Onko näissä digihärpäkkeissä enää ollenkaan lankalaukaismen kierrettä. Pentax K200D:stä sitä ei ainakaan pikaistuksissan löytynyt.
Lankalaukaisimesta
inssi'
331260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Digeissä ei tarvita kierteitä sillä lankalaukaisimet on sähköisiä, joko johdollinen ja nappi piuhan päässä, tai langattomia ir-kaukosäätimiä.
Niin, mutta kun minulla nyt sattuu olemaan pari kappaletta ihan analogisia lankalaukaisimia, jotka tarvitsevat toimiakseen kierteen. Mutta ehkä on niin, että nuo nyt sitten jäävät tarpeettomiksi.
Digikameroissa ei valitettavasti ole muuta kierrettä kuin pohjassa jalustakierre. Mutta käsistään kätevähän rakentaa äkkiä jonkun adapterin jolla mekaanisen lankalaukaisimen saa kiinni digirunkoon.
Oletko koskaan nähnyt analogista lankalaukaisinta.
En ole koskaan nähnyt edes kameraa. Hyvää päivänjatkoa.
Koita nyt saatanan älykääpiö tajuta että niitä vitun museovaijereita ei saa kiinni digikameroihin. YMMÄRRÄTKÖ?
Ei ole "inssi".
No joo, Wanhoissa dikgeissäkin oli joskus laukaisimessa kierre vaijerilaukaisinta varten. Olen käpelöinyt muutamaa.
Nyt se kuitenkin on "menneen talven lunta", eikä niitä kannata valmistaa, koska sähköinen on helpompi ja halvempi.
Myöskään sähköisessä ei ole samoja pituusrajoituksia, kuin vaijereilla.
Minulla on noin 40 sentinen vaireri, mutta olen tehnyt itse yli 100 metrisiä sähköisiä.
Siihen pitäisi oikean "inssinkin" kyetä. Vai onko niin, että "inssit" osaa vain paperilla ja muut saa sen sitten soveltaa käytäntöön ja tehdä välttämättömät valmistustekniset muutokset.
Kun aletaan hommiin, inssit ja esinahat on vain tiellä. Eipä ole vastaan tullut vielä semmoista inssiä jolla pysyisi edes ruuvimeisseli kädessä niin ettei itseään loukkaisi. Sitä se on kun lukiosta mennään suoraan jatko-opintoihin ja sieltä työmaalle. Ei päivääkään käytännön kokemusta. Lankku pitäisi sahata poikki mutta se ei inssiltä onnistu ellei ole taskulaskin käden ulottuvilla.
Olet ilmeisesti seurannut keskustelua intensiivisesti koko sen keston ajan. Onko sinulla hieman pitkät piuhat, kun vasta tunnin päästä osasit kirjoittaa oikean vastauksen yksinkertaiseen kysymykseen.
Ihmeen ymmärrettävää tekstiä pystyt kyllä tuottamaan.
Jos kiivaasti olet jotain yhtä alaa opiskellut ja saanut siitä todistuksen,niin ei se tarkoita että olisit kaikkitietävä joka osa-alueesta.
Kyllä tuossa on vissi perä, siis viestissä johon vastasit. Inssi suunnittelee: 100mm leveä höylätty puukappale, ja mitta on tarkka!... ja työmaalla manataan, kun höylätty 2x4 onkin 45mmx95mm...
Niinhän se inssi suunnittelee ja työmaalla manataan.
Mutta siinä vaiheessa, kun suunnitellaan, niitä tietäjiä onkin aika vähän.
Joissakin alkupään digirungoissa (kuten Nikon D100) oli muistaakseni paikka tuolle lankalaukaisijalle, mutta sähköisten laukaisijoiden yleistyessä ja filmirunkojen jäädessä vitriiniin on lankalaukaisijan kierre häipynyt laukaisunapista.
harmi sinänsä, analogisen lankalaukaisijan tuntuma on ehkä parempi varsinkin siihen tottuneille.
Joo, kyllä minusta nimenomaan tuollainen analoginen lankalaukaisin olisi kätevä. Mutta eipä sitten.
Harmi todellakin, kun se nyt kuitenkin on jo aika lähellä oikeaa työkalua ja pysyisi vielä kädessäkin, siinä on sentään aika monta liikkuvaa osaakin. Mutta vaikea se on tajuta, myönnän. Eipä tästä tämän enempää, annan noiden kaikkien alojen asiantuntijoiden laatia loistavia vastauksiaan. Tämä sinun oli kyllä kirjoitettu sillä samalla suomen kielellä, jonka minäkin olen aikanaan oppinut.
Elintarvike-alan inssi ja se osaa rakentaa sellaasen lankalaukasimen itse.
Jos sulla oli camerana caanon,niin siihen löytää netistä paljon kaikenlaisia diy projekteja,lisäksi ne ovat toimivia. Toki niitä löytyy muihinkin merkkeihin,mutta näissä puuhissa yleensä merkin yleisyys näkyy.
http://lukijoidenkuvat.hs.fi/kuvat/uusimmat/25392/
Voi uusissakin digikameroissa olla kierrekiinnitys vanhoille ja oikeasti hyville lankalaukaisimille, jotka oikeasti toimivat sananmukaisesti.
Mikään siis ei estä kierteen teko laukaisinappiin ja rakentamasta samankaltaista tuntumaltaan pidempiliikkeistä laukaisua kuten ennen oli.
Tälläisia kameroita on esimerkiksi Leican M8, R8 ja R9.
R8 ja R9 tosin ovat filmikameroita, mutta niiden filmikannen voi vaihtaa digiperäksi, jolloin kameran nimi on DMR.
Mutta edelleen, mikään tekninen syy ei estä ko kierteen tekemistä, mutta taloudellinen syy voi sen estää. Kierre on kumminkin valmistustekninen osatekijä joka voi nostaa 0.02€ laitteen valmistushintaa. Tämä kun kerrotaan miljardilla saadaan kivan kokoinen säästö:)
Ja sille huutajalle terveisiä, olet älämölö, eikä kukaan tykkää susta!
Parilla tutulla on noin 3 vuotta vanhat "pitkäzoomit", joissa on vielä kierre laukaisimessa. Toinen on Nikon ja toinen Fuji.
Käytännössä kuitenkin ovat harvinaisuuksia nykyään.
Mikään ei estä kierteen laittamista kameraan, mutta nykyiset laukaisunapit (ergonomisestikin kelvottomia) eivät salli mitään jenkoja itseensä ja ne on todennäköisesti säästösyistä jätetty pois, kuten jo mainittiin.
Sähköisessä laukaisimessa ei ole mitään tuntumaa, mutta huono se on se on rahisevassa vaijerissakin.
ollut,hyvä viritys kuitenkin. hae googlella diy canon esim,tosin kysyjällä on pentax.
Ehkäpä muotiin vahvasti tullut veden/kosteuden kestävyys on hankala asia tuollaisen ratkaisun kanssa.
Halvemmissa taas joka sentti ratkaisee eikä yhtään ylimääräistä toimintaa (joka pitää vielä testata) haluta mukaan. Sitä paitsi on kiva laskuttaa sähköisestä rimpulasta (?) sitä tarvitsevia.
Useinhan hyvin toimiva vitka korvaa paljolti lankalaukaisijan puutetta.
Olen tismalleen eri mieltä eli ei oo sähköisen voittanutta. Niistä vaijeri laukaisimista oli aikoinaan kohtalaisen toimiva malli eli sellainen joka oli kangas"sukan" sisässä mutta sitten kun nekin alettiin pistämään muoviin niin toimivuus kärsi, etenkin pakkasella. Varsinkin pitkiä valotuksia ottaessa sähköinen on omassa luokassaan, ei tarvitse sitä pientä ruuvia yrittää tumpuloida auki vaan vapauttaa suljin on/off-nappulasta.
Niin, onhan se varmaan hieno.
Minulla on kylläkin hieman paremman luokan mekaaninen vehje. Siinä ei ole enää mitään pientä ruuvia, vaan se on eräänlaisella pikalukituksella. Vaijerin päästä painetaan ja laukaisin jää päälle. Kun valotus lopetetaan, painetaan "sukan" päässä olevasta pyörylästä, jolloin laukaisin vapautuu. Ei ole siis mitään ruuvia. "Sukka" on kyllä jotain muovia, mutta ei ihan tavallista ämpärimuovia, vaan jotain pehmeähköä, vähän silikonin tapaista. Ei ole vielä pulaan jättänyt.
Kokemukseni lankalaukasimista, siis niistä "mekaanisista", tosiaan rajoittuvat näihin kuvaamiini malleihin. Ja kuten oikein sanoit, niin taisi se muovinen olla sitä "ämpärimuovia".
Hyvin monenmoisia, jopa ilmapumppuja.
Wanhoissa kameroissa oli myös laukaisimessa lukitus, jolla suljin saatiin pysymään auki, vaikka iankaikkisesti.
Itse pidän sähköisestä laukaisijasta siksi, että se voi olla pitkä (Tilanteen mukaan jatkettava välijohto), eikä kameraan siten välity mitään mekaanisia voimia, paitsi johdon vapaa paino.
Lyhyellä vaijerilla helposti täräyttää kameraa, mutta sillä on merkitystä vain suhteellisen nopeilla, käsivara-aikoja lähentelevillä ajoilla. Useiden sekuntien tai minuuttien ajoilla ei tärähdys ehdi piirtyä kuvaan, jos ei kaapelia nyi koko valotuksen ajan.
Ostin vuonna 1971 kameran Contax 139 ja siihen objektiivin Carl Zeiss 50mm. f/1.7. Lisäksi langattoman IF kaukolaukaisimen, jonka toiminta
säde oli 60m. Kääntyvä vastaanotin. Systeemi maksoi kuukauden palkkani, mutta olin säästänyt.
Kyllä lankalaukaisin on aikansa elänyt. Tärähdysvaara on suuri. Kaikilla meillä on nurkissa vanhaa roinaa, mikä on tänäpäivänä
kaatopaikkatavaraa. Jos ei raaski tai ei ole varaa ostaa langatonta kaukolaukaisinta, niin miksi pitää harrastaa valokuvausta ? Kunnollinen jalustakin tarvitaan ja siihen saa heittää 200-300 egee helpostikkin.
On muutamia vakavia haittoja.
.Paristojen kesto on rajallinen, ketä nyt haittaa.
.Vaatii suoran näköyhteyden kameraan.
-Auringonvalo häiritsee vastaanotinta.
-Tuntuu laitehulluudelta silloin kun seisotaan kameran vieressä ja tarvitaan vain tärähtämätön laukaisu.
-Ei sovi pitkiin aikavalotuksiin.
-Tehokkaat suhteellisen hinnakkaita. Pienitehoisia saa jollakin kympillä, mutta ne toimii yleensä vain kameran etupuolelta kameran omalla sensorilla.
Useampia vaihtoehtoja siis tarvitaan.
Mulla on kaksi kameratyyppiä. Toinen on täysin mekaaninen ja 100% paristovapaa. Siinä ei IR:t auta eikä mikään muu kuin mekaaninen vitka (sekin löytyy) tai mekaaninen lankalaukaisin.
Toinen kameratyyppi on sitten 100% paristoista riippuvainen versio. Siinäkin on toki mekaanisen lankalaukaisimen paikka, mutta oikeasti tärähtämättömät kuvat otan peilin ylöslukituksella ja 2s pikavitkalla. Tämä vaatii oman napin ja sellaiseen kohtaan sijoitettuna ettei menuja ja sun muita tarvitse selata.
Mutta sillä saa vain kuvia, joissa kameran suljinaika riittää. Vitkalla ei suljinta auki lukita.
Niin, alunperin kylläkin kysyin, käykö perinteinen lankalaukaisin näihin uusiin härveleihin. Aika selväksi on tullut, että ei käy.
Mitä tulee uusiin vehkeisiin ja niiden ostamiseen, niin minulla on periaate, että jos minulla on toimiva laite, en ryntää heti uuden hienomman mallin perään kauppaan ostamaan sitä. Joku ryntää, minä en. Enkä ole koskaan laittanut kerralla kk-palkkaani kameraan. On sen verran aina ollut muutakin kulunkia.
Minulla on myös kunnollinen Slik-jalusta. Oli jokin testimenestyjä silloin 80-luvun alussa, kun sen ostin. Hinta oli muistaakseni 700 markan paikkeilla. Nykyään on varmaan paljon hienompia digitaalisia jalustoja, mutta tuo mekaaninenkin toimii. Ja veikaaan, että toimii vielä senkin jälkeen kun nykyiset muovirihvelit ovat kaatopaikalla.
Täällä aika moni on huolissaan mekaanisen lankalaukaisimen aiheuttamasta tärähdyksestä. Minulla ei ole koskaan ollut mitään huippukameraa, ainoastaan harrastajamalleja. Mutta peilin lukitus on kuitenkin. Peilin aiheuttama tärähdys on paljon isompi kuin lankalaukaisimen. Mutta minä käytin aikoinaan lankalaukaisinta satojen ruutujen verran muutamien tuntien valotuksiin. Silloin ei ole niin suurta vaaraa, vaikka kamera heiluisi ensimmäisen minuutin ajan. Sillä kuten tiedät silloin ja nytkin kyse on VALOkuvauksesta. Kun valoa on vähän, sen pitää antaa kerääntyä kameraan. Esim öinen tähtitaivas on todella mielenkiintoinen kuvattava. Ainut huono puoli on, että täytyy olla pimeää (veikkaisin ainakin 20 km lähimpiin valoihin) ja aikaa täytyy olla reilusti. Nykyihmisellä ei taida sitä aikaa olla. Ja taitaa pimeäkin pelottaa.
Esiintyykö muuten digipuolella ollenkaan kuvan vihertymistä. Muistat varmaan, millä termillä tuota kutsutaan filmipuolella. Sillä sai kuten varmaan muistat jännän näköisiä kuvia. No, ainahan voi photoshopata.
Myöhässä. Tässä pari esimerkkiä vuodelta 2005 digikameroista, joihin saa vaijerin.
http://www.dpreview.com/reviews/fujifilms3pro/
http://www.dpreview.com/reviews/fujifilms7000/
Siitä tärähtämisestä: Monilla oli 15-20 centtinen vaijeri jota pidettiin suorana ja kamera tärähti varmasti laukaistessa. Jos vaijeri on tarpeeksi pitkä, että sen saa löyhälle mutkalle ei tärähdysvaara ole suuri, ellei ole ohranjyvä silmässä ja nyi vaijerista.
Kuvasin Contaxillani 21v. Olin säästänyt siihen 2 vuoden ajan määrätyn summan tilistäni joka kuukausi. Minulla oli ihana Vaimo ja 2 Suloista
tytärtä. Kyllä ne olivat ne tärkeimmät, mutta onpahan tullut kuvattua Heitä. Päivätyön lisäksi
olemme rakentaneet vaimoni kanssa 3 omakotitaloa
pitkästä puutavarasta, kesämökkimme jouduimme suurimmaksi osaksi teettämään kaukaisen ( 250 km. edestakaisin ) johdosta. Mitään vanhaa jalustaa minulla ei ole, joten jouduin ostamaan uuden. Hiilikuitua ja Magnesiumia, mukava kantaa. Digitaalisista jalustoista en tiedä mitään. En ole ritari, enkä roisto, mutta asiani
olen hoitanut, vaikka joskus tilin verran kameraani laitoinkin. Nyt ovat tyttöset maailmalla ja minä vaimoni kanssa kahden
( 42v.) Valokuvausta harrastan, kylläkin vähän uudemmilla vehkeillä.
Onhan niitä vielä monessakin. Pentax K200D:stä en minäkään sitä löytäisi.