Onko olemassa ns. onnellisuuspillereitä? Onko kenelläkään kokemusta näistä?
Onnellisuuspillerit?
Tellervo
2610771
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ei ole olemassa. (Laittomat huumeet ovat eri asia.)
Masennus on sairaus. Jos sairauden oireen paraneminen (psyykkisen kärsimyksen lievittyminen ja toimintakyvyn paraneminen) on "onnellisuutta", niin sitten on "onnellisuuspillereitä" olemassa.
Mitään keinotekoista ylimääräistä onnellisuuden tunnetta uudet masennuslääkkeet eivät aiheuta.
(Kokemusta Cipramilista ja Seroxatista, joista olen valinnut lääkkeekseni ensin mainitun - en tiedä miksi, kummallakaan ei ollut mainittavia sivuvaikutuksia.)
Onnellisuuspillereiksi kutsutaan ns. uuden polven serotoniiniselektiivisiä masennuslääkkeitä.
Masennussairaudessa aivojen serotoniiniaineenvaihdunta on häiriytynyt, ja nämä lääkkeet palauttavat sen normaalitasolle.
Jos sen sijaan ihan terve ihminen näitä popsii, hän saa nauttia ainoastaan sivuvaikutuksista (lievä pahoinvointi tai huimaus ensimmäisen viikon aikana). Serotoniinipitoisuus ei kohoa normaalitasoa korkeammalle. Näitä ei siis voi nauttia huumausaineina tai ihan muuten vain onnentunteita nostattavina namuina.
Lääkkeiden tehtävänä on korjata häiriytynyttä aineenvaihduntaa, ja siinä ne toimivat useimmilla tehokkaasti. Mitään "ylimääräisiä" vaikutuksia on turha odotella.
Kokeile serotoniiniselektiivistä LSD:tä, siitä saa normaali-ihmisetkin oloja irti.
välittäjiä? Kerroppa yhteystiedot?
tähän "boom festival 2004" tapahtumaan kesällä. Siellä ainakin myyjät kiertävät teltalta teltalle myymässä lappuja, joku rohkeampi myyjä eksynyt infopisteellekin.
"Masennussairaudessa aivojen serotoniiniaineenvaihdunta on häiriytynyt, ja nämä lääkkeet palauttavat sen normaalitasolle."
Mikä on ns. normaalitaso ja miten se määritellään kunkin yksilön kohdalla? Tärkein kysymys on kuitenkin se, miten serotoniinitaso mitataan elävältä potilaalta?
Miten määrittelet häiriytyneen serotoniiniaineenvaihdunnan? Lääkeyhtiön laatimalla kyselylomakkeellako? :D
"Lääkkeiden tehtävänä on korjata häiriytynyttä aineenvaihduntaa, ja siinä ne toimivat useimmilla tehokkaasti. Mitään "ylimääräisiä" vaikutuksia on turha odotella."
Psyykenlääkkeiden avulla ennemminkin yritetään häivyttää potilaan oireet. Mitään ne eivät varsinaisesti paranna. Siksi en kutsuisi niitä edes lääkkeiksi. Mitä "ylimääräisiin" vaikutuksiin tulee, ne laitetaan yleensä potilaan sairauden piikkiin.
No, viestisi on noin 20 vuoden takaa. Oletko nykyään yhtään viisaampi?
Kyllä ne varmaan suurimpaan osaan ihmisistä vaikuttavat. Itse olen syönyt näitä serotoniiniin vaikuttavia lääkkeitä kolme vuotta, eikä ole masennus muuttunut mihinkään suuntaan, ei parempaan joskaan ei huonompaankaan suuntaan. Psykiatrien mielestä masennusta EI VOI MITENKÄÄN hoitaa ilman lääkkeitä. Tietysti lääkkeiden lisäksi muutakin hoitoa tarvitaan esim. psykoterapiaa. Ainakin oman lääkärini pääkallo on täysin umpiluuta. Nostan sen ukon vielä joskus seinälle roikkumaan.
...vaan, mutta omaan kokemukseen pohjautuen; ei onnellisuuspillereitä ole olemassakaan!
Alunalkaenhan kai koko käsite 'onnellisuuspillerit' lanseerattiin, kun jenkkimarkkinoille saatiin uuden sukupolven masennuslääke Prozac, joka kuuluu ns. serotoniinin takaisinoton estäjiin. Vanhemman polven masennuslääkkeisiin verrattuna sillä ei ollut kuin vähäisiä sivuvaikutuksia eikä se aiheuta riippuvuutta, joten reseptejä kirjoiteltiin ja kirjoitetaan edelleenkin melko löyhällä kädellä. Lehdet hypettivät lääkettä ihmevalmisteeksi, jolla ihminen saadaan sormia näpäyttämällä onnelliseksi.
Itse käyttänyt näitä serotoniinin takaisinoton estäjiä useita vuosia (eri merkkejä, mm. Seromex, Seronil, Cipramil jne.) enkä ole saanut niistä LAINKAAN apua masennukseeni, syömis- ja paniikkihäiriööni. Myöskään vanhemman sukupolven pillerit ovat sivuvaikutuksineen täysin turhia niistä saatavaan hyötyyn verrattuna.
Terapiassa olen käynyt kolmisen vuotta, mutta oireet senkun on ja pysyy. Kai näiden ongelmien kanssa on vaan elettävä...??
Oletko kokeillut lääkkeitä nimeltä Limbitrol tai Klotriptyl Mite? Suosittelen.
Onko tutkittu, ettei sinulla olisi ADD- tai ADHD-oireyhtymää, joihin ssri-lääkkeet eivät pure lainkaan. Näihin oireyhtymiin tepsivät lievästi Limbitrol ja Klotriptyl Mite, sekä Ritalin ja Concerta (huumausainereseptillä, Ritalin vaatii myös lääkintöhallituksen erikoisluvan).
En ole kokeillut mainitsemiasi Limbitrolia tai Klotriptyliä. Lääkettä nimellä nimellä Triptyl, olen kyllä kokeillut... lieneekö sama vaikuttava aine? (apua ei ollut siitäkään)
Noita amfetamiinijohdannaisia en ole kokeillut (Concenta / Ritalin), eikä mulla ole ADD/ADHD:tä testattu...Tosin tiedän oireyhtymästä sen verran (miehelläni on ADD ja hänen lapsellaan [=siis mun lapsipuoli, huom!] on ADHD), että olen melko varma ettei riittävää määrää oireista saada kohdallani kasaan, jotta saisin kyseisen diagnoosiin.:(
Ok; eli Triptyl, Limbitrol ja Klotriptyl ovat siis kaikki samaan vaikuttavaan aineeseen, amitriptyliiniin pohjautuvia antidepressiveejä.
Kuten kirjoitinkin, Triptyliä olen kokeilllut = käyttänyt noin vuoden päivät, kunnes kyllästyin sen sivuvaikutuksiin (mieletön jatkuva väsymys ja suun kuivuminen) ja siihen, ettei SIITÄKÄÄN ollut mitään apua.
Kiitos vaan silti vastauksestasi 'kaikkea kokeillut'...!
Klotriptyl Mitessä ja Limbitrolissa on toisena aineena -amitriptyliinin ohella- klooridiatsepoksidia, mutta Triptylissä on vain amitriptyliiniä.
onnellisuuspillereiksi kutsutaan monia ssri-antidepressiivejä, siis mm. serotoniinin takaisinoton estäjiä (masennuslääkkeitä). Nämä eivät tee ihmistä onnelliseksi, vaan palauttavat masentuneen mielentilan normaalille tasolle; masentuneilla on usein mm. serotoniiniarvot aivoissa liian matalalla.
Masennuslääkkeitä pitää syödä kahdesta viikosta kolmeen kuukauteen ennen kuin vaikutukset alkavat näkyä (jos alkavat), lukuunottamatta sosiaaliseen pelkoon käytettyjä Aurorixia ja Moclobemid ratiopharmia, joiden teho alkaa näkyä jo viikon käytön jälkeen (mikäli käyttöä ei tarvitse lopettaa heti ensimmäisinä päivinä vahvojen sivuvaikutusten takia).
Ainoa välittömästi "onnelliseksi tekevä" aine on minulle metyylifenidaatti (amfetamiinijohdannainen). Viinaan en koske, enkä masennuslääkkeisiinkään, jotka ovat yhtä tyhjän kanssa, ainakin omalla kohdallani.
Minullakaan ei ole masennus vähentynyt kolmen vuoden aikana yhtään vaikka olen syönyt serotoniinin takaisinoton estäjiä koko ajan. Kun kysyn lääkäriltä selitystä, että miksi syön näitä vaikka ei positiivista vaikutusta ole havaittu, niin vastaus on aina sama "kyllä MEIDÄN (huom. meidän) kannattaa jatkaa niiden käyttöä vielä." Miksi muka kannattaa? Ei vastausta ...
Jos esität kysymyksen: "mihin loppuu maailmankaikkeus?", niin siihen saat vastauksen ja useammankin. Mutta jos esität kysymyksen: "miksi minun tulee syödä masennuslääkkeitä vaikka niillä ei ole ollut toivottua vaikutusta?", niin siihen et saa vastausta.
Kyllä näitä palstoja lukevat viisaatkin ihmiset, voisiko joku viisas kommentoida?
Jos SSRI-lääkkeet eivät tepsi, kannattaa kokeilla laajemmin aivojen välittäjäaineisiin tehoavia masennuslääkkeitä, joilla on myös rentouttava, vaan harvoin unettava vaikutus.
Kyselkää lääkäriltänne näitä trisyklisiä valmisteita:
- Klotriptyl Mite (sis. amitriptyliini & klooridiatsepoksidi)
- Limbitrol ( eri nimi, samat aineet kuin Klotriptyl Mitessä)
Molemmilla on mielialaa kohottava ja rentouttava, sekä aloitekykyä parantava ominaisuus. Nämä lääkkeet myös normalisoivat vuorokausirytmin. Itse olen saanut Klotriptyl Mitestä suurta apua oireisiini, joskin lisälääkitys (metyylifenidaatti=Ritalin) on tarpeen. SSRI-lääkkeistä en hyötynyt pätkääkään.
Olen itse ollut kovana ja vaatinut TEHOAVAA hoitoa oireisiini, jotka rajoittivat elämääni kovasti. Tuhannen mutkan kautta löytyi hyvä lääkäri, joka osasi tehdä oikeat tutkimukset ja oikean diagnoosin ja määrätä oikeat lääkkeet.
Sehän tässä onkin vaikeaa; olla kovana lääkärien kanssa, kun muutenkin psyykkisesti heikoilla.
Lääkärit (melko useat ainakin) ovat HYVIN vastahakoisia määräämään tiettyjä, erityisesti riippuvuutta aiheuttavia lääkkeitä, ja potilaana saat tuntea itsesi tyyliin huumetta ruinaavaksi ressukaksi, kun haet itsellesi apua.
Pelkkä terapia ei tunnu tepsivän, eivätkä tähänasti popsitut pilleritkään :(
Lääkäreille on nimittäin se ja sama paranetko vai et. Hän saa saman liksan ja kun sulla on voimassaoleva lääkeresepti, niin siinä se.
Kukaan muu sinun paranemisestasi ei välitä kuin sinä itse ja läheisesi. Joten jollet itse jaksa auttaa itseäsi, niin siinä kierteessä tulet olemaan lopunikäsi.
Kokemusta on nimittäin. Terästäydy edes siinä suhteessa. Sun ei tarvi huolehtia koko maailman asioista, kunhan funtsaat omaa tilannettasi ja vaadit siihen muutosta.
Hyvät ystävät! Lukekaa Markku.T. Hyypän kirja "Aivot ahtaalla". Serotoniinilääkkeet ovat todennäköisesti plaseboa ja saattavat aiheuttaa vakavia sivuvaikutuksia. Useissa maissa ne on nyt kielletty alle 18 vuotiailta itsemurhariskin tähden. Ikäraja on veteen piirretty viiva.
SSRI-lääkkeet eli serotoniinin takaisinoton estäjät kyllä tehoavat niiden potilaiden kohdalla, joiden masennusoireet johtuvat aivojen liian alhaisesta serotoniinimäärästä. Mutta jos masennus- ja muiden oireiden takana serotoniinin puutoksen sijasta onkin dopamiiniin tai johonkin muuhun välittäjäaineeseen tai rasva-aineenvaihduntaan
liittyvä häiriö, on tietenkin aivan turhaa syödä SSRI-lääkkeitä silloin - silloin ne ovat pelkkää lumetta, blaseboa.
Mun masennus on kestänyt (ollut välillä poissakin kyllä!) jo vuodesta -97, eli kokemusta kai on mullakin... sekä itse sairaudesta ja lääkäreistä.
Ja tiedän hyvin, että itse on pidettävä itsestään huolta.
Koko maailman asioista en suinkaan huolia kanna harteillani ja muutenkin tällä hetkellä tilanne on melko positiivinen.
...kunhan omakohtaiseen kokemukseen perustuen totesin yleisesti, että lääkärien kanssa on ongelmaa, eikä tuo ongelma ole se, etteikö heitä kiinnostaisi paranetko vai et; yrittävät vaan väkisin parantaa lääkkeillä mitkä eivät tepsi! Kertakaikkiaan karttavat määräämästä järeämpiä lääkkeitä, koska niissä on koukkuunjäämisriski. Serotoniinin takaisinoton estäjissä sitä ei ole, joten niitä saisi popsia kun leipää.
Kuten 'kaikkea kokeillut' kirjoittikin toisessa threadissa: SSRI-lääkkeet eivät auta, jos ongelma aivoissa on jossain muussa kun serotoniinitasapainossa. Mutta menepä esittämään lääkärille (useillakin eri psykiatreilla käynyt), että tarviisin tälläista Ritalinia (amfetamiinijohdannainen)...ei taida reseptiä irrota ihan hetimiten, vaikka kaikkea muuta melkein olisi jo kokeiltukin!
Ei tiedetä mistä masennus johtuu. Ei ole mitään tietoa yhdistämässä aivojen kemiaa ja sähkötoimintaa ajatteluun ja tunteisiin. Kulttuurilla on suuri merkitys tässä. Masentuneelle parempi on syödä kalaruokaa, ulkoilla ja hankkia hyviä ystäviä kuin syödä kemikaalia, jonka vaikutuksia on tutkittu vain kaksoissokkokokein.
Tutkimus tuloksiin vaikuttaa suuresti tutkimuksen järjestelyt. Bisnis on voimakkaasti kaikkialla mukana. Esim. Suomen Rinne istuu vankilassa pistettyään Parkinssonin taudin tutkimusrahoja omaan taskuunsa. Hänen pahempi rikoksensa saattaa olla sopivien raporttien kirjoittelu lääkekauppiaalle.
Seroxatin alkututkimuksissa jätettiin julkaisematta tai hävitettiin lääkkeen markkinointia haittaavia tuloksia. Näistä löytyy raportti USA oikeudenkäyntipöytäkirjoista, Tobin tapaus v. 2001.
no jo on kallista perunajauhoa. mullekin 3 kuukauden satsi maksaa yli 100 euroa.
Tutkimuksin voidaan todeta mm. viat aivojen synapseissa, kartoittaa aivojen poikkeavasti toimivat alueet; aivojen sähköistä toimintaa voidaan tutkia; voidaan tunnistaa kunkin välittäjäaineen "omat" alueet ja poikkeamat näissä. Neurologisin tutkimuksin voidaan havaita myös motoriset ongelmat, jotka usein liittyvät määrättyjen välittäjäaineiden virheelliseen toimintaan. Eri lääkkeet tehoavat eri välittäjäaineiden häiriötiloihin: dopamiinin, serotoniinin, noradrenaliinin (lisämunuaisytimen hormoni ja hermoston välittäjäaine) ja muiden vastaavien välittäjäaineiden häiriöihin. Vääriä diagnooseja tehdään valitettavasti edelleen paljon ja tästä johtuen myös vääriä lääkkeitä määrätään paljon.
Siis hankkia ystäviä. Helpompi sanoa kuin tehdä. Miten Suomessa sosiaalisessa umpiossa "hankkii' ystäviä. Jos onkin muutama ystävä, niin harvoin tavataan ja silloinkin on pitänyt sopia kalenterin kanssa tapaaminen. En ihmettele, kun porukka masentuu. Tähän ei pillerit
eikä terapia tehoa. Facebook, insta ja whatsapp ei rlltä ystäviksi. Jopa lapsuudenystävät ja sukulaiset eivät pidä yhteyttä kasvotusten. Ankeaa ja kankeaa menoa täällä Suomessa maailman "onnellisimmassa" maassa?
Kokeilkaapa rautakuuria, 200mg päivässä 6-9kk. Usein masennus voi johtua siitä. Samoin B12-vitamiini ja foolihapon puute. Kaikki nämä kolme auttavat toisiaan imeytymään. Parin tunnin väli vähintään kahvin, teen, kaakaon ja kalsiumin kanssa, heikentävät raudan imeytymistä. Ja hakekaa netistä lisää infoa. Myös varsinkin naisten ja tyttöjen ADHD voi johtua raudanpuutteesta. Tsemppiä! Itselle tuli Klotriptyl Mitestä itsemurha-ajatuksia, erittäin vierasta ja pelottava kokemus meikäläiselle. Söin kahtena iltana unettomuuteen ja vien pillerit huomenna takaisin apteekkiin.