Ydinperhettä ollaan kyllä oltu ja nuorin kotona oleva lapsi on 16-vuotias. Hän on halunnut jäädä isänsä kanssa.
Hän oli pienenä minun poika ja pelkäsi isäänsä. Nyt en haluaisi nähdä kumpaakaan, en isää enkä poikaa. Olen vihainen pojalle ja pelkään, että vieraannun hänestä.
Hän oli pienenä minun poika ja pelkäsi isäänsä. Nyt en haluaisi nähdä kumpaakaan, en isää enkä poikaa. Olen vihainen pojalle ja pelkään, että vieraannun hänestä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miksi ihmeessä sinun pitäisi vihata poikaa ja isää. Poika on isänsä geenien tuotosta ihan yhtä paljon kuin sinunkin geeniesi. Noin 10% lapsen molekyyleistä on peräisin sinulta jos olet hänet vuosikkaaksi imettänyt.
Lapsesi on oma persoonansa jolla on oma elämä. Isänsäkään luona hän ei enää monta vuotta tule asumaan. Moni tuon ikäinen muuttaa jo kotoa pois opintojen perässä. Ja vaikka lapsuudessa välit isään eivät olleet täysin ok (mistä johtui?) niin tilanteet muuttuu lapsen kasvaessa.
Mieti miksi haluat alkaa vihata. Olitko suunnitellut mielessäsi itsellesi mieleisen tulevaisuuden ja olet nyt pettynyt? Etkö pysty hyväksymään poikasi kasvua mieheksi? Pelkäätkö yksinäisyyttä? Joka tapauksessa sinun on opittava päästämään irti ja hyväksyttävä että lapsellasi on oma elämä. Ei mene kuin muutama vuosi kun poika alkaa seurustella ja periaatteessa hän voisi mennä jo parin vuoden kuluttua naimisiin!
Ei nyt enää tapahdu sellaista paljon, mutta vielä 70-luvun alussa yksi suomalainen poika tuli 16-vuotiaana isäksi. Sekin olisi mahdollista.
pettymystä/turhautumista..surua..yksinäisyyttäkin,mutta oma lapsi on aina oma lapsi..osa sinua.
Miten ja miksi omaa lasta pitäisi vihata?
Vaikka lapsi kasvaessaan, aikuistuessaan tekisikin mitä virheitä tahansa..valitsisi mitä/miten itse haluaisi..silti hänet/hänen valintansa tulee hyväksyä.
Lasta pitää/täytyy rakastaa vielä aikuisenakin!
kaikkiin tunteisiinsa. Myös kaikkein negatiivisimpiin! Ne tunteet ovat "vain" tunteita, jonkinlaista energiaa. Jostain ne tunteet syntyvät, jostain syvältä sisimmästä. Oliko liitto pojan isän kanssa erityisen hankala?
Ihmisen tulee olla erittäin paljon henkisesti kasvanut, että hän voi ymmärtää, että myös oman lapsen vihaaminen on sallittua, jos kerran näin joku tuntee. Jokin opittu malli, henkinen keskeneräisyys (jota meillä kaikilla on), estää hyväksymästä toisen ihmisen negatiivisia tunteita.
Viha mielletään negatiiviseksi tunteeksi, varsinkin naisen viha. Viha omaa lastaan kohtaan on varmaan NIIn suuri tabu yhteiskunnassamme, että siitä voi olla hankala tai jopa mahdoton puhua. Vaikka juuri se olisi aihe, mistä ihmisen tulisi saada puhua! Keskustele jonkun ammattiauttajan kanssa, he eivät yleensä tuomitse.
Viha ei ole rakkauden vastakohta. Viha on voimakas tunne, jolle tulee antaa oikeutus. Vastuullisia me ihmiset olemme, joten omaa käyttäytymistä voimme ja meidän pitää osata kontrolloida. Eli vihan tunetita ei kannata näyttää omalle lapselleen, sen voi kanavoida ja purkaa muuten, esim. juuri puhumalla.
Poika on tullut minuun, pehmeä ja kiltti. Aina, kun olen keskustellut pojan kanssa, äänemme on matala ja hiljainen. Isä on väkivaltaan taipuvainen ja huusi karmeasti muuttopäivänä. Pelkään, että poika oppii häneltä mallin, kuinka naisia pitää kohdella.
"palaa takaisin sinun luoksesi". Usein murrosiässä pojat hakevat miehuuttaan ja haluavat tutustua isäänsä paremmin. Mutta oikeasti pojat ovat usein äidin poikia, joten uskon (ja toivon), että kun poikasi kasvaa, hän palaa takaksin sellaiseksi, kun hän oikeasti sydämestään on ja sellaiseksi, joksi sinä olet hänet kasvattanut.
kiitos. Noin minäkin olen ajatellut. Näin jälkeen päin ajateltuna, miksi jäin koukkuun juuri heidän isäänsä aikoja sitten. Kai ne auktoritääriset mieshahmot omasta lapsuudesta pakottivat valitsemaan niin.
Nyt olemme ainakin miehen kanssa päässeet jonkinlaisen keskustelun alkuun elinaikanamme. Poisnukkuneitten kanssa ei enää juuri voida keskustella.