eli meillä kuten monilla muillakin on ollut viime aikoina vaikeaa tuo unille meno!!
Historiaa: vastasyntyneenä nukahti helposti syliin tai tissille, sitten vähän "isompana" nukahti vesihanan lorinaan ja hirmuiseen hytkyttelyyn, kunnes n.3kk iässä ei halunnut nukahtaa syliin vaan oli tyytyväinen vasta, kun olin laittanut hänet omaan sänkyyn eli nukahti sinne tutin ja unilelun kera (itse olin meidän sängyllä siinä vieressä).
Mutta sitten pääsimme 4,5kk ikään ja itsekseen nukahtelu loppui. Rupesi vänkäämään vastaan, ei halunnut nukahtaa sänkyyn vaikka kuinka väsytti. Jonkun aikaa nukahti puolen tunnin-tunnin pyörimisen jälkeen äidin unilauluihin.
Mutta sitten sekään ei auttanut...ja nyt on siis tilanne, että vajaa 6kk vauvamme ei nukahda enää itse sänkyynsä ja hyvin huonosti syliinkään!! Mitä meidän pitäisi tehdä?! Olemme epätoivoisia!! Tämä nukutusrumba on kauhea!! Ei tälläistä showta enää jaksa...toivoisin jonkun kikan toimivan. Yritämme vastata vauvamme viesteihin ja itkuihin heti!! Huudattaa emme halua. Ja enpä tiedä unikouluistakaan...vauvamme ei kauheasti taputteluun ole ennenkään nukahtanut...
Eli jos on vinkkejä antaa, niin otan mielelläni vastaan!! (Päivisin muksumme nukkuu kivasti vaunuissa.)
Historiaa: vastasyntyneenä nukahti helposti syliin tai tissille, sitten vähän "isompana" nukahti vesihanan lorinaan ja hirmuiseen hytkyttelyyn, kunnes n.3kk iässä ei halunnut nukahtaa syliin vaan oli tyytyväinen vasta, kun olin laittanut hänet omaan sänkyyn eli nukahti sinne tutin ja unilelun kera (itse olin meidän sängyllä siinä vieressä).
Mutta sitten pääsimme 4,5kk ikään ja itsekseen nukahtelu loppui. Rupesi vänkäämään vastaan, ei halunnut nukahtaa sänkyyn vaikka kuinka väsytti. Jonkun aikaa nukahti puolen tunnin-tunnin pyörimisen jälkeen äidin unilauluihin.
Mutta sitten sekään ei auttanut...ja nyt on siis tilanne, että vajaa 6kk vauvamme ei nukahda enää itse sänkyynsä ja hyvin huonosti syliinkään!! Mitä meidän pitäisi tehdä?! Olemme epätoivoisia!! Tämä nukutusrumba on kauhea!! Ei tälläistä showta enää jaksa...toivoisin jonkun kikan toimivan. Yritämme vastata vauvamme viesteihin ja itkuihin heti!! Huudattaa emme halua. Ja enpä tiedä unikouluistakaan...vauvamme ei kauheasti taputteluun ole ennenkään nukahtanut...
Eli jos on vinkkejä antaa, niin otan mielelläni vastaan!! (Päivisin muksumme nukkuu kivasti vaunuissa.)
Vastaukset 21
Vanhimmat
kuin että onkohan mitään järkeä ylipäätään nukuttaa vauvaa? Siis miksi hirveä show nukkumisesta? Anna valvoa ja leikkiä ja pysy itse iloisena ja rauhallisena, kyllä se joskus nukahtaa. Vauva huomaa että kaikki on hyvin ja pysyy itsekin hyvällä mielellä.
Meillä ei ole ikinä nukutettu, ja hyvin on mennyt. Toki on aina samat iltarutiinit, iltapesu tai kylpy, puhdas vaippa ja yöpuku, massu täyteen ruokaa. Sitten valot ihan hämärälle, vauva peitellään omaan sänkyyn, joka on vedetty kiinni omaan sänkyymme. Vauva voi nähdä että äiti on vieressä. Yleensä nukahtaa heti ja suunnilleen samaan kellonaikaan.
Meillä on toimittu samalla tavalla aina, eikä mitään kikkoja ole käytetty, ei päiväunilla eikä yöllä. Nukkuu kun nukuttaa, en jaksaisi kikkailuja, annan ennemmin valvoa. Vauva nukkuu samaan aikaan kuin minäkin, tosin itse katson telkkaria sängyssä yömyöhään...:)
ihan toimis tuo systeemi! Ensinnäkin, kun laitan vauvan sänkyyn se on ihan väsynyt...hieroo silmiään, haukottelee ja on usein nukahtamaisillaan, kunnes pinnistelee ittensä takaisin hereille ja vastustelee nukahtamista. Sit siinä roikutaan pitkään. Usein annakin vauvan olla itsekseen siellä, mutta ei siitä mitään tule. Pyörii pitkin sänkyä ja kääntyilee, kunnes lopulta hermostuu. Vaikka olisin vieressä!! Että kiitos vain vinkistä, mutta ei toimi meillä!!
Meillä on temperamenttinen tapaus, joka on aina ollut huono nukkumaan. Tarvisin nyt jotain erikoiskikkoja, en mitään että kaikki lapset nukahtavat itsekseen, kun antavat olla rauhassa siellä sängyssä. =)
temperamenttinen ja voimakastahtoinen lapsi, mutta niin vaan uni vie voiton joka ilta! ILMAN ITKUJA! Ehkäpä juuri siksi ettei ole opetettu millekään kikkailuille, ihan vastasyntyneestä alkaen! Ajattelen sen olevan jonkinlaista "piilokasvatusta".
Just tästä joku kirjoitti kuinka joissakin maissa ei harrasteta tätä "nukutusshowta" ja jotkut maat esim. Amerikka on oikeaa nukutusrumban kultamaata...
Tulee mieleen tekeekö vauvasi hampaita, jolloin suposta voisi olla apua... tai joku muu saa lapsen mielen rauhattomaksi, jos kerran aina ollut huono nukkumaan.
Mutta, kikkaile vaan ihan rauhassa kun olet sille tielle lähtenyt, yritin vaan neuvoa... :)
Meillä vauva ei juuri koskaan itkenyt, johtuen pitkälti tempperamentista, mutta varmaan myös tavastamme. Vauva sai nukkua kun nukutti ja valvoa kun valvotti ja ruokaa sai heti kun teki nälkäeleitä.
Eli annoimme nukahtaa milloin nukahti ilman yhtään mitään nukutus show:ta (tyyliin "kun kello on nyt näin paljon, niin nyt on aika nukkua, vaikkei sua nukuttais". Huomasimme vauvastamme, milloin väsytti ja sitten loimme olosuhteet nukahtamiseen. Yleensä se oli syli, hämärä huone jne. Jos ei uni tullutkaan, ei mitään stressiä, ei mitään paniikkia, oli kello mitä hyvänsä. Otimme rennosti ja sovitimme oman elämämme vauvan rytmiin. Niin pääsee kaikki helpoimmalla.
Vauvojen tarpeet muuttuu kokoajan. Voi mennä niin, että 2 viikkoa nukahtaa vain syliin, mutta seuraavat 2 viikkoa uni tuleekin hyvin rattaissa ja sitten taas muuttuu tarpeet ja sitten taas vain syli kaipaa.
Eli nyt kuulostelette sitä vauvaanne, annatte hänen nukahtaa sillä tavalla mikä toimii, eikä olla ehdoton tapojen tai kellojen kanssa.
Rutiinit tulee sitten luonnostaan kuvioon siinä 6 kk jälkeen, kun vauvan rytmi muuttuu enemmän aikuisten rytmin tapaiseksi. Sitten reilun vuoden ikäisenä mennäänkin usein hyvässä rytmissä. Ottakaa rennosti! Ja sähän olet äitiyslomalla, eli sulla on kaikki maailman aika. Älä stressaa!!!
Lue tämä ajatuksella:
http://www.lapsiperhe.net/unihiekka/uni.htm
ja tämä:
http://www.vauva.info/foorumi/index.php?showtopic=2047
Meillä nukuttaminen on illalla aina vaikeutunut, kun on tullut hampaita. Välillä se on ollut kamalaa tappelua. Vauva on väsynyt ja siksi vihainen, mutta tappelee nukahtamista vastaan. Joillain myös allergiat ovat aiheuttaneet tuollaista.
Itsekin olen antanut vauvan nukkua ja valvoa, miten huvittaa, ja koittanut nukuttaa vasta, kun selvästi väsymyksen merkkejä on ilmassa. Välillä nukahtaminen on ollut todella helppoa. Meillä auttoi yhdessä vaiheessa paljon, kun itse tajusin olla hermostumatta nukutustilanteessa. Pidin vauvaa sylissäni ja keinuin jumppapallon päällä. Katselin vaikka telkkaria ja koitin olla ajattelematta vauvaa oikeastaan ollenkaan. Ja jotenkin ihmeellisesti vauva silloin rauhoittui nopeasti. Minusta muuten tuo jumppapallo on ihan ykkönen vauvaa nukuttaessa.
Yhteen aikaan nukutimme vauvaa keinuttamalla vaunujen kopassa, siis kova koppa pois vaunuista, vauva siihen makaamaan ja koppaa sitten heijattiin aika reippaasti (pitäen kiinni hihnoista) jalkojen välissä. Oli raskasta, mutta vauva nukahti todella nopeasti. Sitten se lakkasi toimimasta ja vauva nykyään on liian painavakin siihen. Ainakin jossain Babyidean sivuilla myytiin sellaista riippukehtoa, se olisi ehkä ollut hyvä myös.
Joillain vauva nukahtaa parhaiten liinaan tai kantoreppuun (esim. Manduca tai Ergo, ei rintareppu). Oletteko sellaista koittaneet?
Kuulostaa kyllä tosi väsyttävältä. Meiltä löytyy myös temperamenttinen tapaus täältä, mutta ongelmia enemmän unessa pysymisessä kuin nukahtamisessa. Eli herätään keskellä yötä huutamaan ja joskus auttaa rauhoittelu, toisinaan jos ehtii pahasti kiihtyä, voi kestää monta tuntia. Nukahtaminen oli meillä myös vaikeaa jossain vaiheessa (heräili 20 min välein) kunnes sitten sisuunnuttiin ja päätettiin että nyt nukahdetaan omaan sänkyyn vaikka koko yö menisi.
Nämä voi olla juuri sellaisia neuvoja, joita olette jo tuhat kertaa kokeilleet, mutta meillä toimivat nämä kikat. Eli otettiin käyttöön sellainen iltarutiini, että viimeinen tunti ennen nukkumaanmenoa on ihan rauhallista olemista ja valoja laitetaan jo osin pois. Viimeisenä vellit vaaville ennen nukkumaanmenoa. Sitten viedään omaan sänkyyn, herätetään kevyesti jos on nukahtanut. Sängyssä vielä hyvän yön toivotukset + iltarukous. Jos vauva nyt on rauhallinen tai leikkisä, poistutaan huoneesta (ekat viikot istuimme vauvan sängyn vieressä ilman katsekontaktia). Jos vauva itkee laitetaan tuttia suuhun, taputellaan, hyssytellään tms. Joskus on myös auttanut se, että on seurannut vauvaa vähän aikaa sivusta ja katsonut mitä se voisi haluta tai mikä sen nukahtamista voisi häiritä. Näihin havaintoihin perustuen on välillä käännetty kyljelleen nukkumaan (ja pidetään kylkiasennossa kunnes rauhoittuu - usein yrittää rempoa takaisin selälleen ja sitten taas yritetään kyljelleen) tai laitettu kapaloon. Vasta jos vauva itkee aivan villinä, olemme nostaneet syliin rauhoittumaan ja sitten takaisin sänkyyn. Ja luultavastihan se todella aloittaa itkun heti uudestaan ja sama alusta... Aluksi sitä sai todella tehdä sen 50 kertaa, mutta vähitellen meillä on helpottanut.
Meillä on toi systeemi AJAN kanssa auttanut. Nyt lähes aina nukahtaa ihan hyvin niin, että jätetään omaan sänkyyn riehumaan ensin ja 1-2 krt tarvii vain käydä rauhoittelemassa.
Mutta komppaan sua ihan tasan siinä, että vauvat on erilaisia. Toisille se nukahtaminen on vaan vaikeampaa! Ja mikä toisella toimii, ei välttämättä taas jollain toisella toimi ollenkaan. Teidän tilanne kyllä kuulostaa sillä tavalla kuormittavalta, että oletko ajatellut, jos kuitenkin veisitte vauvan unikouluun? Olen kuullut siitä tosi hyviä kokemuksia + saisitte itse levätä ja nukkua kunnolla muutaman yön. Aluksi antavat tietysti kotiohjeet, mutta jos ne ei auta, niin käsittääkseni n. 90 % tms vauvoista saa avun unikoulusta.
Paljon tsemppiä ja jaksamista!!
väkisin pidetään kyljellään, ei katsekontaktia... Vauvakin on ihminen...
Meidän vauva rauhoittuu siihen kyljellä pitämiseen, kun muuten kierähtää heti takaisin selälleen ja taas yrittää takaisin kyljelleen kun niin haluaa nukkua. Eipä ole tuosta traumatisoitunut :-O
Katsekontaktista yöllä monet vauvat aktivoituu ja alkavat seurustella, se nyt taitaa olla perusjuttuja, joka lukee joka oppaassa... Tietysti jos joku vauva siitä päinvastoin rauhoittuu ja alkaa nukkua, niin mikäs siinä sitten. Meillä vaan ainakin vauva syttyy heti kun sitä katsoo ja alkaa hymyillä ja kujerrella. Ja yöhän ei ole seurustelua varten.
Jotenkin tuntuu, että tämä vauvantahtisuus menee jo liian pitkälle, jos ei saisi edes tukea vauvaa nukahtamaan auttamalla sitä rauhoittumaan kylkiasennossa pitämällä jne. Ei se vauva lempeistä mutta päättäväisistä rajoista rikki mene. Mutta kukin tietysti taaplaa tyylillään!
Meidän vauva tosiaan on ihminen ja erittäin aurinkoinen, onnellinen ja iloinen sellainen :-)
olette antaneet vinkkejä parempiin öihin!!
Inhoan noita linkkejä, joita joku aina näihin keskusteluihin liittää. Niissä on samat löpinät aina ja aivan hullua vauvan tahtisuuden ym. ihannointia. Kukaan heistä, jotka niitä tänne laittaa, ei ole kertonut, että miten heillä kotona tehdään...vaan miten esim. William Sears asian näkee...ja sehän ei taas minua kiinnosta! =)
Nämä oikeat neuvot ja omat kokemukset auttavat mielestäni paremmin ja niitä olen tänne palstalle usein kaivannutkin!! Koska niistä voi joku toimia meilläki ja monilla muilla. Eli kiitos teille, jotka olette kertoneet omia kokemuksianne!!
Minä luulen itseasiassa, että meillä vaivaa nyt hampaat ja se vaikeuttaa kaikkea...nukkumista ja syömistä! Oottelen jonku aikaa ja katson jos tilanne korjaantuis itsekseen...jos ei, niin kokeilen jotain noista ylläolevista kikoista!
t. AP
että teillä uniongelmaisten lapsilla on jonkinlaista turvattomuutta, eikä ole mikään ihme jos kohdellaan kaiken maailman "oppaitten" mukaan... Estetään liikkuminen ja seurustelunhaluista lasta kohdellaan kuin esinettä, ei katsota silmiin.
Ei se ainakaan meidän vauvaa ole estänyt nukkumasta jos hieman hänelle hymyilen ja silitän poskea, ihmettelisi varmaan mikä on hätänä jos en hymyyn vastaisi. Ei vauvat ole tyhmiä! Siinäpä sitten saisi ihmetellä kun uni ei tule vauvalle!
Ja järkeenkäypiä linkkejä joita joku oli laittanut, kyllä haukutaan...
Siis käyttäkää maalaisjärkeä! Sanon ihan suoraan että olette itse toiminnallanne aiheuttaneet vauvojenne uniongelmat. Ehkä vain kikat ja kovat otteet tepsivät enää :(
pätkä silmiin katsomisesta:
"Vauva rauhoitetaan katsomalla silmiin eikä lasta pidä kääntää selin aikuiseen nähden, sillä katsekontakti on jo aivan pienelle lapselle elintärkeä. Monesti katsekontaktin merkitys tuntuu unohtuvan: levoton lapsi ei aina rauhoitu sylissä ollessaan, jos katsekontakti puuttuu. Pientä vauvaa ei voi liiaksi hemmotella, ja vastaamalla nopeasti vauvan antamiin merkkeihin taataan se, että vauva tuntee itsensä tervetulleeksi tähän maailmaan. Sellainen vauva, jonka itkuun ei reagoida ei tunne oloaan turvalliseksi. Se ilmenee tyypillisesti esimerkiksi univaikeuksina ja yleisenä tyytymättömyytenä (ns. vaikea vauva)."
Kiva kyllä kun tällä palstalla osa ihmisistä on noin empatiakykyisiä... Muut toimii tietenkin väärin paitsi itse ja kaikkien muiden ongelmat johtuu niiden tekemistä virheistä. Meillä asuu onnellinen, tyytyväinen vauva, vaikka sille uskalletaan rajojakin välillä laittaa ja yöllä ei seurustella :-)
Lainaus lastenpsykiatri Jukka Mäkelältä:
Tapailevasti itkevän vauvan aktiivinen hoitaminen toimii tarkoitustaan vastaan aktivoimalla lapsen kunnolla hereille, jolloin hän alkaa odottaa vuorovaikutusta. Lasta voi auttaa tyyntymään menemällä hänen luokseen ja tiedottamalla itsestä pehmeällä, tasaisella tai rytmisesti aaltoilevalla, hyräilevällä äänellä. Samoin tasainen, vakaa kosketus ennen kaikkea selkään ja takamukselle auttaa häntä rauhoittumaan ja painumaan takaisin uneen. Sen sijaan lapsen nostaminen ja katsekontaktin ottaminen havahduttaa häntä ja vaikeuttaa hänen palaamistaan uuden unisyklin alkuun.
http://www.hus.fi/default.asp?path=1,28,824,2547,6444,6445,7649
Että silleen... mun osalta keskustelu loppuu tähän.
johon kalikka kalahtaa, vai mitenkä se oli? :)
"Eli herätään keskellä yötä huutamaan ja joskus auttaa rauhoittelu, toisinaan jos ehtii pahasti kiihtyä, voi kestää monta tuntia. Nukahtaminen oli meillä myös vaikeaa jossain vaiheessa (heräili 20 min välein) kunnes sitten sisuunnuttiin ja päätettiin että nyt nukahdetaan omaan sänkyyn vaikka koko yö menisi."
Tämäkö kuulostaa onnelliselta tyytyväiseltä vauvalta? Sori vain, ei kuulosta minusta.
Ei millään pahalla, tuntuu vaan aivan hullulta kun ihmiset kertoo nukutuskonstejaan, kuka heijaa vaunun kopassa ja kuka ajelee autolla vauva kyydissä pitkin kyliä... Mitä ihmettä!?
Kenellä on aikaa ja energiaa tuollaiseen? Väsytätte itsenne mokomalla pelleilyllä vaikka vauva ei muuta vaadi kuin turvallisuuden tunteen, rakkautta ja ravintoa. Väsyneenä näitä perustarpeitakin on sitten raskas tyydyttää ja noidankehä on valmis.
Ja mitä tulee lastenpsykiatri Jukka Mäkelään, häneltä löytyy paljon hyviä ajatuksia, ja paljon hölynpölyä, ja tuon yöhyräilyn jättäisin kyllä väliin. Taas jotain semmoista mitä ei unenpöpperössä itselle tulis mieleenkään tehdä, alkaa hyräileen ja silitteleen...
No meillä ei ole tarviskaan kun vauva ei itke, johtuu varmasti siitä ettei hänen ole ikinä tarvinnut huutaa kuin pienen hetken ja apu on tullut. Uskon että vauvat "oppivat" huutamaan, kun joutuvat sitä muutaman kerran tekemään. Siitä tulee ns. "huono tapa".
Unikoulu jossa vauvaa huudatetaan kunnes hän nukahtaa omaan itkuunsa, on aivan käsittämättömän julmaa, ja tällaista suosittelit aloittajalle? Keneltä tässä oikein puuttuu empatiakykyä?
"Voi voi...johon kalikka kalahtaa, vai mitenkä se oli? :)"
Samat sanat vaan :-D :-D
Mutta siis tarkennuksena, meillä nukahdetaan tällä hetkellä TYYTYVÄISENÄ (tuolla riehumisella tarkoitin että vauva jää sänkyyn höpöttelemään hyväntuulisena ja painimaan uninallen kanssa ja siitä nukahtaa sitten) klo 20 omaan sänkyyn. Yöllä käydään joskus laittamassa tutti suuhun ja unet jatkuu taas, joskus tarvitsee enemmän lohdutusta. Ja tuolla jos ehtii pahasti kiihtyä, tarkoitin nimenomaan että itkun alettua kannattaa olla nopeasti rauhoittamassa. Tarkennuksena myös, että noita monen tunnin huutoja on 6 kk aikana ollut 2 tai 3. Esimerkkinä viime yö, vauva nukahti klo 20, heräsi klo 12 itkemään (vatsakipua), röyhtäytettiin, jatkoi heti unia, heräsi klo 4 syömään ja nukkui aamuun asti. Tuolla sinun diagnosointi-perusteella taitaa joka toinen vauva sitten olla onneton... Itku on vauvan tapa viestiä asioita, eikä se tarkoita, että vauva on aina onneton.
Mutta aika huvittavaa kyllä, että nettikeskustelun perusteella pystyt toteamaan kenen vauva on onnellinen ja kenen onneton, heh ;-D
Niin ja unikoulu ei muuten tällä vuosituhannella enää useimmiten ole huudattamista :-) Ainakaan meillä päin, eikä vauvojen todellakaan anneta siellä itkeä itseään uneen. Ks. esim. tassuttelu. Tietty on noita eri versioita unikoulusta, mutta täällä ainakin nimenomaan korostavat, että vauvoja ei huudateta siellä.
Edelleen korostan, että vauvat ovat keskenään erilaisia, eikä uniongelmista aina pidä syyttää itseään. Toki varmasti on niitäkin tapauksia, joissa vauvalla on oikeasti paha olla, mutta ei kenelläkään ole oikeutta nettikeskustelun perusteella toisia tuomita. Jos vauva saa paljon hellyyttä ja huomiota päivällä, ei se rikki mene siitä, että yöllä nukutaan, eikä leikitä...
lopettaa tämä keskustelu? :)
Pointtihan alunperin oli se, ettei mitään ihme kikkoja tyyliin "ajele autolla kunnes vauva nukahtaa" tai "hypi vauvan kans jumppapallolla illat kaiket" kannata edes aloittaa! Näillä mennään vain ojasta allikkoon, aina pitää keksiä uusia kikkoja, kun normaali nukahtaminen on unohtunut tai jäänyt oppimatta!
Ja minäkin haluan korostaa sitä ettei meillä leikitä vauvan kanssa yöllä, ei hyräillä, ei jutella.
Silloin joskus ennen, kun vauvalta vaihdettiin vaippa yöllä, enää ei tarvi, ja hän havahtui hymyilemään, toki hänen hymyynsä vastasin! Aivan normaali luonnollinen reaktio siinä tilanteessa, varsinkin kun oma rakas vauva on kyseessä. Ei millään tavalla häirinnyt nukahtamista uudelleen. Sinulla on perin erikoinen käsitys leikkimisestä, jos hymyileminen on leikkimistä...
Ja toisekseen haluan korostaa, että meillä ei ole ollut uniongelmia, halusin vain auttaa aloittajaa kertomalla miten meillä toimitaan, että on vältytty uniongelmilta. Mutta ei hänelle neuvot kelpaa, kikkailla vaan haluaa. :)
No se on katos tämä suuri suu, ei malta lopettaa, kun oli pakko tarkentaa, kun lainasit mun tekstiä tuolta osin mitä olen kuullut unikoulusta.
No löytyyhän siis jotain yhteistäkin pohjaa. Kikkailusta olen samaa mieltä, mutta ymmärrän että kun on tosi väsynyt, niin silloin kyllä kokeilee kaikkensa että saa vauvelin nukkumaan. Tosin sittenhän voi olla eri mieltä siitä, missä menee kikkailun ja lohduttamisen raja. Mun mielestä kikkailua ei ole se, että vauvaa autetaan rauhoittumaan omaan sänkyyn ja näin pikkuhiljaa vauva oppii nukahtamaan sinne itse. Esimerkiksi meidän vauva haluaa nukkua kylkiasennossa ja nyt kun motoriikka on jo kehittyneempi ei enää tarvitse niin auttaa sitä siinä pysymäänkään, kun pysyy jo ihan itsekin ja pystyy paremmin itse hakemaan asentoa.
Meillä päätavoitteena on ollut, että vauva oppii nukahtamaan ja nukkumaan omassa sängyssä. Meillä nimittäin alun univaikeudet johtuivat siitä, että vauva tarvitsi aluksi tosi tiheästi ruokaa (jälkeenpäin ajatellen olisi varmasti hyötynyt lisämaidosta)ja tämän takia nukkui ekat kuukaudet vieressä tiheästi syöden. Tästä ikäänkuin jäi vauvan yörutiiniksi tiheä heräily vielä sittenkin, kun kyse ei ollut enää nälästä. Onneksi nyt tuntuu että ollaan hyvällä tiellä ja mennään koko aika parempaan suuntaan.
Meidän vauveli on sellainen päivällä ja yöllä, että jos ja päivällä aina kun alkaa ottaa katsekontaktia tai hymyillä, niin hän syttyy heti ja innostuu (tietenkin), että nyt aletaan leikkimään ja juttelemaan! Ja sitten ollaan taas askel kauempana nukahtamisesta. Sen takia yhdistin tuota hymyilemistä ja leikkimistä. Mutta eiköhän tässä taas olla näissä vauvojen välisissä eroissa.
Mutta näin siis. Luettuani oman ekan tekstini uudestaan siitä kieltämättä varmaankin sai tiukemman käsityksen meidän toiminnasta kuin mitä todellisuus on. Ikinä ei ole jätetty vauvaa esimerkiksi yksinään huutamaan, mutta esim. jos on tapailevaa unen hakemisitkua, niin ei napata syliin vielä, vaan rauhoitetaan omaan sänkyyn. Mutta johdonmukaisuutta on kyllä vaatinut tuo tiheästä syömisrytmistä poisopetteleminen ja siinä mielessä saattoi kuulostaa tiukalta. Jos nimittäin mentäisiin ns. lapsentahtisesti vielä tässä vaiheessa ja vauvan tahdon mukaan, niin vieressä/sylissä nukuttais koko ajan ja mieluiten vielä tissi suussa :-)
oikein kirosana joillekin... Meillä on menty alusta lähtien ns. lapsentahtisesti eli kelloa ei ole katsottu vaan on luettu vauvaa, ja voin sanoa ettei helpommin voisi vauvan kanssa elämä sujua.
Lapsi ei osaa pompottaa, hänellä vain on tarpeet jotka on tyydytettävä. Pientä vauvaa on turha yrittää "kasvattaa" väkisin, vaan vauva kasvaa omaan tahtiinsa, oppii niihin tapoihin joita perheessä noudatetaan. Meillä se tarkoittaa iloista yhdessä oloa, ilman huutoa ja itkua, ilman hätää, pelkoa, unettomia öitä, ilman tarkoin määrättyjä aikatauluja. Lasta ei tarvitse saada pois silmistä, hän on siellä missä muutkin perheenjäsenet.
Raskaana lapsenhoitona pitäisin tyyliä jossa lapsen kanssa kikkaillaan, pompitaan, heijataan, mitä vain että lapsi nukkuisi, raskaana pitäisin jos lapseni oppisi että jokailtainen huutoshow kuuluu normaaliin elämään... Se se vasta olisikin "lapsentahtista" jos joku haluaa tätä sanaa kirosanana käyttää.
vauva rinnan päällä sen jälkeen kun lakkasi tissiä syömästä, ja siinä vieressä on aika hyvin yötkin nukkunut heräämättä. Siinä on helppo vähäsen hyssyttää ja silitellä, on vauvalla turvallinen olo eikä ota oman selän päälle. Niin ja ei mee hermo itellä vaikkei ihan heti nukahtaiskaan kun sen ottaa sellasena kivana "halittelu-hetkenä". Jos teillä siis ei oo ehdottomana tavotteena saada vauvaa nukahtamaan ite omaan sänkyyn niin kokeilkaa.
Tosta katsekontaktihommelista halusin sanoo et meidän poika hermostuu jos ei sille vastaa katseeseen, ääntelyyn yms. Helpolla on päästy kun on vastattu. Ja miettikää miltä tuntuu jos teille itellenne ei vaikkapa oma puoliso vastaa lainkaan, on vaan välittämättä. Meillä yleensä riidatkin alkaa miehen välinpitämättömyydestä. Varmaan tahdotte toisen vastaavan jos on joku hätä vaikka sitten kolmelta yöllä. Miksi vauva olisi vähempiarvoinen?
Helpointa vauvan kanssa oli mennä ekat 6 kk täysin vauvan rytmissä. Eli ei yrittänyt luoda mitään rytmejä (toki öisin maattiin sängyssä pimeässä ja päivisin touhuttiin).
Me annettin illalla nukahtaa syliin ja nukkui vieressä olkkarissa ekat pari tuntia. Sitten yöksi siirryttiin kaikki makkariin, vauva äidin ja seinän väliin. Ei piitattu kellosta, vaan annettiin vauvan nukahtaa kun nukutti illalla, oli kello sitten 20 tai 23.
Perhepeti oli meidän ratkaisu, joka on tuonut itkuttomat yöt ja nopeat iltanukahtamiset. Perhepeti ei auttanut yöheräämisiin, mutta auttoi koska vauva varmisti, että olemme lähellä, hänen ei tarvinnut herätä kunnolla ja nukahti pian. Vauva herätessään ei alkanut itkemään, vaan otti tutin tai imetin ja nukahti pian takaisin. Tavallaan olemme hitaasti rakentaneet luottamusta siihen, että olemme vieressä yölläkin. Yksivuotiaana alkoi nukkua yöt läpeensä.
Vauvan ei tarvitse itkeä yöllä yhtään, vaikka heräilee. Meistä on normaalia, että vauva ei itke öisin. Ja ihanaa kun ei tarvinnut nousta jalkeille kertaakaan öisin.
Neuvoksi ap:lle: älä ota turhia paineita nukahtamisesta. Anna nukahtaa esim. syliisi ja perhepetikään ei ole hullumpi ratkaisu. Tai pinnasänky sivuvaunuksi. Joskus nukahtaminen vie aikaa, mutta tilanteet muuttuu paljon. Itse pitäis yrittää pysyä rauhallisena. Tunnet parhaiten vauvasi ja opit tavat, joilla hänet saa rauhoitettua hyvin. Myös hampaat voivat olla kipeät. Eli särkylääke yöksi, jos vaikuttaa, että hampaat vaivaa.
Meillä jokaisella on oman laiset lapset ja oma tapa hoitaa lasta! jollekkin auttaa joku toinen juttu ja toiselle toinen. Ei aina lapsi halua nukkua omassa sängysssän, toisaalta taas jotkut haluaa, esim. meillä ei ole nukahtanut viereen vaikka sitä aluksi kokeilinkin, kun tuntui että helpomalla olilsi päässyt yö syöttöjen takia :) mutta luottakaa itseenne, te tunnette parhaiten lapsenne! ja onneksi nämä "yö juoksut" loppuvat aikanaa..