Olen siis reilu parikymppinen agrologin opintoja Helsingissä päättävä opiskelija. Vauvasta asti intohimoni on ollut muuttaa kauas pois täältä mihin olen syntynyt ja pitää omalla pihalla muutamaa hevosta ja ehkä muitakin eläimiä, vaikka päivätyöni olisikin muualla. Avomieheni on jutussa mukana ja tässä muutaman vuoden päästä olisikin suunnitelmissa vakavissaan ruveta etsimään sitä unelmatilaa.
Pääkaupunkiseudun kasvatteja ovat kuitenkin myös vanhempani. He ovat aina tukeneet minua pyrkiessäni kohti unelmiani ja toistelleet että kun tarpeeksi tahtoo niin mihin vain pystyy, mutta nyt kun lähtöni pois täältä tuntuu ilmeisesti heistä olevan kortilla on kelkka kääntynyt.
Papatusta kuuluu siitä, ettei stadin kasvatti kykene selviytymään metsässä, ei mikään suhde semmoista eristystä kestä ja eihän mistään pikkukylästä saa töitäkään!
Olen vielä nuori, elämänkokemusta ei ole karttunut paljon enkä osaa oikein puolustaa itseäni sillä kokemusta ja faktoja löytyy heikonlaisesti ja vanhempani käyttävät sitä aseena minua vastaan. Lukijan kannalta tilanne saattaa kuulostaa siltä kuin 14-vuotias pyytäisi saada muuttaa pois kotoa, eli lapselliselta ja typerältä, mutta toivoisin että joukostanne löytyisi joku joka ehkä pystyisi ymmärtämään ja asettumaan tilalleni.
Tahtoisin siis kuulla faktoja ja tosielämän kokemuksia siitä että muuallakin selviää, eihän siellä muuten ketään edes asuisi.
Kyllä, vanhempani ovat sen tyylin stereotyyppisiä stadilaisia että puhuvat kuin kehä III:sen toisella puolella vilisi vain poroja ja eskimoita :D Tiedostan sen, eli eipä keskitytä siihen :) Eli tosielämän kokemuksia, missä päin asut ja millä alalla työskentelet ja kuinka onnistui työnsaanti tai onnistuisi työpaikan vaihto (jos käyt siis oman tilan ulkopuolella).
Unelmaani pyrin vain toteuttamaan, mutta tuntuu että niin EU kuin muukin maan kehitys on johtamassa siihen ettei pientilan pito satojen kilometrien päässä helsingistä ole taloudellisesti mahdollista. Kiitos siis niille jotka viitsivät asiallisesti vastata!
Pääkaupunkiseudun kasvatteja ovat kuitenkin myös vanhempani. He ovat aina tukeneet minua pyrkiessäni kohti unelmiani ja toistelleet että kun tarpeeksi tahtoo niin mihin vain pystyy, mutta nyt kun lähtöni pois täältä tuntuu ilmeisesti heistä olevan kortilla on kelkka kääntynyt.
Papatusta kuuluu siitä, ettei stadin kasvatti kykene selviytymään metsässä, ei mikään suhde semmoista eristystä kestä ja eihän mistään pikkukylästä saa töitäkään!
Olen vielä nuori, elämänkokemusta ei ole karttunut paljon enkä osaa oikein puolustaa itseäni sillä kokemusta ja faktoja löytyy heikonlaisesti ja vanhempani käyttävät sitä aseena minua vastaan. Lukijan kannalta tilanne saattaa kuulostaa siltä kuin 14-vuotias pyytäisi saada muuttaa pois kotoa, eli lapselliselta ja typerältä, mutta toivoisin että joukostanne löytyisi joku joka ehkä pystyisi ymmärtämään ja asettumaan tilalleni.
Tahtoisin siis kuulla faktoja ja tosielämän kokemuksia siitä että muuallakin selviää, eihän siellä muuten ketään edes asuisi.
Kyllä, vanhempani ovat sen tyylin stereotyyppisiä stadilaisia että puhuvat kuin kehä III:sen toisella puolella vilisi vain poroja ja eskimoita :D Tiedostan sen, eli eipä keskitytä siihen :) Eli tosielämän kokemuksia, missä päin asut ja millä alalla työskentelet ja kuinka onnistui työnsaanti tai onnistuisi työpaikan vaihto (jos käyt siis oman tilan ulkopuolella).
Unelmaani pyrin vain toteuttamaan, mutta tuntuu että niin EU kuin muukin maan kehitys on johtamassa siihen ettei pientilan pito satojen kilometrien päässä helsingistä ole taloudellisesti mahdollista. Kiitos siis niille jotka viitsivät asiallisesti vastata!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Se on elämänkokemusta parhaimmillaan.
Nykymaaseutu vain ei ole mikään lintukoto.
Olen tosin ollut jo 40 vuotta pikkutilan emän-
tä,mutta viimeisinä viitenä vuotena toimeentulomme on romahtanut totaalisesti.
Elämme siis karjasta,vain 13 lehmää.
On ollut tosi tiukkaa,käytän kirpputoreja,leivon,laitan ruuan itse,marjastan,
sienestän,kasvatan perunat,porkkanat.
Hae tosiaankin työpaikka ensin ja vasta sitten
ala etsiään pientä maatilaa siitä läheltä.
Bensa on hirvittävän kallista,samoin sähkö.
Katastele tupaa,jossa on leivinuuni ja keittiössä puuhella.-Se on energiansäästöä parhaimmillaan.
En vaihtaisi elämääni silti kehä kolmosen sisäpuolelle,tulisin hulluksi siellä...
Aivan, kokemukseni maaseudusta perustuu lähinnä teini-ikäisenä tehtyihin ilmaisiin kesätöihin mummon mökin naapurin kotieläinpihalla..
Sen verran olen tosiaan seuraillut näitä yleisiä poliittisia asioita että olen surukseni joutunut toteamaan maalla asuvien tilanteiden huononevan lähes vuosi vuodelta vaikka samalla poliitikot blogeissaan kannustavat töiden hajauttamista ja asutuksen tasaamista.
Olen pahoillani tilanteestasi ja huolissani nimenomaan pientilojen tulevaisuudesta sekä teidän valmiiksi niillä asuvien että myös tottakai itseni ja kaltaisteni puolesta.
Mukava kuulla että vaikeasta tilanteesta huolimatta ilmeisesti nautit tilalla asumisesta ja jossain määrin varmasti siitä työstäkin mitä se aiheuttaa. Kaupunkilaislapsena minulle sanotaan ettei täältä kaiken saaneena voi koskaan osata arvostaa fyysistä työntekoa ja pitkiä etäisyyksiä.. Uskon kuitenkin tahtovani sitä niin paljon että voisin päästä tilanteeseesi. Pienestä pitää tietenkin aloittaa, ensin se työpaikka, sitten tila, ja pikkuhiljaa tilalle täytettä.
Suuret kiitokset myös vinkeistäsi. Pistän ehdottomasti korvan taakse. Ehkä turhaan sanon, mutta sanon kuitenkin että vaikka tuntuisi ylitsepääsemättömän raskaalta, on täällä ainakin yksi joka kadehtii tilannettasi. :)
Paljon tsemppiä elämään ja mukavaa talvea. Kaikkia meitä onnistaa joskus :)
Siinä saa hyvän kuvan maanviljelystä.
hankit ensin sen tutkinnon. Sitten katselette ympärillenne: mistä löytyy se kombinaatio, jossa työpaikka ja maapaikka yhdistyvät sopivalla etäisyydellä toisistaan? Ottakaa tähän vaiheeseen runsaasti aikaa. Omakin mieli voi matkalla muuttua kun erilaisia mahdollisuuksia vastaan.
Järki käteen, perustatte kotiinne lopullisia päätöksiä varten tunnevapaan vyöhykkeen jossa sekä plussat että miinukset voidaan analysoida täysin objektiivisesti: talous, käytännön elämä (mm. lasten koulut, etäisyys taajamasta), millä hinnalla systeemi ei enää elätä, liikkuminen, turvallisuus, mahdollisen työttömyyden seuraukset jne.
Joitakin reunaehtoja on pakko hyväksyä: maaseudulla on melko välttämätöntä omistaa auto, useimmissa perheissä niitä on kaksi. Lääkäriin, kauppaan, virastoon, harrastuksiin ja kouluun on yleensä pitkä matka. Kaukaa ei lähdetä kauas pois helposti: loma-ja työmatkat vaativat järjestelyä: miten eläinten hoito, entä talon lämmitys, vesijohdot?
Naapureiden valinta epäonnistuu joskus ja se voi pilata osan elämästä (valitettavasti näitäkin juttuja löytyy joka pitäjästä).
Oma maatilani on eteläisessä Suomessa. Kaupunkeihin ei ole pitkä matka, mutta kyllä tämä ihan maaseutua on. Lasten koulumatka on kymmenen kilometriä, mikä hoituu taksilla. Harrastusmahdollisuudet ovat tuolla samalla etäisyydellä. Julkista joukkoliikennettä ei juuri ole, joten kilometrejä autoihin kertyy. Laajakaista sentään löytyy, eikä sitä piuhaa käy Sonera repimässä seinästä poies.
Emäntä käy tilan ulkopuolella töissä. Itse olen ns. päätoiminen viljelijä, joskin minulla on akateeminen loppututkinto - olen opiskeluni tehnyt Helsingissä. Ammatin valinta ei ole isommin harmittanut joskin viime aikoina on mielessä käynyt, että voisin aivan hyvin tehdä myös tilan ulkopuolella oman alani hommia.
Sen verran turbulenttia maatalousyrittäminen nykyisin on, että ns. riskianalyysiä on pakko tehdä pahimman kautta. Sääriskin ohella meillä realisoituvat nykyään taloudelliset riskit (kustannukset ylös, tuotot alas) sekä poliittinen riski: yhdellä komission päätöksellä saadaan asiat useaksi vuodeksi sekaisin.
Kiinalaispirullisesti voisin todeta, että valintojemme seurauksena meidän perhe on elänyt mielenkiintoisia aikoja. Toimeen on tultu vaihtelevasti. Kaiken kaikkiaan elämä on täällä tähän asti ollut huomattavasti rikkaampaa kuin kaupungissa (sitäkin olen kokeillut joskus). Ei harmita, mutta helpommallakin on mahdollista tulla toimeen.
Mun faija on ihan paljasjalkainen stadilainen ja osti farmin täältä mailta aikanaan mutsin kanssa, nyt jo eläkkeellä molemmat. Ei halunneet vieläkään stadii takasi. Farmi on nyt mulla, maatalouskoulutusta hankin aikanaan ja leipää on syöty.
Maalla vaan on omat realiteetit, täällä kyllä nokkela keksii kummasti tekemistä, ihan niinku kaupungissakin. Etäisyydet on lähes aina pitkiä, autoo tarvii, joskus lentokonettaki, mut oma kenttäkään ei ole monasti propleemi. Viljely ei juuri kannata, vaikka moni niin luulee, kivaa puuhastelua silti ja katkasee sopivasti muuta aherrusta. Lampaat on luonnonmukainen tapa köyhtyä jne. Elikkä jollain muulla on tultava toimeen, myyt osaamistasi jossain muodossa ja etätyötä on maalla helppo tehdä, kun vain tietoliikenne yhteydet pelaa.
Voit unohtaa suvereenisti ihan perinteisen maanviljelyksen pelkästään, kysyy pääomia niin paljon, että on sulaa hulluutta pistää rahaa kiinni miljoona ja saada kymppejä takaisin. Sopiva terapia palsta, hieman peltoa ja jostain muusta toimeentulo molemmille.
Mielestäni ei ole olemassa mitään järkevää syytä, miksei stadilainen pärjäisi myös maalla.
Ei maataloudessa töitä tehdä enää käsin, koneet on joka hommaan ja niitä voi käyttää myös naiset.
Pientila antaa työpaikan yhdelle, kuten ilmeisesti olet myös suunnitellut.
Mikäli molemmat jäävät tilan töihin, niin ansiot jää kyllä aika matalaksi, paljon matalammiksi kuin stadissa on totuttu.
Vaikeus mielestäni on se, ettei järkevän matkan päästä stadista löydy sen hintaisia tiloja, joita nuoripari voisi ostaa tai vuokrata, eli siirtymä on todennäköisesti satoja kilometrejä.
Itse olen myös siirtynyt kaupungista maalle, laittanut tilan ja kasvatan emolehmiä.
Minulla on ehkä siinä mielessä erillainen tilanne, että koulutusta ei ole ollut ollenkaan alalle, mutta tyytyväinen olen alanvaihtoon.
Sinulla on kumminkin agrologin koulutus, josta on helvetisti hyötyä tällä alalla.
asun oulun korkeudella ja viljelen maata.viime syksynä pienelle kylällemme muutti pariskunta helsingistä ihan paljasjalkaisia kuulemma.Ovat ystävystyneet kyläläisten kanssa ja muutenkin on kivaa kun tulee ihan uusia ihmisiä tänne meidän kylälle..tsemppiä sinne eikä se niin ihmeellistä täällä maalla ole etteikö pärjäis.
Mielettömät kiitokset kaikille vastanneille! Odotin vastauksiksi paljon kylmäkiskoisempia ja manaavampia sillä (täysin ymmärrettävistä syistä kyllä) tällä palstalla on ollut keskustelujen ilmapiiri välillä kireä.
Eli suur kiitos kaikille, vahvistitte entisestään tahtoani muuttaa pois täältä. Tiesin kyllä, ettei kaikki tule olemaan ruusuilla tanssimista ja näinä aikoina valinnoilla on väliä, mutta kiitos kun puitte jotkin niistä asioista sanoiksi ja konkreettiseen muotoon. :)
Hyvää joulunodotusta ja talvea teille kaikille! Edelleen otan kyllä vastauksia ja näkökulmia ahnaasti vastaan. :)
Sanot opiskelevasi agrologiksi Helsingissä. En ole tiennytkään, että Helsingissä on maatalousoppilaitos, jossa agrologiopintoja voi harjoittaa. Milloin se on tänne perustettu? Ja missä se on?