Mitä on yhteishuoltajuus???
Hoidetaanko yhteinen lapsi silloin tasapuolisesti isän ja äidin kesken?
Saavatko yhteishuoltajina elävät isät ja äidit nauttia vanhemmuuden iloista ja suruista yhtä paljon?
Kustantavatko isä ja äiti yhtä paljon lapsen kuluista?
Päättävätkö isä ja äiti yhtä paljon lapsen käytännön elämästä?
Väitän että isä on huomattavasti paljon huonommassa asemassa verrattuna äitiin. (siis noin normaalikäytännössä)
Hoidetaanko yhteinen lapsi silloin tasapuolisesti isän ja äidin kesken?
Saavatko yhteishuoltajina elävät isät ja äidit nauttia vanhemmuuden iloista ja suruista yhtä paljon?
Kustantavatko isä ja äiti yhtä paljon lapsen kuluista?
Päättävätkö isä ja äiti yhtä paljon lapsen käytännön elämästä?
Väitän että isä on huomattavasti paljon huonommassa asemassa verrattuna äitiin. (siis noin normaalikäytännössä)
Vastaukset 25
Vanhimmat
vain itselleen. Siinä se syy. Se häviävän pieni joukko, joka on tajunnut lapsen ainutkertaisuuden, häviää massaan, ja menee pesuveden mukana...
Meillä ei mene. Yhteishuoltajuus toimii nätisti. Emme me tee kaikkia asioita tasan puoliksi, eikä se ole tarkoituskaan. Teemme niitä joita osaamme paremmin pakolliset. Ja näin on hyvä. Molemmat ovat tyytyväisiä osaansa huoltajina. Ja molemmat taatusti rakastavat lasta ihan yhtäpaljon.
Tuon tyytyväisyyden meillä kait aiheuttaa se, että molemmat osaa arvostaa toisen erilaisuutta huoltajana. Se on rikkaus, että pystyy tarjoamaan lapselle laajemman skaalan asioita.
Heti ensinmäisessä viestissä sorruttiin, vallalla olevaan käsitykseen, jonka mukaan isät eivät välitä lapsistaan ja heidän arjestaan, vaan laiminlyövät isän velvollisuuksiaan.
"Niin moni isä haluaa elää vain itselleen." Nämä tapaukset ovatkin saaneet, enemmän julkisuutta ja muovanneet yleistä mielipidettä, kuin äidin harjoittama provosointi ja manipulointi lapsia hyväksi käyttäen.
Viimeaikoina isät ovat kuitenkin rohkaistuneet vaatimaan sitkeämmin oikeuksiaan lapsiinsa, on siis tavaton määrä isiä, jotka haluaisivat elää lastensa kanssa myös päivittäistä arkea, mutta joille se on heistä riippumattomista syistä, useimmiten lasten äidin toimesta mahdotonta. Nykymiehet ovat hoivaavia ja osallistuvia, eivätkä enää tahdo jäädä miksikään standardiksi muodostuneeksi joka toisen viikonloppuisiksi.
alempanakin kirjoitin,tunnen tasan kaksi tälläistä mainitsemaasi isää.Ja minun tuttavapiirini on aika laaja..
Se on sääli,että ne ns.välittävät isät jäävät näiden toisten varjoon.
Sinäkin yleistät.Isät HALUAISIVAT olla lastensa kanssa arkena,mutta kun ÄITI ei anna.Entäs jos isä on urakeskeinen/bailaamiskeskeinen/uusperhekeskeinen ,eikä näin ollen voi olla lapsensa kanssa.Isän valinta se silloin on,ei äidin!
Kirjotin näin: on tavaton määrä isiä, jotka HALUAISIVAT olla lastensa kanssa arkena, mutta useimmiten ÄITI ei anna.
En näin: Kaikki isä haluaisivat ja kaikki äidit ei anna. Asioilla on tapana muuttaa muotoaan, kun ne irroitetaan asia yhteydestä.
Halusinkin herättää keskustelua niistä iseistä, joilla on tahtoa ja tunteita olla läsnä lastensa arjesta, enkä tästä enemmän julkisuutta saaneessa 20% ryhmästä.
Sinun aika laaja tuttava piirisi ei ole = kuin totuus, eikä sitä ole minunkaa laaja tuttava piirini, joka kostuu tavattoman suuresta määrästä isejä, joitka ovat osallistuvia ja hoivaavia.
Olen aiemmin "riidellyt" sinun kanssa tällä palstalla, olet kyllä periaatteessa ihan oikeassa asioista, mutta niin kovin hyökkäävä.. Mutta samaa mieltä olen, miehillä ei ole lähestulkoonkaan samat oikeudet lapsiinsa nähden, ja naiset osaa olla tosi ilkeitä eivätkä monesti ajattele edes lapsensa parasta kun pitää esim. kostaa ex-miehelle.
yleisesti ottaen tekemisissä Hyvinkään sosiaalitoimen kanssa noissa huoltajuus ja elatus jutuissa. Olen täydellisesti samaa mieltä AIDON etäisän kanssa hänen mielipiteistään. T:Itsekkin YH-äippäressukan riiston kohteena oleva etäisä:)
Yhteishuoltajuus tarkoittaa sitä, että molemmat vanhemmat ovat vastuussa siitä, että lapsen tarpeet täytetään ja oikeuksista huolehditaan. Vanhempien on lapsen kasvaessa ja kehittyessä otettava enenevässä määrin huomioon lapsen mielipiteet ja toiveet. Yhteishuoltajuuden kyseessä ollessa vanhemmat päättävät yhdessä lasta koskevista asioista. Jos vanhemmat eivät asu yhdessä, heidän tulee päättää yhdessä siitä, kumman luona lapsi tulee asumaan ja miten lapsi tulee tapaamaan toista vanhempaa.
Yhteishuoltajuus ei tarkoita sitä, että lapsen on asuttava tasan yhtä paljon molempien vanhempien luona. Näin voidaan luonnollisesti tehdä - jos se sopii lapselle ja vanhemmille. Yhteishuoltajuutta koskevien sääntöjen on lähinnä tarkoitus taata lasten oikeus läheiseen ja hyvään kontaktiin molempien vanhempiensa kanssa, asuivatpa vanhemmat yhdessä tai eivät.
http://www.sos.se/fulltext/9977-013/9977-013.htm
Nythän on viikonloppu menossa ja palstan vakikäyttäjien käytännön mukaan "eräillä" on aikalailla menoa ja eihän sitä silloin voi olla koneen ääressä.
(kummasti pe illasta su iltaan tämä palsta on aika hiljainen... missä lie vakikäyttäjät...???)
suurin murheesi?
En voi sille mitään että kun et osaa puhua mitään järkevää vaan odotat kommenttejani jotta pääset heittämään jotain noin älyvapaata skeidaaa minusta...
voi voi "erästä"...
Ja tässä kopioituna tuosta ylempää uudestaan sama:
Yhteishuoltajuus tarkoittaa sitä, että molemmat vanhemmat ovat vastuussa siitä, että lapsen tarpeet täytetään ja oikeuksista huolehditaan. Vanhempien on lapsen kasvaessa ja kehittyessä otettava enenevässä määrin huomioon lapsen mielipiteet ja toiveet. Yhteishuoltajuuden kyseessä ollessa vanhemmat päättävät yhdessä lasta koskevista asioista. Jos vanhemmat eivät asu yhdessä, heidän tulee päättää yhdessä siitä, kumman luona lapsi tulee asumaan ja miten lapsi tulee tapaamaan toista vanhempaa.
Yhteishuoltajuus ei tarkoita sitä, että lapsen on asuttava tasan yhtä paljon molempien vanhempien luona. Näin voidaan luonnollisesti tehdä - jos se sopii lapselle ja vanhemmille. Yhteishuoltajuutta koskevien sääntöjen on lähinnä tarkoitus taata lasten oikeus läheiseen ja hyvään kontaktiin molempien vanhempiensa kanssa, asuivatpa vanhemmat yhdessä tai eivät.
http://www.sos.se/fulltext/9977-013/9977-013.htm
Pitäisikö sinulle siis toistaa moneen kertaan samat asiat? Ja vinkkinä tuohon pe-ilta-su-ilta kommenttiisi. Oletko koskaan ajatellut, että elämää om myös tietokoneen ulkopuolella? Voi viettää lasten/perheen/ystävien kanssa aikaa!
tuo ole ideaalitilanne yhteishuoltajuudesta.Se että ilot ja surut menisivät puoliksi.(Ideaali oli myös kommunismi,mutta sekään ei toiminut.)Niinhän sen pitäisi mennä,mutta kun ihminen on ihminen..
On isiä,jotka viis veisaavat lapsestaan.
On äitejä,samanlaisia. Tapellaan ja riidellään,kiristetään,uhataan..
Sinä olet kovasti täällä kritisoinut "systeemiä".niitä sossutanttalaumoja ym. Minä luulen,että kaikki alkaa ruohonjuuresta,siitä isästä ja äidistä.Mitä voitaisiin tehdä,että eron tullessa pidetään se lapsi etusijalla? Eikö mitään,uudet onnet,raha,toisen mielen pahoittaminen vie voiton?
Tunnen tasan 2 isää ja äitiä,jotka ovat tasavertaisessa asemassa lapsen huollon ja kasvatuksen suhteen,eli hoitavat lapsiaan yhtä paljon. Loput ovat niitä,joissa isä on omasta halustaan jättänyt pääasiallisen hoitovastuun lapsen äidille. Aika karua todellisuutta!
On isiä,joille yhteishuoltajuus tarkoittaa vain elatusavun maksamista,joita lapsi ensimmäisestä liitosta ei juuri kiinnosta,vain uusi perhe on jotain(valitettavasti oma veljeni on tälläinen).
On isiä,joille oman uran rakentaminen ja ylläpitäminen ja sen tuomat lieveilmiöt(bileet ja vieraat naiset) ovat olleet tärkeämmät koko lapsen elämän ajan,eikä arvomaailma eron jälkeen noin vain muutu,joten lapsesta huolehtiminen on vain rasite(oma exäni,äläkä taas väitä,että kiillotan sädekehääni kun sanon,että lapsella on tasan varmasti parempi olla kanssani).
Olen pahoillani veljeni ja exäni puolesta,he eivät tiedä mitä menettävät kun eivät halua lapsensa kasvamista seurata..
Minä en ole oikein käsittänyt sinun tilannettasi,mutta jos olet niitä tapauksia,joita lapsen kasvattaminen ja hänen kanssaan eläminen kiinnostaa,mutta ei sitä saa tehdä,olen pahoillani sinunkin puolestasi.
Räyhäämällä ja rähisemällä ei mitään voita.Minäkin voisin maailman tappiin asti raivota exälle että välittäisi lapsestaan muutenkin kuin kerran kaksi kuussa.Soittaisi edes..Mikään ei kuitenkaan muuttuisi.
Sossutantta-armeija saattaa olla puolellani,mutta siitä ei ole apua kun lapsella on ikävä isää.
Ei vika ole "systeemissä" ei yhteiskunnassa,vika on itsekkäissä ihmisissä,omistushaluisissa isissä ja äideissä..
Pe:
Kaupan kautta töistä kotiin ja laittamaan nappuloille einestä. Pakkaan yövermeet mummolaan, vien pari kappaletta mummon hoteisiin, takaisin kotiin, suihkuun ja tälläytymistä. Vanhin pentu poikakavereineen tulee hakemaan, menen ystävien kanssa katsomaan uuden Bondin ja sen jälkeen pizzalle jonka huuhdon alas syntisellä kuivalla valkkarilla. Kotiin, pesen maalit pois,pesen hampaat ja puolikuolleena nukkumaan.
La:
Aamulla haen lapset mummolasta, juon ex-anopin kanssa kahvit ja puidaan viimeiset juorut, vien toisen mukulan harrastukseensa ja toisen miesystäväni töihin, kun pikkujätkä viihtyy siellä "miesten hommissa". Käyn kastelemassa äitini kukat ja katson postit. Kaupan kautta kotiin laittamaan illaksi ruokaa, huomiseksi karjalanpaisti valmiiksi, aamulla lähdemme laittamaan mökkiä talviteloille. Soitan nettipuhelimella tunnin puhelun äidilleni että kaikki on kunnossa ja saan viimeiset neuvot huomiseksi. Alustan pullataikinan ja soitan yhdelle muksulle, koska haen hänet kaverilta kotiin, koukkaan 15km:n lenkin ja otan hänet samalla kyytiin kun haen yhden harrastuksensa parista. Pienin säätäjä saapuu kotiin, syömme ja otamme hetken tässä lokoisasti.
Pienemmät lapset katsovat vuokraelokuvaa tuossa vieressä ja minä kirjoitan tätä viestiä. Mukula nro 3 on omassa huoneessaan ja kuuluu mesettävän kavereidensa kanssa. 4. mesettää välillä ja kysyy neuvoa, on innostunut vajailla taidoillaan leipomaan kavereille illaksi herkkuja.
Illalla mennään saunaan ja pakastan pullat, tortut, kuivakakut ja mozzarellakolmiot joulua varten ja sitten nukahdan sohvalle television ääreen, josta siirryn kultsin kaikkuun sänkyyn.
Kerron huomenna, millainen aikataulu möksällä oli, jooko?
Miksi haastat riitaa, etenkin kun vastaus oli asiallinen????
Mikä ihmeen vastaus???
Mahtanee olla pikkuisen jauhot kosteana kun tuollaista höpötät...
Eikö jo kannattaisi hakeutua hoitoon?
Vastaukset aloittamaasi ketjuun olivat asiallisia, mitä siihen lisäämään.
lähteneet pakoon vaikka mummulaan ettei tarvitse sitä hullua exää kuunnella siinä oven kahvassa roikkumassa.
Siis minulla ei ole mitään kokemusta yksinhuoltajuudesta mutta veikkaanpa että tämä yhteishuoltajuus on vain uusi sana vanhalle toimintatavalle ...kaiketi se etävanhempi pystyisi jollain lailla tekemään kiusaa halutessaan erilaisten päätösten yhteydessä.
Mutta kustannuksiin osallistuu etä vain ja ainoastaan sen lastenvalvojan tekemän sopimuksen mukaisella summalla.
Ja tietty ne lastenvalvojat ovat oppineet suosimaan sitä vanhempaa jolla ei ole munia, oli se sitten etä tai lähi.
Vanhemmuuden ei pitäisi muuttua lainkaan kahden aikuisen erotessa toisistaan -yksinkertaista :) Jos isä ja äiti ovat hyviä vanhempia ollessaan yhdessä, miksi se siitä mihinkään muuttuisi erotessa?
Vanhemmuuden ei olisi pitänyt muuttua ENNEN eroakaan siinä vaiheessa, kun lapset syntyivät, mutta niinpä vain kävi, huomasin olevani käytännön yksinhuoltaja jo exän kanssa asuessani. Nyt, kun meillä on yhteishuoltajuus (hah), ei mikään ole toisin. Että näin.
aioin itsekin kommentoida tuota edellistä, mut sä ehdit ensin. Meillä oli samanlaista jo ennen eroa, kaikki muu oli isälle tärkeämpää kuin koti ja lapset. Ainostaan jouluna halusi viettää aikaa lasten ja minun kanssa kotona, muut juhlapyhät oli varattu kavereille, bileille ym.
Oletan, että useimmissa kahden aikuisen perheissä toinen vanhemmista on käytännössä yksinhuoltaja, mikä johtuu muun muassa perheiden velkaantumisesta asunto- opinto- ja kulutuslainoineen. Osa vanhemmista myös niistä sinun mainitsemisistasi syistä -valitettavasti.
Olen varmaankin ollut onnekas siinä mielessä, että omilla puolisoillani on ollut mahdollisuus toteuttaa käytännössä samanlaisia perhearvoja, jotka koen itsekin tärkeiksi. Tosin tämä on vaatinut suvaitsevaisuutta puolin ja toisin: niinkin yksinkertainen asia kuin väärää paria olevat sukat lapsen jalassa saattaa lannistaa vanhemmuuden toteuttamisen tahdon, jos asiasta usein ilkeästi mainitaan.
Käytännössä yhteishuoltajuus tarkoittaa äidin yksinmääräämisoikeutta, isä voidaan syrjäyttää lähes täysin.
Hoidetaanko yhteinen lapsi tasapuolisesti isän ja äidin kesken?
Ei hoideta. Äiti hoitaa kaiken yksin, isä tapaa lapsia, jos ei satu mitään muuta olemaan eli hakee lapset pari kertaa vuodessa pizzalle.
Saavatko yhteishuoltajina elävät isät ja äidit nauttia vanhemmuuden iloista ja suruista yhtä paljon?
Eivät saa. Äiti saa "nauttia" vanhemmuuden iloista ja suruista 100% yksin.
Kustantavatko isä ja äiti yhtä paljon lapsen kuluista?
Eivät kustanna. Isän maksama kunnan minimi on huomattavavsti vähemmän, kuin äidin kustantama osuus.
Päättävätkö isä ja äiti yhtä paljon lapsen käytännön elämästä?
Eivät päätä. Äiti päättää kaiken, isä tekee kiusaa yhteishuoltajuuden suomin oikeuksin, mutta lopulta kuitenkin äiti päättää, koska isällä ei ole tietoa ei tuntemusta eikä hajuakaan mitä lapsen elämä todellisuudessa on. Tuskin tuntee lapsiaan ulkonäöltä.
Väitän että lasten kannalta äidin yksinhuoltajuus olisi huomattavasti paljon parempi vaihtoehto. (Näin ainakin meidän perheessämme.)
Hyvintoimivassa yhteishuoltajuudessa kaikki toimii ja sujuu lapsen parhaaksi, vanhempien asialliset välit ovat kaiken a ja o. Yksin asiallista suhdetta on mahdotonta ylläpitää.