Niin siis 4 kk ikäinen pentuni (kultainennoutaja, uros) puri minua aika kovaa hetki sitten...käteeni jäi veriset jäljet, mutta kipu ei ehkä ole tässä päällimmäisenä...pelästyin todella kovasti itse. Pentulla on siis jostain syystä kova mieltymys terveys siteisiini, pentu sai napattua vessan lattialta siteen ja kun otin sitä pois suusta, alkoi kova murina ja hampaiden näyttö. Pyysin ensi irroittamaan, sen jälkeen sanoin tiukemmin ja samalla otin suuta auki kädelläni...kun sain siteestä otteen pentu raivostui ja todella alkoi murisemman ja rähisemään minulle, otin niskasta kiinni ja selätin pennun jolloin hän päästi siteestä jä kävi toiseen käteeni kiinni. Tämän jälkeen toruin pentua kovaan ääneen, hän katsoi kulmien alta loukkaantuneena...myöhemmin tuli luokseni ja nuoli käsiäni, ikään kuin anteeksi pyynnöksi.
Olikohan kysessä taas jokin valta taisto, mieheni ei ollut kotona ja pentu useasti koittaa paikkaansa minun kanssa....nykyään kylläkin tosi harvoin. Olemme toisinaan ottaneet häneltä luita pois jos käytös alkaa olemaan uhkaava, sillä haluamme että pentu oppii sen että me voimme ottaa hänen suustaan halutessamme mitä vain. Nykyään luut jne jne saa ottaa ilman murinaa, mutta tämä oli hänelle ilmeiseti kultaakin kallimpi aarre. Onko jotain apuaja? Tuskin voi kysyä onko tämä normaalia?
Nyt aijon seuraavaksi tilata itselleni kuukupin :)
Olikohan kysessä taas jokin valta taisto, mieheni ei ollut kotona ja pentu useasti koittaa paikkaansa minun kanssa....nykyään kylläkin tosi harvoin. Olemme toisinaan ottaneet häneltä luita pois jos käytös alkaa olemaan uhkaava, sillä haluamme että pentu oppii sen että me voimme ottaa hänen suustaan halutessamme mitä vain. Nykyään luut jne jne saa ottaa ilman murinaa, mutta tämä oli hänelle ilmeiseti kultaakin kallimpi aarre. Onko jotain apuaja? Tuskin voi kysyä onko tämä normaalia?
Nyt aijon seuraavaksi tilata itselleni kuukupin :)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minulla on vuoden ikäinen parsoni, jonka olen siis hankkinut hiljan. Harjoittelemme irrottamisharjoituksia puruluilla ja ruokapaloilla. Kotiloissa koira antaa ruoat ja tavarat pois kiltisti. Ulkona tulee ongelmia. Jos hän löytää grillin käärepaperin tai muovipussin, ei halua antaa sitä minulle. Eilen juuri puri minua kipeästi ja nyt en tiedä, miten edetä koulutuksessa. Tuire Kaimion oppaan mukaan koiran normaalia käytöstä on ruoan puolustaminen - jopa lauman johtajalta. Kirjassa puhutaan vain pentujen totuttamista siihen, että tavarat annetaan ihmiselle. Pelkään, että koirani on liian vanha oppimaan irtipäästämistä tosi tilanteessa. Ja jos niin on asianlaita, mitä ihmettä teen?
Ginaida, koira ei ole koskaan liian vanha oppimaan uutta. Ok, vanhemmalla koiralla voi kestää kauemmin että pääsee irti jo ennestään opituista kaavoista, mutta oikeilla tekniikoilla mikään ei ole mahdotonta!
Kuulostaa vähän siltä, että koiranne todellakin olettavat että ovat vähintäänkin tasa-arvoisia kanssanne, ja teillä (molemmilla) olisi nyt näytettävä että olette laumassa johtajia. Tekniikoita on erilaisia, niitä voi soveltaa niin samanaikaisesti kuin erikseenkin, ja jokainen vaatii kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Vasta toistojen jälkeen koira oppii!
1) Älä ikinä luovuta. Jos koira pistää vastaan / murisee, niin näytä sille että et anna periksi. Jos annat periksi edes yhden kerran, niin koira kyllä oppii että "tällä käytöksellä saan toivotun tuloksen" - ja jatkaa samaan malliin. Jos koira näyttää hampaita, varaudu puremiseen, mutta älä pelästy tai peräänny, sitä se juuri haluaakin. Itse neuvoisin ottamaan vain tiukemman otteen (tietenkään satuttaa ei saa, tiukemmalla otteella tarkoitan varmuutta ja taetta siitä että koira EI pääse puremaan) ja tarvittaessa alistamaan koiran niille ominaisella tavalla (eli silmiintuijotus, tai kieräytys selälleen). Jos koira puree, niin sille pitää (vaikkapa kovaa vinkaisemalla) kertoa että nyt sattui, ja samalla antaa koiran tietää että se ei ollut sallittua.
2) Jos laumanjohtajuus on kunnossa, niin koiran pitäisi luovuttaa mikä tahansa esine suustaan, riippumatta siitä mikä se on. Ei selityksiä tässä kohtaa. Koiran omankin turvallisuuden takia se pitäisi opettaa siihen, että kadulta ei syödä mitään - eipä koira sitä tiedä että naminami-makkara voisi olla täynnä rotanmyrkkyä, jne.. (Ihmiset ovat valitettavan julmia nykymaailmassa :/) Jälleen kerran, tässä vaaditaan jämäkkyyttä, ja erityisesti selviä käskyjä. Ei lepertelyä ("pliis irrota nyt tuo", "älä viitsi syödä sitä", jne), vaan kunnon käskyjä kuten EI, IRTI, tms. Käskyttämisessä olisi aina parasta mennä koiran tasolle ja miettiä, mitä koiran päässä voi liikkua - koirat ovat mestareita tulkitsemaan äänenpainon (eli epävarmuuden tunnistavat heti ;)), mutta höpötyksen sisältöä ne eivät yhtä hyvin osaa kääntää omalle kielelleen.. Tässä valitettavan moni koiranomistaja menee vikaan, kun inhimillistää lemmikkiään liikaa. (Myös allekirjoittanut.. ;))
3) Jos koira olettaa että kotona esim. perheen isäntä on laumanjohtaja, rikkokaa toimintaa vähän - jos koira ei pidä sinua johtajanaan (mutta haluaisit asian olevan toisin), niin älä turvaudu toisten apuun komentamisessa. Yllättävän usein kuulee kysymystä "voisitsä auttaa, kun toi yrittää syödä mun kännykkää.." tms - ei tätä, ei sitten ollenkaan :D Koiran pitää oppia toimimaan kaikkien perheenjäsenien kanssa yhtälailla, ja tietää että koira on ihmisten parissa aina lauman hierarkiassa alimpana. Erityisesti nuoret koirat kokeilevat rajojaan, ja jos niiden antaa ns. "pomppia silmille", niin varmasti tulee tulevaisuudessa vaikeuksia. (Eräs ratkaisu ongelmaan on nk. jääkausi, vaikka itse pidänkin sitä ihan viimeisenä keinona johtajuusongelmien kanssa..)
4) Älä anna koiralle mahdollisuutta tehdä sille kiellettyjä asioita. Tehkää koiralle talon säännöt selväksi (esim "sohvalle ei hypitä", "roskiksia ei tongita"), ja jos teette näihin poikkeuksia niin koira kyllä tajuaa nopeasti kuinka saa tulevaisuudessakin saavutettua päämääränsä. Kehukaa koiraa oikeasta toiminnasta, silloinkin kun se on passiivisesti hyvä! Oikeantyyppisellä ehdollistamisella pääsee pitkälle, ja oikeilla palkinnoilla (oli se sitten namia tai rapsua) voi saada ihmeitä aikaan. Vääräntyyppisellä ehdollistamisella voi sitten ihan samalla lailla saada pahaa tuhoa aikaan, vaikkei sitä itse vielä tiedostaisikaan...
Nämä ovat siis vain yleisiä neuvoja, ilman että tiedän tilanteestanne sen suurempia yksityiskohtia. Ainakin omasta mielestäni koiran omistuksessa ihan ykkösjuttu on ihmisen ja koiran suhde, johon tuo johtajuuskin liittyy todella vahvasti - jos koira ei kunnioita omistajaansa, ei hyvää suhdettakaan voi syntyä heidän välilleen. Toisaalta sitten hyvän laumanjohtajan ei tarvitse enää pahemmin kieltääkään koiraa, sillä koira haluaa ihan kunnioituksenkin takia miellyttää omistajaansa, ja yhteistyö paranee aivan uskomattomiin sfääreihin. Näin lievästi kärjistäen, siis ;)
Pennut puolustavat mieluisia salistaan, ja kokeilevat kuinka korkealle laumassa pääsevät. Harjoittelua pitää käydä ihan päivittäin sellaisen koiran kanssa, joka puolustaa puremalla ruokaansa tai muuta saalistaan. Vanhempikin koira oppii, kunhan asiaa toistetaan riittävästi. Itse on oltava "rohkea", tulee hammasta tai ei, homma hoidetaan kylmän rauhallisesti. Meillä on ollut neljä koiraa, ja jokainen on luitaan vahtinut ja puolustanut. Osa on pistänyt hammasta tehosteeksi, mutta kaikki ovat oppineet. Jopa tosi pieni(25cm, 2kg) kääpiö piti aika rähinän jo alle kiloisena rääpäleenä luustaan. Hampaat iski sormeen vähääkään epäilemättä. Otin luun rauhallisesti pois, olin jopa sitä itse järsiväni! Sitten palautin luun taas pennulle, ja hetken kuluttua otin luun taas pois. Kolme toistoa yleensä riitti, seuraavana päivänä sitten sama uudelleen.
kirkirkir-kirjoittajalle.. Taidat olla VÄÄRÄSSÄ!
En usko että tässä on kyseessä laumanjohtajuus taistot. Niin kuin joku jo mainitsi asian. Lauman alimmallakin on oikeus puolustaa ruokaa. Vrt. Susilauma: jos vain alfa-yksilöt/ylempiarvoiset syövät ja pahnanpohjimmaiset luovuttavat kiltisti ruokansa, niin nehän kuolevat nälkään. Eli sama homma koirillakin. Ruokaa saa puolustaa, sillä se on elin ehto!
Ja kakkoskohta: kyllä selityksiä. Koiralta ei voida olettaa sen osaavan automaattisesti antavan aarteen suustaan. Niin kuin sanoit, se pitää opettaa, mutta laumanjohtajuudella ei ole tässä mitään tekemistä. Sillä omia aarteita ja ruokaa saa puolusta.
Nyt antaisikin ohjeen niitä kaipaaville:
Koira on koira, ja sille pitäisi opettaa "irti"-käsky. "Irti"-käsky tietää aina jotain mukavampaa kuin itse aarre, vaikkapa raakaa lihaa ja leikki. Käskyn opettaminen aloitetaan sillä, että koira laskee jotain suustaan omatahtoisesti ja samalla hetkellä sanotaan "irti" sekä palkitaan. Jossain vaiheessa koira yhdistää "irti"-sanan aarteen luovuttamiseen. Se että koira osaa käskyn sisällä ei takaa, että se toimii ulkona. Joten ulkona on myös hyvä harjoitella. Käsky kannattaa ottaa virallisesti käyttöön vasta sitten kun koira todella tietää käskyn merkityksen.
Minä en ota koiralta luita/ruokakuppeja pois, koska koira voi tulla epäluuloiseksi vierellä liikkuvia ihmisiä kohtaan ja alkaa murisemaan/puolustamaan ruokaa. Siitä vasta tuleekin ongelma. Jos on pakko saada jotain koiralta pois niin teen vaihtokauppoja. Tarjoan lihaa koiran nenä edessä, ja kyllä se lihapala on yleensä paremman makuinen kuin kaluttava luu tai muu aarre.
Mutta jos ollaan ulkona (ei ole herkkua taskussa) ja koiralla on jotain suussa, mikä on ehdottomasti saatava pois. Niin kyllä se on aikamoista taiteilua ja kaivamista (jos koira ei osaa irroittaa käskystä). Tiedoksi, että koiralle tulee yökkimis-refleksi, jos sormet vain ylettyvät nieluun asti -> tällöin koira ei ainakaan puraise.
Älä jakele täällä tuollaisia ohjeita, minkä takia aloittajan tilanne voi todella äityä pahaksi!!!
Koirille EI ole ominaista selättää toista koiraa, ne eivät todellakaan selätä toisiaan! Koira pitää saada "alistettua" henkisellä tasolla, ei fyysisellä! Silmiinkään ei kannata tuijottaa jos ei suhde ole kunnossa, koira voi silloin kokea tilanteen niin uhkaavaksi että oikeasti puree ja kunnolla! Sitten kun suhde koiraan on kunnossa, sitä voi tuijottaa silmiin vaikka miten kauan, ja meillä ainakin koira "väistää" katseeni parin sekunnin jälkeen...
Juuri tuohon tyyliin on meilläkin opetettu ja on mennyt oppi perille.Kyllä se on niin että sen koiran on annettaVA niin käskettäessä tavara suustaan olipa se sitten mikä tahansa.jos ei muuten niin leuat auki vaikka väkisellä ja sitten namia tilalle.Kyllä se siitä oppii.
Ja toisekseen meillä pentukoirat on opetettu kaikennäkösestä puremisesta pois ihan vain yksinkertaisesti ottamalla niskasta tarpeeksi lujasti kiinni.Ei liikaa tietenkään mutta tarpeeksi napakasti.Ovatpahan oppineet.
Koirien keskuudessakin se menee juuri näin että vanhempi ottaa niskasta nuorempaa alempiarvoista.Ja kyllä vain selättää!
Samaa mieltä! Koiran fyysinen painostus vain pahentaa tilannetta!
sulle huolestunut mamma ja ginaida. ottakaa molemmat yhteys johonkin koira kouluttajaan ja kyselkää neuvoja. varsinkin ginada koira kuitenkin 2vuotias.
Ihan normaalia. Pentu opettelee käyttäytymisen rajoja. Ihan normaalia.
Turhaa sitä selätät. Otat tavarat ykskantaan suusta, kiität ja lähdet pois. Vaihtokauppaa johonkin namuseen voi kokeilla.
Pennulle on riittävää, että joutuu luopumaan tavarasta. Ei siinä selättämisiä tarvita
Ei tuohon maailman kaadu, vaikka se pentu on purrutkin.
Meillä 8kk saksanpaimenkoirauros, jota on pienestä pitäen opetettu näin:
- jos se syö luuta, meillä on oikeus mennä, ottaa luu pois, ja antaa se välittömästi takaisin
- kun koira syö ruokaa, meillä on oikeus tunkea kädet siihen ruokakuppiin, tai ottaa kuppi pois, ja antaa välittömästi takaisin
- kun koira leikkii, meillä on oikeus tarttua leluun, ja koiran on irti -käskystä päästettävä lelusta irti
Eikä tässä ole koskaan mitään ongelmaa ollut. Koiramme antaa myös lähipiirin ihmisten tehdä näin.
Mutta tässä eräänä päivänä palailin koiran kanssa lenkiltä, ja se sai jonkun ihme riehumiskohtauksen. Hyppi ja pomppi ja riekkui ja veti hihnaansa kuin järjetön.
Alkuun en huomioinut sitä ollenkaan, sitten komensin kun ei alkanut asettua ja käskin lopulta istumaan. No eihän se mitä koira totellut, vaan ojensin käteni, että painan sen persauksen siihen maahan; kun jotain käsketään tehdä, sehän tehdään.
Koira olikin eri mieltä, ja tokkasi minua hampaillaan ranteeseen.
Veret ei irronneet, tuli vaan pitkä punainen juomu, ja ranne turposi päivän mittaan ja oli aika järjettömän kipeä.
Mutta olipahan koirakin häpeissään. Ja istuihan se lopulta! Mitkään ranteeseen tökkimiset ei auta yhtään...
Sen jälkeen ei ole nappaillut minua, eikä ketään muutakaan...
Kaikille koirille on tyypillistä ottaa hampaat käyttöön pentuaikana lähes mitä kohdetta varten tahansa. Pennuille kaikki kelpaa purtavaksi, mutta tämä käytös häipyy sitä mukaa kun koira saa ikää ja aikuistuu. Mun tutulla on skotlanninterrieri, joka oli pentuaikaan melkonen riiviö. Melkein vuoden ikään asti sille mikään esine tai ihmisen ruumiinosa ei merkinnyt pyhää, mut nyt se tekee purutyötänsä vaan kun sillä käy aika pitkäks. Se on kumminki oppinu, et purtavaks käy vaan puruluut, eikä se enää oo minkään lainen tuholainen. Kohta se täyttää 3 vuotta.
T: Sussex spaniel
sanottu jo aika moneen kertaan, mutta en jaksa lukea noita muita vastauksia.
Eli luulen, että koirasi on saanut käsityksen, että aiot viedä sen mukavan asian, minkä se on löytänyt, siltä pois. Siksi puolustaa sitä asiaa, eikä halua luovuttaa sitä pois.
Koiran pitää saada palkkio siitä, että se luovutti tavaransa sinulle. Niin se iroittaa otteensa mielellään tavarastaan saadakseen palkkionsa. Aloita vaikka sillä, että kun koira/pentu on löytänyt jonkun asian, josta sen pitää luopua, älä aloita sitä "EI!!!! IRTI!!!" ja tarraa sitä niskasta hurjasti karjuen. Ei se sitä silloin halua antaa, vaan puolustaa tavaraansa entistä hurjemmin. EI MITÄÄN SELÄTYS-HOMMAA TAI MUUTA SAMANLAISTA!!!
Menet vaan koiran luokse ja näytä, että sinulla on jotain vielä mukavampaa kun se tavara, mikä koiralla on. Vaihda tavara siihen palkkioon, mikä sinulla on (lelu, herkku....). Niin koira oppii, että tavaran luovuttaminen kannattaa, koska se saa siitä jotain vieläkin mukavampaa ja se luovuttaa sen mielellään.
Nyt kun pentusi on 4kk niin nyt kiireesti, ala kasvattaa sitä!
Ei saa antaa periksi sellaisille asioille, että pentu ei luovuta suustaan mitä on saanut, murisee sinulle, puree sinua, jne.
Rotu on kiltti ja helppo, joten homma ei pitäisi olla ollenkaan vaikea! Nyt teorian lukemista koiran kasvattamisesta, ja sitten päättäväistä ja johdonmukaista käytäntöön soveltamista. Materiaalia löytyy vaikka millä mitalla. Katso vaikka kirjaa "Pennun kasvatus" (Tuire Kaimio), tai jos olet netti-ihmisiä, Koirakoulu Kompassin sivujen kasvatus/koulutusvinkkejä.
Älä nyt hyvä ihminen liity niiden joukkoon, jotka saavat myöhemmin ongelmakoiran. Nyt kun alat heti toimia, voit vielä kasvattaa itsellesi kunnon koiran.
oikeus syödä rauhassa, mutta se toimii minusta KOIRAlaumassa ei ihmisten ja koirien yhteiselossa, ihmisen ja koiran välillä täytyy olla kunnioitus kummallekkin puolelle. Kyllähän sinäki ärähdät jos joku tulle sun kinkkuleipää viemään. vai? Oma koira yritti kanssa murrata mutta väkisin pois nahkahanskat ja paksu paita päällä(tuli itselle enemmän turvaa jos ois purru) muutaman kerran jälkeen ei enää tehny mitää ku ties et sen saa heti takas tai saa vielä jotain parempaa vaikka juustoa. Sanoisin että jokaisella koiralla ja omistajalla on eronsa turha niistä kiistelemään. muilla toimii joku juttu ja toisilla taas ei.
Kyllä koiralle on osoitettava, mikä on sen paikka laumassa, mutta ei välttämättä voimakeinoin. Mutta jos koira murisee ihmisille syödessään, sitä on toruttava. Minun koirani ei pahastu siitä lainkaan, jos sitä silittää, kun se on syömässä. Koirani voi jopa nuolaista sitä silittäviä ihmisiä kesken ruokailunsa.
Koiraa ei myöskään pidä palkita sen jälkeen, kun se on lopettanut jonkin tuhman teon, kuten puremisen, sillä koira saattaa silloin käsittää, että sitä palkitaan juuri siitä tuhmasta teostaan. Koira tarvitsee vain toruja, jos se käyttäytyy tuhmasti, mutta kaikki koirat ovat pentuina melkoisia riiviöitä ja joillakin kestää jopa vuosi, kunnes ne oppivat, mikä kaikki on tuhmaa ja mikä kilttiä.
T: Susi-hukkanen