Vaimolleni on muodostunut aika suurella tödennäköisyydellä alkoholiriippuvuus. Nykyään sellaiset päivät on vähissä kun ei ole jotain tarvinnut juoda. Syy juomiseen oli jossain vaiheessa työssä koettu ahdistus mutta yleisimmin syy tuntuu olevan minussa. Joko olen vastikään sanonut tai tehnyt jotain, mikä on aiheuttanut pahan mielen tai sitten syy on kauempana menneisyydessä tapahtuneet asiat ja niistä muodostunut katkeruus.
Onhan minussa varmasti paljonkin vikaa ja en todellakaan ole täydellinen ihminen mutta välillä esitetyt syyt juomiseen tuntuu kyllä keinotekoisilta (en ole osallistunut kotitöihin niin paljoa kuin olisin voinut tai en ollenkaan, en ole huolehtinut lemmikkieläimistä tarpeeksi jne). Jonkin aikaa uskoin, että tilanne paranee kun yritän tehdä asioita paremmin ja parantaa ns. huonoja tapojani mutta jossain vaiheessa huomasin että ei mun tekemisillä tai käyttäytymisellä ole loppujen lopuksi merkitystä.
Viikolla pari päivää saattaa mennä hyvin mutta yleensä jos olen harrastuksissa tai pidempään töissä niin alkosta on käyty hakemassa pieni pullo jotain väkevää viinaa ja se on kaadettuna johonkin viattoman näköiseen limupulloon ja piilossa jossain. Kissanhiekkapussi on tähän mennessä erikoisin piilo. Juomaa on myös luultavasti otettu jo vähän kun tulen kotiin ja käydään naukkailemassa pitkin iltaa jos en ehdi huomata mitään ja kaataa viinoja pois. Ja ymmärtäähän sen että riita on väistämättä edessä aina silloin kun tätä tapahtuu.
Juomisen myöntäminen on myös ylitsepääsemättömän vaikea asia, koska vaikka pullot olisi löydetty ja hävitetty ja ollaan selkeästi humalassa niin silti ollaan että "mistä oikein puhut", "en ole juonut mitään", "se pullo on ollut siellä jo pitkän aikaa". Ja sitten jos on ihan pakko myöntää, niin se tuo mukanaan vihan ja syyttelyn.
Viikonloput on kaikkein pahimpia, koska silloin juominen saattaa olla jatkuvaa. Varsinkin silloin jos on oltu kavereiden kanssa viettämässä iltaa perjantaina niin hyvin todennäköisesti lauantaina on juotu jo ennen kuin itse olen edes herännyt.
Itselläni suoraan sanottuna pelottaa ja on todella avuton olo, koska olen huomannut etten pysty tekemään mitään, mikä veisi asioita parempaan suuntaan. Pullojen hävittäminen ei auta mitään, koska niitä saa aina lisää. Ehkä se vaan pitkittää sitä, mitä tästä loppujen lopuksi seuraa. Asioita on kyllä käsitelty yhdessä ja usein saa kuulla lupauksen, että nyt tämä loppuu mutta jo seuraavana päivänä lupaus voi olla mennen talven lumia. Jos olen ehdottanut parisuhdeterapiaa tai yhdessä A-klinikalla käymistä, niin ne ideat on tyrmätty sillä että ei kukaan vieras ihminen voi tässä auttaa.
Mun mielestä avioliitto on kaikin puolin kunnossa ja elämä on mallillaan silloin kun alkoholi ei astu kuvaan mukaan. Tuntuu tosi pahalta, että tilanne on ajautunut tällaiseksi jo alle kolmikymppisellä ihmisellä. Luultavasti jonkinlaista juomista on jatkunut 2-3 vuotta mutta en ole sitä vain kunnolla tajunnut ennen kuin viimeisen vuoden aikana kun asiat on menneet huonompaan suuntaan. Itselläni tekisi mieli suunnitella tulevaisuutta ja perhettä mutta tuntuu että kaikki jumittaa vaan paikoillaan, kun nämä samat ongelmat toistuu joka viikko.
Onkohan kellään vastaavia kokemuksia tai ehkä neuvoa, kuinka tätä umpisolmua voisi saada avatuksi?
Onhan minussa varmasti paljonkin vikaa ja en todellakaan ole täydellinen ihminen mutta välillä esitetyt syyt juomiseen tuntuu kyllä keinotekoisilta (en ole osallistunut kotitöihin niin paljoa kuin olisin voinut tai en ollenkaan, en ole huolehtinut lemmikkieläimistä tarpeeksi jne). Jonkin aikaa uskoin, että tilanne paranee kun yritän tehdä asioita paremmin ja parantaa ns. huonoja tapojani mutta jossain vaiheessa huomasin että ei mun tekemisillä tai käyttäytymisellä ole loppujen lopuksi merkitystä.
Viikolla pari päivää saattaa mennä hyvin mutta yleensä jos olen harrastuksissa tai pidempään töissä niin alkosta on käyty hakemassa pieni pullo jotain väkevää viinaa ja se on kaadettuna johonkin viattoman näköiseen limupulloon ja piilossa jossain. Kissanhiekkapussi on tähän mennessä erikoisin piilo. Juomaa on myös luultavasti otettu jo vähän kun tulen kotiin ja käydään naukkailemassa pitkin iltaa jos en ehdi huomata mitään ja kaataa viinoja pois. Ja ymmärtäähän sen että riita on väistämättä edessä aina silloin kun tätä tapahtuu.
Juomisen myöntäminen on myös ylitsepääsemättömän vaikea asia, koska vaikka pullot olisi löydetty ja hävitetty ja ollaan selkeästi humalassa niin silti ollaan että "mistä oikein puhut", "en ole juonut mitään", "se pullo on ollut siellä jo pitkän aikaa". Ja sitten jos on ihan pakko myöntää, niin se tuo mukanaan vihan ja syyttelyn.
Viikonloput on kaikkein pahimpia, koska silloin juominen saattaa olla jatkuvaa. Varsinkin silloin jos on oltu kavereiden kanssa viettämässä iltaa perjantaina niin hyvin todennäköisesti lauantaina on juotu jo ennen kuin itse olen edes herännyt.
Itselläni suoraan sanottuna pelottaa ja on todella avuton olo, koska olen huomannut etten pysty tekemään mitään, mikä veisi asioita parempaan suuntaan. Pullojen hävittäminen ei auta mitään, koska niitä saa aina lisää. Ehkä se vaan pitkittää sitä, mitä tästä loppujen lopuksi seuraa. Asioita on kyllä käsitelty yhdessä ja usein saa kuulla lupauksen, että nyt tämä loppuu mutta jo seuraavana päivänä lupaus voi olla mennen talven lumia. Jos olen ehdottanut parisuhdeterapiaa tai yhdessä A-klinikalla käymistä, niin ne ideat on tyrmätty sillä että ei kukaan vieras ihminen voi tässä auttaa.
Mun mielestä avioliitto on kaikin puolin kunnossa ja elämä on mallillaan silloin kun alkoholi ei astu kuvaan mukaan. Tuntuu tosi pahalta, että tilanne on ajautunut tällaiseksi jo alle kolmikymppisellä ihmisellä. Luultavasti jonkinlaista juomista on jatkunut 2-3 vuotta mutta en ole sitä vain kunnolla tajunnut ennen kuin viimeisen vuoden aikana kun asiat on menneet huonompaan suuntaan. Itselläni tekisi mieli suunnitella tulevaisuutta ja perhettä mutta tuntuu että kaikki jumittaa vaan paikoillaan, kun nämä samat ongelmat toistuu joka viikko.
Onkohan kellään vastaavia kokemuksia tai ehkä neuvoa, kuinka tätä umpisolmua voisi saada avatuksi?
Vastaukset 5
Vanhimmat
ota avuksesi Al-Anon ohjelma ja sen piirissä olevien ihmisten kokemukset, ilman ennakkoasenteita.
selaat vaan palstaa taaksepäin.
yleensä kirjoittajana on nainen, jolla on/ oli puolisona alkoholisoitunut mies.
sulla siis on puolisona alkoholisoitunut(turha kierrellä totuutta) vaimo.
nyt seuraavaksi pitäis ottaa mietintääsi pilaatko myös oman elämäsi siinä huolehtien vai riittääkö, että juoppo pilaa omansa ?
siinä sivussa juovan juopon läheiset/työkaverit väistämättä kärsivät, kuka enempi kuka vähempi.
eihän teillä ole lapsia ?
laitan tähän linkkejä asiaan liittyen, kun en tiiä mitä tietoja sulla on jo asian tiimoilta.
läheisriippuvuus alkoholi
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=läheisriippuvuus alkoholi&btnG=Hae&meta=lr=lang_fi
juomisen mahdollistaminen( lue nää tarkkaan, voi tuntua todella oudolta !)
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=mahdollistaminen alkoholi&btnG=Hae&meta=lr=lang_fi
alkoholismi
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=alkoholismi&btnG=Hae&meta=lr=lang_fi
sen kehitys
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=alkoholismin kehittyminen&btnG=Hae&meta=lr=lang_fi
juoposta puolisona
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=juova puoliso&btnG=Hae&meta=lr=lang_fi
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=juoppo mies&btnG=Hae&meta=lr=lang_fi
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=juoppo vaimo&btnG=Hae&meta=lr=lang_fi
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=eroon juoposta&btnG=Hae&meta=lr=lang_fi
vainaaksi tuleminen juomalla
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=alkoholi kuolinsyy&btnG=Hae&meta=lr=lang_fi
raitistuminen 1.
http://www.myllyhoitolehti.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=66&Itemid=6
raitistuminen 2.
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=raitistuminen&btnG=Hae&meta=lr=lang_fi
--------------------------------------------------
varsinkin nämä juopolle tiedoksi ja ilman riitelyä tai painostusta.
vain tiedoksi, ei enempää.
lukee jos lukee, hän kun kieltää koko ongelmansa. se on normaalia.
http://fi.wikipedia.org/wiki/AA-liike
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=a-klinikka&btnG=Hae&meta=lr=lang_fi
Sinä et ole aiheuttanut vaimon alkoholismia etkä paranna sitä, vaikka tekisit kaikki kotityöt ja yrittäisit olla kaikin puolin mieliksi vaimolle. Juova löytää aina syyn juoda ja se lähin ihminen otetaan kernaasti syylliseksi. Vaimon juominen on asia, jolle et voi yhtikäs mitään.
Alkoholismi on itsensä kieltävä sairaus, eli juova itse selittää juomisen itselleen parhain päin viimeiseen asti. Järkipuheet, lempeys, viinojen pois kaataminen, riiteleminen - mikään ei auta, tekipä läheinen mitä tahansa. Kun juo niin juo.
Voit siis jatkossa antaa vaimon juoda kaikessa rauhassa - mutta vain omilla rahoillaan. Älä osallistu yhdessä elämisen kustannuksiin senttiäkään isommalla panoksella, kuin mitä asumisen ja elämisen peruskulut ovat. Älä siis mahdollista taloudellisella tuellasi vaimon juomista. Älä myöskään selitä vaimon puolesta, vaikka juomisesta seuraisi mitä tahansa. Älä pelasta juoppoa ahdingosta, vaan anna viinan kirojen tulla sen päälle, joka viinat on juonutkin.
Valheellisuus kuuluu sairauden luonteeseen. Älä usko valheita, mutta älä myöskään vahdi vaimon juomista.
Alkoholistin läheinen on tilanteessa avuton, kuten itsekin totesit. Tilanne pelottaa, huolestuttaa ja ahdistaa juuri siksi, kun sille ei oikeasti voi tehdä yhtään mitään. Et voi muuta kuin lopettaa juomisen mahdollisuuden, lopettaa keskustelemisen juovuksissa olevan kanssa, lopettaa krapulaisen hoivaamisen, lopettaa riitelyn ja juomien etsimisen, lopettaa vaimon puolesta selittämisen ja hänen juomisensa salailemisen ympäristöltä (jos olet sitä tehnyt, kuten useimmiten läheiset tekevät).
Sitten vaan toivotaan parasta, että rakas ihminen itse lopulta on juonut niin paljon, että haluaa muutosta. Jotkut juovat itsensä hautaan, jotkut alkavat toipua sairaudestaan.
Minua on auttanut Al-anon yhteisö:
http://www.al-anon.fi/
Kävijöistä enemmistö on naisia, mutta yhä enemmän joukossamme on myös miehiä, joilla on joko juova kumppani tai oma lapsi, joskus myös veli tai liikekumppani.
Myös A-klinikoilta saavat läheiset keskusteluapua ja kuuntelijan.
Pidä huolta itsestäsi ja omasta kaikinpuolisesta hyvinvoinnistasi. Vika ei ole sinun, vaan kysymys on vakavasta sairaudesta, jolle sinä et voi tehdä mitään. Parhaiten autat kun huolehdit omasta hyvinvoinnistasi etkä suostu juovan ihmisen pompotettavaksi, mikä vain pitkittää ja mahdollistaa juomista.
Tästä vaan
"jos en ehdi huomata mitään ja kaataa viinoja pois."
Ei näin, vaan otat pullon huulilles ja vetäset sen kerralla naamariis, punaisena käyvän vaimosi silmien edessä.
Sen jälkeen "Olipas *RÖYH* HYVÄÄ, maistuis varmaan sullekin!".
Nuo luettelemasi oireet viittaavat selkeästi alkoholismiin.
- kun syy juomiseen haetaan itsensä ulkopuolelta, syyttämällä muita ihmisiä tai olosuhteita.
- kun pulloja piilotellaan ja juomista salaillaan.
- kun valehdellaan juomisesta ja syytöksiä vastaan puolustaudutaan hyökkäämällä.
- ja (selvästi alkoholimiin kuuluvat) katteettomat lupaukset juomisen lopettamisesta tai kohtuullistamisesta.
- ja lopuksi vielä oman tilansa kieltäminen. Kuten Calmato jo tuossa kertoikin, alkoholisti kieltää aina oman tilansa viimeiseen asti.
Elät siis alkoholistin kanssa.
Ellei mitään ihmettä tapahdu, hänen juomisensa tulee vain lisääntymään, ja ikävä kyllä sinä mahdollistat tahtomattasi sen jatkumisen.
Alkoholismi on oma primääri sairaus, johon ei mikään parisuhdeterapia auta.
Pystyäkseen toipumaan sairaudestaan, vaimosi täytyisi saada näkemään oma tilansa. Ikävä kyllä yleensä sen näkemiseen ja kieltämisen murenemiseen menee useita vuosia. Monesti tavataankin sanoa, että juopon täytyy löytää se oma henkilökohtainen pohjansa, juomalla itsensä niin alas, ettei itsekään halua vajota sen alemmas.
Onneksi kuitenkin sen oman pohjan taso vaihtelee, joten jotkut suostuvat ottamaan apua vastaan aiemminkin, jo ennenkuin terveys, talous ja ihmissuhteet ovat täysin menetettyjä.
Mainitsit viestissäsi A-klinikan.
A-klinikoiltakin aina silloin tällöin joku saa avun, mutta pääsääntöisesti ne pyrkivät vain tekemään juomisesta siedettävämpää, lieventämällä juomisen seurauksia ja oireita.
Päinvastaisista väitteistä huolimatta ne edelleenkin saavat puhtaan alkoholistin ryhtymään sekakäyttäjäksi, ja siitä vasta se helvetti repeääkin.
A-klinikat eivät pyri raitistamaan alkoholistia, vaan käytännössä mahdollistavat juomisen jatkumisen mahdollisimman pitkään.
Onneksi kuitenkin Suomessakin osataan jo hoitaa alkoholismia, eikä vain sen oireita, joten apua kyllä löytyy sitten kun vaimosi on valmis ottamaan sitä vastaan.
Siihen asti sinä joudut vaan keskittymään itseesi, ja opettelemaan elämistä alkoholistin kanssa. Se ei tule olemaan helppoa, mutta muutama satatuhatta suomalaista alkoholistin läheistä niin kuitenkin joutuu tekemään.
Tietenkin voisit ajatella järkevästi, ja erota jo tässä vaiheessa jättämällä vaimosi juomaan ja selvitymään juomisensa seurauksista itse.
Mutta kirjoituksestasi käy ilmi, että tunnet jo syyllisyyttä vaimosi juomisesta ja haluat siksi pysyä hänen rinnallaan.