miksi lapsilla on psyykkisiä oireita vai onko niitä ylipäätään? Johtuvatko kaikki lasten oirehdinnat neurologisista syistä? Vai psyykkisistä?
http://www.psykologia2008.org/docs/Keltinkangas_keynote.pdf
Keltinkangas-Järvinen osaisi tähänkin vastata:
"PAHA OLO AIKUISENA – ONKO SYY ÄIDISSÄ VAI PERIMÄSSÄ? Liisa Keltikangas-Järvinen
Kiista perimän ja ympäristön osuudesta ihmisen persoonallisuuden kehityksessä on hallinnut koko modernin psykologian historiaa. Väitteet ovat vaihdelleet geneettisestä determinismistä naiiviin ympäristöuskoon. Tasapainoisempi näkemys perimän ja ympäristön vaikutuksesta tuli ensin psykiatriaan. 1960-luvulla ryhdyttiin johdonmukaisesti tutkimaan psyykkisten häiriöiden geneettistä taustaa. Siihen saakka vallitseva selitys kaikille psyykkisille häiriöille mukaan luettuina skitsofrenia ja autismi, oli huono vanhemmuus.
Perimän johdonmukainen tutkiminen tuli persoonallisuuspsykologiaan huomattavasti myöhemmin, ensimmäinen molekyyligeettinen tutkimus tällä alalla julkaistiin vasta 1996. Yksittäisten geenien tutkimisesta siirryttiin pian geenien ja ympäristön vuorovaikutuksen tutkimiseen. Avainhuomiona toimi Caspin tutkimus, joka osoitti, että geneettinen altistus johtaa depressioon vain tietyissä ulkoisissa olosuhteissa.
Esittelen joukon tutkimustuloksia, joissa edustavassa populaatiopohjaisessa aineistossa osoitetaan serotonin ja ympäristön vuorovaikutus depression ja ahdistuneisuuden kehityksessä. Tulokset osoittavat, että serotoniinireseptoreiden 5HT1A ja 5HT2A tietyn polymorfismin kantajat ovat epäsuotuisissa olosuhteissa muita herkempiä sairastumaan, mutta kykenevät käyttämään muita paremmin hyväkseen suotuisat olosuhteet kuten vanhempien hyvän hoivan ja ympäristön antaman sosiaalisen tuen. Tulokset osoittavat, että on olemassa geenivariantteja, jotka herkistävät yksilön ympäristön vaikutukselle, sekä hyvälle että huonolle, ja vastaavat kysymykseen, miksi samoissa huonoissa olosuhteissa toinen sortuu ja toisesta kasvaa selviytyjä. Tulokset myös voimakkaasti korostavat sitä, että geenien ja ympäristön vaikutusta ei voi tutkia erikseen, eikä määritellä, mikä osuus jonkin ominaisuuden kehittymisessä on perimällä, mikä ympäristöllä. Geenien ja ympäristön vuorovaikutus alkaa niin varhain, ettei tätä yhteisvaikutusta voi kehityksen kuluessa enää erotella osiin.
Esitykseni otsikko tulee erään kuulijan huokauksesta: ”Siis sittenkin äidin hoiva. Hetken jo toivoin, että perimä voisi joskus selittää jotain, ja äiti vapautettaisiin”."
Toisaalta voi olla ihan hyvinvoiva aikuinen, mutta sitten iskee sossu ja hyvinvointi on mennyttä.
http://www.psykologia2008.org/docs/Keltinkangas_keynote.pdf
Keltinkangas-Järvinen osaisi tähänkin vastata:
"PAHA OLO AIKUISENA – ONKO SYY ÄIDISSÄ VAI PERIMÄSSÄ? Liisa Keltikangas-Järvinen
Kiista perimän ja ympäristön osuudesta ihmisen persoonallisuuden kehityksessä on hallinnut koko modernin psykologian historiaa. Väitteet ovat vaihdelleet geneettisestä determinismistä naiiviin ympäristöuskoon. Tasapainoisempi näkemys perimän ja ympäristön vaikutuksesta tuli ensin psykiatriaan. 1960-luvulla ryhdyttiin johdonmukaisesti tutkimaan psyykkisten häiriöiden geneettistä taustaa. Siihen saakka vallitseva selitys kaikille psyykkisille häiriöille mukaan luettuina skitsofrenia ja autismi, oli huono vanhemmuus.
Perimän johdonmukainen tutkiminen tuli persoonallisuuspsykologiaan huomattavasti myöhemmin, ensimmäinen molekyyligeettinen tutkimus tällä alalla julkaistiin vasta 1996. Yksittäisten geenien tutkimisesta siirryttiin pian geenien ja ympäristön vuorovaikutuksen tutkimiseen. Avainhuomiona toimi Caspin tutkimus, joka osoitti, että geneettinen altistus johtaa depressioon vain tietyissä ulkoisissa olosuhteissa.
Esittelen joukon tutkimustuloksia, joissa edustavassa populaatiopohjaisessa aineistossa osoitetaan serotonin ja ympäristön vuorovaikutus depression ja ahdistuneisuuden kehityksessä. Tulokset osoittavat, että serotoniinireseptoreiden 5HT1A ja 5HT2A tietyn polymorfismin kantajat ovat epäsuotuisissa olosuhteissa muita herkempiä sairastumaan, mutta kykenevät käyttämään muita paremmin hyväkseen suotuisat olosuhteet kuten vanhempien hyvän hoivan ja ympäristön antaman sosiaalisen tuen. Tulokset osoittavat, että on olemassa geenivariantteja, jotka herkistävät yksilön ympäristön vaikutukselle, sekä hyvälle että huonolle, ja vastaavat kysymykseen, miksi samoissa huonoissa olosuhteissa toinen sortuu ja toisesta kasvaa selviytyjä. Tulokset myös voimakkaasti korostavat sitä, että geenien ja ympäristön vaikutusta ei voi tutkia erikseen, eikä määritellä, mikä osuus jonkin ominaisuuden kehittymisessä on perimällä, mikä ympäristöllä. Geenien ja ympäristön vuorovaikutus alkaa niin varhain, ettei tätä yhteisvaikutusta voi kehityksen kuluessa enää erotella osiin.
Esitykseni otsikko tulee erään kuulijan huokauksesta: ”Siis sittenkin äidin hoiva. Hetken jo toivoin, että perimä voisi joskus selittää jotain, ja äiti vapautettaisiin”."
Toisaalta voi olla ihan hyvinvoiva aikuinen, mutta sitten iskee sossu ja hyvinvointi on mennyttä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
huonoissakin olosuhteissa olla geenejä, jotka auttavat selviytymään muita paremmin :D
Kuulin itsekin pari päivää sitten radiossa tuosta serotoniiniaineenvaihdunnasta masennuksen syntytekijänä ja tulipahan mieleen tämä palsta haukkumisineen, miten masennusta ei muka ole olemassakaan, on vain silkkaa laiskuutta jättää asiat hoitamatta. Ei voi muuta sanoa kuin että tuollainen haukkuja on niin TYHMÄ, että ei tajua näistä kuulemistaan ja lukemistaan asioista yhtään mitään.
että kun esimerkiksi autismista ei enää syytetä äitejä, niin ehkäpä joskus tulevaisuudessa muistakaan psyyken/neuron ongelmista ei syytetä äitejä.
Se vähentää huostia!