Voisiko kukaan siellä vapaassa maailmassa tarjota meille tänne Niuvaniemeen suljetuille auttavan kätensä.
Meidän ongelmat alkoivat alkuviikosta, kun tänne tuotiin pakkopaidassa hyvin vaikea potilas, joka koko ajan hoki: MINÄ OLEN SONNIMIES! MINÄ OLEN SUOMEN KESKUSTA! Sen päälle hän heti karautti sellaisen naururemakan, että koko vanhat kunnianarvoisan sairaalarakennuksemme seinät oikein tutisivat ja pölyt lemahtivat kattoparruista..
No hänet saatiin raahattua monen hoitajan voimin osastomme erityshuoneeseen ja sidottua lepositeisiin. Siitä huolimatta hän jatkoi huuteluaan, että hän on Sonnimies, tulette minusta vielä kuulemaan.
Viimein ylilääkäri, joka tavallisesti on itse rauhallisuus, kimmastui sen verran, että laitatutti tälle mölisijälle suukapulan. Mutta eihän se tietenkään tehonnut. Tämä tulos alkoi kiereskellä sängyssään lepositeistä huolimatta, olivat sitoneet armeliaisuuttaan hänet sen verran löysään ja kiereskelyä jatkui loputtomiin. Eikä siinä kaikki Tämä hyväkäs alkoi myös piereskellä sitä vauhtia, että koko sairaalamme ilmapiiri pilaantui eikä mikään tuuletus auttanut.
Kenellekään osastollamme olijalle ei enää tullut unta silmään koko yönä eristyshuoneesta kuuluvien jatkuvien pierutörähdysten vuoksi.
Nyt olemme koko päivän joutuneet seuraamaan tämän häirikön piereskelyä, naururemakointia ja kiereskelyä. Kun suukapulaakaan ei ole voinut koko ajan pitää, niin hän on heti suunsa auki saatuaan alkanut toistaa: Minä olen Sonnimies! Minä olen Suomen Keskusta!
Nyt te siellä ulkopuolella. Onko teillä ollenkaan sydäntä? Voisitteko tehdä vaikka kantelun potilasasiamiehelle. Ei tällaisia häiriköitä pitäisi säilyttää ihmisten ilmoilla. Joku raja se pitää olla sairaan hoidossakin. Eikö tällaisille toivottomille tapauksille löytyisi paikkaa vaikka tallin vintillä, missä ennen vanhaan hyvään aikaan säilytettiin toivottomia kahleissa jo oman terveytensäkin vuoksi.
Hyvin alkaneet hoitojaksomme kaikilta muilta osastomme potilailta ovat menneet pieleen. Näin emme voi jatkaa.
Yhteystiedot:
http://www.niuva.fi/
Meidän ongelmat alkoivat alkuviikosta, kun tänne tuotiin pakkopaidassa hyvin vaikea potilas, joka koko ajan hoki: MINÄ OLEN SONNIMIES! MINÄ OLEN SUOMEN KESKUSTA! Sen päälle hän heti karautti sellaisen naururemakan, että koko vanhat kunnianarvoisan sairaalarakennuksemme seinät oikein tutisivat ja pölyt lemahtivat kattoparruista..
No hänet saatiin raahattua monen hoitajan voimin osastomme erityshuoneeseen ja sidottua lepositeisiin. Siitä huolimatta hän jatkoi huuteluaan, että hän on Sonnimies, tulette minusta vielä kuulemaan.
Viimein ylilääkäri, joka tavallisesti on itse rauhallisuus, kimmastui sen verran, että laitatutti tälle mölisijälle suukapulan. Mutta eihän se tietenkään tehonnut. Tämä tulos alkoi kiereskellä sängyssään lepositeistä huolimatta, olivat sitoneet armeliaisuuttaan hänet sen verran löysään ja kiereskelyä jatkui loputtomiin. Eikä siinä kaikki Tämä hyväkäs alkoi myös piereskellä sitä vauhtia, että koko sairaalamme ilmapiiri pilaantui eikä mikään tuuletus auttanut.
Kenellekään osastollamme olijalle ei enää tullut unta silmään koko yönä eristyshuoneesta kuuluvien jatkuvien pierutörähdysten vuoksi.
Nyt olemme koko päivän joutuneet seuraamaan tämän häirikön piereskelyä, naururemakointia ja kiereskelyä. Kun suukapulaakaan ei ole voinut koko ajan pitää, niin hän on heti suunsa auki saatuaan alkanut toistaa: Minä olen Sonnimies! Minä olen Suomen Keskusta!
Nyt te siellä ulkopuolella. Onko teillä ollenkaan sydäntä? Voisitteko tehdä vaikka kantelun potilasasiamiehelle. Ei tällaisia häiriköitä pitäisi säilyttää ihmisten ilmoilla. Joku raja se pitää olla sairaan hoidossakin. Eikö tällaisille toivottomille tapauksille löytyisi paikkaa vaikka tallin vintillä, missä ennen vanhaan hyvään aikaan säilytettiin toivottomia kahleissa jo oman terveytensäkin vuoksi.
Hyvin alkaneet hoitojaksomme kaikilta muilta osastomme potilailta ovat menneet pieleen. Näin emme voi jatkaa.
Yhteystiedot:
http://www.niuva.fi/
Vastaukset 2
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=94&conference=4500000000000463&posting=22000000037356591
ystävääni. Voivoi häntä. Minne jäivät ystävät, oliko niitä? Miksi mieli meni sekaisin politiikasta ja ihmisten käyttäytymisestä? Oliko paineita liikaa, pelkäsikö, kuinka paljon pelkäsi?
Voi ystävät rakkaat ja kalliit, säästäkää häntä, antakaa rauha hänen sielulleen. Parantukoon, voi parantukoon! Aika tehköön tehtävänsä, puhdistakoon sielunsa, vieköön pahat tuulet pois, vieköön poispoispois!