Hei vaan kaikille kuumeilijoille! Ajattelin nyt kirjotella tänne omia tuntemuksia.. Elikkä oli parikymppinen naisen alku ja kumppanin kanssa yhteistä taivalta takana 7vuotta.. Keväällä muutettiin omakotitaloon ja jo vuoden päivät ollu kovaa vauvakuumetta. Mieskään ei ole sitä asiaa jyrkästi vastaan mutta yhdessä sovittiin että parisen vuotta täytyy odotella kun alotti just koulun. Mut silti.. tää ei vaan tunnu helpottavan vaikka tietää että ei ole sopiva hetki vielä.. Jotenki se vaan kalvaa sisällä ja tekee musta ihan hullun kohta.. Vauva unia nään miltei joka yö, synnytyksestä, odotuksesta ja kaikesta muusta. Muutamien kuukausien aikana tää on yltyny ihan sietämättömäks ja olen alkanu miestä jo pehmittelemään että jos nyt kuitenki aikasemmin. Vauva lehdenki tilasin ittelleni, mikä ei varmaankaan ihan parhaimmasta päästä idea ollut kun ei se kuitenkaa helpota yhtään, päin vastoin. Mies kyllä hyväksyi tuon lehti asian että onhan se hyvä opiskella etukäteen niin tietää sitte jo kaiken näköstä kun on sen aika.. Mut kertokaa nyt hyvät ihmiset että oletteko saaneet tätä kuumetta jollain konstilla hillittyä? olis kiva kuulla myös muiden kokemuksia tästä kuumeesta, kun tälläkin palstalla enemmän kysellään vaan siitä että olenko vai enkö ole raskaana, ja onko nämä nyt oireita vai eikö.. kyllähän nekin tähän kuumeeseen kuuluu, mutta tästä ihan itse kuumeilusta olisi kiva keskustella.. :)
kauhea/ihana vauvakuume
vauvasta haaveileva
9655
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ollaan siis miehen kanssa paljon tästä puhuttu. pillereitä en ole vuoteen syönytkään muihin syihin liittyen. ehkä sekin vaikuttaa tähän kuumeeseen kun hormoonit toimii eri tavalla.. eikä olla ihan tarkkoja kondomin käytön suhteenkaan oltu, ehkä sekin tätä kuumettani ruokkii kun ajattelee että jos nyt kuitenkin olisin raskaana, mieskin ymmärtää riskit tuon ehkäisyn käytön suhteen. mutta on sanonut ettei ota siitä asiasta turhia paineita että jos vauva ilmoittaa tulostaa niin tervetuloa, mutta ihan harkitusti hän ei vielä lasta halua yrittää.. en tiedä onko tämä jotenki monimutkaista mutta toivottavasti ymmärsitte.. :)
Kunhan ei ole "seksiä toisille"
"seksiä lapsille"
omista sanoista.
mitähän tämäkin mahtaa tarkoittaa????
Olet kaksikymppinen, mies käy koulua ja ASUTTE OMAKOTITALOSSA. Millä ihme rahalla??? Me revitään selkänahkoistamme hirveitä summia jotta saadaan tää kaksio edes maksettua ja ollaan jo kolmekymppisiä... omakotitalosta ei uskalla edes haaveilla.
Voititteko lotossa? Saitte ison perinnön?
asian vierestä on vastaukset mutta vastaan silti. mies on lähemmäs kolmekymmentä ja kyllä, aloitti juuri koulun.. no tästähän sinä et sitten pidä, omistamme myös rivitalo kolmion, metsää ja peltoa että sellasta.. lotossa emme ole voittaneet eikä kumpikaan ole mitään kummallista perintöä saanut, ehkä meidän asuinpaikkakunnalla on halvempia asuntoja, jos kävi sellanen sun mielessä. jos asuttais pk seudulla niin tuskin olisi meilläkään kuin korkeintaan kaksio.
hoitaneet!!! Ihan näin sivusta lukien kommentoin. Mitä te oikein työksenne teette ja minkälainen luksus kasio teillä on??
Mekin asumme omakotitalossa, uudessa ja olemme ihan "keskiluokkaa". Molemmat vaki työpaikoissa kylläkin ja ikää ei vielä ole ihan kolmeakymmentä vuotta. Perintöä tai lottovoittoa ei liioin ole näkynyt, mutta ei tämä silti selkänahalle käy.
Tuolla toisessa viestissä kerkesin jo avautumaan. Mutta olen siis aika samanlaisessa tilanteessa. Parikymppinen ja seurustellut kauan, vauvakuumettakin ollut jo pitkään. Minulla vain on se ongelma, että mieheni ei ole lainkaan innostunut asiasta.
Vauvakuumetta minulla taisi pahentaa se asia, että n. 6 kk sitten rupesin voimaan pahoin ja vatsaa hieman nipisteli ihmeellisesti ym. Rupesin sit mielessäni salaa toivomaan, että jos kyseessä olisi ollut raskaus. Plussia ei kuitenkaan ikinä tullut ja menkatkin alkoi suht ajallaan. Se jälkeen otin asian puheeksi mieheni kanssa ja siitä meille alkoikin tappelurumba. Välillä olo on aivan sietämätön (siis kuumeen suhteen) ja itketyttää vain koko ajan. Kun ei tiedä miten käy.
Kuumetta en ole minäkään saanut millään lailla hillittyä. Joten jos jollain on hyviä niksejä niin otan mielelläni vastaan. :) Pahinta on ehkä kaikki nämä julkkikset ym. jotka tuntuvat nyt jokapuolella olevan raskaana. Kohta minä varmaan olen vain katkeroitunut vanha piika.. ;)
Meillä on hyvinkin samankaltainen tilanne! Suhde kestänyt 7 vuotta, keväällä muutimme uuteen ihanaan omakotitaloon. Olemme molemmat vakituisessa työssä ja elämä hymyilee. Vauvasta aloin puhua miehelleni ensimmäisen kerran vakavasti varmaankin vuosi sitten, jolloin mieheni torppasi ajatuksen hyvin jyrkästi. Välillä meni ihan itkuksikin. En olisi niinkään halunnut lasta heti, vaan toivoin, että olisimme voineet keskustella, koska ajankohta voisi olla sopiva. Ympärillä tuntuivat kaikki lisääntyvän. Jossain vaiheessa taas itselleni tuli tunne, että ei lasta vielä, kun halusin matkustella ja nauttia muutenkin "vapaasta" elämästä.
Välillä kuitenkin muiden lapsiperheiden luona kyläillessä tuli aina tunne, että olisi se oma napero ihan mukava. Mieheni tykkää lapsista todella paljon, kun taas itse olen pikemminkin elänihminen.
Viime viikolla kysyin mieheltäni suoraan, että mitäs jos jätettäisiin ehkäisy pois. Olin aivan varma, että hän torppaa ajatuksen jälleen,´mutta yllätyksekseni hän ei sanonut juuta eikä jaata. Kahden päivän kuluttua kysyin asiaa uudestaan, ja hän sanoi, että jätetään ehkäisy pois.
Nyt sitten onneni kukkuloilla odotan, että menkat loppuvat ja pääsemme tosi toimiin! Uskon, että miehesi ei kovasti asiaa vastusta, koska ei jyrkästi vaadi ehkäisyä ja on sanonut, että tulee jos on tullakseen. Mikäli talous- ym asiat antavat myöten, miksei vauva voisi teillekin olla nyt tervetullut? Ei se opiskelu työssä käymistä raskaampaa ole, tietysti raha-asiat ovat usein eri mallilla.
Olisi kiva kuulla, miten asia teillä etenee!=)
heissan.. onpa kyllä hassua, kuulostaa kyllä aika tutulta.. :) minäkin sain vuosi sitten jyrkän "EI" vastauksen. että ollaanhan me siinä suhteessa jo pikkasen edetty. viimeks eilen oli tästä asiasta puhetta kun mulla on menkat muutamia päiviä jo myöhässä. kysyin sit että mitäs jos ne ei tulekaan, niin mies sanoi että sithän ne ei tule.. :) jotenki tuntuu että mieskin haluaisi jo lapsen mutta se olis jotenki helpompaa jos se tulis "vahingossa". en tiedä.. jotenki välillä vaan tuntuu siltä että molemmat oltais valmiita.. puhuukin nykyään kauniisti kaikista tuommosista asioista.. :) mut katsotaan..
Kovasti onnea teille! :) toivottavasti teillä tärppää pian.. :)