Terve,
Haluan kuulla kokemuksia karille, kiveen tai uppotukkiin tms. ajosta lasikuituveneellä.
Mikä on paras toimenpide kokemusten perusteella kun veneeseeen tulee reikä haverista johtuen?
Lähinnä näitä kyselen kun mietinnässä on käytetyn lasikuituveneen osto mutta uusien veneiden kauppiaat puhuvat niin vakuuttavasti uusien uppoamattomien kaksoispohja veneiden puolesta että uskaltaako sitä enään vanhalla -80 luvun lasikuituveneellä ollenkaan veneillä?
Erityisesti kiinnostaa 5-8 metristen HT veneiden tai vastaavien kanssa haaveriin joutuneiden kokemukset.
Haluan kuulla kokemuksia karille, kiveen tai uppotukkiin tms. ajosta lasikuituveneellä.
Mikä on paras toimenpide kokemusten perusteella kun veneeseeen tulee reikä haverista johtuen?
Lähinnä näitä kyselen kun mietinnässä on käytetyn lasikuituveneen osto mutta uusien veneiden kauppiaat puhuvat niin vakuuttavasti uusien uppoamattomien kaksoispohja veneiden puolesta että uskaltaako sitä enään vanhalla -80 luvun lasikuituveneellä ollenkaan veneillä?
Erityisesti kiinnostaa 5-8 metristen HT veneiden tai vastaavien kanssa haaveriin joutuneiden kokemukset.
Vastaukset 10
Vanhimmat
:):) Sillä ne myyjät tulonsa tienaa, vakuuttavalla puheella.
Kyllä vanhalla veneellä pärjää mainiosti. Kiistä ei tietenkään voi etteikö kaksikuorinen olis tuollasessa kiveen ajossa uppoamisen kannalta turvallisempi väline, mutta käytännössä ongelma on enemmänkin kipparin ajotavoissa kun missään salakavalasti veden alla vaanivassa vaarassa.
Sen sijaan kakskuorisen korjailu on työläämpää ja kalliimpaa, ei niin vakavissa tapauksissakin, joita saattaa niitäkin tulla. Oikeestaan tuollanen murtuma, halkeema, yms. ei välitöntä vaaraa aiheuttava mutta ajan myötä paheneva vika on veneessä paljon tavallisempaa kun mikään perälauta irti tai pohjassa reikä -tilanne.
Kysymys on sama kun että autokolariin joutuneet kertoisivat miten selvisivät, tai eivät selvinneet ilman turvatyynyä, tai pyöräilijä ilman kypärää. Tuskin niistä jutuista tulee yhtään sen viisaammaksi.
Voin kertoa, että uppoamattomuus on onnettomuustapauksessa suhteellinen käsite. CE vaatimukset edellyttävät uppoamattomuutta maksimikuormalla; henkilöt á 75 kg, kuorma noin 15 kg henkilöltä ja 20 kiloa varusteita sekä moottori taulukon mukaan (30 hv/75 kg, vaikka kolmekymppiset nelarit painavat usein vajaat 100 kg).
Sitten kun laitetaan maksimimäärä standardisuomalaisia (100 kg/hlö) ja ylitehoinen nelitahtiperämoottori, niin kyllä uppoaa kunnes matkustajat älyävät jättää veneen.
Eräät venemerkit täyttävät CE uppoamattomuusvaatimuksen kirkkaasti kun toiset ovat rajoilla. Ja mikä vene on rajoilla... sitä ei tavallinen ihminen pysty selvittämään. Varovainen kannattaa aina olla.
Kaksoispohjalla ei ole mitään tekemistä uppoamattamuuden kanssa. Osassa kaksoispohjaveneistä on itsetyhjentyjä avotila (= ei uppoa sadevesistä) ja alle 6 m tjsp. avoveneet pitää nykyään olla uppoamattomia.
5-8 m HT-veneistä ei montaa uppoamatonta löydy, sillä katetuilta veneiltä ei vaadita uppoumattomuutta vieläkään.
Aika kovaa saat kunnollisen lasikuituveneen kolauttaa, ennenkuin siihen tulee reikä. Ei tule mieleen yhtään tällaista tapausta. Perävetolaitteita on irti revennyt jne.
perävetolaitteesta, kun ajetaan kunnolla kiville? Irtoaako kilpi, vai perälauta, vai katkeaako joku valuosa?
Riippu tilanteesta ja tuurista. Ensiksi vetolaite lyö ylös, ja vauhdista ja kohteesta riippuen määräytyy sitten jatko. VOLVOn vetolaitteissa murtuu yleensä valurautainen "poka" jostain kohtaa ja pahimmassa tapuksessa vetolaite irtoaa. Palkeet, vesiletku ja vaihdevaijeri pettävät silloin vielä pokan lisäksi. Useimmin ei vettä tule veneeseen kuitenkaan koska kilpi ja stefat jäävät ehjiksi. Mutta kuten sanottu kaikki on niin monesta seikasta kiinni, eikä tuohon tuuriin kannata luottaa.
Noita US-vetolaitteita en tunne yksityiskohtaisesti.
asiallisesta vastauksesta! Varotaan, ettei tarvi kokea!
Kuulinpa tuossa päivän eräänä jutun Espoon meripelastusporukan ajosta kivelle. Olivat ajaneet jollain isolla partioveneellä Miessaaren mutkan pitkäksi ja suoraan kivikolle. Kolmesta? vetarista kaksi meni päreiksi, toinen irtosi ja toinen jäi killumaan vaijereistaan. Veneelle ei sinänsä käynyt mitään kummempaa. En muista neljännesvuosisadan merikokemukseni ajalta kuulleeni montakaan juttua suoranaisesta reiän synnystä karille ajon seurauksena. Purjeveneitä on kyllä vaurioitunut kivelle ajossa, kun köli on tullut läpi heikosta pohjarakenteesta johtuen. Sitä moniko on uponnut, en tiedä.
Minulla on useita tapauksia tiedossa joissa on moottoriveneeseen tullut reikä/vuoto karille ajon seurauksena.
Yhden ryhmän muodostavat "keppivetoiset" veneet joissa peräsinripustus tai kalarauta tulevat pohjasta läpi, kohtuullisen hitaallakin nopeudella tapahtuneessa pohjakosketuksessa.
Veneitä joille tiedän käyneen näin:
- NIMBUS 2600 ja 3003
- TRISTAN 870
- Flying Albatross
- FJORD Dolphin 900
Listalla ei ole välttämättä mitään tekemistä k.o. venemallin teknisten ominaisuuksien kanssa, eli tämä ei ole mikään "huonouslista" venetyypeistä.
Perävetolaitteille käy yleensä niin että kannatinrakenteet murtuvat ja pahemmissa tapauksissa vetolaite jää roikkumaan vaijereiden ja letkujen varaan. Hurjimmillaan on vetolaite hävinnyt kokonaan. Perävetolaitteella varustetuissa veneissä on useampia tapauksia joissa terävä kari/kivi on murskannut pohjaan (runkoon) kunnon reijän. Johtuu ilmeisesti perävetolaitteella varustettujen veneiden suuresta matkanopeudesta ja siitä että "pehmentävää" kalarautaa tai peräsintä ei ole iskua vaimentamassa.
Pahin tietooni tullut lähituttavalle sattunut vahinko viime vuosilta oli niin hurja että siinä pohjasta hävisi 0,5 m2. Onneksi vene jäi kivelle killumaan, muutoin se olisi uponnut välittömästi. Perävetolaite hävisi kokonaan eikä sitä ole löydetty, muttei myöskään etsitty.
Kaikkihan sentään muistavat Viiking-nimisen veneen, jossa peräsin tuli puurungosta läpi karilleajossa Hangon lähellä ja useampi henkilö hukkui. Peräsin oli mallia "lapio" ilman tukirautaa.
Terävään kiveen olen nähnyt yhden tukevan alumiinisen avoveneen ajavan ja saavan upottavan vuodon. Vene ehdittiin kuitenkin ajaa hiekkarantaan.
Useamman lasikuituisen liuku- ja puoliliukuveneen olen nähnyt ajavan kunnolla kiville, mutta en uppoavan. Yksikin vetäisi Yleisradion saaren edessä plaanissa luodolle ja jäi sen päälle kiinni. Omistaja vain kylmästi hyppäsi kivelle ja työnsi veneen (reilu 5 m HT-vene) pois kiveltä ja jatkoi matkaa.
Toisaalta olen kuullut lasikuituisista avoveneistä pohjan tulevan sisään aallokossa. Omalle kohdallekin on sattunut pohjan pettäminen allokossa. Nousulistaan tuli puolen metrin viilto, joka aukesi joka aallossa ja vettä tuli melko vauhdilla sisään. Onneksi ranta ei ollut kaukana.
Eniten veneitä tuntuu uppoavan putkivaurioiden tai asennusvirheiden takia. Volvo-Pentan Storö-edustusvene upposi 70-luvulla, kun perävetolaitteen laipan pultit (kuulemma väärät pultit) menivät ajossa poikki. Kaikkien muistissa on varmasti tuoreehko Marino-tapaus. Kesällä mun pukeille nostettiin puoliplaanari, joka oli lähes uponnut ja ajanut kotisatamamme rantaan. Pohjassa ei ollut mitään vaurioita. Korjausta tehtiin läpiviennille.
Purjeveneen en ole kuullut koskaan uppoavan karilleajosta. Onko näitä? Tai olihan Vene-lehdessä joskus 80-luvun alussa juttua Gävleen matkalla olleesta eskaaderista, joka joutui pahaan myrksyyn ja muistaakseeni kolme venettä upposi karikkoihin ja pari kuoli. Ko. tapausta ei nyt oikein voi ehkä pitää karille ajamisena. Kolarissa on ainakin kaksi 6 MR -venettä uponnut (molemmat Hangossa, viime MM:ssa ja joskus 70/80-luvun Hangon Regatassa).
Joo, itse olen kuullut muutamasta karilleajotapauksesta, jossa käynyt pahemmin. SEdän nykyinen Scantic 600 oli edellisen omistajan toimesta ajettu kivelle Hangossa Silversandin edustalla 15 vuotta sitten, pohjaan tullut halkeama ->vene uponnut. Minkä jälkeen setä osti, ja korjasi.
Toinen "osuma" kävi n.10v sitten jossain hangon itäpuolella, n6-7m vene tuli KOVAA vauhtia, ja kajautti pintakivelle, vene tuusannuuskana, vetolaite saatiin "pelastettua", mutta potkurit riekaleina, ja muutenkin tuhoutuneen näköinen VP:n DP-A.
Sitten nykyinen vetolaitteeni on ilmeisesti edellisen omistajan aikana veneineen varastettu, ja saatu vene jotenkin kiville ajettua, kuitenkin niin, että vene upposi, mutta vetolaitteessa vain muutama pikkiriikkinen maalipintanaarmu evässä, ja potkuri rikki.
Itse olen kajauttanut muistaakseni 3 kertaa kiville omaalla veneelläni nuorempina vuosina. Veneessä oli tuolloin VP:n 100B vetolaite, ja vauhtia oli ensimmäisellä kerralla n.10kn (juuri plaaniin lähdössä), ja silloin lähti evästä n. 2x1cm pala, ja potkuriin pienenpieni naarmu. Toisen kerran oli vauhtia 23kn, ja ei käynyt muuta kun että potkurin sokka poikki, ja pieni maalinaarmu. Kolmannella kerralla oli vauhtia 24kn, ja vesisukset perässä, kun kolahti, silloin vetolaitteeseen tuli taas pieni naarmu, ei halkeamia, ei mitään, ja potkurin sokka poikki.
Sanon vaan 100B vetolaitteesta, että IHME PELI, kun ei koskaan käynyt pahemmin, kun muutama naarmu. Joka kerralla kumminkin kuullosti senvrran pahalta, että yritetltiin vältellä ensi kertaa.... mutta 12 vuodessa ehtii tapahtia PALJON.
Pahimmat vahingot vetolaitteelle sattuvat yleensä peruutettaessa. Kaverini peruutti kerran VP 280 vetolaitteella mökkinsä laiturista kiveen 14x21" potkurilla, ja potkurista irtosi muutama pala, ja vetolaitteeseen tuli naarmuja.
Itse sanoisin, että on ihme, jos saa veenensä ajettua niin pahasti karille, että pohjaan tulee reikä. Yleensä vetolaite pomppaa ylös, ja tulee muutama naarmu.
Mutta jenkkivetarien kanssa kannattaa varoa, kaikki OMC ja Mercruiser vetarit lähtevät peräpeilsitä irti, jos vetää kivelle (kuullut olem pari tapausta), ja yleensä veneeseen TULVII sen jälkeen vettä, kun kilpisysteemi ei ole samanlainen kun volvolla, vaan vesi pääseen veneeseen sisään avonaisen vetonivelen palkeen kautta. Ja yhden tapauksen olen kuullut, jossa vetolaite ja kilpi lähti OMC vetarilla matkoihinsa, aiheuttaen veneen uppoamisen. VP:n vetareilla en ole tällaista "ominaisuutta" kuullut olevan, vaan vetolaiten on pompannut ylös, ja 200 sarjan vetareissa peruutushaka mennyt pahimmillaan säpäleiksi (ei kallis härveli)...