epäilen että olen raskaana ja huomenna menossa heti ostamaan raskaustestin. olen tässä nyt muutaman päivän ajan miettinyt että jos tullos on positiivinen mitä sitten? tykkään lapsista ja haluaisin niitä itselleni joku päivä mutta en vielä nyt! poikaystavän kanssa on on/off suhde joten siitä en saa mitään tukea ja muutenkin hän on abortin puolella.
oma tilanne on se mielestäni etten voi kasvattaa lasta tällä hetkellä, koulut kesken ja lääketieteelliseen olisi takoitus päästä kunhan vaan valmistun lukiosta, mutta lapsen pitäminen tarkoittaisi että lääkkis saisi odottaa muutaman vuoden ainakin!
tilanetta hankaloittaa se että vanhempani eivät asu samalla paikka kunnalla, että heilta saisi apua.. kaikenlisäksi olen masentunu, ollut jo pidemmän aikaa ja sairastan syömishäiriöta, ajoittaninen anoroksia ja ahmimishäiriö... omasta mielestäni abortti olisi omalla kohdalla parasta.. onko kenelläkään ollut samaa tilannetta? mihin ratkaisuun olette päätyneet?
oma tilanne on se mielestäni etten voi kasvattaa lasta tällä hetkellä, koulut kesken ja lääketieteelliseen olisi takoitus päästä kunhan vaan valmistun lukiosta, mutta lapsen pitäminen tarkoittaisi että lääkkis saisi odottaa muutaman vuoden ainakin!
tilanetta hankaloittaa se että vanhempani eivät asu samalla paikka kunnalla, että heilta saisi apua.. kaikenlisäksi olen masentunu, ollut jo pidemmän aikaa ja sairastan syömishäiriöta, ajoittaninen anoroksia ja ahmimishäiriö... omasta mielestäni abortti olisi omalla kohdalla parasta.. onko kenelläkään ollut samaa tilannetta? mihin ratkaisuun olette päätyneet?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mieti, pystytkö elämään itsesi kanssa, jos "tapat vauvasi". Abortti itsessään on nopea ja "helppo" saada (päiväkirurgista tai lääkkeellistä), mutta jälkeenpäin voi esiintyä ahdistusta ja masennusta aiemmin terveelläkin henkilöllä.
Kaksi lasta yliopisto-opintojen aikana pyöräyttäneenä sanoisin, että lapset eivät ole mikään este opiskelulle (itselläni tosin mies apuna). Lääkiksessäkin on aika paljon mahdollista opiskella kotona ja pienen lapsen saa helposti mukaan luennolle, jos pikkuinen sattuu olemaan sikeäunista/tissillä viihtyvää lajia :) Yliopistotasolla opiskelijoiden äitiyteen ja sen mukanaan tuomiin ongelmiin suhtaudutaan aika ymmärtäväisesti.
Olet aika nuori äidiksi, mutta vanhemmuus kasvattaa, vaikka toki vastuu on kova. Yhteiskunta tukee aika paljon äitejä ja rahallistakin apua saa, kun osaa vaatia riittävästi.
Eli tee päätös omien tunteidesi mukaan (ja jaksamisesi), älä niinkään ulkoisten seikkojen (poikaystävän mielipide, opiskelut jne...).
Varaa aika neuvolaan ja käy siellä juttelemassa siitä, millaista apua ja tukea voisit saada.
Tsemppiä joka tapauksessa, mihin ratkaisuun sitten päädytkin!
Muutama tuttu lääkisläinen on sanonut ettei lasten kasvatus ja lääkäriksi opiskelu onnistu oikeen millään samaan aikaan. Päivät ovat niin pitkät ja läsnäolo pakollista, ettei lasta ehdi nähdä hereillä ollenkaan. Osa opinnoista tehdään kolmivuorotyönä. Eikä sillä puolella olla ollenkaan ymmärtäväisiä, pahimmillaan savustetaan ulos opinnoista (lehtijuttu).
Näin siis kertoivat opiskelijat, joilla oli opiskelutoveri lapsen saanut.
Muiden yliopisto-opintojen ja äitiyden yhdistäminen on alasta riippuen mahdollista. Ilman lähes päivittäin käytettävää apuhoitajaa tai lapsen isää on toki todella vaikeaa.
kyseistä alaa...
Eli onnistuupi, vaikka toki on raskasta! Riippuu omasta kypsyydestä ja motivaatiosta.
Tässä hieman todellista tietoa lääkisopiskelusta mutu-tiedon sijaan:
Lääkiksessä opiskelu on erittäin tarkasti aikataulutettua ja sooloilua ei sallita kokonaista välivuotta lukuun ottamatta. Vaikka luentopakkoa ei ole niin pakollisia harjoitustöitä on paljon ja ne on yleensä siroteltu pitkin päivää niin että käytännössä luentojen väliinjättäminen ei lyhennä päivää yhtään. Ja pakollinen tarkoittaa todella pakollista, eli kurssista ei pääse läpi jos ei ole käynyt niissä harjoitustöissä ja se, ettei esim. saanut lasta hoitoon, EI ole hyväksyttävä syy. Poissaolot on korvattava joko sumplimalla harjoitusryhmien välillä niin että suorittaa ko. harjoitustyön jonkun toisen ryhmän kanssa tai pahimmassa tapauksessa vasta seuraavana vuonna uuden vuosikurssin kanssa, ja tämä taas on käytännössä niin hankalaa että melkein missä tapauksessa tahansa (39 asteen kuume mukaanluettuna) on kannattavampaa suorittaa harjoitukset ajallaan keinolla millä hyvänsä.
Opiskeluun kuuluu etenkin puolen välin jälkeen runsaasti sairaalatyöskentelyä. Potilaiden tutkimiseen ei ole erikseen varattu aikaa lukujärjestyksessä vaan se tehdään omalla ajalla muun koulupäivän jälkeen, tarvittaessa myös viikonlopun aikana. Koulupäivä siis harvoin päättyy neljältä jotta ehtisi hakea lapsen hoidosta. Harjottelujaksot sisältävät työskentelyä myös öisin ja viikonloppuisin, ja terveyskeskusharjoittelua varten voi joutua lähtemään toiselle paikkakunnalle viikoiksi.
Yllämainituista syistä lasten hankkiminen lääkiksen aikana on sangen harvinaista. Niissä muutamassa tietämässäni tapauksessa äidin opiskelut ovat olleet loppusuoralla ja isällä on ollut vakituinen ja aikataulultaan hyvin joustava työ (tyypillisesti keikkahommia tekevä valmis lääkäri) jotta hän on voinut sekä elättää perheen että hoitaa lasta äidin ilta- yö- ja viikinlopputöiden aikana. Tällä tavalla homma on mahdollista saada toimimaan, mutta raskas tällainen yhdistelmä on ja lapsen kanssa vietetty aika jää helposti vähäiseksi jos haluaa saada opiskelunsa tehtyä ajallaan.
Tulin raskaaksi saman ikäsenä, ja exä yritti painostaa aborttiin. En suostunu ja hyvin on pärjätty, vaikka enin osa ajasta työtön/opiskelija yh. Yhteiskunta tukee ja oon suorittanu myöhemmin kaksikin tutkintoa.
Nykyisen miehen kanssa oon yrittäny lisää lapsia jo kolmatta vuotta, eipä oo tullu. Onneksi en sillon nuorena tappanu tota ainoaani..
tuohon masennus kohtaan, että turvallisia lääkkeitä löytyy ja minua ainakin hoidettiin hyvin raskausaikana ja sen jälkeen. Kävin psykiatrilla ja luonani kävi viikoittain mielenterveyshoitaja, molemmille pystyin myös soittamaan, jos tuli huolia.
Aborttiin sanon sen verran ettei sitä kannata tehdä jos ei ole 100% varma asiasta.
Älä mieti nyt muita vaan itseäsi.
Mikä on sinulle tällä hetkellä paras ratkaisu? Oletko todella valmis luopumaan kasvavasta elämästä sisälläsi? Miltä sinusta tuntuu abortin jälkeen kun sitä ei voi enää perua?
Miltä sinusta tuntuu jos et sitten aikanaan enää tulekaan raskaaksi?
Jos saisit enemmän aikaa miettiä rauhassa niin voisitko sittenkin pitää lapsen? Mitä lapsi muuttaa elämässäsi?
Voiko adoptio olla sinulle vaihtoehto?
Jos kuitenkin haluaisit ptiää lapsesi?
Älä kiirehdi...
lapsen haluaisin pitää mutta pelkään että miten se vaikuttaa elämääni? entä jos jään yksin lapsen kanssa ja kaikki kaverit unohtavat?? pelkään sitä muutosta minkä se tuo...
käymään juttusilla neuvolassa. Pelko on aivan normaalia, varsinkin esikoista odottaessa kun ei tiedä mitä edessä on. Minä pelkäsin hirveästi synnytystä ja epäilin etten osaa hoitaa lastani, mutta hyvin on mennyt.
Itse sain esikoisen 19- vuotiaana, kavereiden kanssa pidettiin aluksi harvemmin yhteyttä, mutta eivät he mihinkään hävinneet.
Lapsi ei välttämättä muuta elämää kovinkaan paljoa. Itse olin yh monta vuotta. Se on vain omasta halusta kiinni jääkö lapsen kanssa kotiin tai sitten käy ystävien luona kahvilla, kävelyllä kaupungilla, yms.
Isoin ja paras muutos on se, että sinulla on joku joka rakastaa ja tarvitsee juuri sinua :)
Hän oli ollut 18 v ja lukiossa, jolloin hän tuli yllättäen raskaaksi, se oli ollut katasrofi.
Poikakaveri ei halunnut lasta, hän oli todella epätietoinen, mitä hän tekisi.
Neuvoloissa suositeltiin aborttia, olet niin nuori ja opiskelut kesken.
Kun hän ahdistuneena kertoi asiasta lääkärille, niin lääkäri sanoi, että mietippä, nuoruus ei ole ongelma, sinä vanhenet joka päivä, niin hän uskaltautui ottamaan lapsen vastaan ja kertoi, että se on ollut hänen elämän suurin ja ihmeellisin asia.
Hän lopetti lukion ja keskittyi lapsen hoitamiseen, kun lapsi kasvoi, niin hän jatkoi opiskelua.
Nykyäänhän voi opiskella vanhempanakin.
löysin huimasti lisää kavereita; neuvolan tapaamisesta samassa kuussa synnyttäneille äideille, seurakunnan perhekerhosta, vauvajumpasta, leikkipuistosta, muskarista... Vauvan kanssa eläminen on yllättävän sosiaalista puuhaa :)
Ja siitä lääkiksestä vielä... En tiedä, mitä vuosikurssia täällä kirjoittaneiden kaverit käyvät. Totta on, että pakollista opiskelua (PBL ryhmätyötä) on paljon, mutta osan saa olla pois tekemällä korvaavia tehtäviä ja lisäksi lapsenhoito-ongelmat ovat aina hyväksyttävämpiä kuin esimerkiksi risteilyt, sitsit ja kaiken maailman muut kissanristiäiset, minkä jälkeisinä päivinä opiskelijoiden opiskelumotivaatio ei aina ole huipussaan.
Et sanonut tarkkaan, monettako vuotta lukiossa opiskelet, mutta ennen kuin olet ollut välissä äitiyslomalla, saanut lukio-opinnot loppuun, kirjoittanut ja lukenut pääsykokeisiin, on lapsikin jo vähän vanhempi ja pärjää jo tarhassa. Voit myös sisään päästyäsikin siirtää opintojen aloittamista (äitiys on ihan oikeasti hyväksyttävä syy opintojen siirtämiselle). Sitä paitsi pääsykoe ei ole helppo, ja monet joutuvatkin hakemaan monta vuotta, ennen kuin pääsevät sisään. Ei se opiskelu ole sen sitovampaa kuin työssä käyminenkään. Rankempaa kyllä, koska lukemaan joutuu, kun lapset on saanut iltaunille.
Jos epäröit ja abortti tuntuu ahdistavalta, kannattaa ehkä harkita toista vaihtoehtoa. Siinä vaiheessa, kun vauva on syntynyt, tuskion suostuisit enää antamaan sitä pois mistään hinnasta...
viimeinen vuosi menossa ja ajattelin kyllä että lukion saisin nyt keväällä suoritettua loppuun, jos se jäisi kesken niin olisi tosi vaikeaa palata sinne myöhemmin..? yksi mitä miettisin myös on että millä tulisin toimeen mitä tukia saisin? asun yksin ja joudun maksamaan vuokran itse, töissä käyn välillä ja ne työt ovat yötöita joten en sielläkään pystyisi käymään kauhean pitkään??!
lukio ehdi loppua ennen laskettua aikaa? Voi siellä kirjottaa vaikka ois raskaanakin! Ei kai se yötöitäkään haittaa?
Suomessa on hyvät tuet ja niillä olen itsekin pärjännyt loistavasti. Lapsilisään saa yh-korotuksen ja samoin työmarkkinatukeen lapsikorotuksen. Toimeentulotukeekin tulee paljon enemmän kun menot lasketaan kahden mukaan. Jollei mies maksa elatuksia, niin senkin saa sossusta. Asumislisääkin (tai tukea) varmasti pienituloisena saat/saisit?
laskettuaika olis joskus kesä heinäkuus et jos jaksan ni koulun vois saada loppuu ennen sitä tai ainaki kirjotukset? tällä hetkellä en saa opintotukea enkä asumistukea.. onko jossain joku laskuri tai joku mist sais laskettuu et kuin pal sais tukee, ku paha lähtee pitää lasta jos ei pysty edes vuokraa maksaa :/
aina jotenkin. Oletko siis hakenut asumislisää mutta se on jostain syystä hylätty? Kelan sivulla on asumistuellekin laskuri. Ja siis jos on lapsi niin saat asumisTUKEA (olet sitten opiskelija tai et) joka on parempaa kuin asumisLISÄ.
Yo-kirjotuksethan ajottuu maaliskuulle? Eli sitten pari kuukautta on luppoaikaa (erinomaista aikaa järjestellä asioita lapselle!) ja toukokuun lopussa jaetaan todistukset.
siellä kävin laskemassa ja sain ihan älyttöman pienen luvun?! täs sekoo pää! pakko mennä käymää siel kelas ja antaa niitten laskee sielt ja kattoo et millanen toimeentulo sit olis ku pitäis jäädä äitiyslomal...
Jokatapauksessa,että et jää lapsesi kanssa taivasalle.Tee lapsi ihan rauhassa.
alaikäisen lapsen huoltaja, tulet saamaan opintotukea riippumatta vanhempien tuloista, vaikka et vielä olisi 20 vuotta täyttänyt.
Opintotuen asumislisän sijasta rupeat saamaan Kelalta asumistukea, kun saat lapsen, eli laske kelan sivuilla asumistukilaskurilla paljonko sitä tulee.
Korkeakouluopiskelijan opintotukea saat kolmisen sataa kuussa, jos opiskelemaan lähdet.