On paljastunut lopulta, että äitini on narsisti, ulkopuolinen/ulkopuoliset huomasi lopulta. Olipa tuo lause vaikeaa kirjoittaa ensimmäistä kertaa. Miten sen asian voi kestää. Kyllä kestän sen, mutta se on yksinäisenä vaikeampi vielä kohdata. Ja kun "tunnen" toisenkin narskun. Olisi kiva jutella jonkun kivan tutun kanssa mutta, ei aina ole.
Muutenkin olen köyhä tavallaan, vaikeuksia elämässä ollut jne. mutta aion saada kyllä paremman tulevaisuuden, löydän sen kun opiskelu loppuu joskus jne. Joskus vaan on kuin ruohonkorsi tuulisella pellolla, orpo olo. Tyhjyyttä. Pakko pärjätä yksin periaatteessa. Kivoja ihmisiä kaipaan paljon, ei ole koskaan ollut "kunnon" ihmisiä elämässä oikein. Nyt en pääse liikkumaan ystäviä etsimään ja enkä myös kehtaa - huonot vaatteet. Tässä oli tilitys, ja se pääpointti oli se vanhemman narsismi. Se on "uusi" asia ja on vähän pelästynyt olo, vaikka vuosia on ollut kaikenlaista hässäkkää tämän vanhemman tiimoilta. Olen kärsinyt paljon sisäisesti aiemmin ja joutunut vaikeuksiin tuon henkilön vuoksi vuosien aikana. Minussakin omat vikani varmaan ja väärät valinnat tyhmyyttäni, mutta nyt on aika tunnustaa sekin vaikea tosiasia että vanhempi on se mikä on.
Yksin, ja yksin monien asioiden kanssa, elämä opettaa. Enkä osaa "miesten" hommiakaan hoitaa kotona helpolla, avuton nainen olen. :)
Muutenkin olen köyhä tavallaan, vaikeuksia elämässä ollut jne. mutta aion saada kyllä paremman tulevaisuuden, löydän sen kun opiskelu loppuu joskus jne. Joskus vaan on kuin ruohonkorsi tuulisella pellolla, orpo olo. Tyhjyyttä. Pakko pärjätä yksin periaatteessa. Kivoja ihmisiä kaipaan paljon, ei ole koskaan ollut "kunnon" ihmisiä elämässä oikein. Nyt en pääse liikkumaan ystäviä etsimään ja enkä myös kehtaa - huonot vaatteet. Tässä oli tilitys, ja se pääpointti oli se vanhemman narsismi. Se on "uusi" asia ja on vähän pelästynyt olo, vaikka vuosia on ollut kaikenlaista hässäkkää tämän vanhemman tiimoilta. Olen kärsinyt paljon sisäisesti aiemmin ja joutunut vaikeuksiin tuon henkilön vuoksi vuosien aikana. Minussakin omat vikani varmaan ja väärät valinnat tyhmyyttäni, mutta nyt on aika tunnustaa sekin vaikea tosiasia että vanhempi on se mikä on.
Yksin, ja yksin monien asioiden kanssa, elämä opettaa. Enkä osaa "miesten" hommiakaan hoitaa kotona helpolla, avuton nainen olen. :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pahoittelen kirjoitusvirheitä!
Toista vanhempaakaan ei ole, paitsi hänen jo vanha ja masentuntut sisarus, ja sukuakaan ei oikein ole. Uusia ihmisiä siis jatkossa, joihin tutustua
Kannattaa käydä kirjastosta kyselemässä narsismiin liittyvää kirjallisuutta. Niin ja hyviä vaatteita voit löytää ihan helposti vaikka kirpputoreilta tai tarjoustavarataloista.
Kiitos hyvistä vinkeistä. :)
Myös mun isä on narsisti, olen sen tiedostanut jo jonkin aikaa. Kirja nimeltä "Naamiona terve mieli" avaa tätä maailaa aika hyvin, jos uskonto ei ole oma juttu, sen ei pidä antaa kirjassa häiritä. Suosittelen että käyt kirjastosta sen hakemassa... Sen tiedon käsittely, että jompikumpi vanhemmista on narsisti, kestää pitkään mutta nyt kun tiedän mistä on kyse, ymmärrän jollakin tavalla isäni tekoja ja maailmankuvaa. Muutenkin elämäni muistuttaa pitkälti kuvaustasi omastasi. "Elämä opettaa ja kaikki mikä ei tapa, vahvistaa ;)"
Jostain tuli kirjan nimi aikaisemmin mieleen, vaikka olen pelkän nimen kuullut sisällöstä en ole tiennyt.
"mutta nyt kun tiedän mistä on kyse, ymmärrän jollakin tavalla isäni tekoja ja maailmankuvaa."
Itsekin ymmärrän mistä asiat johtuvat periaatteessa. Mutta ymmärtäjä en ala olemaan enää vanhemmalle, monia ihmisiä ymmärrän ja aion ymmärtää mutta joku raja tuossa meni. On ollut vaikeuksia vanhemman vuoksi kovin, ja toki itsessänikin on syytä mutta kuitenkin. Mutta olen oppinut elämässä paljon, kuten jo aiemmin mietin.
Ja on ollut vaikeaa ymmärtää juurikin mitä ns. "naamion" takana on. Toinen kun antaa itsestään ikään kuin päinvaistaisen kuvan...mutta teot ja sanat kertovat muuta.
On hän jotain hyvääkin tehnyt, ehkä pakollisesta velvollisuudentunnosta, tai jostain välittämisestä mikä asiaan kuuluu. On tuntunut joskus että olen hänen jatkeensa hänelle, enkä oma itseni hänelle - tai onhan oman itsensä "jatketta" helppo "rakastaa". Mutta oma itsensä seurassaan ei ole voinut olla. Minulle riittää yhden mies narsistin kanssa "kamppailu", vähän parempaan suuntaan on mennyt, on jotain psykologiaa tullut mietittyä nämä ajat. :) Ja yleensä normaali ihminen ei jaksa narsistin kanssa olla tekemisissä, koska se on liian raskasta jopa mahdotonta, sen tiedän.
Onneksi edes Vihdoin tajusin muiden avustuksella vanhemman narsismi asian. Hänen ongelmia en itselleni ottaisi enää, vaikka toki tuollainen taustalla aina vaikuttaa. Ja mielessä vielä asia pyörii, ei kannata sitä unohtaa kuitenkaan.
Olipas sekavaa tekstiä, mutta jotain tuli sanottua. :) Aiheesta voisi puhua loputtomiin. Koitin aina pitää yllä kontaktia edelleen vaikka tiesin sen olevan kovin vaikeaa, koska hänellä on talouteeni vielä vaikutusta joltain osin. Ja silloin on narsistin talutusnuorassa. Siitä pitää pyrkiä irti, ei ole kiva olla naruista vedettävä niinkuin joku sanoi kerran.
Mutta parasta lukea kirjoja aiheesta vielä. Zemppiä sinulle tytär78 -nimimerkki ja muillekin joilla on vaikeat vanhemmat tai vanhempi, oli vanhempi sitten narsisti tai jokin muu.