Sitähän on, eikö olekin? Sieluhan ei voi kuolla.
Onko sinulla koskaan ollut kokemuksia, tuntemuksia siellä elävistä?
Yhteydenottoja unien kautta tms.
Kerro siitä meille.
Onko sinulla koskaan ollut kokemuksia, tuntemuksia siellä elävistä?
Yhteydenottoja unien kautta tms.
Kerro siitä meille.
Vastaukset 70
Vanhimmat
Sielu ei voi kuolla.
Haet siis vahvistusta omille harhoillesi.
on kuollut, eikä mitään muuta.
Sielu eikä mikään muukaan vaeltele mihinkään.
sinun itkuistas naisten kusettimista, aliarvioinnista ja halveksunnasta.
Sääliks käy vaimoas, oli sitten eronnut tai karannut..ja taas kännissä :=))
Hän ei ole enää kännissä.
Tai mistä minä tiedän...
näitä ketjuja niin saa vahvistuksen asialle :)
Viime viikolla itkua tyrskien. Vaimoni R oli tullut hänen uneensa.
Hän oli siinä kauneimmillaan, ehkä 35v.
Hänellä oli kädessään pieni liekki, joka vahvistui, vahvistumistaan.
He halasivat, ja käly tunsi ihmeellisen lämmön leviävän itseensä.
Hän kysyi, miksi lähdit niin äkkiä.
R vastasi, minun oli mentävä koska minua kutsuttiin...
Mainittakoon että heillä oli välit totaalisen poikki ainakin 15vuotta.
Hieman ennen R:n lähtöä hiukan lämpenivät.
olla ensimmäinen, jonka viesteihin saapuvia vastauksia seuraan, erityisellä, mielenkiinnolla.
Yksikin vastaus saa minut ihmettelemään.
joka kirjoittaa mitä ajattelee. Moni muu ajattelee paljon, mutta kirjoittaa jotain ihan muuta.
naisista halveksien, omasta ikäryhmästäsi.
On vaikea uskoa että vaimoasi olisit kunnioittanut.siksi luulen, vaimos ei kuollut vaan lähti.Aika surkea esitys olet, mieheksi.
Ei ihme että itkettää, kukaan nainen ei tuollaiseen katsoisi!
että sen varjolla joku nainen sinuun sortuisi, pelkästä myötätunnosta.
Runoile sinä vaan riippuvista rinnoista ja naisista jotka antaa, kun eivät sitä ennen tehneet.
Melko säälittävä esitys olet.
arveli, että sielu voi olla dna, joka madon ja linnun kautta siirtyy "taivaisiin" ;)
on tallennettu.
Silloin kun kirjoitat, niin ajattele mitä kirjoitat. Mutta älä ajattele liikaa, sillä se sekoittaa pahasti kirjoitusta.
Helposti luettavissa. Annan sinulle vain yhden neuvon.
Ota se luutasi, ja lennä kauas, Kyöpelivuoren taa.
Varo ilmakuoppia :))
Viha aiheuttaa elimistössä reaktion, joka johtaa lopulta syöpään.
Onko Sinulla siihen varaa?
Minulla ei.
Olkaamme siis ystäviä.
Pyydän anteeksi, jos olen loukannut Sinua!
Annathan?
Minua, joka olen arvostanut sinua aidosti, tässä naisten valloittamassa verkossa...
Olinko sittenkin väärässä?
Kosiskeletko näiden ihmisten hyväksyntää kustannuksellani?
Jos näin teet, olen pettynyt.
ketjussa" mitä ostaisit" ja mieti sitten, miksi ihmiset on sulle vihaisia.
tavallinen seuranvonkaaja olet, mutta keksit vain vaimon "muka" kuoleman saadakses sympatiaa..
ajattelevat mitä sanovat, etteivät vahingossa sano mitä ajattelevat.
Häätyypä miettiä taas, että mitähän tulikhaan sanottua. Joo noin sen häätyypi asian olla. Että ko sannoo mitä ajattellee, niin sannoo mitä ei ajatellut.
Mitähän minäkin taas ajattelin? No se meni jo pois jonnekki, ja tulleepi sitten joskus taas, ko ei tarvis tulla. Mutta ei tule sillon ko sen tarvis tulla.
Oletko muuten huomannut, että kun panee jonkun asian tuonne pääkoppaan hakkuun, niin se tulla putkahtaa sieltä esille joshain vaiheessa.
Sinne jää ikhäänkuin haku päälle.
Joku amneesia se kai muistaakseni oli.
Eikä se mikhään häiriö ole, se on jotain muuta, sarjaan hajamielinen proffesori kuuluvaa. Joskus olis parempi että tuo olisi "häiriö" olisi pitkäkestosempi. Tai sitten se olis rekisteristä hävinnyt kokonaan. Mutta yleensä terve muisti sen sieltä kaivaa esille.
Näin mie olen ajatellu, vai olenko mie ajatellu.
Vai onkohan minulla sitten tavallista sekaisempi tuo kortisto.
Nekö sannoo että on työmuisti, niin eikö silloin vois olla myös yömuisti? Tai parempi kun ei aina olekhaan.
Että silleen tällä kertaa.
Tuosta vois jatkaa viikon yhtheen soithoon.
Jos alakas maanantaina, niin olis helepompi ottaa aikaa. Jatkas vain työviikon, niin ei tulis pyhälisiä.
vonkaa seuraa tällä palstalla, sillä tulit just viime vuorokauden aikana paljastaneeksi mitä oikesti ajattelet naisita.
Oletko menettänyt, palvleijan? No voi voi!
aiheuttaa katkeruutta, naisten valloittama verkko.
On se, surkeaa, kun mies on noin alakynnessä ja silti haluasi, niin paljon?
Sitä hittusvinkulaakin.Mut ei noilla eväillä saa?
Hän on jo.
Olet hitusen myöhässä, vaikka aika säpäkältä vaikutatkin.
Oikeastaan pidän sinusta :)
Kaikesta muusta paitsi kuolemasta.
Koska ne jutut eivät naurata.
Kun sattuu omalle kohdalle.
Nähtävästi sinulle on käynyt vain "pieni kuolema", jona avioeroa pidän.
En toivo sinulle koskaan sitä oikeaa, josta on vaikea toipua.
Ehkä se näkyy tällaisina, naista arvostelevina juttuina.
Mutta älykkäämmät näkevät nämä turhana, tuskan purkauksena.
Etkö sinäkin?
Vaan vastaajiin.
jolloin olen ollut naisista katkera.
Nyt olen huvittunut, ja siksi seuraan vastauksia tarkasti.
Ja, pelkkä ajatus, että olisin alakynnessä, saa minut nauramaan ääneen.
58v. on aina alakynnessä, jo ikänsä puolesta.
Ikäistäni on ihan turha ivata, fiksuina, me vain hihitellään.
Vika ei ole handen.
Juuri noin se häätyypi olla. Ajattelevat mitä sanoisi, kuitenkin ajattelevat sanoa muuta kuin mitä ajattelevat sanoa. d;)
Kaikesta huolimatta sinun on ainakin pakko sanoa mitä ajattelet, sillä ei muuten tuollaisia ajatuksia voisi ajattelematta sanoa. Eikä ehkä kyllä ennättäisi sitä kaksinkertaista ajattelua toteuttaakkaan, jos tekstiä tulee tuohon malliin.
Kyllä se on ihan luonnollinen asia tuo hakumuisti, se toimii kokoajan. Niin yöllä kuin päivälläkin. Sieltä se jostain kaivasee tiedon esiin joskus myöhemmin, vaikka het sillään ei tulisikaan mieleen. Ja parempi se on myöhään, kuin ei silloinkaan.
Lyhytmuisti on joskus vähän hätäinenkin, se ei välttämättä kerro aina totuutta. Voipa joskus jopa pienen valkoisen valheenkin ujuttaa sanojen sekaan, sitä häätyypi sinunkin varoa. Muutenhan tuo muisti kortistosi näyttäisi pelaavan melkein yhtähyvin, kuin pelaat niitä korttipelejäkin.
Niissäkin täytyy joskus pluffata, jos meinaa saada toiset niinsanotusti lankaan, elikkä häviämään arvokasta omaisuuttaan. Täällähän ei ole mitään hävittävää, korkeintaan mielenrauhansa, jos ottaa nämä jutut liian vakavasti. d;)
Kahden tuttavani kanssa sovittiin ennen heidän kuolemaansa, että jos on tuonpuoleista elämää he ilmoittavat siitä minulle kuolemansa jälkeen. Ei ole kuulunut mitään, joten voin vastata kysymykseesi aivan varmasti että kuoleman jälkeistä elämää ei ole vaan se on totaalinen lopullinen loppu ja. valitettavasti:)
Kyllä, olen kanssasi samaa mieltä. Pari läheistä ihmistä menettäneenä. Toinen heistä, syliini kuollut puolisoni. Olivat tavattoman kuolleita, tapahtuman jälkeen. Ikään kuin, tyhjä kuori.
Olen tullut myös siihen lopputulokseen. Että jälleen näkemistä ei ole, eikä tule. Se on ainoastaan *sanassa*. Joka on kirjoitettu tänne jääville, toivoksi ja lohduksi.
Se on aivan kuin sinä haluat.
Toistan. Aivan kuin sinä haluat.
Se on aivan oma tahtosi.
Jos Sinä haluat.
Käy juuri näin...
Hyvänen aika, kun me menetämme läheisemme. Siinä ei todellakaan kysytä meidän haluamista mitenkään.
Mieti, mitä kuoleman jälkeen jäi? Muistot, ei muuta.
Jos nyt ensin kertoisit mikä se sielu omasta mielestäsi on.Et taida tietää itsekkään.Kuolemattomuudesta puhumattakaan.
Sielu olet sinä. Olet ollut jo sitä kauan. Vuosisatoja, tuhansia.
Olet kierrätystavaraa. Sinut laitetaan yhä uudestaan oppimaan edellisessä elämässäsi tekemiäsi virheitä.Olet aina elämänkoulussa.
Saatat jäädä luokallee, tai saada ehdot.
Kaikki on sinulle annettu.
Osaatko toimia oikein?
opit edellisessä elämässäsi?
Et ainakaan sielunsivistystä.Otappa taas paukku.
Että päästään syntyjen syvien lähteille
Niin varmasti,mutta en nyt kysynytkään itseltäni sielusta vaan sinulta.
On helppo olla näsäviisas ja ehdotella aloituksia,joihin ei osaa vastata muulla tavalla kuin naurettavuuksilla.
Mutta kyllä Hande tietää.Nimittäin se Hande jolla on Hande etunimenä papinkirjoissa.
Mistä tulee uudet, ennen kuolemattomat sielut maapallon väestön kasvaessa. Kuka on vanha sielu, kuka aikaisemmin sieluton, epäreilua.
Minulla ei ole tietoa. Kuinka voisi ollakaan?
Mutta se tieto on minulle annettu, että ns. helvettiä ei ole. Se on mielissämme, jos/kun haluamme niin. Näin ei tarvitsisi välttämättä olla.
Luomme itse itsellemme helvetin.
Koska emme pysty rakastamaan aidosti toisiamme.
Vaikka alkuaikainen sanoma meille jokaiselle näin sanoo.
En ole profeetta. Mutta jotain tiedän minäkin...
Pidä tuo tieto ja lykkyä.
Et sinä mitään tiedä.Sinua viisaammat filosofit, munkit ja sofistit ovat elämänsä tutkineet asioita joita kirjoitat ja yhdestä suusta päätyvät lopputulokseen että,- minä en tiedä.
Älä nosta itseäsi jalustalle jossa on vaarallista seistä.
Koska en tiedä. Haluaisin kyllä.
Huomaan että Sinäkin haluat tietää.
Tervetuloa etsimään, luulen että löydät.
Mielenrauhan. Siihen sinulla on vielä hiukan matkaa.
Poista tuo turha viha/kauna, Se auttaa. Tiedän.
En ole mikään filosofi tai tietäjä.
Yritän vain ymmärtää...
Ei minulla ole mitään vihaa tai kaunaa sisimmässäni.Väärät profeetat vain tuoksuvat huonoilta tänä nenäpäivänä.
Itse olen kulkenut tieni pitkän marssin mukaan ja jonkinlainen käsitys minulla toki on asioista,joita ei julkisesti ole sopivaa kertoa.
Kertoisin kuitenkin että veden päällä kulkeminen ei ole helppoa,jos ei ymmärrä,että jalat on pidettävä koko ajan kuivina.
Auttaa kaikkiin kehon voimiin.
Olet lukinnut vihasi pois, josta sinua palkitaan.
Tästä se lähtee...
kuolemaansa avasi silmänsä, oltuaan viikon ajan muissa maailmoissa, nukkunut vain.
Isä istui vieressä, kun äiti avasi silmänsä ja tuijotti johonkin katon rajaan. Isä yritti kysä, et mitä hän näkee.
Ei saanut vastausta, vaan äiti sulki silmänsä uudelleen ja nukkui pois.
Näin kuulemani mukaan on käynyt monelle, joten tulee tunne, että heitä tullaan hakemaan.
Päivystimme siskoni kanssa äidin kuolin vuoteen äärellä ja sanoin siinä siskolleni, että äiti pääsee aivan ihanaan paikkaan ja sitten hänellä on hyvä ja hän tapaa kaikki siellä olevat rakkaansa.
tuossa kirjeessään minulle, äiti sanoi, että olin oikeassa, siellä on tosi ihanaa ja hän on tavannut kaikki omaisensa ja ystävänsä siellä.
Äiti oli siis kuullut keskustelumme ja vastasi sieltä toiselta puolelta.
Todella vaikeaa tietää mikä on totta ja mikä ei, mutta uskon kuitenkin, että paljon on sellaista, mitä emme vielä oikein ymmärrä ja pikku hiljaa yhä useampi tulee tietoiseksi henkimaailmasta ja muista energioista.
Myös vanhempieni yhdessä kodissa, kerrostalossa, asusti kummitus, joka piti kovaa meteliä ja kiusasi siten, että esim. joulun alla hävisi jouluun liittyviä juttuja ja pääsiäisenä pääsiäiseen liittyviä. Kun pyhät oli ohi, ilmestyi tavarat siihe missä olivat aina olleetkin.
Tämä kummitus veti yöllä vessaa, useinkin niin, että kaikki heräsivät siihen, kolisti ovia, avasi parvekkeen oven ja teki kaikenlaista kiusaa mun siskolle, kun hän yritti nukkua päivällä töiden jälkeen, koska oli aikasin joutunut heräämään.
Siskoni huusi raivoissaan ja käski lopettamaan.
Yleensä hän myös totteli, mutta ensin piti kuitenkin herättää ja ärsyttää.
He elivät vuosia rinnakkaiseloa kummituksen kanssa ja naureskelivat vain, et taas se teki sitä ja tätä.
Sama oli meillä, et se meidän kummitus liikkui ja kolisteli yläkerrassa 10 vuotta, koska siellä oli eka remontti tehty. Kun sitten alakertaakin purettiin, niin hän hermostui, ei tykännyt, että "puramme" hänen rakentamansa talon.
Tän talo isäntä oli kuollut väkivaltaisen kuoleman täällä vähän sodan jälkeen.
Tämä hahmo, jonka näin oli pukeutunut sellaseen pitkään pomppaan tai likaiseen poplariin, jonka laisia käytettiin 40-50 luvuilla.
vaikka mitä. Sain äidiltäni pitkän kirjeen hänen kuolemansa jälkeen, automaattikirjoituksella.
Samalla systeemillä mulle ilmoitettiin ystäväni/tuttavani siirtymisestä sinne toiselle puolelle.
Katsoin kelloa se oli 1.26. Seuraavana päivänä hänen poikansa soitti ja ilmoitti, että äiti kuoli viime yönä klo 1.26. Kylmät väreet meni pitkin kehoa. Uskon kyllä elämään kuoleman jälkeen, mutta minusta se oli hyvin tarkka osoitus siitä, että sinne jonnekin vain "muutetaan".
Olen saanut myös muilta sinne siirtyneiltä viestejä kerrottavaksi heidän omaisilleen.
Myös talossamme kummitteli yli 10 vuotta ja nyt viimeisen rempan aikana, kun lattiat vanhasta osasta purettiin, niin talon rakentanut isäntä ihan näyttäytyi minulle eräänä yönä, siis ei unessa, vaan heräsin siihen, et hän seisoi sänkyni päädyssä.
Lähetin hänet sitten seuraavana iltana "valoon", eikä sen jälkeen meillä enää ole kummitellut.
Näen myös joskus enneunia.
Tiedän sen siitä, että ne ovat tietenkin toteutuneet. Näen unet yleensä siten, että toteutuvat, kuten unissa, eikä mitään symboliikkaa niissä ole.
Paitsi sellaisia unia näin yhteen aikaan, et voitin jotain pikkusummia esim. pajatsosta ja se tiesi aina seuraavana päivänä rahan menoa. Yleensä mun isä soitti ja lainas rahaa.
Kerran näin jopa lottonumerot etukäteen. Enpä vain lotonnut, kun oli just muutto kesken.
Numerot oli samat, kuin mun uusi puhelinnumero, joten ajattelin, että liittyi vain puh.numeroon, mutta seuraavana lauantaina ne arvottiin. Näin unen perj. ja lauant. välisenä yönä.
Arvatkaa harmittiko?
Onneksi!
Olen Sinulle hiukan kateellinen..
uskoin siihen mutta en enää halua koska tämä nykyinenkin on ollut aika ankeeta.
Uudelleensyntymiseen uskon enkä ainakaan ihmispoloisena tule tänne takaisin.
Haluamasi ajanjakson jälkeen.
Oli se sitten viikko, kuukausi tai vuosisata.
Tulet kuitenkin. Koska sinun tätyy.
Korjaat tekemisesi rampana, köyhänä.
Koska sinun tätyy.
elää elämäni niin, ettei seuraavassa tarvis kauheesti kärsiä.
Yritän ottaa muut ihmiset huomioon ja mahd. mukaan auttaa apua tarvitsevia ja olla ystävällinen, etten pahoittaisi kenenkään mieltä.
Siis siihen pyrin, aina ei onnistu. Jos tahtomattani loukkaan toista, niin mulla on varmasti pahempi mieli siitä, kuin sillä ketä loukkasin.
Minua on kyllä loukattu useinkin ja pahastikin, mutta ei voi kuin todeta, että he eivät tiedä mitä puhuvat. Omaa pahaa oloansa vain purkavat toisiin, näin olen voinut todeta.
Juuri sitä peräänkuulutan.
Olet mieltänyt oikein ihmisen tehtävän.
Palvella toista.
Olet oikealla tiellä. Kadehdin. Mikä sekin on väärin...
itsekseni, että se mitä raamatussa sanotaan isien pahojen tekojen kostautumisesta tarkottaakin sitä, että ne on omia edellisten elämien pahoja tekoja, joita joudumme hyvittämään uudestaan ja uudestaan.
Raamtussa on ollut maininta myös uudelleen syntymisestä, mutta se on poistettu, koska pappien mielestä ihmiset eivät "kilvoitelleet" tässä elämässä, koska ajattelivat, että seuraavassa on taas mahdollisuus.
Etsi. Olet oikealla tiellä.
Ei ole ottanut yhteyttä.
Kai tuli eläessä puhutuksi kaikki, riidaksi asti.
Pyydän nyt kuitenkin Sinulta anteeksi R.
Paljon tinasit, paljon pilasit.
Viimein kolvisi kylmeni.
Kirjoitti tinurin leski - 19 Malmin
hautausmaan kivessä...
mutta kerron niistä yön aikana saamistani viesteistä huomenna, hyvää yötä.
koskaan tavannut, pelkkiä ihmisiä.
Ne taas kuolevat aikansa elettyään.
Elämää on kuoleman jälkeen, kuka jatkaa toukkana, kuka koiranputkena. Niille ei kuitenkaan kelpaa käytetty persoonallisuus, ne haluavat olla oma aito itsensä kuten muutkin.
Puhutko koiranputkelle?
Tehtäväsi on kuitenkin olla sielu, ihminen tässä muodossa.
muista aina tåmä.
Laskiesassi levolle,Taraxum Officinale tuskin sinut herättää. Suurin Voima sen tekee.
Ajattele.
johonkin aikaan se pienempi hätä, se on tässä iässä aika tavallista. Olkoon sitten sillä se suurin voima.
Koiranputkelle puhun vain kun minulla on sille asiaa. Harvoinpa silläkään minulle.
myös mieheni on nähnyt useita enneunia.
Kerran nukuimme päiväunilla samalla sohvalla siten, et toisen pää oli toisella ja toinen toisella käsinojalla.
Hetken aikaa nukuttuamme heräsimme aivan yhtäaikaa ja sanoimme myös yhtäaikaa, että olimme nähneet samanlaisen unen, että mieheni kotimaassa oli alkanut sota.
Yritimme sinne soitella ja kysellä kuulumisia, vaan eipä enää mitään yhteyksiä saatu, koska se sota todella oli alkanut ja kaikki yhteydet oli poikki saman tien.
Muutama päivä sodan syttymisestä, alkoi ikkunamme taakse ilmestyä lintu, joka käyttäytyi oudosti.
Se vain heilutti siipiään ja ikäänkuin tanssi siinä paikallaan.
Tarkistin, että lintulaudalla oli ruokaa, koska linnuilla on ollut tapana tulla ikkunan taakse pyytämään. siitä ei siis ollut kyse, einkä mitään muutakaan syytä keksinyt.
Lintu käyttäytyi siten, että halusi kertoa mulle jotain ja ennestään tiesin, että linnut tuovat kuoleman viestiä. Pelotti tosi kovin sen linnun ilmestyminen.
Niin hullulta kuin kuulostaakin, niin vaistomaisesti avasin jopa ikkunan ja huusin linnun perään, et mitä haluat kertoa.
No, eihän se tietenkään mitään vastannut, vaan lensi pois.
Kun lintu jo kolmannen kerran ilmestyi samalla tavalla sanoin puhelimessa olleelle ystävälleni, et kauheeta, kun toi lintu taas tuli, et pelottaa mitä viestiä se tuo.
Samana iltana saimme kaikkien mutkien kautta puhelimella tiedon, että kolme päivää aikasemmin, heti sodan alussa oli mieheni siskon mies kuollut kranaatin osuttua häntä päähän.
Kun tieto oli meidät saavuttanut, oli lintukin häipynyt.
Lintu käyttäytyi samalla tavalla villisti, kuin tanssien, kuten mieheni siskon mieskin oli eläessään käyttäytynyt. Tuli siinä vain mieleen, että oliko se todella hän joka linnun muodossa kävi meitä tervehtimässä. Sitähän emme voi tietää, mutta selvä yhteys näillä asioilla kuitenkin oli.
Nykyisin, kun linnut ihan normaalisti lentävät ikkunan taakse ja ilmottavat, et ruoka on loppu tai muuta, niin mieheni pelästyy välittömästi.
Siinä on kuitenkin niin selvä ero siihen viestin tuojaan, että minä tiedän, ettei ole mistään normaalista poikkeavasta kysymys.
Ottamaan viestejä vastaan, mikä on siunaus.
Kaikilla ei ole tuota kykyä, se on piilossa tai sitä ei haluta käyttää.Tai siis viestejä ei haluta ymmärtää, vaikka ymmärtää alitajuisesti kuitenkin.
Huh, huh. Aika sanapuuroa. Kuulostaa itsestänikin sekavalta. Sorry.
Mutta sitä tarkoitan että. Tässä ajassa.Olemme vieraantuneet. Henkisistä asioista.Turhaan.
Nyt se meni oikein.
Piilotamme elämänpelkomme shoppailuun, huumeisiin,viinaan mihin vaan, joka vie meitä pois täältä ajattelemasta itseämme.
Elämänpelko. Sitä tämä pitkälti on.
Emme uskalla pysähtyä miettimään oikeastaan koskaan, miksi olemme täällä? Miksi juuri minä?
Otetaan vain kaikki irti tästä hetkestä.
Kohta kuitenkin kuolen. Kuoletko todella?
Et. Ruumiisi saattaa kuolla, ja niin se tekeekin.
Itse päättämälläsi aikaa. Juuri niin. Itse päättämälläsi.
Olet taas, lähtiessäsi uudelle kierroksellesi, päättänyt elämäsi mitan.
Tulet olemaan tässä elämässä ehkä korskea johtaja, ehkä rampa. Ehkä kuolet kymmenvuotiaana.
Mutta koska sovitat tällä vain edellisiä tekemisisäsi.
Sinun täytyy kokea kaikki. Että oppisit.
Siksi olet täällä.
Oppiaksesi.
Ellet opi, sinut lähetetään uudestaan...
Olen insinööri. Tiedän kokemuksesta kuinka vaikeaa on uuden suunnittelu ja rakentaminen.
Tyhjästä on paha nyhjästä.
Kaiken alussa on oltava joku suurempi voima.
En usko sattumiin, että kala olisi noussut muinoin kävelemään kuivalle maalle, ja sitten joutessaan muuttunut ihmiseksi. Huvikseen, koska ei ollut muitakaan hommia...
Joku suurempi voima meitä kuljettaa.
Enkä usko siihenkään, että se olisi meidät jättänyt.
Lähtenyt kaljoille, ja unohtanut...
Se,Hän valvoo meitä.
Antaa meille mahdollisuuksia.
Me vain ryyppäämme, ja juoksemme Stokmannille hipelöimään alusvaatteita, kun meidän täytyisi pysähtyä edes hetkeksi.
Vaikka sen haisevan Viänesen Sulin viereen, joka lojuu kadulla kännissä.
Vain nähdäksemme hänen silmistään oman turhuutemme...
joku korkeampi voima, olkoon se joku energia tai mikä tahansa, mutta jotain tän kaiken takana on oltava. Liian monia asioita on joita ei ainakaan nykytietämyksellä oikein muuten voi selittää.
Uskon, että se on se yksi ja sama "Jumala" meillä aivan kaikilla, joka meitä johdattaa.
Uskonnot ovat vain ihmisten keksimää hömppää, eikä niillä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
Tälläiseen päätelmään olen tullut.
Nämä raamatut ja koraanit ym. eri uskontojen oppikirjat, ovat miesten kirjoittamia ja palvelevat heidän tarkoitusperiään. Se näkyy ohjeista selvästi läpi.
Otit esiin tuon kontaktin synnyttämisen laitapuolen kulkijoihin.
Olen ollut aikanaan paljonkin tekemisissä ihan pultsareiden kanssa, ollut jakamassa heille ruokaa jne.
En ole koskaan karsastanut alkoholisteja ja laitapuolen kulkijoita.
Aivan uskomattomia reaktioita olen heiltä kokenut vain sillä, että olen katsonut heitä silmiin, hymyillyt ja jotain heidän örinäänsä vastannut.
Sanonut päivää, tai huomenta. Heillä on olut todella ilahtunut ja hämmästynyt ilme.
Silloin olen tajunnut, ettei se ole heille mitenkään normaalia, että joku ns. normaali, ei alkoholisoitunut, ottaa heihin mitään kontaktia.
Olen aina ihmetellyt, että mitä ihmiset oikein pelkää. Pelkäävätkö, että alkoholismi tarttuu, jos puhuvat heille, vai että heidät leimataan samaan luokkaan kuuluviksi, vai mitä.
Kova näyttää pelko olevan ja siitä syystä on kiire ylenkatsomaan kanssakulkijoita, ettei vain leimautuisi.
Minun silmissäni juuri sellaiset ihmiset leimautuvat aivan omaan kategoriaansa.
Ihan joukkina lisään tähän, että onneksi en ole insinööri, niin mulla ei ole mitään tuskaa uuden luomisessa.
Uuden, erilaisen suunnittelu ja visiointi on mulle ihan elämä. Siitä ammennan voimaa elämääni ja kun pääsen toteuttamaan suunnitelmiani, niin silloin oikein tunnen eläväni.
Walschin Yhteys Jumalaan, Elsa Barkerin Valon Maailmasta, Betty Eadien Valon Syleilyssä, Sepherd Hoodwinin Rakasta sielustasi jne.
Sieltä se lopulta löytyi. Tietoisuus.
Korostan jälleen, en ole profeetta, tietäjä oraakkeli...
Olen etsijä.
En ole kovin viisas enkä fiksu, pikemminkin päinvastoin.
Mutta haluan tietää.
Mikä olen, mistä olen, ja minne haluan.
Hyppää mukaan.
Näkyy varmasti se mitä emme halua nähdä.
Rakkaus, epätoivo, lohduton tulevaisuus sekamelskana.
Eräs kuolema elävänä.
Häntä riipi rakkaus, työsuhteet, väkivalta. Emme tiedä mikä.
Mutta siinä hän on. Epätoivojemme läjä.
Mutta emmehän toki me. Lämpimissä asunnoissa asuvat, jotka näppäilevät herkin sormin tetovirtaan.
Se ei koske meitä.
Vielä.
Mutta eräänä päivänä ovellesi kolkuttaa mustiin pukeutunut mies, viikate olkapäillä.
Niitääkseen sinut pois.
Oletko valmis?
Teitkö tehtäväsi?
Riittävästikkö?
Vielä voit korjata asiaa.
On vaarana että sielu hyppii.
Ei, en ole sekoamassa.
Tarkoitan että haluaa kurkistaa itsensä taakse, mutta jumalauta nuo salvat ovat ruostuneet lujaksi.
Eivät aukea, vaikka kuinka hellästi kirveellä kolkutan.
Että vaimoni tulisi uneeni. Kertoisi minulle mitä siellä lukitun oven takana on.
Nippu avaimiahan minulla on, en vain löydä sitä oikeaa...
Mutta niitä unia en näe.
Kaikenlaisista kurtisaaneista kylläkin.
Ehkä pitäisi vaihtaa tuottajaa...
ennen nukahtamista, pitäisi esittää selkeä toive, tuonne jonnekin, mistä haluat unta nähdä, että siten voi kuulemma saada toiveensa toteen.
Mulla ei ole onnistunut kylläkään.
Oikeestaan en ole kovin kiihkeästi mitään erityistä toivonutkaan.
Kokeileppa sinä kutsua vaimoasi, jospa vaikka tulisi.
Kuka tietää, vaikka tulisi vierailulle luoksesi, ihan valvetilassakin.
He saattavat vierailla lyhyillä vierailuilla, etenkin silloin, kun olet avun tarpeessa tai vast.
Hehän ovat joka tapauksessa mukana elämässämme, mutta vain jossain taustalla seuraten.
Tiedän myös, että vainajille pitää antaa rauha asettua sinne uuteen paikkaan, joten en ole heitä viimeisen viestin jälkeen rohjennut häiritä.
Pitää vain rakkaudella antaa lupa siirtyä eteenpäin. Jos liikaa heitä kaipaa ja tavallaan kutsuu takaisin, niin heillä on ahdistava olo, joten parasta vain "luovuttaa" vaikka kuinka ikävöisi.
Ainakaan piakkoin.
Tekstistäsi muuten huokuu lempeys ja rauha. Itkuksi menee lukiessa.
Olet kokenut paljon, ainakin ymmärrät.
Ulkopuolinen saattaa epävarmasti naurahtaa, mutta vain jäädäkseen vain miettimään.
Oikein kiitos.
Miksi rakastuu aivan silmittömästi johonkin tyyppiin?
Koska olette edellisessä elämässänne olleet yhtä.
Syystä tai toisesta.
Ruma saattaakin olla kaunis silmissäsi.
Koska tiedät.
Se tulee henkisestä muistostasi.
Ikäpolvien takaa.
Ruma onkin kaunista. Koska hänessä on se. Juuri se.
Sielu.
saattaneet olla esim. aviopuolisomme kanssa samaa perhettä, tai ystäviä edellisessä elämässä.
Outoa on ollut, että ulkom. syntynyt ja aikuiseksi elänyt mieheni on sopeutunut ja "suomettunut" niin täysin, että sanonkin usein, että hän on suomalaisempi, kuin suomalaiset.
Kun olimme asuneet nykyisessä kodissamme n. 2 vkoa, sanoi hän kerran ajaessamme kotiin, että hänestä tuntuu, ettei hän ole koskaan missään muualla asunutkaan, kuin täällä. Kysyin silloin, et ihanko totta, ettet edes lapsuuden kodissasikaan, johon hän, että niiin, ei edes siellä.
Mulla taas oli hänen kotonaan tunne, että ollaan kaikki yhtä perhettä. Heidän tempperamenttinsa vastasi mun omaani ja sitä mitä meillä kotona oli ollut.
Mun mummoni ja mieheni äiti muistuttivat hyvin paljon toisiaan. Oli siis tosi kotoinen olo siellä.
kun näin ensimmäisen kerran tämän mieheni, istuin ravintolan baarissa, melko kaukana hänestä.
Näin vain hänet siellä baaritiskin lähellä, niin oli kuin halolla olisi lyöty päähän, että tossa se mun kohtalo nyt tuli.
Istuin saman laivan kapteenin ja perämiehen pöydässä, enkä siinä vaiheessa vielä tiennyt, että olivat samaa seuruetta.
Hetken päästä tämä kohtaloni istui vieressäni ja tunsin valtavan "sähkön" välillämme. Siitä se vain lähti, ei voinut mitään.
Kolmantena päivänä tapaamisesta hän jo kosi minua.
En epäröinyt hetkeäkään. Siitä on kohta 30 v aikaa ja hyvin on mennyt.
jos kokeilet pyytää.
Yleensä kyllä on niin, että ns. yliluonnolliset tapahtumat tulevat meille, kun vähiten osaamme odottaa, eli olemme mieli avoimena.
ehkä vaimosi ei välitä tulla, jos olet häntä niin usein pettänytkin.
Siellä tosin ei ole enää mitään merkitystä, mitä nyt esim. teet ja varmasti on pettämisetkin jo anteeksi annettu.
Miksi, muuten haluaisit vaimosi vielä tavata?
Haluaisitko pyytää anteeksi jotain, tai selitellä töppäyksiäsi?
Jos sinua todella kiinnostaa, niin ota yhteyttä johonkin meedioon. Sitä kautta saata saada yhteyden.
Oletko seurannut telkkarista sitä "Piiri" sarjaa missä on se tosi hyvä meedio, Marja Pennanen nimeltään, muistaakseni. Hän on hyvin selkeä ja tuntuu todella tietävän asioista. Mielenkiintoista, joka tapauksessa.
Hän tapasi Joensuussa telttaretkeilleen Sveitsiläisen pojan. taisi olla 1978. Poika asui teltassa syyskuulle asti. Kunnes leirintäalue sulkeutui.
Nyttemmin hän on jo katon alla Zychissä, kuten siskonikin. Heillä on yksi poikanen.
1985 toukokuun 14 päivä.
Petin taas vaimoani. Sika kun olen.(ehkä olin)
Eksyidyin ravintolasta erään hurmaavan naisen mukaan lähiöön.
Emme päässeet hyväilyjä pitemmälle, kun hänen veljensä saapui puukkoineen.
Olin pienessä loivassa, mutta ihmeen rauhallinen.
Maksamalla 200 dollaria siitä selvisin.
Hän jopa tilasi (häjy), minulle taksin.
Hyvin kallista rakkautta.
Jotain opin.