Haluaisin jo pikkuhiljaa alkaa nauttia tästä raskaudesta mut lokaa sataa vaan kokoajan niskaan:(
sain joku aika sitten tietää et oon raskaana miehelle kenestä erosin 2vkoa sitä ennen. Me ei päästä mistään yhteisymmärrykseen,oltiin 5vuotta yhdessä ja nyt ihmetyttää miks edes oltiin ylipäätään ko ollaan niin eriplaneetoilta.
nyt me riidellään jo siitä että kastetaanko lapsi vai ei! että tämmöstä..huoh.. mies ei kuulu kirkkoon enää, mä kuulun ja haluaisin et lapsikin kuuluu,ei sillä että joku hihhuli olisin vaan enemmänki perinne. Menin vähäaikaa sitte suostuu et pidetään vaan nimiäiset koska en haluaisi kenenkään tahtoa vastaan toimia. Nyt sitten mun isä sanoo et ei tuu paikalle jos ei kasteta,eikä tuu sitte ketään muukaan vissiin mein suvusta. Ja se olis mulle tosi tärkeetä.:( Sanoin sitte miehelle etten tiedä enää mitä tehdä ni tietenki sieltä tulee haukut ja se taas kiristää mua sillä ettei sit mikskään isäks ryhdy ja et muhun ei voi luottaa jos pidetään se kaste jne...menee vaikeeks taas.. Ketään kiinnosta miltä musta tuntuu olla tällases välikädes:( auttakaa mua ny joku?? teenkö siten mite mies sanoo vai niinko itse haluan ja mun perhe?:( ei olis siihe pitäny suostuu tiedän mut halusin välttää tällast riitaa.. mitäköhän seuraavaks...
sain joku aika sitten tietää et oon raskaana miehelle kenestä erosin 2vkoa sitä ennen. Me ei päästä mistään yhteisymmärrykseen,oltiin 5vuotta yhdessä ja nyt ihmetyttää miks edes oltiin ylipäätään ko ollaan niin eriplaneetoilta.
nyt me riidellään jo siitä että kastetaanko lapsi vai ei! että tämmöstä..huoh.. mies ei kuulu kirkkoon enää, mä kuulun ja haluaisin et lapsikin kuuluu,ei sillä että joku hihhuli olisin vaan enemmänki perinne. Menin vähäaikaa sitte suostuu et pidetään vaan nimiäiset koska en haluaisi kenenkään tahtoa vastaan toimia. Nyt sitten mun isä sanoo et ei tuu paikalle jos ei kasteta,eikä tuu sitte ketään muukaan vissiin mein suvusta. Ja se olis mulle tosi tärkeetä.:( Sanoin sitte miehelle etten tiedä enää mitä tehdä ni tietenki sieltä tulee haukut ja se taas kiristää mua sillä ettei sit mikskään isäks ryhdy ja et muhun ei voi luottaa jos pidetään se kaste jne...menee vaikeeks taas.. Ketään kiinnosta miltä musta tuntuu olla tällases välikädes:( auttakaa mua ny joku?? teenkö siten mite mies sanoo vai niinko itse haluan ja mun perhe?:( ei olis siihe pitäny suostuu tiedän mut halusin välttää tällast riitaa.. mitäköhän seuraavaks...
Vastaukset 7
Vanhimmat
No tää on nyt sit vaan mun mielipide, mut itse kyl tekisin just niin ku oma sydän sanoo, kuuntelematta yhtään ketään, omia sukulaisia tai ex-miestä vain välttääkseen riitoja, niitähän varmaan tuollaisen ihmisen kanssa sit tulee enemmänki jos nyt jo kinaatte syntymättömän lapsen kasteesta, et kai aina voi vain myötäillä? Onnea odotukseen kuitenkin=)
ukko vaatii asumista samalla kadulla ynnä muuta.. kasta vaan niikun kaikki muutkin tekee. sano että sulle asia on yhtä tärkeä,koska sinun perheesi on myös kyseessä.minen minkä exän antas hillua ja kukkoilla mokomasta . tulee kyllä häsläämään jatkossakin ja pahasti jos annat periksi.
Teet niinkuin itsestäsi parhaalta tuntuu. Asetu ikävien tilanteiden yläpuolelle. Täten viestität ex-miehellekin että olet itsenäinen ja vahva nainen, päätät asioista ja kannat vastuun.
Monesti tuollaiset asiat ovat kuitenkin vain pikkujuttuja. Älä anna niille liiaksi painoarvoa.
Paljon onnea raskaudestasi! Kyllä se vaan on sitten niin ihmeellinen pieni paketti mikä syntyy.. :) Hemmottele itseäsi nyt, siihen kun on aihetta ja aikaa! (Niin minä pyrin tekemään mahdollisimman usein, parhaillaan mutustan pikkuisen sipsejä.. :))
p.s Minäkään en kuulu kirkkoon, eikä lapseni.
eronnut avioliitosta ja siksi sinulla on täysi päätösvalta lapsen suhteen. Älä ilmoita isän nimeä minnekkään ja älkää menkö isyyden tunnustukseen. Silloin miehellä ei ole mitään sananvaltaa asioihin. Nyt joku sanoo tai sinä että tuo on julmaa ja raakaa mut mieti tulevaa. Ei sun tilanteesi helpommaksi tule tuosta jos nyt ukko on jo kusipää. Mitä lapsi tekee tuollaisella määräilevällä isällä. Lapsen synnyttyä sinä et ole enään mitään ja kohta puoleen et ole enään edes huoltaja. Nyt kun sinulla on vielä mahdollisuus vaikuttaa asioihin niin tee se. Älä kuuntele exsääsi sehän on vain ex. Tee kuten haluat ja ole itsenäinen nainen. Näytä sille ukolle mistä kana pissii ja et sua ei määräillä. Mun mielestä vaihtoehdot on vähissä. Puhun kokemuksesta. Nyt vasta on ex ruvennu rauhoittumaan kaikista uhkailuista ja tyttö on 6v. Ollaan käyty oikeudessa lastenvalvojalla ym. Onneksi ei huoltajuutta sille annettu, mutta jos olisi ollu alussa hiljaa ja en olisi ottanut sitä mukaan niin kaikelta tältä pahalta olisi säästytty ja tyttö voisi paljon paremmin. Kärsi tilanteesta tosi paljon.
Tuo kaste on sellainen mistä tuli itselle tosi hyvä mieli, vaikka en itse mikään kovin uskonnollinen olekaan.
Tuli tunne että lapsi on turvassa, en osaa selittää, kaikenlaisia yliluonnollisia on lähipiirissä sattunut, joten kai tuolla jotain on... Ja onhan se perinne, jota pitäisi mielestäni kunnioittaa.
Älä anna miehen määrätä tästä asiasta, äläkä mistään muustakaan. Sinuna jättäisin lapsen isän kokonaan pois elämästänne, harmia vaan koituu ja älä missään nimessä ainakaan sovi yhteishuoltajuudesta.
Enpä oo viel edes päättäny et mitä teen,teenkö vaan niin ku itse haluan vai miten. Mut mies jo txt et oon muka kääntäny kelkkani jne ja ettei halua olla enää missään tekemisis ja etten saa enää ottaa yhteyt...hänelle ei kuulemma tuu lasta mun kanssa,että semmosta,oon vaan kyl helpottunu:/
kun lapsi syntyy on suojeluhalusi häntä kohtaan niin suuri, että haluatkin miehen pysyvän mahdollisimman kaukana! Mikään ei ole niin kauheaa kuin omasta lapsesta tappeleminen!
Älä pidä mitään yhteyttä mieheen, vaihda vaikka puhelinnumeroa! On todella hyvä ettei se halua olla tekemisissä!
Olen ihan kateellinen sulle kun sulla ei ole miestä riesana, nauti elämästä kahdestaan lapsesi kanssa! Mieluummin yksin kuin huonon miehen kanssa! Mulla on periaatteessa ihan ok mies, mutta erouhkailu ja lapsesta tappelu ei ole meillä mitenkään harvinaista... Olisin onnellisempi yksin.