Olen miettinyt sitä niin monta kertaa. Ois niin helppoa olla kavereita mutta mikä meitä suomalaisia riivaa.
Kun jollekin yrittää sanoa jotain se kääntää pään pois.
Ehkä pitäis asua Helsingissä, tuntuu et siellä ois kaikki paljon helpompaa kuin tälläisessä pikkukaupungissa kuin minä asun.
Kun jollekin yrittää sanoa jotain se kääntää pään pois.
Ehkä pitäis asua Helsingissä, tuntuu et siellä ois kaikki paljon helpompaa kuin tälläisessä pikkukaupungissa kuin minä asun.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse olen vaan raitis ylipainoinen nörtti keskeltä korpea, eli ihan oikea unelmien poikamies...
Olen huomannut että todella ihmiset jotenkin karttavat toisiaan. Itse olen kyllä niin toiveikas vielä että yritän melkein kenen kanssa vain sanoa edes jonkin sanan. Monet ovat jopa kiittäneet tästä, mikä pitäisi olla ihan itsestään selvää. missä kaupungissa asut. minä en taatusti käännä pois päätäni jos joku haluaa jutella kanssani. Ehkä olen sitten vähän erilainen. ja siksi yksinäinen. Minä asun Turussa.
Helsingissä olisi helpompaa? Moikkaan kyllä naapureita rappukäytävässä, mutta siihen se jää.
Nii-in, miten täällä on helpompaa :D Täällä ihmiset sulkeutuneita vasta onkin!
Kun kävelee koiran kanssa ulkona, niin vastaantulevien kanssa on helpompi keskustella. Ei siten, että sopisi treffejä, vaan koirista yleensä, tai vaikkapa säästä.Koira jo sinäänsä on ihanaa seuraa. Täytyy vain opetella koiran elekielen. Tämän päivän yhteiskunnassa, tasa-arvokeskustelu on johtanut siihen, että miestä tarvitaan lasten saattamiseen alkuun ja sen jälkeen ovi auki ja ulos. Isät ovat sitten viikonloppuisiä. Vasta sitten kun ymmärretään molempien sukupuolten arvo, alkaa yht3eiskuntamme muutenkin toimimaan paremmin. Yhteiskunnan rahallista apua ei tarvita kaikessa niin paljon ja perheet ovat onnellisempia.
Järjestöt ja puolueet, ovat hyvä kohtaamispaikka, asia merkeissä.