Ei pala kynttilä Sinulle
ei käden lämpimän ojennus.
Vaikeneminen
tiellä sielä ei laulujen aikaa
ei kukaa laulujas kaipaa kuulla.
Miten kylmää huokuu tää
miss huulilla sanoja
kasaantunnu raunioiks
suurimman sodan.
Ymmärrän
ylpeys seisoo esteenä
kopeaks pukee katseen
kuin merenhiekkaa
jota tuuli kuulee.
Mitä on saanu aikaan
"kaikki se kaunis
käsisäämme särkyy"
Rakkauden raunoilla
on palanu
hiiltynny mustaks.
Toivo
hiljaa vaeltaa
alas raunioille laskeutuu
laskee siemenen
ajan siintävään rantaa,
Nousta - saa nousta
rakkaus itää raunioilla.
Raunioilla
6
305
Vastaukset
- mies-v57
Moni on sielultaan niin rikki,
sydän kylmissän ja yksin.
Sanat anteeksipyynnön
pysähtyvät pimeään.
Moni kysyy onko tässä kaikki,
tummin säkein harmain mielin.
Syvät kaipaukset sydän yön
jäävät sisään elämään.
Ikkunaan tuttua hän katsoo,
kulkee yksinäisyyttää valvoen.
Kerran oli kaikki kohdalla
Rakkaus katettuna, nyt
tuska tuntee sisimpään.
Illan taivas vettä vihmoo,
kulkee hän menneisyyttään punoen.
Silloin tuikki tähti radalla
taivas puettuna, tänäin
alastomuus koristaa ylinpää.
Anteeksi hän ei pyydä,sielu
lepää yksin käpertyneenä.
http://www.youtube.com/watch?v=J0qNVrnCv_s
Kiitos runostasi.
Hieno ja hienosti
riimitetty runosi.
Uusi ulottuvuus sinulta
ja onnistunut.
"kaikki kaunis käsissämme
särkyy".
Pidin kovasti runostasi.
Voimia päivääsi.Monen miehen ,niinkuin naisen,
taas vie siihen kannon päähän.
Missä mä nään,
sydän siinä punnitsee,
miks kylmyys sydämissä tuulee?
Mieski itkee,
kaun hiljaa ollu vuori,
tulvaks suureks,
ulos valuu, kaatuu varjostavat puut.
Kannolla siinä
sydän tyyntyy,laantuu myrsky,
läpi kyynelten näkee,
toivoa kohti avautuu tie,
sitä kohti sinne,
missä sydäntä paleltaa.
Anteeks antamus
mistä uus kukka rakkauden,
mies sitä ojentaa,
"rakkaus suurinta"
mies-57
sydän tuntien tässä Sinulle
jälleen lämmin kiitos,
soit aikaas sanoin , lauluin..Liisa
- lindalinda1
tämä runosi on niin käsittämättömän herkkä ja
kaunis, etten löydä oikeita sanoja varmasti mil-
lä kuvata tuntemuksiani.
Luen uudelleen ja uudelleen,
enkä ymmärrä mistä Sinä ammennat tämän kaiken.
Toki sen, että elämä on kaltoin Sinua kohdellut -
se näkyy tekstisi syvyydessä. Siinä, että olet
joutunut jättämään rakkaallesi hyvästit aivan
liian aikaisin.
Sanatonna poistun, ja toivotan kuitenkin päivää-
si valoa.Sen aamussani koin,vain kynä ja paperi.
Pienellelä paikalla, murusia etsin,
Nälkä jos on,sillon syö murunki.
Tuon perinnön!
lapsuuden metsät, suot ja järvet,
sinne mies minut vei.
Väreissä näin tuonki pitkän suon,
sen kannon siinä mies.
lindalindal1
outo lintu teidän joukossa
lennän olen saanu
siipieni alle ilmaa.
Sinulle hymyn kera taas kiitän,
"elämä on tässä"..hyvää lauantaita.Liisa
- iivee
Kun muistaisi mitä tuli kirjoitettua...
Ainakin sen, että tässä runossa ainakin pari niin hienoa oivallusta, että ihan piti jäädä pidemmäksi aikaa ajattelemaan. Ajattelemaan sitä, mitä usein on ylpeyden takana ja sitä, miten rauniollekin pystyy rakentamaan uutta, jos on toivoa. Ja hyvää tahtoa.On tenttejä joissa,
yks
taipua, ellei, katkeaa.
Näin voi löytää,
tiellään uuden kasvun.
iivee..
Paljon lämpöä sydämelles,
kiitos esiin tuomisista löydöistä..Liisa
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kaksi vuotta
Sitten mä ihastuin suhun päätä pahkaa, kun meillä klikkasi heti ekasta päivästä lähtien. Et varmasti tunne samoin ja tek206276Alahan tulla paikkaamaan tekojas
Ja lopeta se piilossa oleminen. Olet vastuussa mun haavoista. Vien asian eteenpäin jos ei ala kuulumaan.253797Onko kenellekään muulle käynyt niin
Että menetti tilaisuutensa? Kaivattu oli kuin tarjottimella, osoitti kiinnostusta vahvasti, silmät ja olemus täynnä rakk1712913- 292830
- 821724
- 1471602
- 91583
- 1481561
- 121298
- 211232