Sydän pumppaa tänään ohuita lauseita.
Verhot vuoteen edessä,
takana katulyhtyjen vaimea kelta.
Pisarat koputtavat ikkunaa,
hakkaavat kaupungin suonikohjuja.
Pääsy tirkistelijöiltä kielletty!
Vain kynttilät eri tuoksuissaan kutsuvat enkeleitä,
puita, pilveileviä oksia.
-----------------
Ei katua, jota yksin olet kulkenut.
Ei polkua, jota ei ole tallattu poluksi.
Huone, josta lähdet, täyttyy toisista.
Päähenkilöt muuttuvat sivullisiksi.
Pukeudutaan mustiin ja haaveillaan häistä.
Alaston pimeä kukkii keväässä.
----------------------
Tähän taloon olen kasvattanut seinät.
Hirret tulleet tutuiksi,
suojanneet monesti syntyneen.
Kuunnelleet huutoa,
täyttä kurkkua.
Retkottaneet riemua.
Niin monta elämän alkua täällä,
irti kiskottuja taulun paikkoja.
Uusien mallaamisia jälkien päälle.
Voimien äärirajoilla
jana taipunut kehäksi.
Rajalta rajalle rajaan menoksi.
----------------------------
Jokaisilla kasvoilla on jokin nimi.
Luomella tarkka paikka ihossa.
Muistaa asiat toisin kuin ne tapahtuvat,
silti kirjoittaa sadasti samasta muistosta.
Totuus tapahtuu sanoissa vaikeasti.
Toivoo, että joku havaitsee stigman ihon alta.
Että joku valaisee huoneen,
aukaisee ikkunat,
näkee lapsen.
Antaa nimen.
Tapahtuu ihme.
Verhot vuoteen edessä,
takana katulyhtyjen vaimea kelta.
Pisarat koputtavat ikkunaa,
hakkaavat kaupungin suonikohjuja.
Pääsy tirkistelijöiltä kielletty!
Vain kynttilät eri tuoksuissaan kutsuvat enkeleitä,
puita, pilveileviä oksia.
-----------------
Ei katua, jota yksin olet kulkenut.
Ei polkua, jota ei ole tallattu poluksi.
Huone, josta lähdet, täyttyy toisista.
Päähenkilöt muuttuvat sivullisiksi.
Pukeudutaan mustiin ja haaveillaan häistä.
Alaston pimeä kukkii keväässä.
----------------------
Tähän taloon olen kasvattanut seinät.
Hirret tulleet tutuiksi,
suojanneet monesti syntyneen.
Kuunnelleet huutoa,
täyttä kurkkua.
Retkottaneet riemua.
Niin monta elämän alkua täällä,
irti kiskottuja taulun paikkoja.
Uusien mallaamisia jälkien päälle.
Voimien äärirajoilla
jana taipunut kehäksi.
Rajalta rajalle rajaan menoksi.
----------------------------
Jokaisilla kasvoilla on jokin nimi.
Luomella tarkka paikka ihossa.
Muistaa asiat toisin kuin ne tapahtuvat,
silti kirjoittaa sadasti samasta muistosta.
Totuus tapahtuu sanoissa vaikeasti.
Toivoo, että joku havaitsee stigman ihon alta.
Että joku valaisee huoneen,
aukaisee ikkunat,
näkee lapsen.
Antaa nimen.
Tapahtuu ihme.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ja kaikki se musta onkin valkoista kun rinnalle nousee itku, ja verho takana sulkeutuu.
Näissä ajatuksissa runosi minussa.
hieno on kohta jossa polku ja katu ..
palautat mut vanhaan,edelliseen elämään
se riittää
asuisinpa vielä siinä
tahallaan kai väärinymmärsin runosi,
polku vei jonnekin kauas jonka muistan
tai ...
jokin tässä laittaa kuuntelemaan ..vikkapa siddhartha gautamaa tai jimi hendrixiä
don"t ask me why.
siellä on punainen talo.