Elämäni on hirveää. Ollut jo kauan. Tänään minusta tuntuu, että oli suuri virhe, että synnyin. Niin ei olisi pitänyt käydä. Haluaisin lähinnä kuolla. Mutta itsemurhaan en pysty. Täytyy siis odottaa. Kuolemaa.
Elämässäni on tapahtunut niin paljon liikaa pahoja asioita etenkin viime vuosina, että en vain jaksa. En pysty tällä hetkellä ymmärtämään, kuinka joku ihminen voi olla onnellinen ja nauttia elämästä. Olen unohtanut sen taidon aivan täysin. Elämäni on ainoastaan pakollisia hoidettavia asioita. Olen kaiken muun lisäksi jäänyt työttömäksi ja minusta tuntuu, että elämältäni on pudonnut pohja. En ymmärrä, miten jaksaisin taistella itselleni uuden työn. Se on nykyään niin vaikeaakin.
Joillakin ihmisillä elämä menee niin, että he käyvät hyvän koulun, saavat hyvän työpaikan, löytävät hyvän miehen, elävät toimivassa ja rakastavassa parisuhteessa, rakentavat kauniin kodin, alkavat odottamaan lasta rakastamalleen miehelle, saavat lapsen, saavat toisen lapsen, ovat terveitä, heillä on paljon ystäviä ja sukulaisia. Heillä on sekä materiaalista että henkistä hyvää.
Joilla paljon on, niille lisää annetaan. Joilla vähän on, niiltä otetaan sekin pois.
Itse olen käynyt hyvän koulutuksen enkä ole oikein koskaan löytänyt todella koulutustani vastaavaa työtä, ihmissuhteeni ovat vaikeita, kärsin ainakin jonkinasteisesta lapsettomuudesta, terveyteni heittelee, läheisiäni on kuollut jo nuorella iällä paljon, nyt olen työtön hyvästä koulutuksesta ja työkokemuksesta huolimatta, kotini on huono.
Valoisana asiana voisin sanoa, että minulla on paljon hyviä ystäviä.
Mutta miten ihmeessä jaksan yrittää elää? Kaikki on vaan mennyt niin huonosti ja koen, että elämä on tosi epäreilua. Olen epätoivoinen ja jokainen päivä on täysin turhaan eletty.
Syntymäni oli hyvä asia ainoastaan, jos äitini halusi lapsen ja se toi hähelle onnea. Se hänelle sallittakoon. Minä itse en missään nimessä osaa elää hyvää elämää. Olen syntynyt elämään ahdistuksessa, pahassa olossa, masennuksessa ja epätoivossa. Olen syntynyt jollakin tavalla epäonnistuneena ja kaikki paha seuraa minua kaiketi koko elämäni. Mitään hyvää ei ole eikä tulekaan. Odottelen. Elämähän on melko lyhyt. Odottelen sen loppumista. Mitään en jää kaipaamaan eikä kukaan jää kaipaamaan minua.
Olen yrittänyt kaikkeni ja epäonnistunut kaikessa mitä ikinä olen yrittänyt.
Elämässäni on tapahtunut niin paljon liikaa pahoja asioita etenkin viime vuosina, että en vain jaksa. En pysty tällä hetkellä ymmärtämään, kuinka joku ihminen voi olla onnellinen ja nauttia elämästä. Olen unohtanut sen taidon aivan täysin. Elämäni on ainoastaan pakollisia hoidettavia asioita. Olen kaiken muun lisäksi jäänyt työttömäksi ja minusta tuntuu, että elämältäni on pudonnut pohja. En ymmärrä, miten jaksaisin taistella itselleni uuden työn. Se on nykyään niin vaikeaakin.
Joillakin ihmisillä elämä menee niin, että he käyvät hyvän koulun, saavat hyvän työpaikan, löytävät hyvän miehen, elävät toimivassa ja rakastavassa parisuhteessa, rakentavat kauniin kodin, alkavat odottamaan lasta rakastamalleen miehelle, saavat lapsen, saavat toisen lapsen, ovat terveitä, heillä on paljon ystäviä ja sukulaisia. Heillä on sekä materiaalista että henkistä hyvää.
Joilla paljon on, niille lisää annetaan. Joilla vähän on, niiltä otetaan sekin pois.
Itse olen käynyt hyvän koulutuksen enkä ole oikein koskaan löytänyt todella koulutustani vastaavaa työtä, ihmissuhteeni ovat vaikeita, kärsin ainakin jonkinasteisesta lapsettomuudesta, terveyteni heittelee, läheisiäni on kuollut jo nuorella iällä paljon, nyt olen työtön hyvästä koulutuksesta ja työkokemuksesta huolimatta, kotini on huono.
Valoisana asiana voisin sanoa, että minulla on paljon hyviä ystäviä.
Mutta miten ihmeessä jaksan yrittää elää? Kaikki on vaan mennyt niin huonosti ja koen, että elämä on tosi epäreilua. Olen epätoivoinen ja jokainen päivä on täysin turhaan eletty.
Syntymäni oli hyvä asia ainoastaan, jos äitini halusi lapsen ja se toi hähelle onnea. Se hänelle sallittakoon. Minä itse en missään nimessä osaa elää hyvää elämää. Olen syntynyt elämään ahdistuksessa, pahassa olossa, masennuksessa ja epätoivossa. Olen syntynyt jollakin tavalla epäonnistuneena ja kaikki paha seuraa minua kaiketi koko elämäni. Mitään hyvää ei ole eikä tulekaan. Odottelen. Elämähän on melko lyhyt. Odottelen sen loppumista. Mitään en jää kaipaamaan eikä kukaan jää kaipaamaan minua.
Olen yrittänyt kaikkeni ja epäonnistunut kaikessa mitä ikinä olen yrittänyt.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinä osaat ilmaista itseäsi todella hyvin kirjallisesti ja todennäköisesti myös suullisesti. Siinä yksi syy elää. Sinulla on ystäviä, se on hienointa maailmassa, kaikilla ei ole niin hyvin. työ ja muu maallinen omaisuus on aika huono mitta onnelliselle elämälle. Lapsia tulee aikanaan ja jos ei tule nauti ystävien lapsista. Itse olen yksin elävä työtön mies ja olisin onnellinen jos minun lapset suostuisivat pitämään minuun yhteyttä. Nyt olen ollut vakavan masennuksen takia sairaslomalla vuoden, ja minulla on yksi ystävä joka ei ole jättänyt minua, siitä olen onnellinen, vaikka huommisesta en tiedä jaksanko enään.
p.skaa niskaan tässä elämässä. Myös ne, joilla näennäisesti menee hyvin. Eikä kannata edes vertailla itseään muihin. Sinä olet sinä, ainutlaatuinen.