Meidän poika heittelee jatkuvasti tavaroita minne tahansa usein muita lapsia kohti. Hän saattaa leikkiä hetken rauhassa, kunnes joku menee vikaan ja tavaroiden heittely alkaa
(mikä on tosi huolestuttavaa sillä meillä on kotona pieni vauva, mustasukkaisuutta tuo ei kuitenkaan ole sillä alkoi jo paljon ennen vauvan syntymään) Hän myös lyö ja repii hiuksista muita, saattaa istua nätisti sylissä ja yht äkkiä rupeaa lyömään. Kun kiellän hän vain innostuu ja jatkaa touhuaan entistä rajummin.
Tämän lisäksi hän on myös ruvennut jatkuvasti kiljumaan korvia raastavasti, olen yrittänyt jättää tuon täysin huomoimatta mutta ei tunnu tehoavan.
Tiedän, että tämä on oma vikani sillä en ole osannut hoitaa asiaa. Tämä alkaa kuitenkin olla todella raastavaa ja välillä rupean jo itse vajoamaan lapsen tasolle ja menetän pian malttini mikä tietysti ei ainakaan helpota ongelmaamme. Olen itsekin äikkipikainen ja nopeasti hermostuvaa sorttia.
Ennen kävimme muutaman kerran viikossa yleisissä kerhoissa, jotta meillä olisi jotain sosiaalista elämää. Enää en kehtaa poikani käytöksen vuoksi missään käydä, tuntuu että muut äidit katsovat mua kauhuissaan ja säälien kun en saa lastani kuriin. En myöskään uskalla käydä enää ystävilläni kylässä, sillä poika vain riehuu ja heittelee tavaroita. Nyt kun meillä on vielä tämä uusi vauva en ehdi koko ajan puuttua pojan tekemisiin. Olen niin yksin, tunnen oloni maailman huonoimmaksi äidiksi!
(mikä on tosi huolestuttavaa sillä meillä on kotona pieni vauva, mustasukkaisuutta tuo ei kuitenkaan ole sillä alkoi jo paljon ennen vauvan syntymään) Hän myös lyö ja repii hiuksista muita, saattaa istua nätisti sylissä ja yht äkkiä rupeaa lyömään. Kun kiellän hän vain innostuu ja jatkaa touhuaan entistä rajummin.
Tämän lisäksi hän on myös ruvennut jatkuvasti kiljumaan korvia raastavasti, olen yrittänyt jättää tuon täysin huomoimatta mutta ei tunnu tehoavan.
Tiedän, että tämä on oma vikani sillä en ole osannut hoitaa asiaa. Tämä alkaa kuitenkin olla todella raastavaa ja välillä rupean jo itse vajoamaan lapsen tasolle ja menetän pian malttini mikä tietysti ei ainakaan helpota ongelmaamme. Olen itsekin äikkipikainen ja nopeasti hermostuvaa sorttia.
Ennen kävimme muutaman kerran viikossa yleisissä kerhoissa, jotta meillä olisi jotain sosiaalista elämää. Enää en kehtaa poikani käytöksen vuoksi missään käydä, tuntuu että muut äidit katsovat mua kauhuissaan ja säälien kun en saa lastani kuriin. En myöskään uskalla käydä enää ystävilläni kylässä, sillä poika vain riehuu ja heittelee tavaroita. Nyt kun meillä on vielä tämä uusi vauva en ehdi koko ajan puuttua pojan tekemisiin. Olen niin yksin, tunnen oloni maailman huonoimmaksi äidiksi!
Vastaukset 18
Vanhimmat
oon vakaasti sitä mieltä, vaikkei kyllä omia lapsia ole, enkä hirveesti lasten kanssa ole edes tekemisissä ollut, joten mun juttuja ei välttämättä tule ottaa niin tosissaan, mutta nykypäivänä ihmiset kammoksuvat vähänkään kovempia otteita joka on mielestäni naurettavaa.
esimerkkinä tuo oikeusjuttu jossa isää/äitiä sakotettiin lapsen tukistamisesta ja korvapuusteista.. sillä sinulla on mahdollisuus ehkäistä se, ettei poikasi rupea myöhemmällä iällä aiheuttamaan ongelmia muille mm. koulussa jne.
joka kerta kun lapsi alkais käyttäytymään noin, kiljumaan ja heittelemään tavaroita, pistäisin sen itkemään. se kyllä loppuis sitten kun ymmärtää et saa nokkiinsa aina tehdessään jotain tyhmää, kylmästi vaan vyötä persuksille, ei sen tarvitse sen kummemmin sattua, se kyllä ymmärtää kun rangaistaan. jos sil on uhmaikä varmaan kokeilee rajoja jotka ei oo selvästi tullu vastaan tai jotain ? oon ite ollu ihan ylihankala kakara joskus ja saanu kyl tamppauskeppiä ym. tarvittaessa ja kyl sen ny hiukan kasvaneena ymmärtää, kunnei ilman syytä oo kuitenkaan annettu
tee siis selväksi et tähänasti oot päässy liian helpolla ja nyt se on loppu.
sitten kun on pikkusen oppinu tavoille ni palkinnoks saa ruveta harrastamaan jotain mitä haluaa ja löytää sieltä sit kavereita :)
et on jotain sellasta mitä odottaa innolla ja on hauskaa.
ja sun mielestä on hyvä, että lapsen totteleminen perustuu pelkoon (selkäsauna, tukistus...) mieluummin kuin hyvien tapojen ja vanhempien auktoriteetin kunnioittamiseen? Jos et onnistu näyttämään lapsellesi ilman fyysistä väkivaltaa kuka on herra talossa, oot mielestäni vässykkä ja verrattavissa 60 vuotiaaseen poikamieheen joka alistaa väkivallalla koiraa tahtoonsa.
pikkasen päälle vuoden ikäsestä..että eihän ne vielä tajua..ja eihän sen ikäsille vielä ole mitään omia harrastuksia..jotain vanhempi-lapsi juttuja kylläki.
Toivottavasti haluat omia lapsia mutta et niitä koskaan saa.
ja pikku sisko kohta 9kk.
"Tiedän, että tämä on oma vikani sillä en ole osannut hoitaa asiaa." Väärin, Älä rakas syytä aina itseäsi. Meillä ainakin lapsi kiljuu ja johtuu usein siitä että en ymmärrä mitä hän olisi halunnut. Repii hiukisita siihen en syytä keksi. Heittää kamoja kun turhautuu ja jos ei mieleistä puuhaa ole. Myönnän minä olen huutanut lapselle useamman kerran takaisin mutta ei siitä hyötyä ole. Meillä ei myöskään toimi EI sana sekin todennäköisesti johtuu siitä että hänelle täytyy vähän väliä hokea EI.
Suosittelisin että nyt otat ohjat omiin käsiin ja rangaistus penkin käyttöön. (1min=1vuosi) Sylissä ollessa kun alkaa repimään sun muuta sanot kerran napakasti ei ja otat kädestä kiinni. Jos ei lopeta niin penkille. Sama linja joka ikinen päivä. ja jos isä asuu teidän kanssa niin hänen täytyy kanssa vetää sinun kanssa yhtä linjaa.
tiedän itse miten rasittavaa tuo on, mutta meidän pojan kohdalla kyse on yleensä ymmärtämättömyydestä (olikohan tuo ees oikea sana? :D)
Päättäväisyyttä ja voimia!
se mahollista että on silti mustasukkaisuus.
Kai te olette kertoneet etukäteen kuiteski että se saa pikkuveljen tai -siskon ja ymmärtää että se on äidin sisällä.
Ihan pakko tähän asiaan kommentoida, että tuon ikäinen lapsi ei todellakaan tajua että äitin mahassa on vauva ja sieltä se tulla tupsahtaa jossain vaiheessa siskoksi/veljeksi... Meillä poika 1v4kk eikä tosiaan tajua jos sanoo että mahassa on vauva. Sanoo vaan että napa, napa. Että tuon ikäistä ei voi valmistaa kyllä vauvan tuloon millään tavalla. Ehkä korkeintaan kun laittaa vauvan tavaroita valmiiksi niin muistaa mainita että ne on vauvan ja sänky on vauvan jne jne.
ympärillesi siellä avoimessa kerhossa, kaikki muutkin suunnilleen samanikäiset apset tekee niin. Se on "normaalia". Vika ei ole sinussa. Tuon ikäiset lapset tekee juurinoin, suuttuessaa, turhautuessaan. Heillä ei ole vielä sanoja ilmaista itseään, joten suuttuminen näkyy fyysisenä toimintana. Tässä vaiheessa sinun ei tarvitse muuta tehdä kuin kieltää lasta heti kun lyö töista, tiukka ei, ei saa lyödä ja keskeytät kyseisen toiminnan. Otat lapsen syliin, nostat pois sieltä, otat kädestä kiinni tms ja sanot kovasti ei, ei saa.
ettei vain olisi pojan käytös ihan oman käytöskesi tuotosta. Lapsella on paha olla, jos sinä menetät häneen hermonsa tuon tuosta tai muutenkin menetät hermosi. Miksi piti tehdä kaksi lasta peräjälkeen, jos et edes omia hermojasi hallitse. Riidelläänkö teidän perheessä paljon noin muutenkin? Se ainakin vaikuttaa varmasti lapseen. Ja ethän vain käsittele lasta kovakouraisesti tai väkivaltaisesti (luunapit ym.) lapset oppivat mallista ja jos itse teet jotain tuollaista häenlle niin hän varmasti tekee pahaa myös muille.
Nyt enimmäiseksi alat itse opetella hillintätaitoja. Kerro ongelmistanne perheneuvolassa ja pyydä apua.
lapsi kokeilee lyömistä, vetää hiuksista ja huomaa saavansa reaktion aikaiseksi.. jotkut lapset vaan vaatii enemmän kieltämistä ja ovat kovapäisempiä, siinä taustalla tarvi olla mitään tukistamisia tms. entuudestaan..
se on vain niin, etteivät läheskään kaikki lapset ole toisille lapsille aggressiivisia, päinvastoin. Suurin osa lapsista eivät ole missään iässä noin aggresiivisia.
Ja kyllä tuo aloittaja ihan itse kertoi hermostuvansa helposti. Enkä muten väittänyt, että hän lastaan tukistaa, kysyin vain asiaa....
Opettele lukemaan tai ymmmärtäään lukemaasi.
pieni vauva että ei sitä voi kasvattaa millään tavalla. Hyomiota ja rakkautta lapsi kaipaa ei sitä että eristetään ja hermostutaan.
Miten isona oikein pidät lastasi? Odotatko todella että lähes itsekin vauva osaa käsitellä tunteita tekee asioita tahallaan.
Vaiheita tulee kasvuun mutta kun osat ne käsitellä ne menee ohi
kasvatus alkaa ihan pienestä. Kyllä yksivuotiaskin ymmärtää kun häntä kielletään. Toiset vaan kokeilee enemmän rajojaan ja toiset on luonteeltaan kiltempiä ja tottelevaisia. Lapsi ennenkaikkea toivoo, että olisit äitinä johdonmukainen ja rakastava. Kerrot siis lapselle, että leluja ei heitellä, toisia ei lyödä ja näin päin pois. ja otat lapsen kiinni jokaisesta väärintekemisestä. Ette tosiaan voi käydä kerhoissa, mutta yrittäkää käydä ulkoilemassa. Sun täytyy vanhempana vaan oppii hillitsemään voimakkaat purskaukset. Mee mielummin vaikka ulos. Pienten lasten kasvattaminen on haastavaa. Älä anna periksi.
oon samoilla linjoilla kanssasi.
että meillä tyttö on itseoppinut läpsimään(eli hän ei oo nähnyt läpsimisstä), kiellän aina johdonmukaisesti, mut ehkä en sitten tarpeeksi napakasti, mielestäni kyllä sanon napakasti " Ei saa läpsii" tämä tapahtuu jos kiellän tai hän ei saa tahtomaansa niin laittaa käden suoraks eteen ja lähestyy läpsämistarkoituksessa. kerro miten mun pitäs toimia!
eri mieltä edellisen kirjoittajan kanssa tuolla, minusta voi kyllä käydä kerhossa. Miksi pitäisi eristäytyä? Suurinosa tuon ikäisistä lapsista läpsii tai yrittää läpsiä. Tämä johtuu mm siitä, että eivät osaa tarpeeksi sanoja ilmaistakseen suuttumuksensa, eivätkä vielä ymmärrä kunnolla syy-seuraussuhteita. Eivät ymmärrä, että toiseen sattuu. He vasta opettelevat sosiaalisia taitoja, mikä on sosiaalisesti hyväksyttävää käytöstä jne.
Kun lapsi lyö, napakka ei, ei saa tehdä noin, se sattuu tms ja kekseytetään lyöminen. lapsi alkaa todennäköiseti huutamaan, varsinkin siellä kerhossa, mutta lapsen voi ottaa syliin ja toistaa uudestaan ei saa lyödä tms ja pikkuhiljaa ohajata lapsi toiseen tekemiseen.