Olen 15-vuotias tyttö ja perheellämme on 4-vuotias paimenkoiranarttu. Koiramme on vuosien mittaan tullut aina vain aggressiivisemmaksi tuntemattomia koiria ja ihmisiä kohtaan. Se mm. haukkuu raivoisasti ovikellon soidessa ja ryntää ovelle muristen. Ulkona se alkaa erityisesti nartuille rähjäämään. Kotona se saattaa suhtautua hyvinkin vihaisesti, jos sitä menee esim. keittiöön rapsuttamaan (kun ruokaa ollaan juuri laittamassa) tai jos sitä käsketään tulemaan pois pöydän alta tms.
Ongelma on iso, sillä vanhempani uhkailivat molemmat tänään koiran lopettamisella, mitä en ikimaailmassa haluaisi.
Isäni on koirani ensisijainen ulkoiluttaja, ruokkii ja huolehtii muutenkin sen terveydestä (kynnet, peseminen jne.), ja pärjää sen kanssa hyvin. Minä ulkoiluttelen sitä joskus päivisin, ja saan sen kyllä pidettyä hanskassa vaikka se rähjääkin. Äitini taas ei pärjää sen kanssa lainkaan. Narttumme vetää hänen kanssaan paljon, eikä äitini saa sitä pideltyä. Koira myös rähjää todella paljon ja tänään se oli käynyt hieman kiinni kahteen koiraan äitini ollessa sen kanssa poikkeuksellisesti ulkona.
Asiaa ei auta yhtään, että perheellämme on paljon ongelmia: minä ja vanhemmat riitelemme ja minä itse sairastan masennusta, ja kaikilla on kova stressi.
Tarvitsisin nyt ensisijaisti apua näihin kysymyksiin:
- Kuinka motivoisin itseäni huolehtimaan enemmän koirastamme? Masennukseni vuoksi se on vaikeaa, mutta minun on pakko.
- Miten minun tulisi toimia koirani kanssa, jotta se ei olisi enään niin aggressiivinen? Koiramme nimittäin jopa pelottaa minua välillä kotona, jos se alkaa murisemaan.
Tarvitsen todella neuvoja!
Ongelma on iso, sillä vanhempani uhkailivat molemmat tänään koiran lopettamisella, mitä en ikimaailmassa haluaisi.
Isäni on koirani ensisijainen ulkoiluttaja, ruokkii ja huolehtii muutenkin sen terveydestä (kynnet, peseminen jne.), ja pärjää sen kanssa hyvin. Minä ulkoiluttelen sitä joskus päivisin, ja saan sen kyllä pidettyä hanskassa vaikka se rähjääkin. Äitini taas ei pärjää sen kanssa lainkaan. Narttumme vetää hänen kanssaan paljon, eikä äitini saa sitä pideltyä. Koira myös rähjää todella paljon ja tänään se oli käynyt hieman kiinni kahteen koiraan äitini ollessa sen kanssa poikkeuksellisesti ulkona.
Asiaa ei auta yhtään, että perheellämme on paljon ongelmia: minä ja vanhemmat riitelemme ja minä itse sairastan masennusta, ja kaikilla on kova stressi.
Tarvitsisin nyt ensisijaisti apua näihin kysymyksiin:
- Kuinka motivoisin itseäni huolehtimaan enemmän koirastamme? Masennukseni vuoksi se on vaikeaa, mutta minun on pakko.
- Miten minun tulisi toimia koirani kanssa, jotta se ei olisi enään niin aggressiivinen? Koiramme nimittäin jopa pelottaa minua välillä kotona, jos se alkaa murisemaan.
Tarvitsen todella neuvoja!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mutta, et kertonut erittäin oleellista tietoa: minkä rotuinen koiranne on ?
ja ehkä vielä sekin, missä päin Suomea olette ?
En ymmärrä, mitä rodulla on merkitystä. Koiramme on hollanninpaimenkoira. Asumme pääkaupunkiseudulla.
Siis onhan silläpaljonkin merkitystä minkä rotuinen koira on.
Se merkitsee jo koiran perusluonteeseen.
Jos oma perhe alkaa jo pelätä koiraa ei siinä
paljon ole tehtävissä.
Kun koira huomaa sen se alkaa käytäytymään lauman pomona. Jolloin sille täytyisi tehdä selväksi mikä on sen paikka laumassa.
Ensin ihmiset sitten vasta koira.
Koiraa ei voi jättää lasten vastuulle.
Ensisijaisesti sinun vanhempasi ovat vastuussa koirasta; sen kasvatuksesta, hoidosta ja tietenkin niistä ongelmista.
Näissä sinä voit heitä pelkästään auttaa, koko hommaa ei voi sysätä sinun harteillesi, koska olet noinkin nuori, vaikkakin kenties kykeneväinen kantamaan tuon vastuun.
Puhu vaikkapa isäsi kanssa. Yritä edes.
Koska tuntuu, että isäsi teillä on enemmän koiraihminen kuin äitisi =)
Miettikää yhdessä, mitä voisitte asialle tehdä, tai hankkikaa koiran koulutukseen vaikka apua jostakin.
Ottakaa asioista selvää.
Tärkeäähän koirankasvatuksessa on se, että koira tietää paikkansa: se on siellä joukon jatkona, ei suinkaan kärkipäässä!
Koiran PITÄÄ totella käskyjä, sen PITÄÄ tehdä mitä sen käsketään tehdä HETI eikä vasta piakkoin.
Olen kuullut, että dominoivan ja pomottavan koiran kohdalla tepsii jo kaapin paikan näyttämisenä, ja ihmisten johtajuuden vahvistamisena se, että koiran ylitse kävellään, kirjaimellisesti.
Jos teillä on esim. jokin ahdas paikka, oviaukkokin käy, ja koira istuu tai makaa siinä, mistä sinun pitää päästä kulkemaan.
Kulje koiran yli; älä nyt päälle pole, mutta mene päättäväisesti vain siitä missä koira on, työntäen kehollasi koiran pois edestä (käsiä käyttämättä, koiraan katsomatta).
Ikäänkuin hyräät koiran allesi, pois edestäsi.
Tämä tepsii juuri kovapäisten, pomottavien koirien kohdalla.
Näin koiralle näytetään, että se on alempana arvoasteikossa, sen kuuluu väistää teitä.
Saattaa kuulostaa julmalta, mutta niin kuulostaa koiranne käytöskin!
Ja pikku jipoilla muillakin saa koiran päähän taottua sitä, että se EI OLE POMO, vaan IHMISET OVAT.
- ruokakuppia antaessa koira käsketään ensin istumaan
- ovista kulkee joko omistaja edellä, tai koira edelle sitten, kun sille on annettu lupa
- koiralla ei ole asiaa sohville eikä sängyille
- ihmiset ruokailevat ensin, sitten ruokitaan koira
- koiralle ei anneta makupaloja ruokapöydästä, eikä sen anneta kerjätä pöydän luona
- ihminen kutsuu koiraa leikkimään, eikä koira ihmistä, ja ihminen leikin myös päättää ottaen lelun itselleen
- hihnassa ei vedetä, muille ei rähjätä
- ihminen päättää kulkusuunnan lenkkeillessä
En tiedä miten olette aiemmin toimineet, mutta jos ette millään lailla tähän tapaan, KANNATTAA KOKEILLA...!
Sinulla on aikamoinen tehtävä, mikäli aiot yksin saada koirasi käytöksen paranemaan.
Se voi olla vaikeaa, ottaen huomioon jo koiranne iän, se on jo 4 -vuotias, ei enää mikään pentu.
Kuvailemasi käytöksen perusteella teillä on käsissänne melkoinen ongelmakoira, ja sen kouluttaminen yhteiskuntakelpoisempaan muottiin on 15 -vuotiaalle melkoinen homma!
Haluaisitko käydä tarkempaa keskustelua aiheesta minun kanssani sähköpostin välityksellä?
Olisin halukas jakamaan mielipiteitä koiranne koulutuksessa, neuvoja ja ohjeita.
Olen suhteellisen paljon perillä koirankasvatuksesta ja koulutuksesta, vaikken itsekään mikään ikäloppu ole =)
Kiitos vastauksistanne.
Nimim. "..........................":
Perheemme ei pelkää koiraa, mutta omalla kohdallani saatan pelätä sitä tietyissä tilanteissa, kun koira esimerkiksi murisee keittiössä vihaisena.
Koirallemme isäni on lauman johtaja, vaikka se hänellekin välillä räyhää. Esimerkiksi ulkona isäni on ainoa, jonka kanssa koira kulkee rähisemättä muille koirille ja hiljenee kun käskee.
Nimim. "olet alaikäinen":
Koira ei ole minun vastuullani, sillä isäni huolehtii siitä miltei 24/7. Päinvastoin, minun tulisi enemmän kantaa korteni kekoon koirastamme huolehtimisessa ja sen koulutuksessa. Asiasta olemme monesti keskustelleet isäni kanssa.
En usko tuon koiran ylikävelemis homman toimivan. Riippuu vähän miten sen tekisi. Jos koiramme on esim. nukkumassa pikkueteisessämme ja sanon sille "Väistä!" riippuu ihan äänestäni ja eleistäni onko koiran reaktio a) siirtyy pois välittömästi tai b) murisee, ja siirtyy pois äristen jos en ota siihen katsekontaktia mutta jatkan käskyttämistä.
Kertomistasi käytännönjipoista ihan yleisesti käytämme joitakin.
- Koiramme tulee aina odottaa ennen kun sille sanotaan "Ole hyvä!" ja se saa syödä.
- Ovista ainakin minä ja isäni kuljemme aina ennen koiraa, miltei aina.
- Koiramme ei saa myöskään tulla sohvalle eikä sängylle.
- Ruokailutilanne menee vaihtelevasti, ei ole yleistä käytäntöä syömmekö me vai koira ensin.
- Koiramme ei saa makupaloja meiltä pöydästä tai ylipäätään meidän ruokaillessamme, mutta tämä pätee vain isääni, äitiini ja minuun. Valitettavasti vieraat tuppaavat aina pyynnöistä huolimatta tarjoilemaan koiralle herkkuja. Koirallamme on tapana nukkua pöydän alla ruokaillessamme, mistä itse en pidä lainkaan, mutta muut perheenjäsenemme (pääasiassa äitini) antaa sen olla siellä ihan vapaasti.
- Usein se on meillä ihminen joka kutsuu koiran leikkimään tai pyytää koiraa hakemaan lelua korista leikkiä varten.
- Hihnassa saattaa vetää tai sitten jumittaa ja jäädä makoilemaan jonnekin nurmikolle. Rähjäystä on erityisesti nuoremmille koirille ja nartuille, vanhempien koirien ja urosten kanssa tulee yleensä toimeen. Olen huomannut sen riippuvan paljon toisesta koirasta: jos toinen koira lähestyy koiraani itsevarmana, meidän koiramme alkaa usein äristä. Mutta jos toinen koira on rauhallinen ja hieman välinpitämätön, niin on meidänkin koiramme usein.
- "Jumittamisen" vuoksi koira saattaa päättää suunnan esim. kotiinpäin, mutta muuten mennään sinne minne minä haluan.
Nimim. "koirakko85":
Sähköpostitse koiramme koulutuksesta voisi kiinnostaa, voisin mielelläni ottaa vastaan neuvoja ja vinkkejä, miten minun tulisi menetellä koiramme kanssa.
Todella hienoa kuulla, että antamistani jipoista teillä olikin jo miltei kaikki käytössä =)
Siinä on hyvä alku saada koira kunnolla ruotuun, jos koiran touhut eivät ihan retuperällä olekaan!
Tsemppiä vain teille!