Tule, tässä on sinun tilasi.
Taakse jää isäsi, veljesi ja sinä.
Mikään niistä en ole minä.
Olen tammi palavassa metsässä,
siemen paahtunut kalpeitten luittesi.
Kuin kevät syvällä roudan
kulkee kaiken kulkenut kynäni.
Lävitse haudan, luojan,
rakennan tyhjyyteen tyhjän suojan.
Olen palvelijasi tässä oikeamielinen, nöyrä.
Sinusta,
sinun vuoksesi
olen tehnyt,
ollut
jokaisen hetken kuin kanssasi
ilman verta niillä teillä;
kaikilla verta valuvilla
loputtomilla teillä.
Taakse jää isäsi, veljesi ja sinä.
Mikään niistä en ole minä.
Olen tammi palavassa metsässä,
siemen paahtunut kalpeitten luittesi.
Kuin kevät syvällä roudan
kulkee kaiken kulkenut kynäni.
Lävitse haudan, luojan,
rakennan tyhjyyteen tyhjän suojan.
Olen palvelijasi tässä oikeamielinen, nöyrä.
Sinusta,
sinun vuoksesi
olen tehnyt,
ollut
jokaisen hetken kuin kanssasi
ilman verta niillä teillä;
kaikilla verta valuvilla
loputtomilla teillä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
miten vahva ja tunnepitoinen runo !
Kerrassaan upeaa,
sanattomaksi vetää ja kiittää hän.
Teit juuri minusta uskollisen lukijasi!