Käytiin koulun lääkärillä, ekaluokka-tarkastuksessa.
Koululääkäri tuntui olevan kovin huolissaan lapsen kavereista, joita tottapuhuen ei oikeastaan ole. Ei sellaisia hyviä kaveraita, joita voisi koulunkin jälkeen tapailla, ja leikkiä...
Mielestäni se johtuu siitä, että asumme alueella jossa lapseni kaltaisia etsisiä ryhmiä ei ole, siis suomalaisia. Täällä asuu vain pakolaisia, jotka tekevät paljon lapsia, varsinkin Somalialaisia... he eivät halua ulkopuolisia toisuskoisia lapsia kavereiksensa, tämä on ihan tosi asia eikä oma keksimäni...
Kenelläkään omia kokemuksia samanlaisesta tilanteesta, kaipaisin neuvoja?
Koululääkäri tuntui olevan kovin huolissaan lapsen kavereista, joita tottapuhuen ei oikeastaan ole. Ei sellaisia hyviä kaveraita, joita voisi koulunkin jälkeen tapailla, ja leikkiä...
Mielestäni se johtuu siitä, että asumme alueella jossa lapseni kaltaisia etsisiä ryhmiä ei ole, siis suomalaisia. Täällä asuu vain pakolaisia, jotka tekevät paljon lapsia, varsinkin Somalialaisia... he eivät halua ulkopuolisia toisuskoisia lapsia kavereiksensa, tämä on ihan tosi asia eikä oma keksimäni...
Kenelläkään omia kokemuksia samanlaisesta tilanteesta, kaipaisin neuvoja?
Vastaukset 11
Vanhimmat
miten lapsesi kokee asian? kaipaako hän ystäviä?
Tai koe tilannetta mitenkään kummalliseksi, paitsi vain ettei hänellä ole oikeita kavereita. Hän sanoi löytävänsä niitä netistä...
Tiesitkö että Pekka-Eric Auvisella oli suht samoin asiat? Ei pahalla, mutta tuli ensimmäisenä mieleen... Oikeasti, kyllä lapsi tarvitsee kavereita! Hänestä tulee epäsosiaalinen, syrjäytynyt ja masentunut aikuinen...
millä sivuilla lapsi pyörii ja mitä tekee netissä. Huolestuttaavaa, jos lapsi on sitä mieltä, että löytää kavereita netistä. Ettekö voi kutsua lapsen jotain koulukaveria välillä leikkimään? Jos hakisitten hänet ja veisitte sitten kotiin.
Tätä minäkin mietin.
Kaverit pannaan etusijalle ja kuulustellaan onko niitä ja saa sen käsityksen jos niitä ei ole on jotenkin syrjäytynyt.
Meidän muksulla ei ole kavereita, kun harrastukset vie kaiken ajan ja muksu on kieltäytynyt kavereiden kanssa olosta, kun haluaisi joskus vain laiskotella tai olla perheensä parissa.
Arvostaa perheen kanssa oloa enemmän kuin kavereita.
Haluaa myös tasokkaita kavereita ja nykypäivänä ei oikein hyväkäytöksisiä ja sivistyneitä lapsia ole, sillä lapsilla ei nykyään ole minkäänlaista kotikasvatusta.
Sitten on vielä luettava läksyt, luettava kokeisiin, luettava muuta vain, askarreltava, huolehdittava iltapesuistaan ja katsottava seuraavan päivän kouluvälineet ja vaatteet.
Korjattava omat tavaransa paikoilleen, ompelee, harrastaa leipomista ja ruuanlaittoa.
Miten lapsella useamman kerran viikossa olevan harrastuksen jälkeen kovin paljon enää noiden puuhien jälkeen on aikaa kavereille?
Eikö jokainen lapsi voi itse valita mitä tekee?
Miksi kummassa kaikki yleistetään?
Eikö se suurin tyhmyys vallitse joukossa, kun itsenäinen ajatus tuhotaan?
Itse ihmettelen lapsia jotka saattavat viipyä arkipäivänä kaveri kylässä neljästä viiteen tuntiin heti koulun jälkeen.
Ilman välipalaa ja edellinen ateria on syöty vain koulussa.
Tuo jos mikä on heitteille jättöä ja siihen pitäisi puuttua.
Sitten vanhemmat tulevat kotiin ja laittavat valmisruuat pöytään ja ajavat lapset omiin oloihinsa jaloista.
Koska vanhemmat seurustelevat lasten kanssa? Koska on tullut ajatustapa, että lapset sysätään toisten lasten kanssa leikkimään ja ikäänkuin leikin varjolla lapset hoitavat toisia lapsia?
Tämä toiminta jossa vetäydytään vanhemman vastuusta ja sysätään se itse lapsille yhteiskunnan hyväksyen nyky tilanteen ja siunaten sen kääntäen vanhempien huomion aivan toisaalle jotta rikoksen teko voisi jatkua.
Ei pitäisi korostaa sitä että lapsella on kavereita, vaan sitä että lapsella on oma vakavasti otettava paikkansa kotona jossa on hyvä olla ja tulla huomatuksi.
Paikka jossa otetaan tavalliseen arkeen mukaan.
Paikka jossa saa oikeata kotiruokaa ja jossa tuoksuu vielä leipomukset.
Paikka josa äidillä ja isällä on aikaa seurustella ja lähteä uimaan, pyöräilemään, hiihtämään, kävelemään, mitä vain mutta on aikaa ja sitä aikaa vietetään yhdessä.
Paikka jossa kuunnellaan oikeasti mitä päivän aikana on tapahtunut ja kerrotaan omista tapahtumista, paikka jossa on oikeasti elävää keskustelua!
Paikka jossa on lämmin hymy ja syvä syli mihin voi tulla hakemaan voimaa ja turvaa.
Kuinka lapsi oppii pärjäämään elämässä ja hoitamaan tulevaisuudessa aikuisena arkeaan, jos hänelle annetaan malli missä päivät kuluvat pelkästään leikkien ja kavereilla tai kavereiden kanssa ulkona luuhaten.
Kyllä leikkiä pitää ja kavereita voi olla, mutta elämän pitää olla tasapainoista.
Pitää opetella tekemään niitä arjen askareitakin jo siitä asti kun oppii ymmärtämään asioita.
Nykypäivän nuoret eivät siivoa enää huoneitaan, eivät vie roskiksia, eivät ota osaa siivouspäivänä tapahtuvaan siivoukseen.
Kuinka on omien jälkien korjaus?
Siivoavatko lapset ruokailun tai välipalan jälkeen oman paikkansa vai jääkö siihen murut ja astiat?
Vessapaperi loppuu, onko se vanhempi joka sen aina sitten laittaa uuden?
Eikö lapsi osaa laittaa uutta jos entinen loppuu?
Nämä asiat pitäisi olla itsestään selviä!
Tavara siihen mistä se on otettu, kun lopetetaan touhu mikä se sitten onkin. Tavaroita ei ripotella kaikkialle.
vaatteet korjataan paikoilleen tai likaisena pesuun.
Kengät harjataan kuivuttuaan jos ne on likaiset.
Iltaisin pesydytään joka ilta, sillä nyky yhteiskunnassa on suihkut.
Kynnet leikataan jotta ei pesiydy bakteereita.
Alusvaatteet vaihdetaan joka päivä ja päälivaatteet mielellään joka toinen tai kolmas päivä.
Aamulla pestään kasvot ja hampaat!
Yleensäkkin korvat pitäisi pestä, sillä niin usealla lapsella on likaiset korvat!
Nenät on inhottavan räkäiset ja lapselle pitäisi opettaa nenän niistäminen ja sitä ei sitten kaivella eikä pyyhitä hihaan!
Kotona pitäisi myös opettaa ettei ruoka suussa puhuta, sillä lapsi ei osaa tehdä sitä räkimättä!
Tämän vuoksi kulkeutuu sitten se sairaus sieltä koulusta ja päivä kodista koteihin ja muut saavat kärsiä.
Käsi hygienia on vielä kovin vähän käytetty vaikka sitä asiaa ainakin koulun/päiväkotien tahoilta opetetaan, mutta jos kotona opetus torpeedoidaan on se suurimmaksi osaksi turhaa.
Missä on vanhemmat, kun eivät hoida vanhemmuuttaan?
Lapsen kasvattaminen yhteiskuntakelpoiseksi jotta kaikilla on hyvä olla on ihan oikeasti vaativa tehtävä ja käy työstä, siksi se onkin niin vaikeaa, mutta lopussa kiitos seisoo:)
äitien pitäisi olla kotona, osapäivätöissä, osa aika töissä jotta saataisiin lapsille se ihmisarvoinen elämä joka lapsille oikeasti kuuluu.
Surettaa kun näen joka päivä lapsia joilla on hiukset takussa, rähmät silmissä, kynnet pitkät ja alta likaise, nenät räkäiset, servettiä ei osata käyttää ja suupielet vielä isoilla lapsilla on kuivuneessa ruuassa, vaatteet on rikki ja likaiset, käytöstavat on teillä tietämättömillä mikä lie rölli se onkin varastanut ja kukaan ei ole näkevinäänkään.
Omassa lapsuudessani sivistynyt ja hyväkäytöksinen lapsi oli normaali asia.
Silloin katsottiin inhoten rahvaanomaisia, likaisia mukuloita jotka oliva köyhistä ja sivistymättömistä perheistä.
Nykyään asiat on menneet päälaelleen ja se rahvas on vallitseva joukko ja sivistyneet ovat niitä kummajaisia, vaikka elintason noustua pitäisi olla juuri päin vastoin.
Tosin kyllä on tehty tutkimus että olot ovat nykypäivänä yhtä kurjat kuin 70-luvulla ja sehän tarkoittaakin sitä, että oikeasti ihmiset ovat rahvaanomaisia köyhiä moukkia ja kaikki on ostettu velaksi jonka vouti hakee kunhan aika tulee.
Todellista varakkuutta on elämälaadun henkinen tasokkuus.
Lapset katselevat yksinään tai kavereidensa kanssa kaikkea televisiosta ja ovat tietsikalla ja touhuavat mitä mieleen juolahtaa ja vanhemmat vielä hankkivat lapsille omia koneita jotta muksut oikein kunnolla pääsevät eristäytymään normaalista elämästä eivätkä häiritse aikuisia.
Nyt ei pitäisi rummuttaa sitä onko lapsilla kavereita vai eikö, se ei ole ongelma!
Nyt pitäisi rummuttaa normaalin lapsuuden puolesta!
Normaalin ihmisarvoisen nuoruuden, joka kantaa hedelmänä hyvään tasapainoiseen aikuisuuteen ja onnelliseen vanhemmuuteen sekä iloiseen isovanhemmuuteen jolloin voi nauttia lapsenlapsistaan.
Meissä vanhemmissa se vika on, turha sitä lapsille on sälyttää.
Me vanhemmat emme välitä ja syydämme taas sormella osoittaen väärää asiaa, koska emme halua ruveta kantamaan sitä oikeaa vastuuta.
Teemme lapsia, koska toisillakin on!
Kuvittelemme lapset auton ja lemmikin rinnalle statuksiksi ja sitten toivomme heidän pian kasvavan jotta saamme olla rauhassa ja potkaista heidät pihalle omasta kodistaan.
Sillä välin ennen kuin niinkin ihana asia tapahtuu on meidän nyt vain jotenkin yritettävä arjessa paeta lapsia sekä vanhemmuutta ja hommata heille koneita jotta ovat hiljaa ja pois silmistä.
Siinä sivussa sitten voimme näennäisesti leikkiä kunnon aikuisia ja syytellä kaverittomuutta.
Missään vaiheessa emme koske itse oikeaan asiaan kuten omaan toimintaamme vanhempina, sillä se tietää lisää työtä meille!
Eikä meillä ole aikaa sille työlle eli lasten hoidolle, sillä on kiire juosta rahan perässä jotta saadaan lisää koneita, ulkomaan matkoja, uudet autot, harrastusten maksut...
Kaikki millä tehdään naapurit kateellisiksi...
Siinä sivussa "unohdetaan" lapsemme, kun on niin kiire ostaa jonninjoutavaa romua tai elämyksiä.
Eiköhän tämä arki ole nykypäivän vanhemmille se todellinen koetinkivi josta yritetään paeta elämyksiin, vaikka arki itsessään on jännää, hauskaa elämystä jos vain uskaltaa heittäytyä pois oravan pyörästä ja tyytyä hieman vähempään ja haluaa hiljentää tahtia ja tulla oikasti aikuiseksi vanhemmaksi.
Minusta kaverit ovat tosi tärkeitä. Ja tuollainen soopa, että jos lapsi on monta tuntia kaverin luona, hän olisi jotenkin heitteillejätetty.
Itse leikin lapsena päivät pitkät kavereitten kanssa joko ulkona tai jonkun kotona ja meillä oli tosi hauskaa. Joskus syötiin jonkun kaverin luona, joskus käytiin kotona syömässä ja taas menoksi. yhden kaverini äiti oli aina kotona, oma ja toisen kaverini äiti kävivät osa-aikatyössä. Aina meillä oli ruokaa (lämmintä sellaista) saatavilla ja joka päivä yleensä kaksi lämmintä ateriaa söimme. Minusta oli ihanaa, että lapsena sai leikkiä kavereiden kanssa eikä tarvinnut suoritaa kaikkia päiviä harrastuksissa tai koulun kanssa. Ja ihan hyvin on koulu mennyt, kaksi yliopistotutkintoa taskussa ja nyt olen itsekin jo kohta kahden lapsen äiti.
Minusta lapsen pitää saada olla lapsi vailla suorituspaineita ja lapsen pitää saada leikkiä muiden lasten kanssa vapaasti leikkejä. Eikä niin, että kaikki aika menee harrastuksissa jne. Olen kyllä sitä mieltä, että yksi hyvä harrastuskin on mukava lapsella olla.
Jokaisella lapsella pitäisi ehdottomasti olla edes yksi kaveri.
Kaveri voi olla myös sisarusparvesta, ei sen tarvitse olla kodin ulkopuolelta.
Ei asiat ole niin mustavalkoisia.
Ei sitä ennenkään juostu kylillä joka päivä minun nuoruudessani.
Kyllä se häpeä oli eikä siitä ole vielä kuin hieman päälle kolmekymmentä vuotta.
Nyt on itselläni pienet tai nuoret lapset ja ihan ovat täysipäisiä.
Meillä ei kyllä tietokoneella aikaa vietetäkään eikä aikaa kuluteta television ääressä vaan paljon rikkaammin vaikka peleillä ja yhteiselolla touhuten.
Oli minullakin kavereita mukulana, mutta inhotti ajatuskin että pitää olla tuntitolkulla jonkun kanssa enkä voi tehdä itselleni tärkeinä katsomiani asioita, joten itse vapaaehtoisesti rajoitin kaveri aikaa.
Saman tavan olen huomannut omissa lapsissani enkä näe sitä mitenkään pahana.
Pahana kokisin elleivät lapseni viihtyisi kotona ja häpeisin että luuhaavat mieluummin kavereilla.
Mieleeni tulisi, mitähän ne naapuritkin ajattelevat kun muksu ei viihdy kotona, onko silloin perheessään jotain vikaa.
Lapselle ei tule suorituspaineita normaalissa elämässä.
Jos organisoidaan aika oikein ja syvennytään siihen mitä tehdään.
On kuitenkin muistettava, että jokainen lapsi on yksilö.
Toisen ei tarvitse opiskella pärjätäkseen koulussa, mutta toisten on opiskeltava todella paljon pärjätäkseen koulussa.
Suorituspaineita lapsi saa vain silloin jos tekee jotain sellaista mihin ei resurssit tai aika riitä, myös silloin jos ei ole syventynyt siihen mihin on tarkoitus ryhtyä tai jos odotukset ovat lähtökohtiin nähden liian kovat.
Tätä ei mitenkään edesauta se, että luuhataan koulun jälkeen kavereilla tuntitolkulla.
Missäs ne vitamiinipitoiset välipalat ja koskas ne läksyt tehtiin siis niihin "syvennyttiin"?
Lapsi tarvitsee myös rauhoittumisajan ennen nukkumaan menoa jolloin voi tehdä jotain rauhallista ja yö unet on normaalisti kymmenen tunnin mittaiset jotta lapsi jaksaa taas touhuta ja kasvaa.
Ei siinä nyt ihan niin kamalasti kerkiä, sillä vuorokaudessa on vain 24 tuntia.
Koskas lapsi seurustelee perheen kanssa?
Olisi hyvä seurustella myös perheen kanssa sillä sieltä ne käytöstavat tulevat.
Perhe on myös juuret kuten puulla, kun on hyvät perhesuhteet se antaa perusturvan ja tasapainoisen itsevarman elämän josta on hyvä lähteä maailmalle.
Ei pelkkä materiaali riitä sielulle ravinnoksi.
Itse kokisin että se henkinen puooli on kyllä tärkeämpi.
Voisi silloin oppia myös hieman sivistyneempää puhekieltä.
Yleensä lapset luuhaavat kavereilla, kun eivät uskalla olla yksin kotona.
Missäs vaiheessa sitten läksyt tehdään jos ollaan tuntitolkulla kavereilla?
Miksi nämä luuhaajat ovat pääsääntöisesti huonoja koulussa ja epäsiistejä sekä huonokäytöksisiä?
Poikkeuksiakin löytyy, mutta nyt onkin kyse yleisestä trendistä eikä poikkeustapauksista.
Aina löytyy ihmisiä jotka suulla suuremmalla huutavat ei minun nuoruudessani.
No mistäs tämä valtosa joka silminnähden on huolimattomalla hoidolla sitten puhuu, eivät siis täällä.
Ehkä he eivät kerkiä keskustlemaan minnekään lasten oikeuksista tai ovat kaunistelemassa täällä omaa lapsuuttaan.
En kaipakaan kommentteja niiltä kellä oli tai on kaikki hyvin vaan niiltä joilla ei ole tai ole ollut kaikki hyvin, mutta niitähän ei ole ja silti niitä näkyy suurimman osan juoksentelevan.
Kyllä lapselle pitää opettaa ihan oikeatakin elämää eikä vain leikkimistä.
Nämä netti sivustot ovat täynnä itkuvirsiä kuinka arjen pyöritys on vaikeaa ja vanhemmuus on raskasta.
Mistä ne sitten tulevat?
Jos on oikeat opit lapsena annettu ettei elämä nyt ihan pilvillä pomppimista ole, vaan että täytyy tehdä kaikella saralla kaikkea tasapuolisesti niin kyllä ne elämässä pärjäävät, mutta jos ei ole opetettu muuta kuin leikkimään, niin ne ihmiset huutelevat ja hermostuvat arjen pyörteessä ja niitä ihmisiä tänä päivänä on paikat pullollaan.
Joka paikasta haetaan henkisiin ongelmiin ja jaksamatomuuteen apua.
vuotta, mutta eipä meilläpäin mikään häpeä ollut, jos lapset olivat kavereiden kanssa. Päinvastoin aikuiset olivat onnellisia siitä, että lapsilla oli hyviä kavereita joiden kanssa leikkiä. Me ei kylläkään lapsena missään kylillä juostu vaan leikittiin kotipiirissä, barbeilla, nukeilla, piirrettiin, oltiin purkkista ja kaikkea kivaa. Toivottavasti omat lapseni ovat yhtä onnekkaita kun kasvavat.
Nuorena sitten oltiin kylillä (tai kaupungilla) kuten muutkin nuoret...
Lapset jotka leikkivät kavereiden kansa voivat vallan hyvin viihtyä myös kotona. Useinhan sitä jonkun kotona leikitäänkin varsinkin talvella. Kesällä on hyväkin jos lapset leikkivät paljon ulkona, esim. pelaavat.
Minulle on se ja sama mitä naapurit ajattelevat, kunhan itse tiedän, että lapsellani on edes yksi kaveri ja että lapsillani on hyvä olla. Surullista, jos ihminen miettii mitä naapurit ajattelevat eikä sen takia anna lapsen olla kavereiden kanssa. Minun lapseni saavat mielihyvin olla kavereiden kanssa ja tehdä vaikka läksynsäkin yhdessä, mikäs sen mukavampaa. Ja minusta sisarukset eivät voi täysin toimia kavereiden korvikkeena, pitää lapsella olla myös kodin ulkopuolisia kavereita.
Lapsiasi kun ei kavereita ole. Kaverit ovat hyvin tärkeitä, tulet sen vielä huomaamaan, toivottavasti ennen kuin on liian myöhäistä...
Ei tarvitse säälitellä:)
Lapsillani kyllä on kavereita, mutta kavereilla ei luuhata tuntitolkulla eikä jäädä sinne asumaan.
Sen olen pitänyt, että minä kyllä itse hoidan mukulani enkä niitä toisten riesoiksi aja vain siksi etten jaksa heitä katsella sillä heitäkin on kyllä nähty.
En itsekkään pidä siitä, että lasteni kaverit tulevat päivällä ja lähtevät nukkumaanmenoaikoina jolloin toivoisi jo omaa rauhaa.
Tai että ollaan iltaruuan aikaan vielä ruokapöydän ääressä notkumassa jotta saiskohan sitä itsekkin.
Kyllä jokaisen pitää saada peruselämän tarpeet omasta kotoaan.
Itse en rupea toisten mukuloita säännöllisesti ruokkimaan. Tottakai joskus voivat syödä, mutta mikään ravintola tämä ei ole ja välipala on todellakin aina tarjottu ja toivonkin heidän sen nauttivan jotta pysyvät terveenä.
Olen myös kuullut että olen erittäin pidetty vanhempi lasteni keskuudessa vaikka olen tiukka, sillä säännöt luovat lapsille turvallisuutta, kun tietää mitä saa tehdä ja mitä ei ja tosipaikan tullen myös puollustan heitä en jää nurkan taakse peloissani kyräilemään kuten olen monen vanhemman nähnyt tekevän kun eivät edes omiaan puollusta.
Toisekseen lapsillani on harrastuksia jotka vievät suuren osan vapaa-ajasta joten sekin onneksi estää tuon luuhaamisen.
Kaupungilla meillä ei hengailla, syystä että sielä on mielestäni kyseenalaiset ihmiset jotka aikaansa kuluttaa. Kyllä nuorella pitää olla jotain kehittävämpää kuin roikkua katujen nurkilla.
Onneksi ovat harrastustensa puolesta saaneet fiksuja kavereita jotka eivät juo eivätkä polta ja menestyvät hyvin koulussa.
Ovat nykynuoriksikin todella fiksun ja siistin näköisiä.
Ei ole mitään tatskoja, ei lävistyksiä tai värjättyjä hiuksia ja gootti tai punk vaatteita.
Eivät tuo itseään esille huutelemalla kaduilla tupakka tai olutpullo kädessä.
Eivätkä roiku alaikäisinä jonkin keskenkasvuisen käsipuolessa.
Minunlaisiani vanhempia ja nuoria on täälä onneksi paljon vähemmistöön on jääneet juuri nuo yllä mainitut.
että "meidän muksulla ei ole kavereita" ja nyt väität että teidän muksuilla onkin kavereita. Hmm....
Taidat olla tosi tiukkis. Antaisit lapsesi/lastesi elää omaakin eläämänsä etkä määräisi kaikesta.
Meille lasten kaverit ovat tervetulleita leikkimään vaikka koko päiväksi. On ihanaa, että lapsilla on kavereita ja tykkäävät heidän kanssan leikkiä. On sitten nuorena ja aikuisenakin läheisiä ihmisiä joille puhua ongelmistaan ja joiden kanssa kokea maailman ihmeitä. Lapset ja nuoret kun eivät kaikkea halua vanhempiensa kanssa jakaa niin silloin on hyvä olla kavereita. Nuoren tehtävä kun on itsenäistyä vanhemmista ja tämän he yleensä tekevät kavereiden avulla.