Mikä hitto on kun ahdistaa ja vituttaa ihan joka asia. Mikään ei ole hyvin. Harmittaa kun ystävät ei pidä enään yhteyttä kun en ole hyvää seuraa radalle. Haluaisin lähteä kyllä, mutta kun en juo olen aivan tylsää seuraa. Muutenkin tuntuu etten saa mitään aikaiseksi kun väsyttää koko ajan. Inhoan raskausaikaa toisinaan hyvin paljon ja toivoisin että satu haikarasta olisi totta. Pelottaa äiteys ja sen mukana tuoma vastuu, olenko hyvä äiti ja osaanko hoitaa lastani? Tai kasvattaa hänestä kunnollinen ihminen? Pelottaa myös jos muutun ihmisenä, koska olen erittäin radikaali ja ajatteleva persoona. En halua olla vain pelkästään äiti vaan myös oma persoonani jolla on myös oma elämä sekä äiti.
Raskaus on ensimmäinen ja hyvin tarkkaan harkittu. Ikää on jo hieman yli 30 joten ei mitään teini-iän uhoa enään.Mieskin minulla on joka on aivan ihana, eli hänen kanssaan ei ole ongelmia, lähinnä itseni. Haluaisin vastauksia asiallisesti niiltä jo synnyttäneiltä tai odottavilta ihmisiltä, naisilta jotka kokevat tai ovat kokeneet samankaltaisia tunteita.
Olenko tullut hulluksi?
Raskaus on ensimmäinen ja hyvin tarkkaan harkittu. Ikää on jo hieman yli 30 joten ei mitään teini-iän uhoa enään.Mieskin minulla on joka on aivan ihana, eli hänen kanssaan ei ole ongelmia, lähinnä itseni. Haluaisin vastauksia asiallisesti niiltä jo synnyttäneiltä tai odottavilta ihmisiltä, naisilta jotka kokevat tai ovat kokeneet samankaltaisia tunteita.
Olenko tullut hulluksi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan samoissa ajatuksissa monesti pyörin. Juuri nuo kaverihommat sun muut. Ja ihmettelen, miten aina sanotaan, että voi kuinka ihanaa se odotusaika on. Eikä ole!Vauvaa odotan kyllä innolla ja kovin on toivottu.
Minulla vielä hyvänä lisänä tuo mieskin, joka istuu ennemmin koneella kuin kyselemässä vointiani tai pitämässä hyvänä. Ihan valmis oisin pakkaan senkin johonkin vintille ainakin tän odotuksen ajaks, vaikka välillä epäilen, että tokkopa tuo tuosta mikskään muuttuu myöhemminkään...
Juu, ja kyllä tuntuu, että olen ihan hullu yms. yms. Ei vaan jaksa tätä odotuksen tuomaa kiukkuisuutta, itkuisuutta ja sit tota "syrjintää". Ja jottei nyt kukaan pääse sättimään, niin todettakoon, että itsepä olen tieni valinnut.
Tuntuu että on epäreilua että naiset joutuu tekemään tämän kaiken. Ennen pidin tällaista ajatusta aivan liian feministisenä mielipiteenä mutta en enään.
Haluaisin todella että aika menee hurjan nopeasti.
Itsellä vähän sama ongelma. Itseänikin vituttaa kun väsyttää niin mielettömästi, ei saa mitään tehtyä, eikä edes huvita lähteä mihinkään. Mutta sekin vituttaa, kun istuu vaan kotona. Mikään ei ole hyvin. Itselläni kyllä viikkoja jo yli tuplasti enemmän kuin sinulla.
Monena yönä olen miettiny mahtaako minusta tulla hyvä äiti, ja ei kai minusta tuu vaan äiti eikä se nainen joka olen tähän asti ollut ja äiti. Mutta toisaalta aattelin, että se on ihan hyvä ku sitä miettii, ehkäpä se kertoo siitä, että välittää..? Jaksamisia sulle!
Olipas piristävä viestiketju! "Mukava kuulla", että muillakin on vit***sta ilmassa. Minä kans ajoittain mietin oman pääni terveyttä, kun täällä ärisen ja purisen. Välillä itkettää ihan kaikki ja välillä sitten kiukuttaa. Onneksi se kuuluu asiaan, mutta todella pelottavaa ollut se ärsytys myös raskautta kohtaan. Vauva ON toivottu ja tekisin sen eteen mitä vain, mutta raivostuttavaa tämä jatkuva pahoinvointi ja väsymys. Mihinkään ei jaksa mennä ja kotonaolo tosiaankin vitut****. Ja ihana pikkujouluaikakin menossa ja mihinkään juhliin ei viitsi lähteä, kun pitäisi olla selvittämässä miksi ei juo tai tupakoi. Vielä toistaseksi ainakin haluaisin pitää tämän raskauden ihan perheen asiana. Uuh, uuvuttavaa, mutta on se ehkä kuitenkin sen arovista. Ja onneksi kuuluu asiaan, niin ne ainaki väittää.