Joudun tässä monesta pakosta sektioon 99-prossan varmuudella, etuistukkaa, perätilaa ja joku muu juttu en oikein käsittänyt mitämiksi jne.
Mutta kun...
Hirvittää niin hemputisti! Oon pian jo ihan paniikkihäiriöinen asiasta! Lääkäri rauhoittelee, mutta en saa selvää listaa, että mitä tapahtuu ja kuinka se menee ja ETENKIN mitkä on riskit. Siis en tietenkään riskeillä ja "mitä jos"-ajattelulla enempää halua pelotella itseäni, mutta haluaisin silti tietää ne, jotta voisin ajatella ne pois päiväjärjestyksestä. Nyt suurin piirtein olen varma, että kuolen siihen pöydälle, tai että JOKU (kertokaa mikä) mahdollisesti menee niin vinksalleen siinä tapahtumassa, että jää kotona odottava lapsi äidittä :(
Mitäs jos epiduraali ei esimerkiksi vaikuta? Tai tuntuu vaikuttavan ja kesken leikkauksen ei enää? Onko turha pelko? Ilmeisesti kaiken silti TUNTEE, vaikkei tunne kipua, mua hirvittää jo ajatuskin siitä, että vaan TIEDÄN skalpellin avaavan mahani, kun tunnen sen tunteena, vaikkei kipuna...
Voi ei, huomaa varmaan kasvavan paniikin tästä viestistä, mutta jos joku osaisi kertoa realistisesti mitä sektiossa tapahtuu ja noin niin ehken saisi sydäriä vielä tässä ennen...
Kiitos ja kumarrus...
Mutta kun...
Hirvittää niin hemputisti! Oon pian jo ihan paniikkihäiriöinen asiasta! Lääkäri rauhoittelee, mutta en saa selvää listaa, että mitä tapahtuu ja kuinka se menee ja ETENKIN mitkä on riskit. Siis en tietenkään riskeillä ja "mitä jos"-ajattelulla enempää halua pelotella itseäni, mutta haluaisin silti tietää ne, jotta voisin ajatella ne pois päiväjärjestyksestä. Nyt suurin piirtein olen varma, että kuolen siihen pöydälle, tai että JOKU (kertokaa mikä) mahdollisesti menee niin vinksalleen siinä tapahtumassa, että jää kotona odottava lapsi äidittä :(
Mitäs jos epiduraali ei esimerkiksi vaikuta? Tai tuntuu vaikuttavan ja kesken leikkauksen ei enää? Onko turha pelko? Ilmeisesti kaiken silti TUNTEE, vaikkei tunne kipua, mua hirvittää jo ajatuskin siitä, että vaan TIEDÄN skalpellin avaavan mahani, kun tunnen sen tunteena, vaikkei kipuna...
Voi ei, huomaa varmaan kasvavan paniikin tästä viestistä, mutta jos joku osaisi kertoa realistisesti mitä sektiossa tapahtuu ja noin niin ehken saisi sydäriä vielä tässä ennen...
Kiitos ja kumarrus...
Vastaukset 20
Vanhimmat
En minä ainakaan tuntenut yhtään mitään, vaikka toiset saattavat jotain pientä tunteakin. Käsittääkseni jos jotain tuntee, niin enemmänkin se on sellaista painon tunnetta kun esim. vauvaa nostetaan pois. Skapellin kevyt paino ei missään nimessä voi tuntua puudutuksen aikana. Puudutuksen toimivuus testataan ennen lääkityksen aloitusta. Nukutuslääkäri on salissa koko leikkauksen ajan ja hän voi tarpeen mukaan lisätä epiduraalia kesken leikkauksen.
Sektio menee jotakuinkin näin: menet saliin ja käyt pitkäksesi leikkauspöydälle, jossa sinuun laitetaan sydänmonitorointiin liittyvät lätkät rintakehään, happiviikset, kanyyli ranteeseen lääkkeiden antoa varten ja sormeen vielä hapetusta seuraava klipsi. Sen jälkeen tulee nukutuslääkäri, joka laittaa epiduraalin selkäytimeen. Se ei juuri satu, mutta ärsyttävä sähköiskumainen tunne tulee kun aine alkaa vaikuttaa. Sen jälkeen testataan, tunnetko mitään alakropallasi. Vielä laitetaan pissakatetri, jonka laitto ei tunnu ollenkaan. Leikkauspöytää kallistetaan hieman leikkauksen ajaksi. Tässä vaiheessa miehesi saa tulla saliin, ja leikkaus aloitetaan. Se kestää kokonaisuudessaan puolisen tuntia. Sen jälkeen menet heräämöön n. tunniksi, jonka jälkeen voinnin mukaan osastolle. Omasta mielestäni tästä alkoi se leikkauksen v-mäisin vaihe, kun arpi on kipeä eikä pysty välttämättä hoitamaan vauvaa.
Riskit liittyvät käsittääkseni leikkauksen aikana verenvuotoon, eli saattaa tarvita verensiirron. Riskit ovat enemmänkin leikkauksen jälkeisiä, eli haava voi tulehtua ja myös veritulppien riski kasvaa.
menee todella hyvin. Joten mene ihan rauhallisin mielin sektioon ja ajattele asia positiivisesti vaikkapa näin että sun alapää ei ole kipeä, ei repeämiä ym. Pieni sievä viilto vain alamahalla. Onnea!
Pieni ja sievä viilto? No kyllä oman alapääni 1 asteen repeämä on huomattavasti pienempi ja sievempi haava/arpi kuin leikkaus arpeni bikinirajalla!
Aloittajalle: ihan rauhallisin mielin vaan meet, onhan sektiossa samoja riskejä kuin alatiesynnytyksessä, sektiossa ne ovat hiukan korkeammat. Mutta harvinaistahan se on että jotain pahaa sattuu, varsinkaan suunnitellussa sektiossa.
Onnea tulevaan synnytykseen :)
"ajattele asia positiivisesti vaikkapa näin että sun alapää ei ole kipeä, ei repeämiä ym."
Niin mitä nyt vaan kävelemään lähtiessä tuntuu että suolet purskahtaa pihalle. Mutta pimpero ei onneks oo kipee.
koko aikaa, vaan laittaa puudutuksen selkäydinnestetilan ympärillä olevaan epiduraalitilaan. Mitään piikkejä ei laiteta selkäytimeen, selkäydien ei edes kulje sillä tasolla enää...
Sälköiskumaiset tutemuksen johtuvat siitä, että neula "raapii" ns. hermojuuria, ei ole mitään tekemistä puutumisen tehon alkamisen kanssa.
Voit tuntea jotain, että tiedät jotain on teikeillä, mutta kipua ei pitäisi tuntea.
Knyyli voidaan laittaa mihin kohtaa käsivartta tahansa.
Pissakatatrin laitto voi tuntua.
On täysin sairaala kohtaista milloin isä saa olla salissa.
Riskejä on muitakin kuin verenvuoto, ja leikkaus saattaa kestää huomattavasti pidempää kuin 30min, on täysin yksilöllistä. Myös heräämöaika on yksilöllistä
Myös jälkeenpäin voit olla kivulias tai sitten et, sekin on täysin yksilöllistä.
Nämä kaikki tiedot vain siksi, ettet sitten pety, jos kaikki ei menekään niinkuin olit kuvitellut
kyllä se alapään totaalinen tuhoutuminen haittasi normaalia elämää paljon enemmän kuin kaksi seuraavaa sektiohaavaa, ei mulla ainakaan sattunut haavakohtaan ollenkaan kun varoen liikkui, toisin kuin esikoisesta tulleet kolmannen asteen alapään repeämät alakerrassa, jotka tekivät vessassakin käynnistä mahdotonta ensimmäisten kuukausien ajan..
Eikö ole niin että jos sektio on suunniteltu, niin isä pääsee halutessaan mukaan. Hätäsektiot on sitten eri juttu.
Hullua se on vapaaehtoisesti mennä pilaamaan alapää.Mulle se on ainakin tärkein juttu itessäni ja sitä ei normaalisti synnyttämällä kyllä pilata.
Sektiota ei kannata pelätä ja on ihanaa,kun on värkki kunnossa ja todellakin pieni sievä viilto mahassa :D
mulla oli samat fiilikset kun mulle kerrottiin että mulle tehdään kiireellinen sektio. olin viikolla 31 2 ja pelotti niin per**leesti.
vauvan sydänkäyrässä oli häikkää ja mut oli laitettu sektiovalmiuteen jo illalla eli mulla oli leikkuupaita päällä ja ruokatippa. yövyttiin miehen kanssa synnytyssalissa. mulle laitettiin ekaksi pissakatetri (mies katseli vierestä..) joka ei oikeestaan ees ottanu kipeetä ,tuntu vähä ällöltä. sitten mentiin leikkausaliin ja menin pöydälle makuulle. siinä laitettiin letkuja ja piuhoja aikamoisella vauhdilla. epiduraali pelotti mua eniten. pelkäsin että kuolen siihen.. :) ensin puudutettiin pistokohtaa ja sitten laitettiin ite epiduraali, tuntu hiukka ilkeelta kun mulla oli niin tiukat nikamanvälit.. se lähinnä vaan rutisi. sitten ooteltiin hetki ja pistettiin spinaali ja ne laitto selkään katetrin mistä pysty laittaan lääkettä lisää. mulla puudutus ei alkanu heti vaikuttaan niin hyvin ku ois ollu tarkotus, ainetta jouduttiiin lisätä ja sitten taas odoteltiin ja testailtiin tunnenko kylmyyttä.
minä ainakin tunsin kun mua leikattiin. ei siis kipua tietenkään, mutta tunsin kuitenkin. siis jopa sen ekan viillon :) pelkäsin sitä aluksi, mutta eipä se sitten niin kauheeta ollutkaan, juttelin mukavia anestesialääkärin kanssa :) ite leikkaus oli ohi viidessä minuutissa ja sitten oli tyttö maailmassa. kun oli paikat kiinni niin vaihdettiin sänkyä ja sitten heräämöön josta alkoikin veemäinen toipumisen taival. mutta onneksi sairaalasta saa tosi hyviä lääkkeitä :)
mä olin osastolla 4 päivää, sen jälkeen en tarvinut ees särkylääkkeitä. oisin halunnut "oikean synnytyksen" enkä sektiota, mutta mua lohdutti ja lohduttaa edelleen tieto siitä, että jos mua ei ois leikattu, mulla ei ois nyt tyttöä. kylläpä sitä lapsensa vuoksi "uhrautuu"..
että elä yhtään pelkää!! sektio on iso leikkaus, mutta niitä tehdään nykyään niin paljon, että se on sairaalan hlökunnalla arkipäivää. suurimmat riskit taitaa olla sektion jälkeen haavan tulehtuminen ja liiallisen rasituksen aiheuttamat kiinnikkeet ja tyrät. vertakin tilataan aina valmiiksi enne sektiota JOS tulee paljon vuotoa (itellä lukee papereissa verenvuoto leikkauksen aikana: 0 ml) ja puhu kätilöille tuosta pelosta, ne osaa auttaa!!
Voi miksei voi lääkärit noin suoraviivaisesti ja selkokielellä selittää asioita. Huh, alkaa jo heti helpottaa, kun voi teidän kuvausten perusteella askel askeleelta kuvitella tilanteen. Alkaa pääkin jo selvitä paniikista, eiköhän siinä henkiin sitten jäädä... :)
Kiitos kiitos kiitos vielä!!!
Siinähän niitä vastauksia tuli.
Itselleni kyllä laitettiin spinaalipuudutus kyllä, ja se teki ilkeetä.
Yksi lääkäri siinä vetelee kylmällä liinalla "Sano missä kohtaa alkaa taas tuntuman" ja kun en tuntenut enää tuossa liki kaulan kohdalla niin sanoivat "Valmista"
Hyvin meni.
Oksetti sairaasti, ku leikkaus ohi, mutta kuulemma tavallinen oire. Sain pahoinvointilääkettä.
Haava oli kipeä ja sattui nousta, mutta yleensä saa kunnon dropit, ettei satu.
Olin nopeammin kunnossa, kun vertaa vaikka esikoisen alatiesynnytykseen.
Ai sinä section jälkeen lähdit lastasi itse kärryttelemään osastolle niin kuin minäkin alatiesynnytyksen jälkeen.. Tuskinpa :) Tuo vertaus että olit paremmassa kunnossa kuin kuin esikoisensa alateitsesynnyttäneet. Ei se esikoisen synnyttäminen tarkota että se ois kaikille jotenki hankalaa. Kaverikin synnytti nelikiloisen tytön viime viikolla ja sai pari hassua tikkiä ja oli myöskin kärrännyt itse lapsensa osastolle. Ei se section jälkeen varmasti mahdollista ole. Mutta sekin on totta että joskus tulee niin pahat repeämät tai väliliha on leikattu ja alateitse synyttänyt on huomattavasti kauemmin kipeä kuin sectiolla synnyttänyt. Mutta se on kyllä aika harvinaista.
Puhuin omasta kokemuksestani, ja kyllä, olin nopeammin kunnossa kun esikoisen synnyttyä alateitse.
En ollut heti ylhäällä sektion jälkeen, mutta en ollut kyllä esikonkaan jälkeen.
Joo, omassa tapauksessani, esikoinen olikin paljon odotettua suurempi ja repeämät sen mukaisia.
Sektion jälkeen suurinosa saa kunnon lääkkeet, ettei olisi kipeä.
Leikattiinko sinun väliliha silloin esikoista synnyttäessä?
oma sektio perätilan vuoksi tasan vuosi sitten meni näin:
aamusta heti otettiin vauvasta sykekäyrää 20 minuuttia ja multa verikoe. Leikkaussalissa ensin tippakanyyli käteen kiinni, sitten lätkät rintakehään seurantaa varten. Seuraavaksi spinaali/epiduraali, jonka laitto oli se ilkein osa koko leikkausta, tai se oikeamminkin taisi olla sitä ennen annettu pintapuudute, joka sattui..
kun puudute alkoi hyvin vaikuttaa, laitettiin pissakatetri, jota en edes huomannut, taisi kädessä olla verenpainemittarikin ja nenällä happiviikset.
Puudutteiden laitosta meni vissiin noin 7 minuuttia, kun poika syntyi terveenä ja virkeänä. Mitään kipua ei tuntunut missään vaiheessa, eikä myöskään tunne kun skalpelli viiltää, sitä ei tunne ollenkaan. Ainoastaan isommat painelut tuntuvat jonkinmoisena painon tunteena tai muljumisena, esim juuri kun lapsi nostettiin vatsasta. Jotain epämäärästä liikettä tuntui hieman, mutta sekin oli lähinnä hassun tuntuista. Ihan leikkauksen alussa minua alkoi kuvottamaan verenpaineen laskun takia, mutta asia korjaantui heti lääkkeellä.
Sain vauvan putsauksen ja tarkastuksen jälkeen syliini ja räpsittiin siinä sitten valokuvia, taisi olla anestesiahoitaja kun meistä otti miehen ja lapsen kanssa yhdessä potretin. Sitten mies lähti vauvan kanssa pesulle ja punnitukseen, ja mun vatsaa tikattiin kiinni sellaiset parikymmentä minuuttia. En nyt muista mitä naureskelimme leikkaavan lääkärin ja hoitajien kanssa, mutta ainakin hauskaa meillä muistaakseni oli :)
Heräämössä olin vajaat pari tuntia odottelemassa puudutusten lähtemistä, ja mies tulikin mittatietojen kanssa seuraksi. Tämän jälkeen päästiin osastolle vauvan kanssa. Pääsi vauva yrittämään ruokailua ja äiti sai kevyttä evästä kans.
Eli, mies oli leikkaussalissa ihan koko ajan, myös puudutusten laiton ajan. Ja jos huomataan, ettei puudutteet tehoa , sinut voidaan hyvin nopeasti nukuttaa. Samoin jos puudutteet alkavat kadota kesken kaiken, selässä oleva epiduraalikanyyli mahdollistaa puudutteen lisäämisen välittömästi.
Suunnitellussa sektiossa on hyvin epätodennäköistä, että jotain menisi pieleen. Riskit ovat lähinnä hieman kohonnut keuhkoveritulpan riski (tätä varten oli jalassa leikkaussukat), ja hieman suurempi verenvuotoriski (oma verenvuoto oli noin 50 ml eli huimasti vähemmän kuin monilla alatiesynnyttäjillä).
Tulevissa raskauksissa ja synnytyksissä hieman suurempi kohdun repeämisriski haavakohdasta. Toisaalta, on äitejä, jotka on sektioitu ilman ongelmia jopa 6-7 kertaa!
Kiinnikkeiden muodostumista voi ehkäistä hyvällä ryhdillä ja venyttelemällä,eli ei saa kulkea selkä kyyryssä, vaan voinnin mukaan mahd suorassa.
Mitään ihmeempiä kipuja ei minulla ollut ja seuraavana aamuna katetrin poiston jälkeen käveli ja hoidin vauvaa jo ihan normaalisti. Ehkä hieman hitaampaan tahtiin vain. Kipulääkkeitä söin vissiin pari päivää. Ja neljäntenä päivänä pääsimme kotiin. Koko ensimmäisen yön pidin vauvaa hoitolassa, koska sängyssä liikkuminen oli aluksi todella hankalaa, eikä maitoa tullut kuin vasta toisen pvn illalla.
Riskeistä vielä: Perusterve ihminen harvoin törmää komplikaatioihin sektiosta johtuen, yhtälailla kohtutulehdus saattaa iskeä alakautta synnyttäneelle. Samoin epparihaavan puhtaanapitäminen on paljon hankalampaa kuin vatsassa olevan haavan, joten todennäköisempää on, että episiotomiahaava tulehtuu ennemmin kuin sektiohaava. Muistaa vaan suihkutella pari-kolme kertaa pvssä ja kuivata huolellisesti painelemalla. Positiivinen mieli ja motivaatio auttavat myös toipumisessa, ja se, että pyrkii heti jaloilleen kun vaan saa luvan ja muistaa liikkua jo sairaalassa, eikä jää sänkyyn makaamaan.
Haava on aluksi toki hieman ilkeän näköinen, mutta nyt kun vuosi on kulunut, siitä on jäljellä vain haalea viiva. Eikä tikkienpoiston jälkeen haavaa ole edes huomannut, paitsi ensimmäisillä viikoilla aivastaessa hieman kiristi..
Mielestäni sektio oli todella positiivinen kokemus ja enää ei yhtään harmita, että "normaali" synnytys jäi väliin. Loputkin lapset saa samaa kautta tulla...Koen myös, että sektio on ennen kaikkea vauvallekin turvallisin tapa syntyä, harvemmin sektiossa tulee vauvalle mitään happivajeesta johtuvia vauroita, murtuneita luita tai vaurioituneita hermoja..
Taisin päästä huomattavasti helpommalla kuin esim alakautta synnyttänyt huonetoverini, joka ei yhtään yötä saanut kivuiltaan nukuttua, joutui kulkemaan pyörätuolilla, koska kävely oli vaurioiden takia mahdotonta, samoin vessassa käynti..Vauvansakaan ei voinut kovin hyvin vaikean synnytyksen seurauksena...ei käynyt yhtään kateeksi...
Nyt vaan pelot pois sektion suhteen ja paljon positiivista mieltä mukaan!!! Kyllä sinusta ja vauvastasi hyvää huolta siellä pidetään :)
Esim. tuo haavan suihkuttelu on ainakin Naistenklinikalla nykyisin jätetty kokonaan pois. Töölöön plastiikkakirurgien mukaan suositellaan pelkkää tuulettelua. Nyt oli tämmöiset ohjeet olin sektiossa elokuussa 3kk sitten. Aikaisemmin 06 käskettiin suihkutella.
Oma kantani on , että keskustelun aloittajalla on painavat perustelut sektiolle. En halua peloitella ketään , mutta kyseessä on iso leikkaus. Suunniteltu on aina turvallisempi koska aika , henkilökunta , mahdolliset lisähenkilöt ovat saatavilla. Itselläni tarvittiin tässä viimesimmässä toinen kirurgi leikkaamaan kun ensimmäisen taidot eivät riittäneet. Periaatteessa vauvan ulosautto kestää 5-10 minuttia ja äidin kasaan ompelu noin 30minuuttia , mutta itselläni vauvan ulosautto kesti lähes tunnin kehossani ilmenneiden seikkojen vuoksi.
Ekaan päädytiin perätilan , pahan maksantoimintahäiriön ja korkean verenpaineen vuoksi. Onneksi koska kohdusta löytyi seinämä , joka käytännössä estää alatie synnytyksen. Tokaan mentiin saman perätila seinä syyn takia. Kohtu oli ohentunut , joten lääkärin mukaan kehoni ei olisi kestänyt kovia supisteluja enää lainkaan.
Ainakin Naistenklinikalla isä saa olla mukana koko ajan. Ei tee mitään , mutta ainakin itselläni läheisen ihmisen mukana olo tietysti auttoi henkisesti. Muuten vastaa aikalailla tuota kuvailua edellä. Tosin heräämössä minua pidettiin viimeksi 5 tuntia kun puudutteet jouduttiin uusimaan ulosauton pitkittyessä. Itseäni myös auttoi ajatus siitä , että kyseessä on ainut leikkaus , jossa saat ihanan palkinnon lapsen:)
Toipuminen on kovin yksilöllistä. Ensimmäinen kesti itselläni monta kuukautta koska verta meni paljon ja se maksantoimintahäiriö oli syönyt peruskuntoa. Tähän toiseen tein tietoisesti merenrantakävelyjä , söin rautaa. Verta ei mennyt enempää kuin alatiesynnytyksissäkään ja lapseni on nyt 3kk. Vain isomman nostelu ja äkilliset kiertoliikkeet tuntuvat enää ikäviltä. Suosittelen lämpimästi esim blue kräutersaft rautamehun nauttimista ja noudata nostelurajoituksia. Aina sillon tällöin ylitunnollisia äitejä tikataan. Eli anna haavan parantua rauhassa. Riskit varsinkin perätilassa olevalle lapselle ovat sektiossa vähäisemmät kuin alatiessä. Riskejä äidille on tietysti enemmän kuten veritulppa , verenvuoto. Osta myös ne tukisukat ja laita jalkaan leikkausta edeltävänä aamuna , auttoivat tässä jälkimmäisesä , vaikken olisi uskonut. Voimia kaikille sektiolla synnyttäjille. Ainakin Naistenklinikalla molemmat leikkaustiimit loivat levollisen ja arvokkaan tunnelman. Koin olevani hyvissä käsissä vaivoistani huolimatta.
Moi!
Huoletta voit lähtee sektioon,sillä se ei koske.Itse menin synnyttämään ns.normaalisti,mutta syd.äänten laskujen vuoksi päädyttiin kiireelliseen sektioon.Epiduraalin olin jo saanut ja leikkaussalissa sain spinaalin,jonka jälkeen olin kuin horroksessa.Ei kertakaikkiaan mitään kipuja ollu ja olin kokoaika hereillä.Terve poika syntyi! Tsemppiä sulle sektioon!
..Mulle lääkäri sano että jos odottava äiti vaatii sektiota ja pelkää alatie synnytystä , niin sen saa. Itse jäin asiaa miettimään. Mieheni haluaisi mielummin sektion. Oli hyvä lukea näistä vastauksista että sektioonkin liittyy riskejä.. Vauveli on koko ajan vaihdellut asentoaan. Se on ollut vuoroviikoin perätilassa, välillä oikein päin jne...Siitäkin syystä sektiota tässä mietitty
Sullapa on viisas mies :)hyvä juttu! riskit on molemmissa mutta ei sektio ole kiduttamista kuten tuo toinen tapa.
Tässä onkin tullut paljon vastauksia joten sanon vain, että itselleni sektio oli ok kokemus ja siinä ei todellakaan tunne mitään.
vaikeudet tulevat jälkikäteen ennemminkin.
Eli pyydä kotiin siivousapua.