Minua vaivaa sairauden jälkeinen masennus,en ole antanut periksi,mutta ei näy valoa ei ole iloa,päivät samanlaisia.Minulla ei ole ystäviä,asun vieraalla paikkakunnalla,enkä mene minnekään.Elän pussissa josta kurkkaan edes sentään luontoon,mieliala lääkkeitä en ole syönyt,onko niistä apua ja tottuuko niihin.Minulla on perhe ja luulen ettei kukaan edes aavista ,että mulla on masennus,pystyn esittään vieraiden aikana ,pirteää vaikken sitä ole.Olen herkkä ihminen ollut aina,mutta nyt on mitta täynnä,miksei sairaalassa panosteta isojen operaatioiden jälkitiloihin,kuten minulle tuli tämä masennus.Kertokaa minulle miten itse olette selvinneet.
ilon ja valon etsijä
pelkkää pimeää
0179
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.