Pari vuotta sitten seisoin ikkunan edessä keittiössäni, ja ajattelin erästa kuollutta ystävääni.
Hetken kuluttua pôydällâ oleva juomalasi räjähti pieniksi sirpaleiksi.
Hetken kuluttua pôydällâ oleva juomalasi räjähti pieniksi sirpaleiksi.
Räjahtävä lasi
tuulispää
3540
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Juu, meilläkin, kun olin vielä ala-astetta käynyt tapahtui sama juttu kaksikin kertaa. Kun iltapäovällä istuskelin kotona ja kattelin telkkua kun olisi pitänyt tehdä läksyjä, kulho räjähtikaapissa niin pieniksi sirpaleiksi että niitä löytyi vielä puolen vuoden päästäkin. Sitten viikon päästä yöllä toinen kulho sen räjähtäneen vieressä seisova räjähti keskellä yötä, myöskin erittäin pieniksi sirpaleiksi.
Nuo kulhot äiti oli saanut synttärilahjaks, se oli silloin sellaista uutta lasia, joka ei hajoa. Kun sitten myöhemmin äiti keskusteli kavereidensa kanssa asiasta, ne kertoivat että jos niitä astioita pudottelee kauheesti (ja ne eivät tietenkään hajoa), niin ne saattaa räjähtää. No, enpä tiedä mikä näistä äidin kavereiden kertomuksista on totta ja mikä ei, mutta totta on se, että pian minä saan tuon astiaston :) Ja sitten kokeilu alkaa :)
koskaan ei voi täysin tietää kuka puhuu totta ja kuka taas puhuu täyttä palturia elävässä elämässäkään, (->"No, enpä tiedä mikä näistä äidin kavereiden kertomuksista on totta ja mikä ei") niinkuin ei voi kirjoittelupalstallakaan aina, todellakaan tietää kuka kirjoittaa totta,ja kuka taas täyttä palturia...;)
Varmasti oli kaverillesi jäänyt jotakin hampaankoloon, jotenkin vaistosit hänet juuri silloin kun hän oli tullut kostoretkelleen. 80
Mnä ajattelen juuri marskitytteliä, toivottavasti märät unelmani eivät riko monitoria.
Pusuja:)