Olen tässä 2.5v yrittänyt saada lapsen isää osallistumaan enemmän lapsensa elämään. Hän ei ole koskaan laittanut lastamme etusijalle missään, aina oli jotain bileitä ym joihin piti päästä vaikka oli vielä ihan pieni vauva. Aina on tullut kaikki ennen lasta, kaverin häät, kaikki turha. Nyt kun hän on löytänyt uuden vaimon ja saanut tämän kanssa lapsen, niin esikoinen tuntuu kiinnostavan aina vain vähemmän ja vähemmän. Ymmärrän sen, että uusi perhe vaatii osansa, mutta miksi hänen elämäänsä ei mahdu myös meidän lapsi,eikö sydämessä tosiaan ole tilaa? Minne se kaikki rakkaus hävisi? Kun lapsemme syntyi hän oli kuin sulaa vahaa, katsoi lasta niin hellästi ja puhui aina siitä miten paljon hän rakastaa lasta ja miten hän haluaa seurata tämän kasvamista ja olla läsnä. Nyt hän ei pane tikkua ristiin minkään asian suhteen, tapaa lasta milloin huvittaa, tapaamissopimus rikottu jo, eipä ole uutta tullut tekemään, ei soita koskaan eikä mitään, vaikka olen sanonut, että hän saa tavata lasta niin paljon kuin ikinä haluaa,mikään ei ole niin ihana näky kuin isä ja lapsi yhdessä. Olen ihan rikki, tuntuu niin pahalta kun lapsi kyselee isästään ja minä en osaa yhtään sanoa milloin hän näkee tämän seuraavan kerran vai hakeeko ollenkaan. Minne kaikki ne tunteet lasta kohtaan katosivat, miten isä voi tehdä noin? Se on julmaa ja sydämetöntä... Varmasti moni lähivanhempi on myös kokenut saman tuskan kun näkee miten hirveä ikävä lapsella on isäänsä/äitiänsä, se on jotain aivan kamalaa, ja siltä haluaisi lapsen säästää, pahinta tässä on se kun ei voi auttaa lasta, isää kun ei noin vain saa tapaamaan jos isä ei itse sitä halua...
Minne katosi rakkaus?
En ymmärrä...
13691
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hankala tilanne. Sun ex-mies rakentaa tällä hetkellä itselleen perhettä, ja haluaa panostaa nyt siihen. Ja voihan olla, että hänen naiskumppani on mustasukkainen teidän entisestä suhteesta ja lapsesta..voi olla monia syitä. Ehdotan, että anna kaiken mennä omalla painollaan..olisi virhe ruveta nyt painostamaan, sillä ei saisi aikaan kuin vihaa.
Miten selität asian pienelle lapselle, ettei isä nyt tule kun on toisen perheen kanssa. Minulla on kokemusta melkein samanlaisesta tilanteesta ja vaikka vuosia on kulunut, niin isä ei hae lapsia painostan tai en.
Aikasemmin kyselin joka toinen viikonloppu, että tuletko. Välillä tuli välillä ei. Nyt kun en kysele ollenkaan, niin ei ole myös tullut ollenkaan.
...että teillä on ollut miehen kanssa niin tulehtuneet välit eronne jälkeen ja on ollut paljon riitaa ja sanomista kaikista mahdollisista asioista? Tämä on nimittäin aika usein syy siihen, että isä ei ole tekemisissä lastensa kanssa, koska eivät jaksa lapsen hankalaa äitiä. En väitä, että tämä olisi mikään puolustus, mutta olen kuullut aika monen etäisän luopuvan lapsen tapaamisista jopa kokonaan riitaisten välien vuoksi.
ja baaritiskin naiset kuuntelevat empaattisina =)
Alussa kyllä syytin ja soimasin itseäni, mutta olen ymmärtänyt että tämä ei ole minun vikani, sillä hän on katkaissut välit myös omaan isäänsä, äitiinsä, veljeensä ja siskoihinsa. Myös meidän ystäviin. Ja hänen nykyinen vaimonsa itse ilmoitti eräälle ystävälleni, että ei halua miehen vanhaa elämää mukaan heidän elämäänsä. Minusta on huutava vääryys että hän tuhoaa välinsä myös meidän lapseen tämän naisen takia. Aivan uskomatonta. Olen niin pahoillani lapsen puolesta...
ole näkynyt yli vuoteen kertaakaan; ei pihaustakaan, ei puhelinsoittoa, ei korttiä syntymäpäivänä tai jouluna.
Syynä on se, että lapseni isä on narsistisen persoonallisuushäiriön perikuva. Lapseni isä on ulkomaalainen, vaikkakin toisen pohjoismaan kansalainen. Tämä nyt jo kolmen lapsen isä ei ole ollut ilmeisemmin sitten nuoruusvuosiensa palkkatyössä, vaan elänyt milloin kenenkin naisen kanssa, joka on hänet ottanut siipiensä suojaan. Naiset taitavat olleen mitä suuremmassa määrin kaikki hyväuskoisia ja hyvätuloisia sekä mitä helpoimmin manipuloitavissa, kuten itsekkin myönnän oleeeni. Exälläni oli mitä vakuuttavimmat selvitykset siitä, miksi hän oli siinä tilassa taloudellisesti, henkisesti ym, siis muiden huijaamisen tuloksena menettänyt aina työnsä tulokset tai ei ollut saanut investoitua rahaa riittämään milloin mihinkin hankkeeseensa. Exäni on tumma, leveäharteinen ja komea, alkavassa keski-iässä ja pukeutuu mielellään klassisiin väreihin sekä Ralph Laureniin ym. sporttisin merkkeihin. Tämä osaltaan lisää hänen vaikuttavuuttaan, hurmaavuuttaan ja sitä, miksi naiset helposti uskovat tätä lööperiä.
Eromme jälkeen elatustuen vahvistamisen aikaan ja takia isä haki laajaa tapaamis-sopimusta, jotta välttyisi elatustuen maksamiselta. En myöntynyt, vaan tahdoin oman käsitykseni mukaista sopimusta, joka vastaisi lapsen ikää ja silloista kehitystä, enkä tahtonut antaa lasta isän mukaan syystä, että isä oli uhkaillut useaan otteeseen viedä lapsen mukanaan kotimaahansa.
Lapsen tapaaminen avotuvalla ei sopinut isälle, ei vaikka tarjosin kaikkia viikonpäiviä viikosta työpäivän jälkeen, niin montaa tuntia, kuin hän halusi itse. En tahtonut hänen tietävän, missä asuimme, tämän uhkailun takia, enkä tahtonut hänen tulevan kotimme nurkille. Hänelle ei ikävä kyllä sopinut muu sopimus, kuin se, minkä oli itse laatinut, ja kun tähän ei suostuttu, kompromissiä ei tarvinnut hänen mukaansa odottaa.
Tahdoin myös tavaallaan säästää lasta tältä pettymyksien sarjalta, mikä hänen ensimmäisen lapsensa osaksi on koitunut. Tästä olin jo tietoinen eletyäni exäni kanssa ja vahvistuksen epäilyilleni sain tämän lapsen äidiltä. Eli juuri odotuttamista, ei lahjoja ei soittoja ei tapaamisia, tai sitten lupauksia tapaamisista, matkoista ja rahoista, joita ei koskaan tullutkaan.
Toisaalta olen pahoillani tietenikin, että vaadin tapaamisia tällä tavoin, että se esti lastani saamasta olla isänsä kanssa. Vaan periaattenani oli, että tahdoin isän ottavan tapaamisensa niin vakavasti, että myös saapuisi paikalle. Enpä tuolloin älynnyt, että hän pyyhki lapsensa elämästään sen siliän tien ja nyt lapseni miettii, mahtaako isä olla kuollut vai missä se mahtaa olla.. Itse yritän selittää pian neljävuotiaalle, että isä on semmoinen nuuskamuikunen, jotta menee, minne nenä näyttää, eikä muista muuta.
Kaiken lisäksi tämä isä otti ja meni naimisiin puoli vuotta eromme jälkeen ja sai jo muutaman kuukauden kuluttua tästä yhden lapsen lisää. Eli muutti siis hetimiten seuraavan daamin luo. En tosiaan tahdo tietää, miten heidän elämä menee nykyään, mutta tulevaisuudessa toivon, että lapset ainakin tutustuisivat toisiinsa. Ajattelen myös isän mahdollisesti ajattelevan, että poika etsii isänsä käsiinsä, kun tulee tarpeeksi vanhaksi. Näinkin voi ja sallittakoon tapahtua sitten, kun lapsi on tarpeeksi vanha ymmärtääkseen ja olemaan tulematta manipuloiduksi valheilla.
Elatustuen saamme nykyään valtiolta, ihan kuten ensimmäisen lapsenkin äiti on saanut sen 17 elinvuotta, kun tämä lapsi on.
Ei ole helppoa olla äiti yksin. Itse jopa välillä harkitsen, pitäisikö etsiä jostakin isä tänne kotiin, joka ottaisi nämä isän tehtävät hoiteisiinsa. Vaan pienen lapsen kanssa yksin elävällä on niin tuhoton kiire työn ja kodin hoitamisessa, että uusi perheenjäsen täytyisi samoin tein melkein sisällyttää perheen ohjelmaan tutustumisen merkeissä. Ja lapselle meidän aikuisten maailma on liian raadollinen. Jos vaikka seuraavakin "isä" häviäisi jonnekkin ??? Sitä riskiä ei ole mukava ottaa !
Olisipa mukava kuulla, mitä ammatti-ihmiset tälläisestä sanovat ! Mikä mahtaa olla oikein ja mikä väärin ? Olisiko pitänyt vaatia tapaamisia ja miten ?
kaikki oli kuin suoraan omasta elämästäni, minulla myös ulkomaalainen häntäheikki ex-mies....sama souvi ollut tapaamisten kanssa (ja tapaamattomuuden), vaatimukset hänen puoleltaan, naiset...kaikki. Melkein voisin kuvitella että kirjoitit minun ex-miehestäni....
Missä se ongelma on ? Miksi suomalaiset miehet hylkivät ? Jos hylkivät,pitää katsoa peiliin ja olemaan lapsettomana.
plösö yh vai oliko se muuten vaan susiruma ja sit ku tulee se käkkyräpää mehmetti iskemään niin tottakai oon sulaa vahaa. Enkai mä sitä aattele että kun se mehmu haluaa lapsen tai alttarille että sillä onkin päänmäärä suomen kansalaisuus noilla keinoilla. Ei, mä luulen että mä olenkin vetävä vaalea nainen ja mehmun unelma. Sutten mä heräsin ja tajusin että kuin tyhmä oon ollu mut en vaan uskalla sanoo sitä kelleen..
Hanki jo elämä, sinulla ei ole lapsia, et ole isä, ketään ei kiinnosta. Miksi roikut täällä? Et ole ihan terve.
Missä se ongelma on ? Miksi suomalaiset naiset hylkivät mikaml:ä ? Koska hylkivät, mikaml:n pitää katsoa peiliin ja olla hiljaa.
Mun erosta on jo yli kymmenen vuotta ja meidän kolme lastamme olivat silloin 1-3-vuotiaita. Väliin tuli toinen nainen, joka pompotti viisi vuotta exää, kunnes heille tuli ero. Sen jälkeen exän käyttäytyminen muuttui ja hän halusi tavata enemmän lapsiaan, mutta ei juurikaan ennen sitä. Myöhemmin mies on jopa tunnustanut minulle, että tuo nainen pilasi hänen elämänsä.
Mutta silloin, kun tuo suhde oli päällä ei minun puheillani ollut mitään tehoa.
Itseäni ja lapsiani säästääkseni lakkasin odottamasta yhtään mitään. Koska jos ei odota ei myöskään pety, enkä halunnut kokea enää pettymystä tuon ihmisen taholta. Näin jälkeenpäin ajateltuna olen mielestäni toiminut järkevästi. Keskityin elämään elämää lasteni kanssa ja rakensin siitä niin hyvän kuin osasin ottaen mukaan ystäväperheitä ja sukulaisia sekä antaen lapsille mahdollisuuden harrastuksiin.
Lapseni ovat nyt murrosikäisiä ja välit isään ovat vuosien jälkeen korjaantuneet, kun isä on alkanut aktiivisemmaksi, vaikka hänellä on nykyisin uusi perhe ja pieniä lapsia. Vanhat lapset kelpaavat hyvin lapsenlikoiksi ja leikittäjiksi. Sekin on minusta parempi kuin ei mitään.
Luulen, että toinen ratkaiseva seikka sille, että välit lasten kanssa eivät kokonaan katkenneet, johtuu siitä, että valitsin tietoisesti olla puhumatta negatiivisia asioita lasten isästä lapsille. Ajattelin, että kun tulevat isommiksi niin heillä on omat aivot, joita he voivat käyttää omien mielipiteidensä muodostamiseen, ei heidän tarvitse ajatella isästään niin kuin minä. Jokaisella lapsella on kuitenkin oikeus omaan isään ja hän saa mielestäni rakentaa kuvan isästä haluamakseen.
En siis kiellä, etteikö exäsi suhtautuminen yhteiseen lapseen ole aivan väärin, mutta sen toitottaminen ainakaan lapsellesi ei tee hyvää. Toivon myös, että et ala sääliä lastasi, koska ei hän sinun sääliä tarvitse vaan sinut ja rakkautesi. Sen, että sinä uskot häneen ja hänen tulevaisuuteensa. Mitään ei ole vielä menetetty, elämä on edessä päin... Älä lannistu, kyllä sinä pärjäät ja lapsesi saa elää onnellisena, jos niin tahdot.
Niin muuttui munkin ex täysin itsekkääksi eron jälkeen. Koetin saada häntä muuttumaan. Ihmettelin minne niin rakastava isä hävisi ja lasta täekeämmäksi tulivat huumeet ja kaverit. Turhaa kulutin vuosia ja lapsi sai kysellä isän perään. Panin välit poikki kokonaan ja päätin etten tuhlaa yhtään aikaa toisen lapsen kasvatusyrityksiin. Lapselle riittää yksi hyvä vanhempi. Suojelen lasta toistuvilta hyljätyksi tulemisen kokemuksilta, eli ex mieheltä.