Kuinka hitailla suljinnopeuksilla vakaaja tulee mukaan, Ei kai esim. 1/200s nopeudella ole vakaajasta paljon hyötyä? Onko vakaajasta apua urheilukuvauksessa? Kiitos asiallisia vastauksia kaivataan...
Kuvanvakaajan hyödyt
huomio!!!!!
663530
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 66
Vanhimmat
Esimerkiksi itse kuvaan paljon veneestä 300mm ja pidemmillä polttoväleillä.
1/200s nopeudella vakaaja on silloin hyvinkin tarpeen.
toivottavasti saahaan joku asihaan perehtyny "inssi" valaseen tätä lähemmin mutta vähän tämmösiä maalaismiehen mietteitä alakupalaksi:
elikä ko siirrelhään kameran kennua tai linssiryhymää (mitähän järkiä tuosa on ko kennuaki voihaan siirtää?) cyroskooppisen sensorin (olisko lähestymianturi oikia suomennos?) mittaustievon perusteela liikkeen vastasuunthaan jotta kohe saahaan pysymhään kennola paikalhaan, häätyy aatella suuntaa, noppeutta ja matkaa (onkhaan tuo noppeuen ja matkan yhistelmä vähäniinko taajuus?). sillon varmhaan häätyy perehtyä käjen mahollishiin värähtelytääjuukshiin ja polttovälin vaikutuksheen kuvan muodostumisheen. ei kuulosta kovin simppeliltä. ja jotenki tuntus että rajottavina tekiöinä ovat laskennan ja siirron noppeus ja siirrettävä matka.
tuosa kahtelin Canonin putki-valikoimaa, niin näkyvä tarijuavan IS-versiota 800mmn optiikale. jos aatelhaan että sillä vois taitava ampuja ottaa käsivaralta kuvvaa 1/800 - 1200s valotusajala ja IS antaa 2 aukon edun, niin se tarkottas että vois ottaa kuvan vakaaja päälä 1/200s ajalla iliman tukia. huhhuh, kaikkia se Japanilainen keksii.
tuo urheilukuvvaus taas on semmonen juttu että sielähän sie tarttet liikkeen pyssäyttämisheen jonku 1/200s tai nopiamman valotusajan. ja hyöty vakkaajasta tullee sillon ko polttovälin häätyy olla 200mm tai yli (tuo tieten pitäs ilimasta niin että kuvakulma on 200mm kinovastaava mutta tuntuu vähän vaikialta).
tahi sitte pistää se kamera vähän tuele.
mutta olis tosi kiva jos joku vähän enämpi asiasta tietävä viittis selostaa tuon vakaajan toimintarajoja paremmin.
terkut:
pera
>Kuinka hitailla suljinnopeuksilla vakaaja tulee mukaan,
Riippuu polttovälistä. Lyhyemmällä polttovälillä "pitkillä" ajoilla saat hyvää laatua. Mutta jos sulla on vaikka 200-300mm objektiivi käytössä (kiinteä tai zoom) niin voit olla aika varma, ettet käsin kuvaa ilman vakaajaa. Puhumattakaan, että mentäisiin vieläkin pitempään polttoväliin, johon ei ainakaan kuluttajilla ole varaa :)
Voit kokeilla sitä ihan katsomalla etsimen läpi sopivan kaukana olevaa kohdetta - kohde heiluu kuin kärpänen lentäisi, kun tiirailet sitä 300mm:n läpi. Ei mitään toivoakaan saada terävää kuvaa aikaiseksi käsipelillä ilman vakaajaa.
>Onko vakaajasta apua urheilukuvauksessa?
On ja ei. Vakaaja ei auta, jos suljinta ei saada riittävän nopeaksi. Sulkimen nopeudella pysäytetään liike. Tärkein ominaisuus urheilukuvauksessa on objektiivin valovoima. Toisaalta taas useissa nopeissa tilanteissa voit pannata ja parantaa tulosta. Objektiivin vakaajan tulee kuitenkin tukea pannausta, muuten kuvanvakaaja yrittää vakauttaa pannauksen aikana xD
Mutta urheilukuvauksessa valovoima on olennaista. Käsivaralta kuvattaessa kuvanvakaimesta on hyötyä. Kuvanvakain ei kuitenkaan vaikuta kohteen liikkeeseen, joten valovoimaltaan heikolla objektiivilla ei paljon urheilukuvausta harrasteta ainakaan Suomen oloissa.
http://www.betterphoto.com/gallery/dynoGall2.asp?catID=97
Pannaaminen siis tarkoittaa kohteen liikkeen seuraamista. Tuossa linkissä esimerkkikuvia.
toi että mitä sillä vakkaajalla tekkee, jos ei osu tähtäyksessä iliman tukia ja tuelta vakkaajala ei oo mithään merkitystä. ja tosihan son että pitkilä polttoväleilä häätyy olla erinomanen ampuja että iliman tukia ossuu. onkhaanse sitte enämpi lyhkästen etäisyyksien juttu koko vakaaja?
silti kiinnostas tuo vakaajan toiminnan teoria.
pera
"...Mutta jos sulla on vaikka 200-300mm objektiivi käytössä (kiinteä tai zoom) niin voit olla aika varma, ettet käsin kuvaa ilman vakaajaa..."
Nyrkkisääntö, jonka mukaan tärähtämättämiä kuvia saa, kun millejä on vähemmän kuin sekunnin sadasosia. Tarkoittaa sitä, että 1/250 ja viimeistää 1/500 sekunttia pitää olla 300mm telellä aikana käsivarakuvauksessa.
Samalla täytyy kuitenkin muistaa, että vakaaja toimii vain paikallaan oleviin kohteisiin. Joissakin vakaajissa voi toisen akselin sulkea pois, joka vähän auttaa juuri urheilukuvauksessa kohteen liikeradan ollessa vakaa.
Eli käytännössä aina valovoima, jolla aikaa saa lyhyemmäksi, on tärkeämpi kuin vakaaja. Eli esimerkiksi Canonilla, jolla on liikkenteessä f/2.8 300mm laseja käytettynä, niin se on parempi vaihtoehto kuin f/4.0 300mm IS uutena.
kumpi on tärkiämpi, valovoima, vai vakaaja.
mutta olikhaanse kupletin juoni? eikait net aina ole toisensa pois sulukevia vaihtoehtoja? tuntus että häätys miettiä sen vakaajan hyötyä? aika radikaalilta tuntus sanua ettei mithään.
mutta mietithään vielä.
pera
...aika harvoin. Eli valintajärjestys on ihan selvä. Ensin valovoima tappiin ja jos rahaa vielä riittää, niin sitten se vakaaja.
"...Mutta jos sulla on vaikka 200-300mm objektiivi käytössä (kiinteä tai zoom) niin voit olla aika varma, ettet käsin kuvaa ilman vakaajaa..."
Nyrkkisääntö, jonka mukaan tärähtämättämiä kuvia saa, kun millejä on vähemmän kuin sekunnin sadasosia. Tarkoittaa sitä, että 1/250 ja viimeistää 1/500 sekunttia pitää olla 300mm telellä aikana käsivarakuvauksessa.
- - - - - - - -
Niin, nuo nyrkkisäännöt vaan eivät oikein luonnistu tuolla oikeissa kuvaustilanteissa, joissa riittäviin suljinnopeuksiin ei päästä, joihin nyrkkisääntöjen mukaan olisi päästävä. Paremmin nuo nyrkkisäännöt toimivat käytännössä lyhyillä polttoväleillä kuin teleillä.
Tuossa katselin joitain sisällä ottamiani kuvia (pane merkille suljinajat).
95mm, F4,5, ISO400, 1/8s, IS. Kuvanvakaimella kuva on onnistunut.
120mm, F4,5, ISO400, 1/4s, IS. Tärähtänyt lievästi.
Osoittaa kuitenkin melko hyvin sen, miten valotus ontuu sisätiloissa ja millaisen haasteen se antaa kuvaajalle. Toisaalta nähdään, mikä hyöty vastaavasti vakaimesta on.
Sitten kun sillä objektiivilla kuvataan myös muilla kuin sen suurimmalla aukolla (yleisesti F8-11), niin aika pirusti saa olla valoa, jotta pääset 300mm:llä riittäviin suljinaikoihin käsivaralta kuvatessa.
Esimerkki tilanne: Pilvinen sää (siis normi suomisää), 300mm, F11, ISO400, 1/50s. Ei mitään toivoakaan, että olisi onnistunut ilman vakaajaa tuo kuva. Tai toivoakaan, että olisi saanut 1/500s suljinajaksi.
Esimerkki tilanne: Metsä, kirkas sää, 300mm, F5,6, ISO100, 1/80s. (ISO:lla pilataan kuva, jotta saadaan riittävä suljinaika?)
Nämä esimerkit vain sitä varten, jotta näkee miten ne objektiivit oikeassa kuvaustilanteessa käyttäytyy ja millaisiin suljinaikoihin päästään. Kirkkaassa säässä on oikeastaan ainoa mahdollisuus käsivarakuvaukseen kuluttajaluokan 300 millisellä objektiivilla. Pilvisellä säällä ei riittäviin suljinnopeuksiin päästä. Syksyllä ja talvella saakin olla sormet ristissä ja toivoa parasta.
Tokihan valovoimaisia teleobjektiivejä löytyy, kuten sanoit, mutta maksavat sen verran, ettei tule monelle kysymykseen. Esimerkiksi tuo mainitsemasi 200mm, F2.8 maksaa uutena 700-800 euroa. Kuinka moni ostaa tällaisen? Toinen kysymys on, kuinka moni kuvaa suurimmalla aukolla?
Tuo toinen mainitsemasi 300mm:n maksaa reippaasti yli tonnin. Aika harva sitä ostaa ja pimeä tele sekin f4:lla on, mutta sentäs kuvanvakaimella. Sitten kun puhutaan valovoimaisesta 300mm:n objektiivista, niin lyödään pöytää 4000 euroa :) (300mm/F2.8). Ei taida vain joka pojalla olla varaa valovoimaisiin teleobjektiiveihin.
Olen sitä mieltä edelleenkin, että jos haluaa edes jonkun osan kuvista onnistuvan, niin ennemmin se kuvanvakaimellinen objektiivi kuin ilman kuvanvakainta. Sen mitä itse olen kuvaillut, niin kyllä olen kiittänyt kuvanvakainta. Suomen oloissa ja sisällä (esim. hallit ym. tapahtumat) ei paljon kuvailla käsivaralta ilman vakaajaa.
Mihin perustat väitteesi, että vakaajasta on harvoin hyötyä?
Otetaan esimerkkitilanne. Museo. Museoissahan on tunnetusti hämärää eikä siellä saa kantaa jalustaa mukana. Harvoissa paikoissa salama on sallittu. Mitä siis kuvaat siellä valovoimaisella ilman vakaajaa olevalla objektiivilla?
Eihän noissa tilanteissa tarvita vakaajaa, jos on valovoimainen lasi. Ei minulla ainakaan ole koskaan ollut mitään ongelmia museoissa. Nykyään, kun normaali on f/2.8 80mm, joutuu tosin ajattalemaan vähän kuvaustilannetta ja hakemaan tukea jostain.
Oleellsita on osata edes joten kuten kelvollinen kuvausasento. Vakaajan edut tulevat esiin vasta hämärässä.
Harvoissa museoissa, kirkoissa yms. on kirkas valaistus.
Esimerkiksi Turun linna, jossa viimeksi vierailin. Siellä jos missä on hämärää. Ei edes oikea asento riitä siihen, että saisit tärähtämättömän kuvan aikaiseksi. Lasina olen käyttänyt valovoimaista 1.8:ia. Sen sijaan kuvanvakaajalla kuvat onnistuvat melko suurella todennäköisyydellä.
Valovoiman etu vakaajaan nähden ei ole mitenkään selviö. Vaikka iso valovoima antaisi lyhyen suljinajan niin silti ongelmia on tiedossa. Vaikkapa tuolla 300/2.8 lasilla kuvatessa syväterävyysalue on todella pieni. Tärähtämätön kuvakin voi olla kelvoton syväterävyyden puutteen takia. Mitä tästä opimme; vakaajasta on hyötyä koska aina ei tarvitse räpsiä täydellä aukolla heikohkossa valaistuksessa.
Jalustaa ei voita mikään.
Kunnollisia.
> Eli valintajärjestys on ihan selvä. Ensin valovoima tappiin ja jos rahaa vielä riittää, niin sitten se vakaaja.
Vai olisikohan se kuitenkin niin, että ostetaan sitä mihin kulloinkin on varaa, eli tässä tapauksessa vakaajan saa käytännössä ilmaiseksi muiden muin C/N merkkisten kameroitten mukana? Vai pilanpäitenkö nuo C/N kameranvalmistajat ymppäävät nykyisin vakaajiaan niinkin lyhyen polttovälin omaaviin laseihin kuin esim. 17-55mm?
Olin ajanut erimerkkisillä autoilla liki 30 vuotta ilman kolareita ja ABS:ää. Ensimmäisen ABS:llä varustetun auton onnistuin kolaroimaan kun talvella auto tuli vasemmalta pihasta minun kaistalleni, kun en kyennyt väistämään tarpeeksi syvälle oikeanpuoleiseen lumipenkkaan. Tuon perusteellakin sanoisin että C/N kuvaajat ajavat vieläkin autoilla joissa ei ole ABS:ää, kun niillä ei kolaroida.
Sanoisin, että kameran käsittelytaidot tappiin.
Valovoima on vain yksi osatekijä kokonaisuudesta.
Syväterävyyden ja vallitsevan valon hallinta ovat
myös yhtä tärkeitä muunmuassa.
Jalustan kanssa päätyy vain ojasta allikkoon, kun yrittää kuvata sillalta, jonka ohi kulkevat autot tai, kevyenliikenteen sillan ollessa kyseessä, kanta-astujat, saavat vipattamaan.
Keinuvassa veneessä. Kokeiltu on. Keinunta on liian laajaa. Riittävän nopalla suljinajalla onnistuu muutenkin.
Valovoimasta, mutta kuinka usein täyttä aukkoa voi todella käyttää? Oletkos ajatellut sitä?
Yksityiskohtiin tai kaukana oleviin kohteisiin, jotta mahtuu syväterävyyden puitteissa kohde tarkaksi ;D
Yleensähän kuvataan jollakin muulla kuin esim. 2.8:n aukolla, joten pimeäksi vetää sen hyvänkin putken. Mutta kukin tyylillään... Tokihan sen valovoimaisen kuvanvakaimellisen ottaisi - maksaa vaan pirusti.
Täysi aukko on aina poikaa. Se antaa parhaan suorituskyvyn -teoriassa.
Jos "maaperä" ei ole tukeva, niin silloin ei kaiveta verta nenästä siirtämällä "maaperän" tutinat kameraan jalustan välityksellä, vaan kuvataan käsivaralta - joilloin kuvaaja hoitaa ne isot huojahdukset ja vakaaja kuvaajan tutinat.
no voisko tästä seurustelusta iliman suurempaa ammattitaitua vettää seuraavanlaisia johtopäätöksiä?
vakaajasta on hyötyä:
pitkää lyhemmilä polttoväleilää, jollon osuma on vielä käsivaralta kohtuullista.
keskipitkillä alueilla, jollon salama ei oikeen ennää riitä
lyhyillä polttoväleillä sillonkun salamaa ei voi käyttää
nopeissa tilanteissa, jolloin valotusta ei voi suunnitella
pankaa lissää ossaavammat.
pera
Olen tyytyväinen. Kuvasin 5v. Olympuksen E-1:llä ja luonnossa lempiobjektiivini oli Zuiko 50-200mm.(siis kinooossa 100-400mm) f/2.8-3.5. Kannoin mukanani jalustaa Welbon, hiilikuitua ja magnesiumia, siis kevyt ja hinta 300€. Vaihdoin vuosi sitten runkoni E-3:een, jossa on vakaaja rungossa, joka toimii todella hyvin ja kaikilla objektiiveilla. Nyt jalustan mukana kantaminen on jäänyt vähemmälle. 8-10 tuntia kävelyä kallioilla ja kukkuloilla, kuin myös metsissä, niin mielellään ottaa mukaansa, niin vähän kannettavaa, kuin suinkin. Kyllä objektiivissä pitää olla kohtuullisesti valovoimaa, jos ei kuvaa vain auringonpaisteessa. Täällähän on noita trollaajia haukkumassa Zuikoja suttuzoomeiksi, mutta omani on kuitenkin pro-luokan lasi ja hintakin 1000€ pinnassa. Olisi kiva kuulla, mitä suttua, nämä asiantuntijat siitä löytävät, ai niin sehän on niin pimeäkin. Moittimatta Canonia ja Nikonia sanallakaan, niin vakaajat ovat niillä objektiiveissä, eli maksat jokaisesta objektiivistä extraa vakaajasta lisäkokoa lisäpainoa rikkoutumis
herkkyyttä. Pääasiahan on kuitenkin se, että minä olen tyytyväinen ja olen saanut uhratuille Euroilleni kunnon vastikkeen.
"Moittimatta Canonia ja Nikonia sanallakaan, niin vakaajat ovat niillä objektiiveissä, eli maksat jokaisesta objektiivistä extraa vakaajasta lisäkokoa lisäpainoa rikkoutumis
herkkyyttä."
Tuon extrahinnan vastineeksi objektiivin voi sitten laittaa kiinni vaikka siihen vanhaan filmirunkoon ja vakaaja on silloinkin käytössä.
"Tuon extrahinnan vastineeksi objektiivin voi sitten laittaa kiinni vaikka siihen vanhaan filmirunkoon ja vakaaja on silloinkin käytössä."
Tarkoittaako tämä, että vakaaja on aina käytössä? Kovin vanhasta rungosta voi olla vaikeata saada riittävästi virtaa.
Vain 2 oikeata filmikinaria. Leica ja Nikonin F6
"Mukana", jos se on päällä.
Siitä on hyötyä myös ja ennenkaikea suhteellisen nopeilla ajoilla. Pitkillä ajoilla vakaaja ei hyödytä juuri mitään, koska sen korjausamplitudi ei riitä heilunnan laajuuteen.
Jos sinulla on vaikka 400 millinen tele on vakaaja poikaa niinkin nopeilla ajoilla, kuin 1/400 s ja siitä pidempiin aina jonnekin 1/30 sekunnin tuntumiin.
Pienikennoisella kameralla. Laajakulmalla 1/200 s. aika on jo niin lyhyt, ettei vakaajan apua ollenkaan erota.
Mitä lyhyempi polttoväli, sitä pidempiin aikoihin vakaaja auttaa. Teleissä voi tulla suttua jo niinkin nopealla ajalla kuin 1/50 s. vakaajasta huolimatta.
Sopii itse kokeilla, jos ei usko.
Ja sitähän ei ole pakko käyttää. Aina toiminnan
voi kytkeä pois. Jokainen kuvaa tyylillään ja tekee kuvillaan, mitä haluaa. Kuvasin Koskikaroja sukeltamassa 25 asteen pakkasessa ja auringonpaisteessa käsivaralta Olyn E-1 Zuiko 50-200mm. Aukko 3.5. Asa 400. Ei onnistunut. Jalustan otin käyttöön. Olyn E-3:n hoiti hommansa todella hyvin, sarjatuli päälle 5 kuvaa sekunnissa ja vikkelien veitikoiden liikkumiset tuli kuvattua, ilman jalustaa. Ja lisäksi E-3:sen lisäakkukahvan mukana tuli paristokotelo, johon voi laittaa tavalliset AAA paristot, niin ei ryydy virta pakkasissakaan.
Vakaajan hyöty on erittäin ! rajallinen ja kohdistuu varsin suppeaan aikaporttiin:
http://www.canon.com/camera-museum/tech/report/200109/200109.html
Fig. 4 Image stabilizer effectiveness of the EF70-200mm f/2.8L IS USM
1/200 suljinaika vakajalla, hyötyä tulee laskennallisesti noin 200 millin polttovälin kohdilla, tietty riippuu käsistä.
Se näissä vakaajissa aina unohtuu, että se vaikuttaa vain käden tärinöihin, ei liikkuvan kohteen pysäyttämiseen.
Jotkut urheilulajit ovat kinkkisiä: esim. sisäurheilulajit.
Siinä sitten paukutellaan henkeleitä, kun on vakaaja ja valovoimaa se F5.6. Siinä vakaajalla ei ole merkitystä, raaka valovoima ratkaisee, että pysähtyykö liike vai ei.
Itsellä on 85 millinen kiinteä, valovoimalla F1.8. Se on aika kova luu sisäurheilussa, täysin terävä jo täydestä aukosta lähtien.
Aina joku jaksaa näissä "vakaaja"keskusteluissa ottaa puheeksi sen, ettei vakaaja auta mitään liikkuvan kohteen pysäyttämiseen.
Ei ole tarkoituskaan ja jo kauan sitten joku kirjoittikin, että liikkuvan kohteen pysäyttämiseen on tarkoitettu hirvikivääri.
.... liikkuvan kohteen kuvaamisessa panoroimalla vakaajasta ole hyötyä kuulemani mukaan (itse en ole vakaajalla panoroinut)? kuvistakin tulee vauhdikkaampia kun vain osa liikkeestä pysäytetään.
Vaakasuoraan liikkeeseen. Jos lintu tai lentone nousee tai laskee ei teoria pidä paikkaansa. Ei myöskään autoon mäessä.
Esimerkiksi olympuksen E520:n rungon kuvanvakaajassa on myös pystypanorointi, myös kuvanvakaimella varustetulla objektiiveilla onnistuu pystypanorointi (esim. EF 300mm F4 L IS USM).
... vakaajan kanssa pystyy panoroimaan ainoastaan vaakasuoraan? siinä tapauksessa sen hyöty on varsin rajallinen. Varmaan pystysuuntaisen panoroinnin voisi liittää vielä jonnekin napin taakse, mutta viistoon etenevään kohteeseen ei taida vakaaja-asetusta löytyä.
Kohteethan usein nousee tai laskee, eikä kulje pysty tai vaakasuoraan. Pitääkö kamera silloin olla 45 asteen kulmassa?
On se, että sillä voidaan nostaa laitteiden hintaa.
.... digistymistä yheksänkytluvulta saakka seuranneena, että laitteet ovat pikemminkin halventuneet vuosi vuodelta. Nähdäkseni digikameroiden hintataso alkaa nyt olemaan inflaatio huomioon ottaen samassa luokassa kuin filmiaikana. Ainoa ero on, että ihmiset tuntuvat hankkivan paljon kalliimpia laitteita kuin aikaisemmin, mutta se liittynee varallisuuden kasvuun.
Pointtia.
> Ainoa ero on, että ihmiset tuntuvat hankkivan paljon kalliimpia laitteita kuin aikaisemmin, mutta se liittynee varallisuuden kasvuun.
...on rakennettu myytti, joka ei kestä alkuunkaan lähempää tarkastelua.
Vielä 1950- ja 1960-lukujen tietämillä mies pystyi elättämään ja kouluttamaan yksin 3-lapsisen perheensä vaimon hoitaessa lapsia kotona jopa keskiverto valtion palkalla.
Asuinneliöt perheenjäsentä kohden olivat vähintään nykytasolla koko Suomen mittapuulla tarkastellen. Asuinhuoneistojen melusta sai huoneiston haltija nauttia yksin perheensä kanssa, koska paperiseinien tilalla oli vielä paksut tiiliseinät, jotka hyvin todennäköisesti ovat vieläkin pystyssä.
Homevauriot olivat vasta opintonsa aloittaneiden insinöörien päässä, odottamassa kierrätystä tuleviin rakennuskohteisiin. (Olen itsekin insinööri, mitä suuresti häpeän!)
Jos tuolla kultaisella nousukaudella osti kulutushyödykkeitä, ne kestivät todennäköisesti reilusti yli kymmenen vuotta koko ajan käyttökelpoisina, eikä uuden ostoon ollut näin ollen mitään tarvetta.
Käytännössä kaikilla töissä käyvillä oli silloin varaa ostaa nykyisen mittapuun mukaisia kertakäyttöhyödykkeitä, jotka kestäisivät nyt tuon nykyisen 2-4 vuoden tuotteen elinkaaren, valmistusmaana oli silloin vaikkapa DDR tai Neuvostoliitto.
Kaikilla oli mahdollisuus maksattaa laskunsa pankin tiskillä ilman toimitusmaksuja, eikä jonottamiseen ollut liiemmälti tarvetta.
Tuskin oli montaakaan yli 5000 asukkaan paikkakuntaa, johon ei julkisilla kulkuneuvoilla ollut pääsyä useasti päivässä kaikkina viikon päivinä.
Kauan eläköön lobotomia, jos varallisuuden kasvu on sitä että kaikilla on pihassa reilun tonnin painoinen muovi-/metalliongelmajätekasa, niin kokonaisuuden ymmärtämisessä on menty pahasti metsään.
Mikä vahinko, että hölmöyksissäni satuin myymään isän vanhan Moskva merkkisen paljekameran. Jos tuo idän ihme vielä olisi hallussani, niin kaikki näkisivät että se toimisi jopa 60 vuoden jälkeenkin.
Varallisuuden kasvu vai ehtymätön syöksykierre, jota rappeutumisen oravanpyöräksi kutsutaan? Miettikäähän vähän kokonaisvaltaisemmin.
luo vain ahdistusta. Jos on varallisuutta, että saa elää yhä epävarmemmissa olissa, käyttäen yhä heikommin valmistettuja laitteita ja tressin alla yhä yksinäisempänä, niin minusta se on vääränlaista varallisuutta. Digiaikaa pidettiin alkuun erityisenä edistysaskeleena niin valokuvauksen, kuin muunkin toiminnan alueella. Takapakkia on tullut ja laatu on kärsinyt. En halua, että palataan tuohivirsuaikakauteen, mutta jotain kuluttajasuojaa voisi rakentaa, vai pitisikö vaan edelleen antaa ylireagoivien ns.markkinavoimien riepotella ihmispoloisia.
Pitkäaikainen ykkösrunkoni FTb maksoi aikoinaan 600 MK. Ei tänä päivänä saa 100€ yhtä kestävää laitetta, vaikka ottaisi inflaation huomioon.
.... heittoja on. Muistan vaan, että kun itse yheksänkytluvun alkupuolella kattelin kameroita niin laatupokkari maksoi pari tonnia ja ihan hyvä automaattitarkenteisen sai alle tonnilla (jotain kuussataa). Maksoin itse ekasta käytetystä olumpus om-10 kamerasta reilun tuhat markkaa (ehkä vajaa parisataa euroa nykyrahassa). Uusia järkkäripaketteja myytii pareista tonnista ylöspäin joten aikalailla saman oloista hintatasoa noin pääpiirteittäin kuin nykyisinkin ja jos inflaatiovaikutus huomioidaan, voi nykyiset digiromppeet olla jopa vähän halvempia. Käytettyjen filmivehkeiden hinnat ovat nyt sangen maltillisa, mutta jos oikein kriittisesti tarkastelee, niin ei ihan niinhalpoja kun voisi luulla. Kun noita käytettyjen hinnastoja kääntää markoiksi niin kyllä niistä vaan joutuu nykyisinkin pulittamaan.
Tämä keskustelu menee nyt ohi aiheen, mutta elin itsekkin 50-60:luvulla, silloin tuli kyllä tilillä toimeen. Mutta 1980-2002se alkoi ostettiin oma osake ja kesämökki ja auto tai kaksi käytiin kolme kertaa etelässä ym ym ,mutta ei minun nuoruudessa 60 luvulla ollut monellakaan edellä mainittuja mukavuuksiin varaa. Siis 50/ 60/ 70 luvuilla oli ankeempaa. Vastapainoksi oltiin myös onnellisimpia, vasta 2002: jälkeen alkoi omaisuuden arvo nousta joten se jolla on kaikki edellämainitut maksettu ja on työpaikka elää tosi hyvin, palkatkin ovat nousseet roimasti.
> Tämä keskustelu menee nyt ohi aiheen, mutta elin itsekkin 50-60:luvulla, silloin tuli kyllä tilillä toimeen. Mutta 1980-2002 se alkoi ostettiin oma osake ja kesämökki ja auto tai kaksi käytiin kolme kertaa etelässä ym ym ,mutta ei minun nuoruudessa 60 luvulla ollut monellakaan edellä mainittuja mukavuuksiin varaa.
...25-35 vuotiaan 3-lapsen perheenisän silmin eri aikakausina ja huomaat että kyllä vaimo on jo aika kauan ollut pakotettuna tienaamaan siinä rinnalla. Itse pystyin elättämään kolme lasta ja vaimon omilla tuloillani lasten kouluikään asti, isäni kylläkin kolmen lapsen aikuisuuteen asti. Molemmat valtion palkoilla.
Voihan sitä nykyisin ajatella niin että ostat rungon mukana 10000 ruutua diaa tai negaa. Tällöin ei sille mekaniikalle jää kauhean paljoa hintaa.
Tietysti asia ei ole aivan sama, mutta nykyisistä halvemman pään digijärkkäreistä kenno ja siihen liittyvä tekniikka vie valmistuskustannuksista ison osan.
Mikä osa muuten nykykameroista hajoaisi sen helpommin kuin siitä Canonin FTb:stä silloin aikoinaan? Suljin kestää todennäköisesti enemmän kuin se vanha silloin. Digitaalirunkoja on myyty käytännössä vajaa 10 vuotta, ei ne kait yleensä hajoa, tekniikka vaan käy niin vanhaksi ettei niitä viitsitä käyttää.
Itse olin aikoinaan valtion työssä 30v, mutta nyt olen työtön, velkaa on yli 200,000e, ja vaimo yksin elättää perheen. Hyvää päivän jatkoa sulle.
Digijärkkäreiden ehkäpä kuluvin osa on suljin- ja peilimekanismi. Digiaikana kuvausmäärät ovat ovat moninkertaiset filmiaikaan verrattuna ja niinpä se näkyy mekaani9sten osien kulumisena.
Helpommin, koska se on heppoisempi.
Ennen muinoin saattoi filminpää jäädä sulimenväliin suuremmitta vaurioitta, mutta nyt riittää pieni hiekanjyvä.
Joillakin tuollaisilla FTb tasoisilla filmikameroilla on otettu 200 000-300 000 kuvaa ilman huoltoa.
onhan noita, Nikonin F5:a oli aikoinaan juttua, oli huoltoon tuotaessa lauottu yli miljoona laakia. Samalla sulkimella.
Tuo 300000 laakia FTb:llä taitaa kyllä olla legendaa, sehän tekisi 10000 rullaa. Kyseessä oli kuitenkin harrastajapeli. Toisaalta sen suljin/peilimekanismi toimi varsin verkkaisest nykyisiin verrattuna. Salamatäsmäys oli muistaakseni 1/60s (1/90?).
Todella kyseessä ja vielä samalta ajalta kuin FTb, mutta eri merkkiä. Ei mitään työläisrunkoja, mutta ammattikäytössä olleita.
FTB:ssä on sellainen vika, että kun se likaantuu niin verho pomppaa laukaistessa takaisin ja ruudun päähän tulee pieni kaksoisvalottunut siivu.
Ennen Wanhaan valokuvauskauppiaat räpsyttivät kameroiden sulkimia "hermostuksissaan" niitä esitellessään ja muutenkin, jos muuta puuhaa ei ollut. Siinä sitten tuli äkkiä satoja laukaisuja per päivä ja kamerat myytiin "käyttämättöminä".
Nykyään on hyvä, jos kamerasta saa ostettaessa objektiivin irrottaa ja pitää olla silkkihanskat käsissä sormenjälkien varalta.
Suljinongelmat alkoi pystysuoraan liikkuvien metallilamellisuljinten myötä, (Joita nykyään käytetään). Jos filmiä ei kelannut täysin sisään ja laukaisi kameran se melkein varmasti tiesi suljinremonttia metallilamellisulkimella.
Eipä noita filminpäitä työkäytössä ikinä jättänyt näkyviin, pieninkin riski kuvata sama rulla kahdesti poisti moiset hölmöydet tehokkaasti. Harrastajat saattoi tumpeloida miten halusivat.
Nuo metalli-"säle" sulkimet tulivat silloin joskus 70-luvun lopulla (?). Kangas-verhosulkimet olivat varsin luotettavia, ainoa ongelma oli suljinaikojen jatkuva muuttuminen (vaati usein huoltoa) ja salamatäsmäyksen hitaus. Nikon F-sarjan titaanisuljin oli kyllä tosi kestävä. Minulla on vieläkin F2 joka porskuttaa hienosti vaikka ikää on jo 36 vuotta. Huollettu viimeksi 80-luvulla. Yleensä sulkimet kyllä kestivät sen että laukaisi "B"llä ja laittoi sormen väliin estäen jälkimmäisen verhon liikkeen. Ei se mekanikka siitä mihinkään hajonnut. Sähköisesti ohjatut saattavat ottaakkin enemmän nokkiinsa.
Opin jo 60-luvun lopulla että kamera on aina vireessä. Eli laukaisemiseen kuului virittäminen, samaa sekvenssiä. Tämähän tuli automaattiseksi sitten virittimien/moottoreiden kanssa. Ja myöhemmin, eihän Hasselbladista edes optiikka irronnut kuin viritettynä.
No, eipä ole suljin hajonnut yhdestäkään rungosta, ei filmi- eikä digitaalisesta. Ei digipuolella ole muutenkaan ollut ongelmia kuin Canonin L-sarjan laatuheittelyiden kanssa, mutta sekään ei ole runkojen vika. Filmipuolella jäi huonoja muistoja joistakin harrastajaluokan peleistä.
Ryppyisiä sulkimia.
Voisin laittaa linkin digiesimerkeistä, mutta se ei ole sallittua ja näkeminen vaatisi kirjautumisen.
.... olen vain eri mieltä siitä, että digitaalisuuden pitäisi lisätä kuvausmääriä. Nykyaikaisilla digikameroilla ja digijärjestelmillä on mahdollista kuvata aivan yhtä huolellisesti kuin filmikalustollakin. Itse kuvasin filmiaikana /- 20 rullaa vuodessa ja digikameroilla olen paukutellut noin tuhat kuvaa vuodessa (viime vuosina on mennyt jo jonkin verran alle). Sanoisin, että filmille kuvasin hiukan vähemmän, mutta ei nyt moninkertaisesti kuitenkaan.
No toki jokaisella on oma kuvaustapansa ja kuvatarpeensa, mutta minä en ymmärrä ajatusta, että miksi digitaalisuuden pitäisi automaattisesti muuttaa kuvaustapaa !?!?
Myönnän kyllä auliisti, että yleisesti ottaen kuvausmäärät ovat varmaan nousseet (roskaaminen pitäisi kieltää lailla), mutta ei se ole mikään välttämättömyys ei väistämättömyys. Jossakin vaiheessa ihmiset varmaan tajuavat kuvaamisen sijasta katsella kuviaan enemmän.
Mitä sulkimeen tulee, niin sen huoltohan ei maksa kuin jotain sataviiskymppiä tms. ja sen jälkeen sillä voi taas paukuttaa sen satatuhatta laakia (meikäläisellä se meinaa sadan vuoden käyttöikää;-)). Pitäisi siis vaihtaa suljin kameraan sadan vuoden välein:-D :-D :-D
Taidat olla ihmemies jos filmiaikana olit aina täysin varma valotuksen yms nappiin osumisesta. Digikameran etuihin kuuluu nimenomaan erilaiset haarukointimahdollisuudet kuvatessa. Kuitenkin digikameralla kuvatun ruudun hinta jää halvemmaksi kuin filmiaikaan. Lopputuloksena pitäisi saada enemmän onnistuneita kuvia / kuvauskerta.
ja sen käyttö kannattaa opetella... oikein.
Leikki leikkinä, vaikka tällä kertaa siinä on osa tottakin eli kun käyttää osan siitä ajasta miettimiseen mitä menee niiden varmistusruutujen ottamiseen niin pääsee jo pitkälle. Sellainen "wanhanaikainen" väline kuin harmaakortti antaa jo melkolailla oikeaan osuvan lopputuloksen, siis mikäli sen käyttö on mahdollista.
Pieniä korjauksia voi tehdä digipimiössäkin, jos kuvaa rawia, tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että "kentällä" voi räiskiä miten sattuu.
.... ole mikään ihmemies. Filmille kuvaaminen ei nyt mitenkään ihmeellistä varmuutta tarvitse. Siinähän käytetään valotusmittaria ja arvioidaan olosuhteiden mukaan miten haluaa kuvansa valottaa. Itse en ole haarukointia harrastanut muuta kuin silloin harvoin kun olen kuvannut ilman mittaria pelkästään arvioimalla (silloin haarukointi helpottaa onnistumaan). Digillähän nimenomaan ei tarvitse haarukoida, kun tuloksen voi tarkistaa heti. Filmille haarukoinnista on apua kun tuloksen näkee vasta kun tilanne on jo mennyt. Jos siis asiaa niin päin ajattelee, niin filmillähän niitä kuvia pitäisi paukuttaa enemmän kuin digillä koska digillä uusi kuva pitää ottaa vain jos otos epäonnistui.
Enemmän kuin kuvausvälineen digitaalisuus/analogisuus, onnistuneiden otosten suhteelliseen määrään per sessio, vaikuttaa kuvaustapa. Joku maisemakuvaaja, joka on saattanut viikkoja valmistella kuvaussessiotaan, menee sopivan valon tullen valmiiksi katsomalleen kuvauspaikalleen ja varmistaa vielä jo etukäteen miettimänsä rajauksen ja ottaa sen yhden ainoa kuvan (manuaalisilla asetuksilla tietysti, koska nekin on jo edeltä käsin mietitty) ja onnistumisprosentti on sata ja tuloksena se yksi ainoa kuva siitä kohteesta. Toisaalta joku urheilukuvaaja menee formulakisoihin ja paukuttaa 16gigan kortin täyteen, josta kuva toimittaja sitten valkkaa viisi julkaistavaksi.
Filmille valokuvaaminen ei eroa digitaalisesta kuvauksesta ihan niin paljoa kuin luulisi. Monet meistä jotka ovat aloittaneet harrastuksensa jo filmiaikaan, eivät välttämättä muuta kuvaustapojaan digitaalisuuden vuoksi vaan ihan muista syistä jos muuttavat.
kiistattomat.
.... kyllä niistä voi ihan hyvin kiistellä ja kiistelläänkin kun lueskelet tätäkin foorumia hetkisen.
Kaikissa kameroissa taitaa nykyjään olla semmoinen vakaaja runkossa tai opjekiivissä, itsellä ei nikonin rungossa ole , saahan sen halutessa kytkettyä pois. Vielä autoissakin on luiston esto, senkin voi kytkeä pois eli tässä tapauksesa ei ole ongellmia, mutta itse ostin objektiivin jossa on VR2, en ole vielä testannut sitä.
Keravan sm-kisoissa satuin kuulemaan kun kirkkaassa auringonpaisteessa; kun itsellä suljinaika paukuttu sekunnin tuhannesosan puolikasta, C-kuvaaja parisaataamillisella valovoimaisen oloisella tsoomilla varustettuna hehkutti kuvanvakaajan autuaaksitekevää vaikutusta...
Tämä vain hyvästä esimerkiksi siitä että kuvanvaakaajasta näkyy olevan sitä graniitinlujempia mielipiteitä mitä vähemmän asiasta ymmärtää...
http://www.sm2008kerava.fi/kuvagalleria/
Täällä tarinaa riittää.
Tietämykseni mukaan merkistä riippumatta
vakaajan voi aina kytkeä pois käytöstä,
oli se sitten objektiivissa tai rungossa.
Harrastan valokuvausta ja toimin tilanteen
mukaan. Jalustakin on vanha keksintö, mutta,
jos sen kantaminen tuntuu raskaalta, niin
sitten vaan kuvailemaan omalla tyylillään.
(suositelkaa aloittelijalle halpaa ja hyvää
digijärkkäriä)
Jossa on luiston esto, kun sillä ei voi mennä harrastaa sivuluistoa.
Kyllä sen saa pois useimista nyky autoista, mutta en kyllä suosittele sitä.