haluan kertoa ihan "omasta tahdostani"
omakohtaisen kokemuksen kuinka koirat ja lapset
sopivat yhteen ja taas ei sovi.
itselläni on dobermann narttu 6v. on ollut meillä
pennusta lähtien ja erittääin lapsirakas, KOSKA
on ollut tekemisissä pennusta alkaen lapsien
kanssa tekemisissä.
n. 3vuotta taaksepäin "pelastimme"
luurangonlaihan 1.5vuotiaan dobermann nartun
köyhältä opiskelijalta, jolla ei ollut aikaa
isolle koiralle vaan koira oli suoraan sanottuna
HEITTEILLÄ.
paikka josta koiran haimme oli kamala,
korkeintaan 4 neliön opiskelija boxi, tapetit,
huonekalut ja ovenkarmit oli raavittu ja syöty ja
haju oli kuvottava.
saimme tehdä töitä, että saimme lihaa luiden
ympärille ja koiran luottamaan itseemme.haukku
kiintyi meihin ja koulutus oli lasten leikkiä
koska haukku oli niin miellyttämishaluinen.
alokasluokan kerkesimme suorittamaan
tottelevaisuudessa ja näyttelyissä kävimme hyvin
tuloksin. kunnes.. perheeseemme syntyi
esikoispoika.
vanhempi koiramme ei ollut uudesta tulokkaasta
moinaan, mutta nuorempi oireili voimakkaasti,
kunnes sattui se "vahinko". poikamme oli juuri
oppinut konttaamaan ja osui nuoremman koiran
tielle joka koki pojan uhkana ja kävi päästä
kiinni hampailla, mutta irroitti otteensa saman
tien kun isäntä karjaisi ja varmaankin tajusi
mitä tuli tehtyä. pojan päähän ei jäänyt onneksi
kuin pieni jälki.
valitettavasti jouduimme lopettamaan koiran,
vaikka hän olikin meille erittäin rakasm utta
täytyi laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. emme
uskaltaneet riskeerata poikamme henkeä, josko
vaikka olisi sattunut uusi tälläinen tapaus
jolloin olisi voinut tapahtua paremmin.
tapauksesta en syytä koiraamme, vaan sitä
edellistä omistajaa jolla ei ollut aikaa antaa
hellyyttä ja koulutusta ja rakkautta koiralle.
eli mielestäni koirat tulevat toimeen lasten
kanssa jos ovat olleet yhdessä "pennuista
alkaen". en halua yleistää tokihan poikkeuksiakin
voi olla.
HYVÄÄ KESÄN JATKOA JA KIITOS JOS JAKSOITTE LUKEA:
omakohtaisen kokemuksen kuinka koirat ja lapset
sopivat yhteen ja taas ei sovi.
itselläni on dobermann narttu 6v. on ollut meillä
pennusta lähtien ja erittääin lapsirakas, KOSKA
on ollut tekemisissä pennusta alkaen lapsien
kanssa tekemisissä.
n. 3vuotta taaksepäin "pelastimme"
luurangonlaihan 1.5vuotiaan dobermann nartun
köyhältä opiskelijalta, jolla ei ollut aikaa
isolle koiralle vaan koira oli suoraan sanottuna
HEITTEILLÄ.
paikka josta koiran haimme oli kamala,
korkeintaan 4 neliön opiskelija boxi, tapetit,
huonekalut ja ovenkarmit oli raavittu ja syöty ja
haju oli kuvottava.
saimme tehdä töitä, että saimme lihaa luiden
ympärille ja koiran luottamaan itseemme.haukku
kiintyi meihin ja koulutus oli lasten leikkiä
koska haukku oli niin miellyttämishaluinen.
alokasluokan kerkesimme suorittamaan
tottelevaisuudessa ja näyttelyissä kävimme hyvin
tuloksin. kunnes.. perheeseemme syntyi
esikoispoika.
vanhempi koiramme ei ollut uudesta tulokkaasta
moinaan, mutta nuorempi oireili voimakkaasti,
kunnes sattui se "vahinko". poikamme oli juuri
oppinut konttaamaan ja osui nuoremman koiran
tielle joka koki pojan uhkana ja kävi päästä
kiinni hampailla, mutta irroitti otteensa saman
tien kun isäntä karjaisi ja varmaankin tajusi
mitä tuli tehtyä. pojan päähän ei jäänyt onneksi
kuin pieni jälki.
valitettavasti jouduimme lopettamaan koiran,
vaikka hän olikin meille erittäin rakasm utta
täytyi laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. emme
uskaltaneet riskeerata poikamme henkeä, josko
vaikka olisi sattunut uusi tälläinen tapaus
jolloin olisi voinut tapahtua paremmin.
tapauksesta en syytä koiraamme, vaan sitä
edellistä omistajaa jolla ei ollut aikaa antaa
hellyyttä ja koulutusta ja rakkautta koiralle.
eli mielestäni koirat tulevat toimeen lasten
kanssa jos ovat olleet yhdessä "pennuista
alkaen". en halua yleistää tokihan poikkeuksiakin
voi olla.
HYVÄÄ KESÄN JATKOA JA KIITOS JOS JAKSOITTE LUKEA:
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuttavillani on yleisesti terrierejä ja monille
on nyt lähiaikoina (n. 2-4 vuoden sis.) tullut
perheenlisäystä. Kenelläkään ei ole ollut
ongelmia koirien ja lasten kanssa.
Kovaluontoiset terrierit ilmeisesti tunnistavat
kyllä lauman jäsenet, ne uudetkin tulokkaat, ja
luonnollistakin näin sillä syntyyhän
koiralaumaankin uusia jäseniä. Olen monelta
taholta kuullut, että koirat ovat usein
jopa "pelastaneet" lapset loukkaantumisilta tai
vaarallisista paikoista ohjaamalla lapsen pois
tai haukkumalla aikuisen apuun.
Isolle koiralle pieni lapsi voi ehkä laukaista
saalisvietin, mutta jäyhät pikkuterrierit
tuntuvat ainakin osaavan erottaa kuka on
perheenjäsen. Minä ainakin rauhallisin mielin
jään odottamaan omaa perheenlisäystäni vaikka
perheeseen kuuluu kaksi vanhapoikaterrieriä.
pisti silmään tuo vastauksesi mahdoitko lukea
jutun kokonaan kun dobberi oli purrut lasta
päähän. tämä dobberi oli huonoista oloista,
melkein aikuinen ja omistajat olivat joutuneet
tekemään TÖITÄ sen koiran kanssa. saattoi olla
jopa luottamuspulaa koiran ja omistajien kesken.
olihan tämä koirakin UUSI tulokas perheessä. (en
aliarvioi dobberin omistajien taitoja)
onko omat koirasi ollut perheessäsi pennusta
lähtien? pystytkö vannomaan että vaikka
olisivatkin etteikö ne tekisi uudelle tulokkaalle
jotain.luulen, että vastaat tähän "kyllä minä
koirani tunnen" , mutta niin on moni muukin
sanonut ja pieleen on mennyt. ei se koiran koko.
vaan se pääkoppa ja omistajat.ei millään pahalla.
onnittelut tulevalle perheenlisäykselle ja sille
että kaikki menee toivon mukaan hyvin. ja jos
menee hyvin onnittelut sille ,että olet
onnistunut koirankasvatuksessa.
Niinpä eihän mitään voi noin rankasti missään
asiassa yleistää. Ei koon eikä rodun mukaan.
Ikävä kyllä olen tavannut myös toisenkinlaisia
terriereitä kuin "terrierin" kuvailemia.