vieläkin. Vaatteeni kuivuivat; eivät enää näytä ulospäin sitä, mikä sisälläni tuntuu: sydämessäni sataa, ja paljon enemmän kuin ulkona. Kaipaukseni sinuun tekee arkeni harmaaksi vedeksi joka vain valuu sormien lävitse, itkuna silloin kun olen yksin ja kuuntelen kaunista musiikkia... Silloin kun näen sinut, silloinkin minussa sataa, koska haluaisin sanoa muita kuin niitä tavanomaisia tyhjiä sanojani, sanoa miten paljon sinua arvostan, tulla lähemmäksi, koskettaa... Mutta en voi, enkä osaa. Käyttäydyn usein ihan päinvastoin kuin haluaisin. Kuitenkin, sinun olemassaolosi jo tekee minut onnelliseksi ja kun näen sinut, kurkistaa myös aurinko pilvien takaa ja silloin tunnen sateenkaaren kaikkine väreinensä.
En saa unta, katselen kuvaasi. Jos voisin tehdä vaihtokaupan, jossa saisin viettää kanssasi päiviä sillä ehdolla että nämä päivät olisivat pois eliniästäni, suostuisin heti. Muutama päivä eliniästä sinne tai tänne; hetket sinun kanssasi ovat niitä joihin haluaisin ajan pysäyttää, tai joihin palaisin jos se olisi mahdollista.
En saa unta, katselen kuvaasi. Jos voisin tehdä vaihtokaupan, jossa saisin viettää kanssasi päiviä sillä ehdolla että nämä päivät olisivat pois eliniästäni, suostuisin heti. Muutama päivä eliniästä sinne tai tänne; hetket sinun kanssasi ovat niitä joihin haluaisin ajan pysäyttää, tai joihin palaisin jos se olisi mahdollista.
Vastaukset 12
Vanhimmat
kerro ketä kaipaat?
vaan useampia. ;)
MMS-viestinä(?)
sanottu. Kiva viesti oli lukea, :)
mutta toisaalta ei. :(
vieläkään vaatteet kuivat vaikka toisin kai tänään sanoin. Ei ainakaan sisältäpäin.
Jos käyt näillä palstoilla ja luet näitä viestejä, saatat hyvinkin tunnistaa minut tyylistäni (vaikka varma ei tietenkään voi olla mistään kun näillä palstoilla on paljon käyttäjiä ja samanlaisia viestejä voisi useakin henkilö kirjoittaa). Oikeastaan se ei haittaisi minua jos tunnistaisit minut. Jos kysyisit minulta suoraan, olenko ihastunut sinuun, kertoisin olevani. En suhtaudu tunteisiin torjuvasti enkä valehtele niistä jos minulle esitetään suora kysymys.
Olisi kiva tietää mitä ajattelet ja sen pohjalta tehdä näille tunteille jotain. Jos tietäisin että kiusaannut ihastumisestani ja sen aiheuttamasta ajoittain ehkä kummallisesta käyttäytymisestäni, yrittäisin kyllä muuttaa tunteitani ja toimintaani. Yrittäisin lopettaa tänne kirjoittelun, pysyisin mahdollisimman paljon poissa näköpiiristäsi ja lopettaisin ympärilläsi pyörimisen, pitkät katseeni sinuun yms. Jos tietäisin että asia on sinulle ok, voisin yrittää muuttaa ihastumiseni pikkuhiljaa "vain" pitämiseksi. Jos tuntisit samoin... No, sen näkisi sitten.
alkaa...No, ei paljastuksia täällä, mutta toivon toki, että olet se nainen, josta tykkään jo nyt paljon. Ja päivä päivältä yhä enemmän. Kirjoitustyylisi on hallitun täsmällistä ja analyyttistä. Osaat ilmaista itseäsi hyvin, olet älykäs nainen. Uskoisin että älysi voimalla keksisit vaivattomasti tavan lähestyä minua romanttisessa mielessä niin, ettei aikomuksistasi jäisi edes minulle mitään epäselvyyttä. Olen varma, etä tekisit sen myös tyylillä ja hienotunteisesti. Vai pitääkö sinustakin miehen ehdottomasti tehdä aloite?
Heh, viestisi otsikosta ehti nostaa sykettä ennen kuin avasin viestin, siitäkin huolimatta että tiedän ettei hän tänne nimeäni laittaisi.
Kiitos sinulle sanoistasi. Kuten sanoin, täällä ei voi olla tunnistamisista varma, sillä Suomesta löytyisi luultavasti paljonkin ihmisiä, jotka voisivat kirjoittaa samalla tavalla, samanlaisista ajatuksista ja tunteista. Voin kuitenkin vastata sinulle kuten vastaisin hänelle jota ajattelen tälläkin hetkellä. Vaikka en
tilannettasi tiedäkään, ehkä vastaukseni antaa jotain viitteitä siitä, miksi se nainen josta sinä pidät, toimii kuten toimii.
En ajattele, että juuri miehen pitää tehdä aloite. Ei aloitteiden tekemisen helppous tai vaikeus ainakaan pelkästään sukupuolesta ole
kiinni. Taustalla vaikuttavat monet asiat, mm. omat aiemmat ihmissuhteisiin liittyvät kokemukset jne.
Miksi sitten aloitteen tekeminen on minulle vaikeaa? Ensinnäkin, asiassa on eräitä mutta-tekijöitä, jotka itse voisin ohittaa mutta en
tiedä miten hän näihin mutta-tekijöihin suhtautuu. Toisekseen, tiedän hyvin että ihastuneena mielellään näkee toisen osoittavan vastakaikua vaikka näin ei olisikaan. Toisen eleet, ilmeet, sanat jne. tulkitsee ihastuneena eri tavalla kuin "normaalisti" ja koska tämän tietää, ei voi olla varma, "näkeekö omiaan".
Vaikka toisin varmaan voisi luulla jos minua ei tunne hyvin, olen ainakin tietyissä asioissa ujo, herkkä ja epävarma. En noin vain pysty astumaan toisen reviirille (kuten menemään lähelle, koskettamaan, puhumaan tunteista tms.) jos en ole tuon toisen tunteista varma.
Vaikeinta ei oikeastaan olisi se, että omat tunteet paljastuisivat yksipuolisiksi. En koe, että tavalliset inhimilliset tunteet olisivat
jotenkin noloja, hävettäviä tai torjuttavia. Tunteista voisi mielestäni ihan hyvin puhua ja niitä voisi käsitellä, myös yhdessä tunteiden kohteen kanssa vaikka tunteet olisivatkin yksipuolisia.
En kuitenkaan tiedä, mitä hän ajattelee tunteista ja niiden ilmaisemisesta. Pelkään sitä, että hän ei - ihastukseni ollessa yksipuolista - enää osaisi olla seurassani luonnollisesti vaan
kiusaantuisi kun tietäisi mitä ajattelen ja tunnen. En halua että hän joutuu kokemaan oloaan kiusaantuneeksi vain sen takia, että minä
ihastuin häneen.
Älystä ei taida nyt olla paljonkaan apua tai iloa. Hän on minua älykkäämpi, ja tiedän sen. Se tekee oloni epävarmaksi. En ole muutenkaan hänen seurassaan aivan "oma itseni", koska hänellä on niin voimakas vaikutus minuun.
Voin jatkaa aiheesta myöhemmin, nyt täytyy mennä.
Väsyttää ja pitäisi jo olla nukkumassa. En voi kuitenkaan olla miettimättä, mitä haluaisin hänelle nyt sanoa.
Tiedän, että minun ihastumistani sinuun ja varsinkin sen ilmaisemista katsottaisiin aivan toisin (paljon suopeammin) kuin sinun ihastumistasi minuun tai sen ilmaisemista. Tästä näkökulmasta aloitteenteon pitäisi olla minulle helpompaa.
Sinä olit kuitenkin se joka tuli lähelle. Pidin kosketuksestasi. Kuinka lähelle haluaisit ja uskaltaisit tulla? Haluaisin tulla lähellesi mutta jostain syystä koen, että sinua on vaikea lähestyä (en väitä, etteikö minua olisi, mutta en tiedä koetko niin).
Mietin, uskoisitko että olen oikeasti kiinnostunut sinusta ihmisenä - tiedän että moni voisi keksiä kiinnostukselleni muita syitä kuin persoonasi. Uskoisitko, että haluan oppia tuntemaan sinut ja pitää sinusta sellaisena kuin olet. Uskoisitko että en halua omistaa sinua - joskus muutama hetki silloin tällöin jonkun ihmisen kanssa voi olla enemmän kuin useat vuodet tiivistä yhdessäoloa jonkun toisen kanssa. Haluan kyllä tietää, minkälaisen suhteen ja millä ehdoilla sinä haluat.
Olemme monissa asioissa varmaan erilaiset ihmiset. Pelkään tuottavani sinulle pettymyksen - vaikka ajattelenkin niin, ettei täydellisiä ihmisiä ole ja että ihmiset pitää oppia tuntemaan ja hyväksymään sellaisina kuin he ovat, hyvine ja huonoine puolineen.
Viikonloput ovat vaikeita. Odotan vain koska näen sinut uudestaan enkä saa aikaiseksi kaikkea sitä mitä pitäisi. Ehkä siksikin haluaisin selvittää tämän kanssasi - voimia vapautuisi muuhun kuin ikävöintiin ja sen arvailuun, mitä toisen mielessä liikkuu. Niin tai näin, olet ihastuttava.
niin, täytyy kyllä vastentahtoisesti sanoa, että olen vaikeasti lähestyttävä ;( ..mutta joskus voisit yrittää?..en sanoisi että sinua olisi vaikea lähestyä, mutta minä olen yleensäkin huono tutustumaan ihmisiin..olet sen varmaan huomannutkin?..tai ehkä et, eihän se nyt niin päällepäin välttämättä aina näy..
haluaisin tutustua sinuun, mutta..
t. S
Paljasta tunteesi. Olin/olen itse samassa tilanteessa, sillä erolla että minun ihastukseni asuu liaan kaukana että tämä voisi mitenkään toimia. Hän tietää tunteeni, koska kerroin niistä suoraan. Antaisin mitä vain jos tilanteeni olisi sama kuin sinun.
Sinä näet ihastustasi, voit olla yhteydessä häneen oikeasti, joten tee aloite. Kirjoita vaikka lappu jossa paljastat tunteesi, kirjoita sähköposti, tai sano se kasvotusten. Kunhan teet sen joskus. Sinulla ei ole mitään hävittävää, mutta kaikki voitettavana.
Minulle tulee surullinen olo kun luen näitä viestejä, jossa parisuhteen mahdollisuus on olemassa, mutta (turhat) pelot estävät ihmisiä tekemästä aloitetta. :(
En usko että kukaan vihastuisi jos joku kertoisi pitävänsä tästä.
Voimia sinulle. Toivottavasti teet jotain. :) Minä pidän peukkuja.
Jos voisin nuo lumihiutaleet muuttaa hyviksi ja kauniiksi asioiksi ja lähettää jollekulle, lähettäisin ne sinulle.
Olin päättänyt kertoa tänään sinulle, mitä tunnen, mutta en saanut sanotuksi mitään mitä mielessäni pyöri... Sanoin vain tyhjiä sanoja että saisin katsella sinua hetken pidempään, lainasin kirjan että voisin tulla taas jollakin syyllä luoksesi...
Ei tätä enää jaksa. Huomenna, jos annat tilaisuuden, kerron mitä tunnen, ainakin yritän. Pelkään kyllä reaktiotasi. Pidätköhän minua outona, säälittävänä, pakkomielteisenä...? Itse pidän ihastumistani inhimillisenä ja ymmärrettävänä.
En tietenkään odota sinulta vastakaikua, jos et tunne samoin. Toivon kuitenkin että suhtautuisit minuun hienotunteisesti ja kertoisit jos edes hieman pidät minusta. Se lohduttaisi. Lupaan tietysti olla näyttämättä enää tunteitani ja pysyn näköpiiristäsi poissa mahdollisimman paljon, jos koet tunteeni ahdistaviksi.
Joka tapauksessa olen iloinen olemassaolostasi ja siitä että sain olla muutamia hetkiä kanssasi.
kertonut mitä todella tunnen. Kauneuden kokemus, jota toinen ei jaa, sattuu liikaa. Taidan jättää nämä tunteet lumen alle lepäämään. Siellä ne saavat hävitä pikkuhiljaa kuin syksyiset lehdet. Keväällä taas versoo jotakin aivan uutta ja tämä vuosi on unohdettu.