksen loppuvaiheessa tehdä itsellemme oma henkilökohtainen aarrekartta. Tein sellaisen ja se on tässä työpöytäni edessä seinällä aina näkyvilläni.
Miksikö?
Siksi, että muistaisin nuo tavoitteet, joita asetin elämälleni ja itselleni ihmisenä.
Olen piirtänyt karttaan polun, jota pitkin kuljen tavoitteesta toiseen. Kun olen saavuttanut ensimmäisen onnistumiseni jatkan matkaani seuraavaan, seuraten polun varrelle laatimia omia ohjeitani.
Minkäläisen aarrekartan haluaisit itsellesi tehdä?
Aarrekarttasi
44
1478
Vastaukset
- mimmimus
kääntyy lapsenlapseni ja kohta toisen puoleen ihan väistämättä.Rakkaus lapsiin on tällä hetkellä se suurin aarre elämässä.Toisaalta silmuissa kasvaa tuleva oksa oman elämän haaveille, ei niinkään päämääriin sidottuna vaan toteutumista vaille olevina asioina. Kypsytysvaihe luultavasti tässä meneillään, joten odotan sopivaa hetkeä.:)
Minun polkuni alussa lukee: Haluan elää rikasta elämää, rikas elämä on muutakin kuin rahaa ; )
Lähtöpisteen tila, onnellinen koti, perusasiat kunnossa. Lapsille paikka, jossa ovet ovat aina auki.
- puuttuu
vielä osittain perille vieviä polkuja mutta vielä on aikaa täydentää sitä.
Ne täytyy suunnitella tarkkaan ettei eksy matkan varrella.Polkuni pääte-etappi on tällä haavaa kesäpaikkani laituri, jossa istun mukavasti aurinkotuolissa, nauravan auringon helliessä kehoani ; )
Minun aarrekarttani sisältää paljon pieniä polkuja, uusia haasteita ja tehtäviä joista aion selviytyä.
Yksi polku, monta pientä haaraa ja tarkoitus on tutkia ne jokainen, minne vievät, minne johtavat.
Toivottavsti en joudu koskaan umpikujalle, tai jää pyörimään samaa kehää yhden asian ympärille.
Kartta tulevaisuuteen ei ole koskaan valmis.
Yllätyksiä täynnä ja niille on annettava mahdollisuus toteutua, tai ehkä vain tutkia mikä kannattaa, mikä ei.
Pienessä kivessä voi olla se kallein timantti, siksi pitää katsoa tarkemmin ettei hypi tärkeimpien aarteiden yli.Tulevaisuuden kartta ei ole koskaan valmis ja sivupolut pitää koluta, mutta olisi hyvä kehitellä sinne sivupolkujen haaroihin selviytymisvaihtoehtoja. Mistä saada apua jos ei omasta päästä löydy ratkaisua.
Kun lopetin yritykseni olin myllerryksien mielentilassa. Piti hoitaa niin monia käytännön järjestelyitä, että hirvitti.
Piirsin silloinkin eräänlaisen ohjeistuksen, selviytymiskartan. Paperinaaman, josta sinkoili nuolimerkkejä, joiden yläpuolella oli pala palalta toimintasuunnitelma.
1. toimeentulon turvaaminen
2. Vuokrasopimuksen purku
3. Kaluston myynti
jne......
Aina kun yksi tehtävä oli suoritettu vedin ruksit ja jos uusia ongelmia tuli listasin ne paperipäähäni, muuten oma pääni olisi ollut liian kovan rasituksen alainen.
Lopuksi jäi vain hymyilevä naama.
- Pirre*
tehdä tästä liian suunnitelmallista karttaa, kas kun seuraavassa hetkessä voi korttitalo sortua, tai tässä tapauksessa koordinaatit hävitä..
Elän vain ja olen..päivä kerrallaan.Juuri siksi aarrekartat ovat tärkeitä. Korttitalo voi romahtaa ja kuinkas sieltä selviät ja ylös nouset jos et ole tehnyt selviytymissuunnitelmaa?
- Pirre*
korpikirjailija kirjoitti:
Juuri siksi aarrekartat ovat tärkeitä. Korttitalo voi romahtaa ja kuinkas sieltä selviät ja ylös nouset jos et ole tehnyt selviytymissuunnitelmaa?
paarpuri.re sanoi asian hyvin, - voisin melkein yhtyä hänen sanoihinsa elämäni aarrekartasta..elämä vie, ilman vilkuiluja taaksepäin, tai sen kummemmin kartoittamatta - joskus sitten ehkä huipulla huokaan "näin oli hyvä"..
P.s. mitä se aarretta tässä muuten etsitään.:)) Pirre* kirjoitti:
paarpuri.re sanoi asian hyvin, - voisin melkein yhtyä hänen sanoihinsa elämäni aarrekartasta..elämä vie, ilman vilkuiluja taaksepäin, tai sen kummemmin kartoittamatta - joskus sitten ehkä huipulla huokaan "näin oli hyvä"..
P.s. mitä se aarretta tässä muuten etsitään.:))Hyvää ja onnellista elämää ; )
Minulla on tänään yöpukupäivä ja olen onnellinen.
- viivatiina
polut kulkevat kohti normaali painoa hyvää kuntoa tervettä ruokavalioo hyvää oloa tasapainoa ja jaksamista työ ja yksityiselämässä hamaan tulevaisuuteen mutkikas tie monta vaikeakulkuista kohtaa edessä ja toivon ja kaikkeni teen että pystyn omin jaloin aarrekarttani loppuun asti kulkemaan.
Aloitin kuntokamppanian, jota sinä ilmeisesti nyt toteutat marraskuussa vuonna 2004 sen jälkeen kun olin saanut yrityksen lopettamisruljanssin loppuun.
Olin rapakunnossa ja elämäänkin väsynyt. Suuntasin lyllerrellen lenkkipoluille, keväällä jo hieman irrottelin juoksuakin. Pudotin painoani kesään 2005 mennessä 25 kg.
Ulkoilin, nautin heräävästä keväästä. Mökkini laiturilla tarkkaillen muuttolintujen tuloa, remontoin ja maalailin sisätiloja ja löysin ilon elämääni, sen vapauden olotilan jonka olin unohtanut, liiallisen työtaakkani alle.
Loppua ei aarrekastasta kannata etsiä vain ne onnen aarteet.- viivatiina
korpikirjailija kirjoitti:
Aloitin kuntokamppanian, jota sinä ilmeisesti nyt toteutat marraskuussa vuonna 2004 sen jälkeen kun olin saanut yrityksen lopettamisruljanssin loppuun.
Olin rapakunnossa ja elämäänkin väsynyt. Suuntasin lyllerrellen lenkkipoluille, keväällä jo hieman irrottelin juoksuakin. Pudotin painoani kesään 2005 mennessä 25 kg.
Ulkoilin, nautin heräävästä keväästä. Mökkini laiturilla tarkkaillen muuttolintujen tuloa, remontoin ja maalailin sisätiloja ja löysin ilon elämääni, sen vapauden olotilan jonka olin unohtanut, liiallisen työtaakkani alle.
Loppua ei aarrekastasta kannata etsiä vain ne onnen aarteet.toteuttaa tässä yrittämisen ohella muuten ja jaksa henkisesti eikä fyysisesti mulla on jo miinus kolmekymmentä mutta vielä uupuu pariakymmentä meni meinaan läskiks opetellessa tätä kaupankäyntiä nollasta ainahan sitä ylipainoo on ollu mutta nyt päätös on päätös ja se pitää.
Minäkin tein nuorempana näitä aarrekarttoja, mutta pian kyllästyin tähän touhuun. Vaikka tein monenlaisia versioita kartasta, niin aina mukana oli vain yksi lavea ja helppokulkuinen tie. Paras ja suorin tie johti aina Essolle.
Nyt tiedän totuuden, ja siksi minun ei tarvitse enää aarrekarttoja laatia. Ajelen aamuisin Tojotallani suoraan Essolle, ja siellä on aina ollut oikein mukavaa. Aarteita ei ole kuitenkaan löytynyt.Kiitos kohteliaisuudesta, minä tunnen nyt oloni niin nuoreksi ; )
Kovin on suora sinun tiesi, mutta pääasia on, että olet tyytyväinen elämääsi vaikka aarteita et ole löytänytkään ; )
- Taika-Nainen
on pala tutkimatonta maastoa, polkuja joita rakennan sitämukaa kun etenen tutkimusmatkallani. On keskenjääneitä polkuja merkkinä siitä että matka sinnepäin on käynyt kulkukelvottomaksi. On polkuja jotka jatkuvat yhä. Keskellä karttaa on tie jonne palaan tutkimusmatkoiltani. Tie lähtee lapsuudestani ja päätepiste on vielä udun peitossa. Tielleni on aikain kuluessa tullut kanssakulkijoita joiden kanssa on hyvä matkaa tehdä.:)
- susa51
sisältää paljon yllätyksiä ja tutkimattomia mahdollisuuksia.
Siinä on tie jota kuljen ja mukana uusia pieniä polkuja. Haastavia reittejä ja yllättäviä käänteitä.
Mukana ovat läheiset, joilla on kuitenkin oma tiensä kuljettavanaan.
Tärkeintä on elää päivä kerrallaan, huolehtien hyvin itsestään, jotta tie jatkuisi. Piirsin mielikuvan kartastasi. Näin turvallinen kodin keskellä, josta tutkit elämän antamia mahdollisuuksia, kuikistelet arasti polkuja jonne uskaltaudut, kuitenkin hyvin uteliaan ja innostuneen näköisenä (kuten kuvasikin galleriassa antaa ymmärtää ; )
Minun mökkitieni on nyt juuri myllerretty vesijohtotöiden vuoksi ja sinne ei pääse sotkematta autoaan tai itseään. Annan sen tien nyt olla poikki ja avaan sen sitten uudelleen kun se on käyttökelpoinen ; )- Taika-Nainen
korpikirjailija kirjoitti:
Piirsin mielikuvan kartastasi. Näin turvallinen kodin keskellä, josta tutkit elämän antamia mahdollisuuksia, kuikistelet arasti polkuja jonne uskaltaudut, kuitenkin hyvin uteliaan ja innostuneen näköisenä (kuten kuvasikin galleriassa antaa ymmärtää ; )
Minun mökkitieni on nyt juuri myllerretty vesijohtotöiden vuoksi ja sinne ei pääse sotkematta autoaan tai itseään. Annan sen tien nyt olla poikki ja avaan sen sitten uudelleen kun se on käyttökelpoinen ; )piirsit, en ryntäile suipäin minnekään elämässäni, rakentelen hissukseen siltoja, yhtä hissukseen polttelenkin niitä jos tarvis vaatii. Olen oppinut matkan varrella näkemään huomiseenkin, yrittäjänä en pysty elmään juuri tässä ja nyt vaan jonkinlainen hahmotelma tulevasta on oltava. Luin että olet itsekin ollut yrittäjä joten varmasti tiedät mitä tarkoitan.
Lapset ja lapsenlapset ovat lähellä sydäntäni, heihin jokaiseen välit ovat säilyneet lämpiminä ja toimivina.(se tie keskellä)
Nuorempana noita harhapolkuja kartassa oli tuhkatiheässä, mutta ikää myöten ne ovat vähentyneet :) Niin varmaan monella meistä.
Tuo ajatus kartasta on kyllä perin mielenkiintoinen. Olen itse eräässä kuntutusprojektissa ja ensimmäisellä jaksolla meillä oli vähän samantapainen juttu, siinä karttaa piirretty, vaan hahmoteltiin vuorovaikutuksia, elmän vahvuuksia ja heikkoja kohtia joita pitäisi pyrkiä joko karsimaan tai vahvistamaan.
- RosaLiiin
on kuin ruusu.
Nuorena kaikki unelmat olivat nupussa, muutamien isojen unelmien piilossa.
Sitten se pikku hiljaa aukeni koko kukka, avasi terälehtensä, antoi luvan unelmoida.
Nyt poimin lehti lehdeltä unelman ja opettelen luopumaan.
Lehdet vähenevät, mutta vähällä en niitä vieläkän päästä,
elämä on suurta sattumaa kaikista kartoista huolimatta.Tuosta kirjoittamastasi tulisi kaunis rakkausruno. Elämä on kuitenkin unelmia karumpi.
Luopumiseen kannattaa jo alkaa opettelemaan se kun on ihan mukavaa kun tilalle saa aina jotain uutta.
Jos et luovu vanhasta et uudistu, sanotaan.
Sattunia voi hieman itse säädellä olemalla etukäteen viisas.
Kyllähän sitä nuorempana laati suunnitelmia, suuntaviivoja ja karttoja. Valitettavasti en vain koskaan ole oppinut suunnistamaan. Aina kun on kartta kourassa ollut, se on pyörähtänyt väärinpäin tai sitten ollut aivan väärän alueen kartta. Päätepisteet tiedän, syntymä toisessa päässä kuolema toisessa. Eksytty vain ollaan matkalla, ei muista missä on ollut eikä tiedä minne pitäisi mennä, mutta normaali eksyneen tavoin paniikki iskee päälle eikä ole aikaa pysähtyä miettimään. Jos reitin valitsee parissa minuutissa vuosien päästä vasta sen huomaa vääräksi tieksi. Ehkä kuitenkin on parempi katsella vastaantulevia maisemia nauttia näkemästään ja katsella seuraavan mutkan taakse.
Toista suunnistajaa ei kannata seurata, koska todennäköisesti hänenkin navigaattorista patterit loppuvat ennen pitkää. Viheltelen vain menemään suorimmalta näyttävää väylää rastilta toiselle varoen häiritsemästä muita reittiään etsiviä suunnistajia. Kyllä se päätepiste vastaan tulee aikanaan hoppuilemattakin. Sama sijoitunko kilpaikussa ensimmäiseksi vai viimeiseksi.Minä olisin aivan hukassa jos menisin metsään ilman karttaa ; ) Olen niin huono suuntavaistossa, että siellä olisin pysyisin.
Peterin kanssa mennään aina toinen toiseen suuntaan, ilman karttaa ja kartan kanssa. Hyvin on kuitenkin kinastelun jälkeen löydetty ja etsimämme määränpäätkin.
Jos valitseisin parissa minuutissa määränpään menisin varmaan ihan hakoteille, joten olen vanhemmuuttani oppinut harkintaa ja puntarointia, tosin sekään ei aina välttämättä tuo parasta mahdollista lopputulosta : )
Taas tuli niin nuori olo kunten Yleismiehelle vastatessani kun vertasit nykyistä aarrekarttaani ja elänhallintasuunnitelmaani nuoruusmuistoiksi ; )
- paapuuri.re
omia polkujaan pitkin, en halua liian tarkkaa karttaa tehdä.
Kyllikki Villa kertoi jossakin haastattelussa, että hänen mielestään elämä on kuin kipuamista korkealle vuorelle eri polkuja kulkien.
Vasta elämän loppupuolella, kun on siellä vuoren huipulla ja katsoo alaspäin, näkee ne kaikki polut joita on kulkenut ja ymmärtää miksi jossakin kohtaa tie kääntyikin tuonne suuntaan, että sillä oli jokin tarkoitus, vaikka ei silloin eläessään sitä ymmärtänyt.
En osaa sanoa, olenko samaa mieltä, mutta jollakin tavalla tuntui jopa lohduttavalta tuo hänen mielipiteensä.
Ei niin ettemme itse voisi vaikuttaa päätöksiimme, vaan niin, että teimme silloin ne ratkaisut, tietämättä mihin ne johtavat.Kyllikki Villan vertaus vie minut vuosien taakse. Polkuni puoliväliin, sain kokea tuon ilmiön. Elämäni polku vilisi aivojeni halki näyttäen asioita, joita en ollut aikaisemmin huomannut vaikka oli elänyt noiden tapahtumien keskipisteessä.
Se on sellainen alitajunnan selkeytyminen. On aavistanut jotakin, mutta sulkenut täysin silmänsä totuudelta. Silloin ihminen uskoo, että asia on kuten itse on itselleen uskotellut.
Kun totuus vihdoin paljastuu silloin katsoo tapahtumia ja asioita muutaman sekunnin filminä. Kaikki nuo mutkikkaat polut saavat merkityksensä.- paapuuri.re
korpikirjailija kirjoitti:
Kyllikki Villan vertaus vie minut vuosien taakse. Polkuni puoliväliin, sain kokea tuon ilmiön. Elämäni polku vilisi aivojeni halki näyttäen asioita, joita en ollut aikaisemmin huomannut vaikka oli elänyt noiden tapahtumien keskipisteessä.
Se on sellainen alitajunnan selkeytyminen. On aavistanut jotakin, mutta sulkenut täysin silmänsä totuudelta. Silloin ihminen uskoo, että asia on kuten itse on itselleen uskotellut.
Kun totuus vihdoin paljastuu silloin katsoo tapahtumia ja asioita muutaman sekunnin filminä. Kaikki nuo mutkikkaat polut saavat merkityksensä.tässä iässä katsella taaksepäin ja miettiä näitä elämän käänteitä, missä tapahtui mikäkin ratkaisu ja mihin suuntaan.
Joskus väsyneenä, huonona päivänä olen ajatellut, että mitä jos silloin olisin tehnyt niin enkä näin.
Mutta katumaan ja suremaan en ole jäänyt niitä aikoja sitten tehtyjä päätöksiä, se oli se tilanne silloin ja ratkaisut on tehty sen hetken arvioiden mukaan.
Olihan sitä nuori ja ajatteli toisella tavalla muutenkin.
Mutta miettiä voi, vaikka niin, että jos olisin sen pojan kuitenkin valinnut:))) paapuuri.re kirjoitti:
tässä iässä katsella taaksepäin ja miettiä näitä elämän käänteitä, missä tapahtui mikäkin ratkaisu ja mihin suuntaan.
Joskus väsyneenä, huonona päivänä olen ajatellut, että mitä jos silloin olisin tehnyt niin enkä näin.
Mutta katumaan ja suremaan en ole jäänyt niitä aikoja sitten tehtyjä päätöksiä, se oli se tilanne silloin ja ratkaisut on tehty sen hetken arvioiden mukaan.
Olihan sitä nuori ja ajatteli toisella tavalla muutenkin.
Mutta miettiä voi, vaikka niin, että jos olisin sen pojan kuitenkin valinnut:))).....olisin sen toisen pojan silloin valinnut minulla ei olisi noita kahta poikaa, jotka seisovat tukenani ja rinnallani läpi elämäni ; )
- paapuuri.re
korpikirjailija kirjoitti:
.....olisin sen toisen pojan silloin valinnut minulla ei olisi noita kahta poikaa, jotka seisovat tukenani ja rinnallani läpi elämäni ; )
Eikä minulla olisi tuota kehitysvammaista hoidettavana, tai mistä sen tietää, vaikka olisikin.
Ehkä vieläkin suurempi suru olisi jäänyt kokematta, mutta elämä on tässä ja nyt, eletään kuitenkin. paapuuri.re kirjoitti:
Eikä minulla olisi tuota kehitysvammaista hoidettavana, tai mistä sen tietää, vaikka olisikin.
Ehkä vieläkin suurempi suru olisi jäänyt kokematta, mutta elämä on tässä ja nyt, eletään kuitenkin.Luin tuota toista ketjua ja sieltä sain vastauksen kurkun kakisteluun.
Seurustelin aikoinani miehen kanssa jolla oli autistinen poika. Luin silloin paljon asiaan liittyvää kirjallisuutta ja pääsin jonkinlaiseen käsitykseen autismista ja opin ymmärtämään isän tuskan, jota hän kantoi kovan kuorensa alle.
En itse pysty samaistumaan siihen todellisuuteen mitä esim. sinulla on, mutta jotain tajuan koska teen auttavaa työtä vammaisten ja mielenterveysongelmista kärsivien nuorten parissa. Lisäksi minulla on aikuisia tuettavia.
Tänään vierailin yhden kivan mummun luona sairaalassa. Toivottavasti sain hänen päänsä kääntymään tuetun asumisen siis hoitokodin puoleen.- paapuuri.re
korpikirjailija kirjoitti:
Luin tuota toista ketjua ja sieltä sain vastauksen kurkun kakisteluun.
Seurustelin aikoinani miehen kanssa jolla oli autistinen poika. Luin silloin paljon asiaan liittyvää kirjallisuutta ja pääsin jonkinlaiseen käsitykseen autismista ja opin ymmärtämään isän tuskan, jota hän kantoi kovan kuorensa alle.
En itse pysty samaistumaan siihen todellisuuteen mitä esim. sinulla on, mutta jotain tajuan koska teen auttavaa työtä vammaisten ja mielenterveysongelmista kärsivien nuorten parissa. Lisäksi minulla on aikuisia tuettavia.
Tänään vierailin yhden kivan mummun luona sairaalassa. Toivottavasti sain hänen päänsä kääntymään tuetun asumisen siis hoitokodin puoleen.että löytyy kaltaisiasi ihmisiä, jotka jaksavat tehdä vapaaehtoistyötä näiden vammaisten parissa.
Useilla tuntemillani aikuisilla kehitysvammaisilla ei ole yhtään ystävää, joka kävisi heidän luonaan tai lähtisi heidän kanssaan johonkin, vaikkapa konserttiin tai leffaan.
Olin vuosia tukiyhdistyksessä puheenjohtajana ja teimme reissuja eri kulttuuririentoihin ja myös uimahalliin.
Voimia ja sitoutumista se vaatii, ettei kyllästy ja heitä sikseen, välttämättä ei heti tule palkkioksi kiittävää palautetta.
Toivottavasti mummu ymmärtää, että hänen parastaan tarkoitetaan, kun hoitokotiasumista tarjotaan.
- Meriläinen
olen tehnyt monenlaisia. unelmistakin.
Elän nyt sellaista välivaihetta että mietin uusia unelmia jotain mitä alkaisin toteuttamaan.
Lapsuuden unelmat oli käydä olavinlinnassa ja kreikassa. No ne on toteutettu.
Unelmoin tästä koneesta kauan ja se on nyt tässä.
Ehkä annan ajan kulua vähän aikaa näin vaan ja nautin pelkästään olemisesta.
Hapuilen ja mietin mutta kyllä se siitä taas selviää ja kovaa mennään kohta.
Näin on aina ollut.Oman elämän hallinta ei perustu unelmiin vaan tähän päivään todellisuuteen ja suunnitelmalliseen etenemiseen kohti parempaa huomista. Se vaatii siten asioiden itselleen selkeyttämistä ja päämäärien asettamista saavuttaakseen sellaista, mitä elämältään oikeasti toivoo ja odottaa.
- Meriläinen
korpikirjailija kirjoitti:
Oman elämän hallinta ei perustu unelmiin vaan tähän päivään todellisuuteen ja suunnitelmalliseen etenemiseen kohti parempaa huomista. Se vaatii siten asioiden itselleen selkeyttämistä ja päämäärien asettamista saavuttaakseen sellaista, mitä elämältään oikeasti toivoo ja odottaa.
ei oikeasti ole kenenkään elämässä, se on harhaa jos näin ajattelee.
Nytkin herrat päättää mun työpaikasta. Meidät omistaa kasvottomat ihmiset jossain englannissa.
Kaikki on levällään, hallitse nyt sitten siinä.
Mulla on suunnitelmia ja vara suunnitelmia kyllä jos jotain tapahtuu.
Mutta unelmat pitää mut elossa, niillä on aina ollut iso osa mun jaksamisessa.
ne on asioita joiden eteen mä teen työtä.
Ja unelmat on ne jota oikeasti toivon ja odotan ja niitä myös toteutan. Meriläinen kirjoitti:
ei oikeasti ole kenenkään elämässä, se on harhaa jos näin ajattelee.
Nytkin herrat päättää mun työpaikasta. Meidät omistaa kasvottomat ihmiset jossain englannissa.
Kaikki on levällään, hallitse nyt sitten siinä.
Mulla on suunnitelmia ja vara suunnitelmia kyllä jos jotain tapahtuu.
Mutta unelmat pitää mut elossa, niillä on aina ollut iso osa mun jaksamisessa.
ne on asioita joiden eteen mä teen työtä.
Ja unelmat on ne jota oikeasti toivon ja odotan ja niitä myös toteutan.Minä ajattelen sitten niin, eihän tuo ole paha jutska. Eräs perässähiintäjäni käy usein kusasemassa jäljen ketjuihini. Hänen mielestään kirjoitelen keittiöpsykologin harhoja ; )
Sinulla on suunnitelma ja varasuunnitelma, jotka itseasiassa ovat elämäsi hallitaan etukäteen tehtyjä varautumis- ja selviytymiskeinoja.
Unelmat ovat tietysti eräänlaisia aarrekastan etapppeja, sillä emmehän todellakaan tiedä toteutuuko suunnittelemamme siten kuten uskomme sen toteutuvan jos teemme näin ja näin ; )
Olen istunut puhelimessa aamupäivän ja nyt pääsin lukemaan aarrekastoistanne. Alan pian vastailemaan.
Puhuin juuri erään kollegani kanssa yhteisestä asiakkaastamme, jolla on säästöjä, heikko terveys, voimakas tulinen luonne, halu selvitä yksin, ikää jo runsaasti, katkeruus menneisyydestä, pelko tulevaisuudesta ja rahoista.
Minun tehtäväkseni jäi nyt yrittää kääntää hänen karttansa polku tulevaisuudesta hänen terveytensä huomioon ottaen turvlliseen suuntaan, mutta, mutta omaan kotiin on kova kaipuu.....
Siinäpä minulla tehtävää kerrakseen.- Jademuru
Minä taas olen ikäni haikaillut yhtä sun toista päiväkirjani sivuilla. Nyt en enää halua aikailla haikailemisen kanssa vaan tulla päämäärätietoisemmaksi. Olisin varmaan kartan tarpeessa....että tulisi suunnitelmat konkreettisesti näkyviin. Toinenhan tarvii lukujärjestystä ja toiselle sopii vapaamuotoinen opiskelu tässä elämän koulussa. Itse tarviin lukkaria. Eli: kestävämmän kropan ja vyötäröön kaarta TAHTOO, eestinkieltä haluan oppia enemmän kuin turistitytönnä ois tarvis(kurssilla käyn), ja niitä haikuja haikailen oppia, vaan se ope?????tus....Ja mottoni on, pitäkää kiinni arvoistanne. Eli oppia se että en sorru puhumaan pahaa kolmannesta osapuolesta(jos en kerran oikeasti halua) vain sen takia että se näennäisesti vahvempi ihminen tulee korvani juureen supi supi supisemaan pahaa.Mutta auttaako kartta tälläisessa luonteenkasvatuksessa?? Meillä töissä tuun mainiosti toimeen erilaisten työkamujeni kanssa mutta meitä "pehmeitä" on muutama ja kovempia kimmoja liuta. Joskus tulee niitä tilanteitas että tekis mieli käskee jonkun pitää lätty kiinni ja vaihtaa röyhkeesti juttua ihan uusiks. Vähän vaikea selittää, en oo ollenkaan ujo piimä ja mielipiteitä taatusti löytyy mutta sellaseen määrättyyn kovuuteen joidenkin asenteessa on kuitenkin vaikea puuttua ja ehkä mahdotonta???Jos on tarpeeksi kova, vaikka kuinka näennäisesti niin sillä asenteella onnistuu aina hallitsemaan, vaikkakin vain näennäisesti, heikoimpiaan, siis näennäisesti heikompiaan. Saikohan tästä mittään selevää? Ja siinä niitä syntyy kuppikuntia. "No ku se on jotenkin niin kova vaikka toisaalta niin kivakin". Joo, mut ollaan me vaan sellasia ku ollaan, pehmeempii. Joo, ollaan vaan, supi supi. Ollaan hiljaa jo, tuolta se taas tulee. Joo, ollaan vaan ".
Tärkeintähän on itsensä hillitseminen ryhmässä. Entinen opettaja astuu aina huomaamattani kehiin, olen mato opettamaan muita, mutta, mutta itseäni no, jaa.
Itsehillintä kun ei ole meikäläisen vahvuus. Se on alue, joka vaatii tarkennusta, hiomista ja ulkopuolisten korvapuusteja. Tärkein oman kehittymiseni tavoite on oman totuuteni sopeuttaminen yleiseen totuuteen. Siinäpäs mulla on työsarkaa ; )
Polun yksi tärkeimmistä pisteistä.- Jademuru
korpikirjailija kirjoitti:
Tärkeintähän on itsensä hillitseminen ryhmässä. Entinen opettaja astuu aina huomaamattani kehiin, olen mato opettamaan muita, mutta, mutta itseäni no, jaa.
Itsehillintä kun ei ole meikäläisen vahvuus. Se on alue, joka vaatii tarkennusta, hiomista ja ulkopuolisten korvapuusteja. Tärkein oman kehittymiseni tavoite on oman totuuteni sopeuttaminen yleiseen totuuteen. Siinäpäs mulla on työsarkaa ; )
Polun yksi tärkeimmistä pisteistä.pitää kiinni omasta totuudestaan sortumatta myötäilemään totuutta jota ei koe omakseen.Aina ja joka seurassa. Olla uskollinen omalle sisäiselle äänelleen ja omalletunnolleen. Niinpä, ja varsinkin se että always .Riippumatta persoonista ja heidän vahvuudestaan. Usein muuten nää ns. vahvat tyypit on ääääärettömän herkkiä loukkaantumaan itse. sen takia meilläkin monet pitää suunsa supussa muutaman herkkähipiäisen takia ettei tuu turhaa suukopua. Mutta silti meilläkin on kokonaisuutena ääreesti mukava porukka ja itsellänikin on ihan oma paikkani jossa viihdyn. Mutta kasvunpaikkaa on silti vaikka kuinka.
- kun ei ole aarteita
ei tarvitse pelätä rosvojakaan.
Terve järki vie loppuun asti elämän kuin elämän. - tankavaara
iso unelma, joka muistuttaa minua taustakuvana.
Eli näen aarrekarttani aina, kun avaan koneen.
PS. Sinänsä olen hieman "kasvanut" irti kaikista
elämän tavoitteista... tavoite, joka aidosti voisi
olla. olisi kai tunnetavoite kaikkiin elämän tilanteisiin.- Jademuru
tuo tunnetavoite kaikkiin elämän tilanteisiin. Miekun en osaa sannoo mitään lyhyeen ja ytimeen.
Tulin uteliaaksi koneensi taustakuvasta ; )
Sehän oli unelma, joka sijoittuu unelmien aarrekarttaan.
Tunnetavoite on vaativa tavoite. En uskaltaisi tai haluaisi heittäytyä tunteella mukaan kaikkiin elämäntilanteisiin. Haluan etäisyyttä joihinkin syvästi emotionaalisiin tunteisiin vaikuttaviin asioihin.
Tunnetavoite siten kuin sinun ajattelin tarkoittavan, ei sovi vapaaehtoistyötäni. Olen täysillä mukana, mutta pystyn erottamaan tunteet järjellä, muuten en pystyisi tekemään kaikkia vaativia haasteitani.- Jademuru
korpikirjailija kirjoitti:
Tulin uteliaaksi koneensi taustakuvasta ; )
Sehän oli unelma, joka sijoittuu unelmien aarrekarttaan.
Tunnetavoite on vaativa tavoite. En uskaltaisi tai haluaisi heittäytyä tunteella mukaan kaikkiin elämäntilanteisiin. Haluan etäisyyttä joihinkin syvästi emotionaalisiin tunteisiin vaikuttaviin asioihin.
Tunnetavoite siten kuin sinun ajattelin tarkoittavan, ei sovi vapaaehtoistyötäni. Olen täysillä mukana, mutta pystyn erottamaan tunteet järjellä, muuten en pystyisi tekemään kaikkia vaativia haasteitani.vapaaehtoistyötä pari kertaa kk vanhusten kerhossa. Vedän mm. keskustelupiiriä ja sinne tuo tunnetavoite sopii. on ääreesti haastavaa ja innostavaa kun onnistuu avaamaan heille keskustelunaiheen josta kaikki innostuvat. En harrasta mitään ympäripyöreätä jutustelua. vaan oikein asiaa ja kyllä tulee hienoja kommentteja ja heidän jutusteluunsa tulee mukaan niin paljon tunnetta eletystä elämästään.
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 663215
Sinä saat minut kuohuksiin
Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai272273Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan
Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä681849Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa
Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t281735Tiedän, että emme yritä mitään
Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian161401- 281371
Näin pitkästä aikaa unta sinusta
Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni61266Mitä, kuka, hä .....
Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja291251Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik101177Noh joko sä nainen oot lopettanut sen
miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu631167