Onko sulle sattunut, että lapsi tulee luokse ja alkaa jutella, vieras lapsi. Minulle sattui.
Mutta sitten siihen tuli sen äiti ja vei sen
tylysti pois.
Mutta sitten siihen tuli sen äiti ja vei sen
tylysti pois.
Onko sulle sattunut?
henry.
23847
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
usein sattuu näin. Moni lapsi on tietyssä iässä yksinäinen. Kerran melko pieni lapsi oli ihan yksin uimahalissa ja hakeutui selvästi seuraani. Etsi varmaan tukea kun olen tällainen äidillinen tyyppi.
Nykylapset ovat selkeästi melko turvattomia ja todellakin hakevat vanhemmista ihmisistä tukea ja turvaa elämäänsä, joka saattaa olla oikeasti yksinäistä ja ahdistavaa.
Tätä eivät kiireiset äidit ymmärrä, vaan pelästyvät ja vievät töykeästi lapsensa pois...eihän lapsen sovi vieraille jutella, varsinkaan miehille.
Tätä on nykysuomi...pelkoa, ahdistusta ja epäluuloa.
monella 3-5 vuotiaalla on niin suuri ihmistarve että tulevat, oikeesti sen kyllä pitäisi suuntautua samanikäisiin, mutta kaikki eivät osaa tehdä tuttavuutta IKÄISIINSÄ, KUN OVAT LIIKAA VANHOJEN SEURASSA JA LISÄKSI VAIN JOTENKIN MUIDEN SUKULAISLAPSIEN.
Siitä jo pitäisi tehdä johtopäätökset lapsen ongelmista eikä lakaista maton alle ja jatkaa lapsen pitämistä omana seuralaisena.
anteeksi, isot kirjaimet, ei ollut tarkoitus huutaa.
vaikka yleensä ole täysin poikkeava mielipiteineni, oikea raakalainen.
(en koskaan luen ennen muita, vain vastauksen jälkeen)
Oletko, vai etkö ole, vai mitä mieltä olet?
Olen mummi ja vien ja haen usein näitä 2,5 ja 3,5 lapsia tarhasta, voin kokemuksesta sanoa, että hyvin moni lapsi on tullut juttelemaan kanssani.
Nyt, kun he tunnistavat minut, niin meistä alkaa jo tulla hyviä ystäviä. Nämä vieraat lapset huutelevat näitä minun haettavia ja rohkeasti he juttelevat kanssani.
Nythän ei siis ole kysymys, että he olisivat vain kotipiirissä ja joidenkin isovanhempien hoidossa. Lapset ovat vain niin erilaisia.
Toiset sielläkin tarhassa kävelee aina seinänvierustoja yksin, kun taas toiset ovat hyvinkin vilkkaita ja seurallisia.
Itse olisin halukas uskomaan, että täyspäiväinen tarhassa olo sopeuttaisi lapset yhtä rohkeiksi, mutta toisaalta olen miettinyt näitä ihmisten erilaisuuksia aivan toisella tasolla, joka mielestäni voi jo heijastua lapsuusaikaan.
Minun lapsenlapseni juttelevat täysin spontaanisti vieraille ihmisille, kysellen mitä ihmeellisimpiä asioita. Sitähän minä en voi tietää, mitä heistä sitten "isona" tulee.
olen eri mieltä usein, koska meillä on tarkoitus kasvattaa seuraavastakin polvesta varman päälle aika kivasti toimeentuleva, rahassa ja rakkaudessa.
"Minun lapsenlapseni juttelevat täysin spontaanisti vieraille ihmisille, kysellen mitä ihmeellisimpiä asioita."
toiset ovat ns. "pikkuvanhoja", tai hakevat turvaa aikuisista.
kai heillä sentään on oman ikäisiäkin joiden kanssa ovat viikosta viikkoon ja aamusta iltaa ja yökylässäkin muutaman yön kuukaudessa.
psykologinen teoria. Vai liikaa vanhojen seurassa. Mitä sillä tarkoitat? Mitä ihmeen vahinkoa siitä on, että lapsi saa aikuisten huomiota osakseen ja siinä sivussa oppii keskustelemaan ja ajattelemaan? Ei kukaan lapsi voi saada liikaa hellyyttä ja huomiota osakseen.
Vasta 3-vuotiaana lapset oppivat leikkimään keskenään ja lapsiryhmässä vuorovaikutteisesti. Terveet normaalit lapset ovat uteliaita ja ovat kiinnostuneet kaikenlaisista asioista. Ellei lapsia ole peloteltu, useimmat juttelevat ihan kenen kiinnostuneen kanssa tahansa, johon saavat katsekontaktin.
Surullista, että monet aikuiset ovat epäystävällisiä ja epäkohteliaita lastensa kanssa jutteleville aikuisille. Pieniä pitää vahtia ja isompia kieltää lähtemästä vieraan matkaan, muuten kaikki ihmisten kohtaamiset ovat pelkkää plussaa. Maailma on hyvä paikka ja ihmiset mukavia, on viesti jonka ainakin itse haluaisin antaa perinnöksi pienille ihmisille. Vai aletaanko taas pelotella tulevat sukupolvet vaikenemaan ahdistuneina monilla kielillä juuri, kun ihmiset ovat vähitellen alkaneet oppia kohtaamaan vieraitakin ihmisiä luontevan ystävällisesti myös Suomessa.
terve normaali lapsi on utelias, kyllä. Terve, normaali lapsi on myös hieman varautunut vieraiden suhteen ja hyvä niin.
Reippaimmat vastaavat vieraallekin aikuiselle, mutta sitäkään ei saa lapselta vaatia.
Vanhemmat eivät anna lastensa häiritä vieraita aikuisia eikä hyvin kasvatetut lapset sitä edes yritä eikä normaalit terveet aikuiset yritä seurustella ihan vieraiden lasten kanssa!!!
"Vai liikaa vanhojen seurassa. Mitä sillä tarkoitat?"
---->etkö muista omaa lapsuutesi, nuoruuttasi,
minkä ikäisten seurassa halusit olla, minkä ikäisten seurassa sinun oli sittenkin tärkeintä pystyä tulla toimeen koko elämäsi.
Jos olit liikaa väärissä porukoissa ja vanhojen kanssa, kuinka sitten lainkaan tulet toimeen samanikäisen puolisosi kanssa ja kuinka tulit toimeen opiskeluaikanasi.
"Vasta 3-vuotiaana lapset oppivat leikkimään keskenään"
----> mikähän on mittarisi,
kyllä meillä oppivat leikkimään ja touhuaman jo 1v iässä, koskaan ei toiminta loppunut, se oli minun mittarini.
"Ei kukaan lapsi voi saada liikaa hellyyttä ja huomiota osakseen."
----> moni saa liikaa, kun itse pitäisi pärjätä omassa elämässä, ei pärjääkään,
kun se paljon huomiota ja hellyyttä antanut kuolee, lapsi jää tyhjän päälle.
Minusta lapsi ei tarvitse yhtään hellyyttä ja huomiota, riittää kuin joku aikuinen on aina kotona, ettei tarvitse mihinkään kuljetella aikuisten menoisissa, eikä keskeyttää lasten leikkejä.
------------------------------------------
Kuljen, kuljemme eri polkuja kaikessa tässäkin,
lopputulos, katsoo kumpaan suuntaan vaan, ei suvussa ole eronneita, eikä muitakaan epäonnistuneita, ,,,"koputan puuta", päätäni
ei suvussasi ole? Itse en luokittele sukulaisiani näin. Meihin mahtuu monenlaista, on esim. erilaisia sairauksia. Olen opettanut lapseni suhtautumaan luontevasti erilaisiin ihmisiin. Kun he aloittivat koulun, selitin, ettei kaikkiin aikuisiin saa luottaa eikä missään tapauksessa saa lähteä kenenkään mukaan neuvottelematta isän tai äidin kanssa, ei edes luokkatoverien vanhempien. Nyt on iloa nähdä, kun tulevat toimeen ja ovat ystävällisiä kaikenlaisille ihmisille. Heidän isänsä oli tunnettu ystävällisyydestään. Minulla oli asiaa taloyhtiön eläkeläisille ja moni muisteli miesvainajaani lämmöllä. Siinä suhteessa minun on ollut helppo muuttaa tänne, olen hyväksytty lähiympäristössäni.
luontevaa suhtautumista se on normaalia kasvatusta, mutta aikuisten kanssa liikaa olleet on pienenä ei pidettyjä pikkuvanhoja ilman kavereita ja isona omituisia suuret luulot itsestä olevia kummajaisia. O-Oon katsekontaktia hakevat muksut, jos niitä on täytyy olla näitä jotka haluaa suunapäänä olla jokapaikassa ja saada oman sanansa jokaväliin, normaali lapsi ei toimi näin vaan katselee uteliaana mutta väistää katsekontaktia, ei hae sitä. Ei mahda olla näiden erityislasten vanhemmat onnessaan jos sivulliset pätijätädit näyttää vihreetä valoa näiden muksujen käytökselle. Viiden lapsen ja kahdeksan lapsenlapsen antamalla kokemuksella ja tiedolla, monenlaista on nähty tarhoissa ja synttäreillä ja kaupoissa niinkuin kaikki, tympäsee nämä jotka vaikka mitä puppua suoltaa julkituodakseen omaa erinomaisuuttaan, sorry vaan.
mukaan lapsilla on valtava hyväksytyksi tulemisen tarve. Esimerkiksi sellainen asia, että naapurissa tarjotaan jotain, on tärkeää. Omilla lapsilla oli kesänaapurina perhe, jossa oli samanikäisiä lapsia. Tien yli kipaistiin usein. Meilläkin saattoi olla toistakymmentä lasta kerrallaan, kun kaikilla oli kavereita. Yleensä, jos naapurin lapset sattuivat olemaan meillä ruoka-aikana, heillekin tarjottiin. Leivokset jaettiin useaan osaan, jos oli tarvis. Sama juttu oli naapurissa. Naapurin vanhin tytär piti erityisesti kahdenkeskisistä juttelutuokioista kanssani. Ihan normaaleja nuoria koko porukasta on tullut, vaikka ovatkin seurustelleet myös aikuisten kanssa.
aikuinen! Lapsiakin oli enemmän ennen, leivoksia lukuunottamatta samat kuviot ollut kai kaikilla mutta nyt on ajat toiset ja kyllä silloinkin vain aikuisten seurassa olleista tuli erilaisia tai sitten olivat jo syntymäerilaisia ja siksi vain aikuisten kanssa. Mistäs luulet noiden kaverittomien peräkammarinpoikien tulleen, sosiaalisesta monilapsiperheestä vai?
sitten, kun on tutustunut. Jostain pitää aloittaa. Kouluissa pitäisi enemmän panostaa toisten ihmisten kanssa elämiseen eli sosiaalisiin taitoihin. Jokainen aikuinen voi osaltaan auttaa lapsia ja nuoria, lähiympäristöstä on hyvä aloittaa.
luokassa on 25-32 lasta, meinaat että aineiden lisäksi kuuluisi opettajalle panostaa sosiaalisiin taitoihin.
Onko joku mennyt teillä pieleen, kun laitat opettajien syyksi.
opettajat toimivat opetussuunnitelmien mukaan. Kouluissa voisi muuttaa opetussuunnitelmia niin, että nippelitietojen pänttäämistä voisi vähentää ja esim. suullista esitystaitoa painottaa enemmän. Lisäksi pitäisi harjaannuttaa oppilaita ilmaisemaan mielipiteitään ilman, että joutuisi kiusatuksi. Olen aikoinani ollut sen verran kansainvälisissä toiminnoissa mukana, että tiedän, miten joissakin maissa pidetään näitä asioita tärkeinä. Jotta meillä päästäisiin tähän pitäisi esim. luokkakokoa pienentää ja itsenäisen opiskelun osuutta vähentää. Ei kotona mitenkään voi harjaannuttaa lapsia toimimaan vieraiden ihmisten kanssa, kouluissa tähän voisi olla mahdollisuus.
Vastasitko todellakin minulle?
Muistatko, haen lapsenlapsiani tarhasta, siis he ovat päivitäin ikäistensä lasten kanssa ja tarha on viellä steiner-idean "synninpesä", varmaankin mielestäsi.
Sillä siellä opetetaan juuri tätä spontaania kanssakäymistä ja ikävä kyllä mummimammin mielestä näitä "sekoita, sotke ja ainakin yritä" systeemejä.
Laitappa mitä hyvänsä kahta astiaa, niin eikös niitä sekoiteta keskenään. KAMALAA mummin mielestä, kun on jotain nestemäistä ja vähän kiinteämpää.
Heitä juuri opetetaan kädentaidoilla olemaan vakaita, "silloin joskus" tulevaisuudessa, kun mummi on jo kuollut.
Näissä lapsikeskusteluissa olisi hyvä tuoda ilmi, minkä ikäisistä lapsista me kukin puhumme.
On väärin mummien muistella, jos äiti on kahden pikkuisen kanssa yksin kotona ja asia muuttuu aivan toiseksi, jos näitä lapsia on useampia ja auttamassa "koko suku".
Onneksi omia muisteluita korjaa sukulaiset ja ystävät. Kun itse jonkun asian muistaakin toisin, niin aina on joku, joka muistaa "sitäsuntätä" ja silloin ne palautuu minunkin mieleen, Siis ne on tosia, ne ovat vain unohtuneet.
Omilla lapsillakin on omat muistonsa, kuinka he kokivat lapsuutensa ja minulle tulee jatkuvasti yllätyksiä heidänkin muistoista, kun itse olen ne kokenut toisin.
Kiitos Teille kirjoittajille, jotka tunnutte tietävän lasten kasvatuksesta kaiken. Toivottavasti viisautenne menee perille, mutta minä en ymmärrä mihin?
"Omilla lapsillakin on omat muistonsa, kuinka he kokivat lapsuutensa ja minulle tulee jatkuvasti yllätyksiä heidänkin muistoista, kun itse olen ne kokenut toisin."
hyvä pointsi,
ei pidä liikaa luulla että kaiken tietää.
käynyt samoin. Monien äitien mielestä etenkin varttuneemmat mieshenkilöt näyttävät olevan erityisen uhkaava ryhmä. Surullista, sillä on varmaan paljon miehiä, jotka suorastaan rakastavat pieniä ihmisiä ja molemmat osapuolet nauttivat yleensä noista kohtaamisista. - Aikoinaan, kun jouduimme miettimään tätä kysymystä, päätimme, että kiellämme ehdottomasti lapsia lähtemästä vieraitten matkaan, muttemme muuten pelottele. Saimme todeta, että pienillä ihmisillä on hyvä vaisto ja he tulivatkin oma-aloitteisesti kertomaan, jos pihapiirissä liikuskeli joku oudosti käyttäytyvä aikuinen niinkuin pari kertaa tapahtui.
Naisena en ole joutunut kohtaamaan samanlaista epäystävällisyyttä, vaikka ihmisistä kiinnostuneena ehdin havaita monenmoista, enkä kai koskaan jätä pienen ihmisen katsekontaktia vaille huomiota. Jos lapsi haluaa jutella, minulla on aina vähintään pieni hetki aikaa. Ei käy kateeksi nykyvanhempia, jotka joutuvat pohtimaan millaisen maailmankuvan haluavat lapsilleen antaa. Neuvokkaan ja ihmisiin periaatteessa luottavan luulen selviytyvän kaikista tilanteista paremmin kuin ahdistuneen ja pelokkaan.
nauttivat yleensä noista kohtaamisista??? KYSY LAPSELTA HALUATKO LEIKKIÄ SEDÄN KANSSA? Pieni lapsi peloteltu tai ei ei varmasti nauti varttuneen vieraan mieshenkilön kohtaamisesta EIKÄ HÄNEN PIDÄKÄÄN!!! KUINKA VOI OLLA KELLÄÄN HINKU TUPATA PELOTTELEMAAN ÄIDIT JA LAPSET??? LAPSELLE RIITTÄÄ OMA AIKUINEN, VAIKKA VAIN YKSI! EN PIDÄ UHKANA MUTTA NÄIN SE VAAN ON, JÄRKI MUKAAN!!!
tiiän mist kirjotan.Hämmentäviä asoita.
Ompahan mielenkiintoinen keskustelu. Jos olet todellakin mies, niin sinuahan pelätään, sillä yhteiskunta on tehnyt kaikista miehistä roistoja ja raiskaajia.
Oma mieheni (73-v) on erittäin lapsirakas ja haluaa lapsia tavatessaan olla erittäin "fiksu" pelleilyllään ja kokeilla samoja konsteja, kuin omille lapsilleen aikoinaan.
Onneksi ei ole ollut paljonkaan tilaisuuksia hänen "taidoilleen", sillä hänet kyllä tulkitaan "namusedäksi", jota hän ei todellakaan ole.
Meidät molemmat on kasvatettu lapsena( 40-luvulla)kuuliaisiksi lapsiksi.Itse ainakin muistan, että vanhempien puhetta ei keskeytetty ja äitinikin teititteli omaa äitiään, aina puheissaan, vaikka hän oli jo kuollut.
Omat lapseni olivat kyllä jotain ??#!? ja kerrankin anoppilaan mennessä tyttäreni juuri puhumaan oppinut, meni pöydän alle ja alkoi kiroilla siellä!
Se ei ollut meidän tapa, mutta tulipahan mieleeni oma nuoruuteni, kun minullekin se oli synti ja kielletty, niin kuitenkin kaverini kanssa tein saman virheen.
Koulun käsityötunnilla saimme olla ulkona ja istuin kaverini kanssa aidanpäällä neulomassa.
Kulkipa siinä ohi oikein "syväuskovainen" kaverimme äiti ja me aloimme latelemaan kaikki mahdolliset kirosanat, mitä ikinä osasimme.
Seuraukset oli sen mukaiset puhuttelut, jälki-istuntoineen, mutta olipa autuasta purkautua silloin. Voi, kun Raili muistaisi, kuinka Hilkan äiti oli vihainen. Kaduttiinko me edes?