Tämä nyt ei välttämättä koske vain otsikon venettä, mutta kun sellaisen satuin hankkimaan...
Eli kesällä tuli veneiltyä ja pienen kokemukseni perusteella noin 10 m/s tuulella meno oli jo melkoista keikutusta. Vastatuuleen meni luonnollisesti parhaiten. Pahimmillaan tuuli oli varmasti enemänkin.
Välillä oli pätkiä, jossa tuli muutamia isoja aaltoja vastaa, niin että vesi pärskähti veneen päälle. Tähän liittyen olisikin pari kysymystä. Onko normaalia ajella kelissä, jossa aallot lyövät veneen 'yli'? Epämiellyttäväähän se toki oli, mutta ajelevatko kaikki muutkin tässä kelissä ja tällaisen veneen oletetaan pärjäävän tässä kelissä? Siinä aallokossa mennessä kävi mielessä, että jos olisin joutunut ajamaan kyseisessä aallokossa sivutuuleen, niin vene olisi mennyt ympäri (?). Eli meneekö tuollainen vene oikeasti ympäri vai tuntuuko se jumalaton keikutus vain sille tai pitäisikö kenties ajaa sivuaallokossa luovien jotta saisi otettua aallot paremmin?
Eli missä on se oikean vaaran ja sille tuntumisen raja?
Eli kesällä tuli veneiltyä ja pienen kokemukseni perusteella noin 10 m/s tuulella meno oli jo melkoista keikutusta. Vastatuuleen meni luonnollisesti parhaiten. Pahimmillaan tuuli oli varmasti enemänkin.
Välillä oli pätkiä, jossa tuli muutamia isoja aaltoja vastaa, niin että vesi pärskähti veneen päälle. Tähän liittyen olisikin pari kysymystä. Onko normaalia ajella kelissä, jossa aallot lyövät veneen 'yli'? Epämiellyttäväähän se toki oli, mutta ajelevatko kaikki muutkin tässä kelissä ja tällaisen veneen oletetaan pärjäävän tässä kelissä? Siinä aallokossa mennessä kävi mielessä, että jos olisin joutunut ajamaan kyseisessä aallokossa sivutuuleen, niin vene olisi mennyt ympäri (?). Eli meneekö tuollainen vene oikeasti ympäri vai tuntuuko se jumalaton keikutus vain sille tai pitäisikö kenties ajaa sivuaallokossa luovien jotta saisi otettua aallot paremmin?
Eli missä on se oikean vaaran ja sille tuntumisen raja?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Eipä ole kokemuksia kyseisestä veneestä, mutta...
Kyllä ne veneet yleensä pärjäävät, vaikka vähän vettä roiskuisikin kannelle. Kuskilta menee yleensä onneksi sisu kaulaan kauan ennen kuin keli on liian paha veneelle.
Mutta kannattaako noihin muuten lähteä? Mitäs tapahtuu, kun tuossa pelissä motti zippaa tai ajat vaikka kiville? Tai jos ne parin metrin aallot nousevatkin kolmeen keikan aikana?
Sanoisin, että jos ei ole pakko mennä tai kokemusta ja urheiluhenkeä enemmän kuin allekirjoittaneella, niin vältä niitä kelejä joissa ei ole mukava ajella.
"Mutta kannattaako noihin muuten lähteä? Mitäs tapahtuu, kun tuossa pelissä motti zippaa tai ajat vaikka kiville? Tai jos ne parin metrin aallot nousevatkin kolmeen keikan aikana?"
Viimeksi tuli ajettua rannikon tuntumassa noin 1km matka heikossa säässä, koska se oli matkan ainoa avonainen kohta.
Juuri näiden moottorien zippaamisten takia tätä kysynkin osaltaan. Jos sii kone vaikka sammuu ja vene on allokossa sivuttain ja poikittain jne, niin kaatuuko se? Osaisi sitten jatkossa arvioida paremmin hyppäänkö heti suosiolla mereen vai vältänkö kelejä kuin ruttoa =)
Tekniikkavaurioiden vuoksi suosittelen, että
pidät riittävän ankkurointivarustuksen veneessäsi
(riittävä ankkuri ketju ja köyttä riittävästi eli enemmän kuin 30m) ja hommaat tai teet ajoankkurin, jolla saat keulan pysymään tuulessa.
En tunne tarkemmin S23:sta, mutta pieni venehän se on, mikä ei tietenkään tarkoita, etteikö pienemmälläkin pärjäisi. Suunnittelukategoria
veneellä lienee C eli rannikko, jolloin sen pitäisi sietää merkitsevää aaltoa 2 metriin saakka...
Luulen, että sivuttainen tai myötäinen isompi keli on kenkku keli kaikille puoliplaanareille ja erityisesti uppoumarunkoisille. Monet liukuvat eivät taas hirveästi tykkää tuosta vastaisesta.
Luulen, että alkuviestissä kuvaamasi tilanne
on tuttu kaikille veneilijöille. Kun oman veneen ja oman sekä miehistön kestokyky aikaa myöten
selviää, niin kovempaan keliin joutuminen ei
enää jännitä enää niin paljon. Kova röykytys, rajoittunut näkeminen, tavaroiden lentely ja
meritauti eivät toki ole kivaa useimpien mielestä.
Luulen, että tarvitaan kuitenkin yhteensattumien
summaa, että Seiskarin saisi pyörähtämään, jos
ei nyt aivan hurjista keleistä ole kysymys.
Voisi tulla mieleen iso ja korkea ristikkäinen merenkäynti tietyllä hankalalla merialueella, se 7. aalto, ohjausvirhe ja mahdollinen veneeseen päässyt liikkuva vesi, joka aiheuttaisi kaatumisen...
Voisikohan asiantuntija R K-S valistaa tai joku
muu kokenut Seiskari-kapu!
kaadu. Keikkuu vaan hurjasti. Tarpeeksi kun käyt keinumassa niin totut siihen ja huomaat ettei siellä niin vaarallista olekaan. Seiskari on hyvä vene kokoisekseen. Onko siellä isossa aallokossa sitten mukava olla? Se onkin toinen juttu. Seiskarin kokoisilla purjeveneillä on ylitetty atlantia mennen tullen.
Ankkureita ja naruja on, mutta rehellisyyden nimissä epäilen hieman miten mahtaisi onnistua ajoankkurin tai normaalin pistäminen mereen kovassakelissä. Pitäisi käytännössä kai avata pressu ja hipsiä kannenlaitaa keulalle. Tässä vaiheessa oletan veneen olevan jo poikittain, jos esim kone on sammunut. Luukusta sitten kaivamaan esim ankkuria ja tekemään solmua jne.. veikkaan että olisin itse meressä ennen ankkuria :)
Itse ehkä tuollaisessa tilanteessa heittäisin ajoankkurin perästä enkä rupeaisi riskeeraamaan sivukansilla.
Minulla on Seiskarin tyylinen puuvene mutta metrin pidempi ja tonnin painavampi. En juurikaan liiku avoimella rannikolla noin kovilla tuulilla vaan yritän ajoittaa liikkumiset säätietojen mukaan paljon kevyempiin keleihin jo mukavuus syistäkin. Noin metrin suora sivuaallokko saa veneeni keinumaan hurjan tuntuisesti koska on tuollainen u-pohjainen pitkä ja kapea, mutta en ole sitä vaaralliseksi kokenut. Moottorihan on keskellä venettä ja syvällä pilssissä mikä osaltaan lisää oikaisumomenttia. Keulan yli tulevia aaltoja karsastan jonkin verran vaikka keulan puoli onkin täysin katettu, siellä on kuitenkin lastausluukku ja etuikkuna, joissain olosuhteissa jos ne pettäisivät sieltä voisi tulla reilusti vettä sisään ja olettaen että olisi pakkotilanne jatkaa vastaiseen voisi tilanne muuttua tukalaksi.
juu itse kanssa mietin perästä heittämistä lähinnä vaihtoehdoksi. tarkkoja tuulia on vaikea arvioida, mutta noin 10 m/s on tuntunut olevan sopiva yläraja liikkumiseen. tällöinkin mieluiten suojaisassa. keikutus tosiaan on vain tuntunut sille, välillä että on tullut merikelpoisuuksia mietittyä. vaikka varsinaista veneen kaatumisvaaraa ei olisi, niin ainakin töitä saa tehdä jo penkillä pysyäkseen =)
eri juttu!
Ei ole ollenkaan vertailukelpoista puhua "samankokoisista" purje- ja moottoriveneistä kun purjeveneessä ei sivutuuli rullaa juuri ollenkaan verrattuna uppoumarunkoiseen moottoriveneeseen; -syynä painava köli joka lisää oikeisumomenttia ja vakavuutta sekä etenkin purje joka estää rullaamisen painaen venettä kallistukseen.
Muutenkin on tyhmää arvioida merikelpoisuutta pelkän veneen koon perusteella. Seiskari on kohtuullisen pieni vene kumminkin jos koosta puhutaan kaiken lisäksi. ne jotka oikeasti on olleet paljon merellä ja meren kanssa tekemisissä, eivät leiki näillä asioilla ja heillä on varaa tunnustaa meri itseä vahvemmaksi. Sitä pitää kunnioittaa tai se vie hengen! Ihminen on merellä aina vierassa elementissä vaikka olisi millaisella purkilla liikkeellä!
Ei rullaaminen ole niin vaarallista miltä se tuntuu. Olen liikkunut aika paljon perinteisellä pyöreärunkoisella puufiskarilla. Rullaahan se sivuaallokossa melkoisesti. Siihen tottuu. Varmaankin ainoa keino rullaamisen vähentämiseen olisi tukipurje. Sen takia tanskalaiset ja norjalaisetkin niitä käyttävät kaiken kokoisissa kalastusaluksissaan, myös melko pienissä (uppoumarunkoisissa).
Seiskarin ja muiden rullauksesta on varmaankin keskustelua käyty aikaisemminkin:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=111&conference=669&posting=22000000018924484
merikelpoisuus on summa jonka yhdessä muodostavat vene ja sen miehistö. Tästä johtuen mm. miehistön kokemus, taidot, varusteet jne. merikelpoisuus on toiselle eri kuin toiselle. Itse en ajele tuollaisessa kelissä kuin pakosta. Syksyllä venettä siirtäessä talvipaikkaan jouduin ajamaan n 12-13m/s kelissä paikassa jossa aallokko oli hirveän korkeata. vaikka veneelläni on mitaa 9m ja painoa paljon, tuntui meno äärirajalla menemiseltä. Sivutuuleen en olisi uskaltanut kääntää kun suurimmat aallot kanssa vyöryivät kannen yli tuulilasille asti. Luovien oli pakko mennä.
En pidä viisaana koetella rajojaan meren kanssa. Nyt oli vain pakon saneleman tilanne. Suurimmat aallot oli reilusti yli 2 metrisiä.
Jos VENEEN merikelpoisuudesta puhutaan yksistään niin siihen vaikuttaa uppoama, syväys ja tietenkin rungon muoto sekä veneen paino ja koko ylipäätään. Millään pintaliitäjällä en keliin uskaltaisi koskaan lähteä.
Älä mene riskeeraamaan tuollaisella tasperäisellä purkilla kovaan aallokkoon. Kaatuu koko kippo.
Iso vahinko tulee.
Pahassa kelissä tärkeintä onkin (jos sellaiseen joutuu), että tekniikka toimii. Perästä ei ajoankkuria todellakaan kannata laskea, koska silloin kone ottaa pakoputken kautta vettä ja tasaperäisissä aallot lyövät perän yli, vaikka konetilan luukuista sisään, jolloin vene uppoaa hyvin nopeasti. Niinpä keulaa pitää ensisijaisesti pitää - 30 asteen kulmassa vasta-aaltoon. Kovassa kelissä sorto vie tällä kulmalla melkein suoraan sivulle. Jos myötäaaltoon joutuu menemään, niin sitten ihan suoraan myötikseen vaan. Mutta sortuvan aallon alle jääminen voi kaataa veneen tosta vaan. Jos kannella pitää liikkua, niin pitää olla "elämän lanka" mukana. Yksin ajellessa ei oikeastaan ole suositeltavaa. Suojaan saaren taakse vaan. C- kategorian keli on 2 metrin aallokoa ja 6 pallin tuulta (n. 14 m/s).
Veneen soveltuvuutta keliin on varmasti jokainen veneilijä joskus miettinyt. Osa jopa ns. itse tilanteessa ollessaan.
Muutama näkökulma:
- Konerikko
- Kivilleajo
- Veneen kaatuminen
Ensimmäiseen voi varautua huolloilla ja kunnossapidolla, toiseen omilla navigointitaidoilla.
Kolmas onkin minusta vaikeampi kysymys. Mikäli vettä pääsee veneeseen niin nopeasti tulee itseään toteuttava kierre. Mitä enemmän vettä tulee, sitä helpommin sitä tulee lisää ja sitä pahemmaksi edelleen tilanne muuttuu. Kerran ajoin Teilin yli noin 14 m/s pohjoistuulella Buster L:llä ja silloin kävi muutaman kerran mielessä nokan sukeltaessa laineiden läpi, että toivottavasti vesi lähtee riittävän nopeasti ulos eikä tule heti uutta suurta aaltoa.
Puhtaasti aallon aiheuttama kaatuminen onkin minusta kaikkein hankalin, ja pelottavin kysymys. Vaikka myyntimiehet mitä sanoisivat, niin olisin sitä mieltä, että sopivan kokoisten aaltojen kohdalle osuessa sopivalla hetkellä niin menee mikä tahansa vene näilläkin vesialueilla nurin jos niikseen tulee. Painava perämoottori ja kevyt keula liukuvassa veneessä niin pitäisi täysin mahdollisena kunnollisen puuskan ja nokan nousun kohdalle osuessa veneen käsistä lähtemistä.
Suurien aaltojen kanssa ei kannata pelleillä, hankaluuksia vain on itselleen hankkimassa merellä jos niin tekee.
Hyvä, että palstalla on myös järkeviä kirjoittajia. Niitäkin täällä pyöriin, jotka ovat avomerellä liikkuneet 25 m/s tuulessa ilman mitään ongelmia.
Uskokoon ken tahtoo.
Busterista oli puhe
eikä valtameren rannikolle hyväksytyistä sinne soveltuvista.
Vaikka tässä kyseltiinkin moottoriveneestä niin...
Toissa kesänä purjehdin Avance245 Selkämerta Vaasasta Turkuun ja avomeri osuus kesti jonkin verran yli vuorokauden tuulta ei ollut ennustettu kovinkaan kovaksi mutta nousi kuitenkin 16m/s sivumyötäinen ja myöhemmin kuulin aallon korkeuden olleen 3,75m.
Tähän veneeseen ei kyllä tullut sisään yhtään edes pärskeitä puhumattakaan aalloista tai vedestä, käytössä oli kylläkin vain isopurje ja sekin reilusti reivattuna.
Ei siinä mielestäni mitään vaaraa ollut mutta en kylläkään lähde toista kertaa jos tuollaista tuulta tiedän olevan tulossa, ennusteet saattaa nykyaikanakin heittää jopa 4m/s molempiin suuntiin.
No sitten puoliliukuvasta 9m ja 3 tonnin moottoriveneestä jolla olen ajellut joskus "pakosta" 14m/s tuulessa eri suuntiin niin kyllä siellä hytissä saa kiinni pitää ja tavarat lentelee joten en silläkään "turhaan" lähde kovempaan tuuleen vaikka ei vettä sisään ole tullutkaan yhtään.
Parempi katsoa ja odottaa tuulen heikkenemistä.
4m aallot ja pikkupurkkariin ei edes pärskeitä. Sillälailla!
Puoliliukuvasta 9m ja 3 tonnin on todella kevyt moottorivene ja suojaisille vesille tarkoitettu.
kunnossa,niin aika pahasta kelistä selviää.
Tultiin pari kesää takaisin saimaalla 11-16 m/s
tuuleen niemen takaa pikkuisen isommalla puoli-
plaanarilla.Onneksi pystyi ottamaan vastaisen kurssin.Välillä näkyi pelkkää vettä, välillä pelkkää taivasta. En tiedä kuin ois käyny, jos kone ois sammunu.
Merikelpoisuus on tosin suhteellinen käsite. Kyllä siitä on määritelmiä, jotka perustuvat heilahtelujen kiihtyvyyksiin, mutta yleisesti ottaen on kysymys siitä, mikä tuntuu vielä mukavalta.
Seiskari S-23 on puoliliukuva matkavene. Sen käyttäymistä voi verrata muihin saman kokoisiin uppoumarunkoisiin, esim. Bella 700 jne.Uskallan väittää, että Seiskari S-23 on paljon parempi kuin monet saman kokoluokan veneet.
Jos taas verrataan liukuviin veneisiin, niin puoliukuvalta puuttuu se hakkaus ja ryskytys,mitä esiintyy liukuvissa jo melko pienessä aallokossa.
10 m/s ei ole mitään hätää. Vene ei kaadu. Vettä voi roiskua kannelle.Se ei vaikuta mitään. Pidä hiemna enemmän nopeutta, niin vene menee paremmin.
ovat uppoumaveneitä, kunnes niillä ajetaan luonnottoman lujaa. Kuutta solmua kun puksuttelee niin kaikilla veneillä pärjää isossakin aallokossa.
Ihan samaa pohdin joku vuosi sitten, kun oli perheellämme S-23A (ilman takakoppia). S-23 päihittää monta isompaakin kovemmassa kelissä. Porkkalanselällä sivuaallokossa kaikki irtotavarat lensi pitkin poikin eikä kippari pysynyt istuimella, meri pyyhki veneen yli jatkuvasti. Pyyhkimet kaikissa laseissa oli ok, muttei auttaneet näkyvyyteen navigoinnin kannalta, ainoastaan näki ettei törmää mihinkään. PC GPS tai navigaattori on aika ehdoton.
Kotkasta Hkiin ajaessa vasta-aallokkoon oli pahempi juttu. 14 m/s terävä aallokko lännestä suoraan mereltä - vene sukelsi aaltoihin siten, että köysiboksi aukesi ja ankkuriköysi lähti valumaan kävelykantta pitkin kohti perää ja potkuria. Apumies joutui aaltojen välissä hyökkäämään etuluukusta ulos aaltojen välillä keräämään köyttä. Kun köysi oli saatu takas boksiin, piti luovuttaa ja kääntyä aaltojen välissä ympäri kohti suojasatamaa. Silloin oli todellinen pelko, että vene kaatuu jos ajoitus on väärä. Kaasun käytöllä käännös onnistui.
Kaatuminen lienee mahdollista, kuten kävi Turussa joskus fiskarityyppiselle Delfin poliisiveneelle, jolloin 3 poliisia hukkui.
Puhdista tankki ja tarkista letkusto ja suodattimet. Varmista, että köysiboksi pysyy kiinni. Karttaplotteri. Noilla selvinnee.
Delphin katkesi ja upposi. Voin muistaa väärinkin.
hatara muistikuva oli että olisi kaatunut, mutta saattoi olla muutakin.
Muisttaakseni siinä kävi niin, että siinä oli avotilassa paljon porukkaa ja laine tuli perän suunnasta sisään veneen ollessa paikallaan..
ja se lienee tapahtunut 60 - 70 lukujen taitteessa. Vene oli Turun Veneveistämön tekemä 10 m. uppoumarunkoinen Delfin, jossa erittäin suuri avotila perässä.
Tämä onnettomuuden jäkeen on tapahtunut useita muita. Vain erittäin harvassa tilanteessa on ollut kysymys siitä, että veneen merikelpoisuus ei ole riittävä.
1. Kone ja pa-järjestelmä kunnossa.
2. Irtotavarat kaappeihin.
3. Irtoköydet ja lepuuttajat kiinni.
4. Kippari säilyttää malttinsa ja ajaa oikein.
Kokemukseni mukaan Seiskarilla pärjää 15 m/s tuulessa ja n. 2 m. aallokossa.
Neljä tärkeää asiaa, joista viimeinen neljäs
monasti hyvinkin tärkeä! ;)
Ihan sitä, että tuo tuulen nopeus ja merenkäynti
eivät aina 'natsaa' kovin hyvin kun puhutaan
kelin kestosta.
15 m/s SW pari päivää ja Tallinnan pika-aluksetkaan eivät välttämättä kulje
(avomerellä iso aalto)...
Ei Seiskarilla mennä myrskyyn koskaan.
Vai mitä merikelpoisempaa tarkoitat?