Hän sai herätyksen, Tornionjoen rantaa kävellessä,
Eräänä iltana hän aikoi mennä papin luokse, mutta tultuaan ovelle pyörähti hän takaisin. Taaskin hän koetti karkoittaa Saulin pahan hengen päihtymällä. Mutta tuska tuli vain pahemmaksi päihtymisen jälkeen. Elämä tuli hänelle päivä päivältä yhä sietämättömäksi.
Hänen täytyi nyt ruveta lukemaan uskonnollisia kirjoja mutta ei mitään mieltä ylentävää hän mielestään niistä saanut. Vihdoin hän rupesi epäilemään, tokko onkaan Jumalaa olemassa. kuitenkin hänellä oli siksi suuri järki, että hän siitä kullakin vaikutuksella on syynsä johti Jumalan olemassa oloon .
Mutta miten hän nyt tulisi Jumalan tykö, josta hän oli niin kauas poikennut ja vaelsi erämaassa niinkuin kadonnut lammas? Vihdoin hän taasen Helmikuussa 1846 tuli kirkolle. Siellä hän tapasi erään vanhan ystävän, joka pakotti hänet ottamaan ryypyn eli "ajatusten selvittäjän".
Mutta tämä ryyppy oli viimeinen, sillä elämä tuli nyt hänelle kerrassaan sietämättömäksi. Nyt hän vihdoin tuli papin luokse ja kysyi nähtävästi liikutettuna: "Luuletteko olevan mitään armoa niin suurelle syntiselle kuin minä olen?"
Vastaus kuului "Jumalalle ei ole mitään mahdatonta, mutta jompikupi sinun on näistä kahdesta valittava: joko sinun täytyy kaikesta sydämestä kääntyä Herran tykö ja etsiä voimaa ylhäältä tai täytyy sinun mennä päistikkaa helvettiin, kuten tähän asti olet tehnyt"
Eräänä iltana hän aikoi mennä papin luokse, mutta tultuaan ovelle pyörähti hän takaisin. Taaskin hän koetti karkoittaa Saulin pahan hengen päihtymällä. Mutta tuska tuli vain pahemmaksi päihtymisen jälkeen. Elämä tuli hänelle päivä päivältä yhä sietämättömäksi.
Hänen täytyi nyt ruveta lukemaan uskonnollisia kirjoja mutta ei mitään mieltä ylentävää hän mielestään niistä saanut. Vihdoin hän rupesi epäilemään, tokko onkaan Jumalaa olemassa. kuitenkin hänellä oli siksi suuri järki, että hän siitä kullakin vaikutuksella on syynsä johti Jumalan olemassa oloon .
Mutta miten hän nyt tulisi Jumalan tykö, josta hän oli niin kauas poikennut ja vaelsi erämaassa niinkuin kadonnut lammas? Vihdoin hän taasen Helmikuussa 1846 tuli kirkolle. Siellä hän tapasi erään vanhan ystävän, joka pakotti hänet ottamaan ryypyn eli "ajatusten selvittäjän".
Mutta tämä ryyppy oli viimeinen, sillä elämä tuli nyt hänelle kerrassaan sietämättömäksi. Nyt hän vihdoin tuli papin luokse ja kysyi nähtävästi liikutettuna: "Luuletteko olevan mitään armoa niin suurelle syntiselle kuin minä olen?"
Vastaus kuului "Jumalalle ei ole mitään mahdatonta, mutta jompikupi sinun on näistä kahdesta valittava: joko sinun täytyy kaikesta sydämestä kääntyä Herran tykö ja etsiä voimaa ylhäältä tai täytyy sinun mennä päistikkaa helvettiin, kuten tähän asti olet tehnyt"
Vastaukset 18
Vanhimmat
Huutavan ääni korvsesta .
Jatkoa : Kuitenkin kesti edelleenkin parannuksen taistelua. Hänen mielestään kaikki paikat, missä hän nuoruudessaan oli harjoittanut hullutuksiaan, syyttivät häntä. Vuoret ja laaksot huusivat ai ja voi hänen tähtensä. Vihdoin tuli lunastuksen päivä maaliskuussa 1846, hän oli ulkona ja käveli edestakaisin joella, sillä mitään varsinaista työtä ei hän jaksanut tehdä.
Pärhaillaan kävellessään sattui muutamia armon sanoja salaman tavalla sydämeen, ja samassa silmanräpäyksessä hän tunsi selittämättömän ilon virtaavan koko hänen sisällisen olentonsa läpi. Tätä iloa kesti lähes kolme vuorokautta. Mutta hän sai liika suuria ajatuksia alinomaisesta taivaanbvaltakunnasta maan päällä.
Näitten hääpäiväin aikana hän ei tuntenut mitään kiusausta, ei yhtään syntistä ajatusta herännyt hänen sielussaan, ei yhtään surullista tunnetta ollut häntä vaivaamassa; kaikki oli pelkkää pyhyyttä iloa ja riemua. Silloin hän ajatteli itsekseen: "Tämmöistä kristityn elämän tulee olla; ei mitään saastaista saa tulla uuteen Jerusalemiin".
Ja kun muut vanhemmat kristityt valittavat kiusauksia ja saatanan ahdistelemisia, niin huno omarakkaus alkoi hiipiä hänen sydämeensä, itsensä sitä huohaamatta. Hän rupesi ajattelemaan itseksensä;"ei kukaan noista ole tullut niin korkealle armossa kuin minä, vaikka ovat vanhempia kristityitä kuin minä".
Mutta kolmannella vuorokaudella hän rupesi tuntemaan joitakin pahoja ajatuksia. Silloin hän ajatteli: "Ai ai kuinka tämä soveltuu armoitetun kristityn sieluntilaan? Armoitetulla kristityllä ei saa olla häijyjä ajatuksia ja syntisiä himoja. Minä olen varmaan langennut armontilasta, ja nyt olen iankaikkisesti kadotettu". Näin nyt omavanhurskaus käänsi toisen puolen eteen, vaikka se äsken oli korottanut hänet ylimmäiseksi armosta.
Tämä tapahtuu usein äsken armitetulle kristityille, että omavanhurskaus tukee käänteen heidän kanssansa ihmetteltävällä tavalla. Milloin hän korottaa heidät templin harjalle; sieltä hän viettelee heitä ylönkatseella silmäillemään alas noita pieniä maan matosia. Milloin hän taasen heittää alas lokaan sanoen: Sinä olet ijankaikkisesti hukassa, sinä olet armosta langennut .
Pekka Juhonpoika Raattamaa muokkasi väliin omavanhurskauden kanssa niin kauheasti, että häätyi vuoteelle. Minun täytyi silloin likemmin selittää hänelle omavanhurskauden vaatimuksia pyhyyden suhteen, ja osoitin hänelle, miten Paavali Roomalaisepistolan 7luvussa tuopi esiin samoja kokemuksia, samoja ahdistuksia ja samoja kiusauksia, miten hän toisessa paikassa valittaa saatanan enkelistä,joka häntä rusikoi, mutta sai vastaukseksi Tyydy minun armooni.
Pekka Raattamaa vähäsen rauhoittui. Hän huomasi nyt, ettei kristitty saa olla synnitön sisällisesti, mutta kyllä ulkonaisesti sotia kaikkia ehdollisia syntejä vastaan. Tämä johdatus olikin hänelle tarpeen, sillä hän oli jo ajatellut partaveistä.
Tästä nähdään kuinka tarpeellista on, että on joku ymmärtäväinen johtaja,(LLL.n. huom.) johon on luottamusta. Mutta pappi, joka pitää hengellistä vihaa kaikkea uskonnollista elävyyttä vastaan, ei voi saavuttaa luottamusta, syystä että hän on susi lammasten vaatteissa .
Syksyllä 1846. päätin lähettää Pekan raittiuden asiamiehenä Jukkasjärvelle, missä viinatulva oli noussut ihemeteltävän korkealle. Pekka Raattamaa oli köyhä työmies, eikä hänellä ollut mitään varoja matkustamiseen. Minä kehoitin sen tähden Kaaresuvannossa asuvia raittiuden ystäviä auttamaan Raattamaa matkalle, ja tämän uhrauksen he tekivät mielellään.
Kuitenkaan nousseet kuin 27tai 28 riksiin. Mutta nyt hänen täytyi ensin opetella lukemaan kirjoitettuaja saarnakakarttojani, ja tämä oli hänelle vaikea tehtävä. Käsin kirjoityetut aakkoset annettiin hänelle ojennukseksi, ja tämän osoituksen avulla hänen täytyi nyt pyrkiä eteenpäin.
Kokonaisen viikon hän oli yhden saarnakartan lukemisen toimessa, ja joskus hän heitti pois kaiken oppimisen toivon. Mutta ennen viikon loppua hän osasi lukea koko saarnakartan. Varustettuna Kaarresuvannossa asuvain heränneitten lähetyskirjalla Jukkasjärven mustille pakanoille lähti Pekka lähetysmatkalleen Jukkasjärvelle Joulukuun lopulla 1846.
Pakanain kanssa oli jotakuinkin karkeaa ja ynseää. Häneltä puuttui sitä käytöksen hienoutta, mikä hänen vejelleen Juho Raattamaalle oli ominaista. Sentähden Jukkasjärven kapakoitsijat ja juomarit eivät juuri hyvin ottaneet vastaan Pekkaa . Useimmissa paikoin hän tuli pilkatuksi ja häväistyksi kuitenkaan hänen matkansa ei ollut kokonaan hedelmätön. Seurakunnan pastori kirjoitti itsensä raittiusseran jäseneksi, ja entinen varalähetyssaarnaaja C. J. Grape sai tästä käynnistä ensimmäisen aiheen ajatellakseen mitä hänen rauhaansa sopii.
Palasi takaisin talvella 1847. Talvella 1848. teki matkustuksen Täräntöön asti; mutta siellä häntä pideltiin pahoin, tuskin hän pääsi hengissä sieltä, toisessa paikassa oli ammuttu pyssullä jälkeensä, muka vieraan kunniaksi .
Tullessani Täräntöön huhtikuulla 1849 kinkereitä pitämään, pitivät kapakkaliikettä naapurihuoneessa Näytti melkein siltä, kuin tässä pitäjässä ei yhtään pappia tai nimismiestä olisi ollut .
Jotta raittius ja kristillisyys edistyisi, muutettiin lähetys koulu 1849 Pajalan pitäjän alueelle Köngäkseen, täällä Juho Raattamaalle tarjoutui työtä . Myöskin Grape rupesi Jukkasjärvellä pitämään raittiuspuheita . Niin oli Jukkasjärvi joka oli vajonnut syvinpään viinatulvaan ,., vapautunut kaikesta paloviinasta 1850. Alussa eli helmi /maaliskuu .
Että opetuslapset olivat uudesti syntyneitä kauan ennen Pääsiäispäivää, hänen tulee ainakin osoittaa aika milloin tämä muka olisi tapahtunut sekä siihen kuuluvat olosuhteet. Sillä ei uudestisyntyminen voi tapahtua ihmisen siitä tietämättä eli niin salaisesti, ettei ihminen itse tiedä, koska se olisi tapahtunut.
Voidaan pitää varmana asiana, että joka ei tiedä kuinka ja koska tuo suuri mielenmuutos on tapahtunut, hän on vielä uudestisyntymätön ja semmoisenaan vielä pimeydessä ja tietämättömyydessä opetuslasten uudestisyntymiseen nähden.
Ei ole kokonaan kristityn tiedon ulkopuolella opetuslasten uudestisyntymisen ajan määrääminen, saati hän itse on uudestisyntynyt . Mutta näyttää siltä, kuinka tohtori kiivaudessaan pitäisi semmoista arvostelemisen olevan (hävytöntä).
Vaikka jokaisen kristityn velvollisuus on vertailla omaa sieluntilaasa opetuslasten sieluntilaan, jotta hän siitä voisi saada jotakin valistusta omasta sieluntilastaan ja huomata, onko hänellä nyt ja missä määrin elävä vai kuollut usko, onko hän nyt kristitty vai eikö, onko hän armontilassa vai ei.
vasta helluntaina
Siis, jotenkin kummalta näyttää, että muutamat papitkin, vieläpä semmoisetkin jotka luulevat omaavansa täydellisen tiedon armonjärjestyksessä, ottavat opetuslasten uskon puolustettavaksensa ja väittävät opetuslapsilla olleen elävän uskon ennen Pääsiäspäivää.
Paitsi Tornionjoen varrella asuvia pappeja, Jotka olivat alituisessa tekemisessä herännitten kanssa, olemme myöskin nähneet: "Muutamia itä-Vohlan kirkon saarnastuolista Loppiaisena 1853 lausutuita sanoja". "Seurakuntaan on saapunut eräs opettaja, matkusteleva saarnaaja, joka sanotaan olevan nimeltä Kale'n .
Hänen sanotaan olevan kotoisin Itä-Andasta, kuuluisan Erkki Janssonin kotipaikasta, Persoonallisuuden että elämän Jumalan tuomio jo on saattanut päivän valoon . Sanonoma lehti ja mielikuvitus on maalannut hänet mustalla värillä .
Mutta Vapahrajamme Jeesus sanoi: Te jotka olette minua seuranneet, siinä uudessa syntymisessä jne. Siis opetuslapset jo siihen aikaan olivat uudestisyntyneet,
Vastaus: nämä vapahtajan sanat voivat yhtä hyvin tarkoittaa tulevaa uudestsyntymistä kuin jo tapahtunutta. Mutta eihän Pyhä Henki vielä silloin saapuvilla ollut. Kuinka ihminen voipi syntyä uudestaan ilman Pyhän Hengen vaikutusta?
Toinen lause; jolla opetuslasten uskonheimolaiset ratsastavat, kuuluu näin: "Älkää iloitko siitä, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa paremmin siitä, että nimenne ovat kirjoitetut taivaissa ".
Vastaus: tämäkin tarkoittaa sitä kristillisyyttä mikä tuleva oli. Opetuslasten nimet ovat kirjoitetut taivaassa ennenkuin maailman perustus oli laskettu, mutta vasta siitten kun aika täytettiin tuli tämä kirjoitus ilmoitetuksi.
Mutta Vapahtaja ei nuhtele opetuslapsia heidän epäuskostaan, kuten Hän nuhteli epäuskoisia Juutalaisia, vaan Hän sanoo heitä ainoastaan "heikkouskoisiksi". Siis opetuslapsilla oli usko Kristukseen, vaikka tämä usko oli vähäinen ja heikko.
Vastaus: on suuri eroitus autuaaksitekevän uskon ja kuolleen uskon välillä. Opetuslapset uskoivat Jeesuksen olevan Messiaksen, mutta he uskoivat maalliseen Messiakseen, vaan ei taivaalliseen ja hengelliseen Messiakseen. Ja siitä on juuri kysymys, voipiko kukaan vielä tänäänkään tulla autuaaksi semmoisella uskolla maalliseen Messiakseen, kun hengelliseen Messiakseen, ei ole mitään uskallusta.
Mutta opetuslapset eivät olleet kiinni maailmassa. Olivathan he hyljänneet kaikki ja seuranneet Kristusta. Vastaus: sillä kaupalla, mitä opetuslapset toivoivat, olisi itsekullakin halu jättää maallinen elinkeinonsa ja seurata Kristusta. Opetuslapsilla oli se luulo, että he pääsivät ministereiksi Messiaan valtakuntaan. Useimmiten tiedon ja ymmärryksen puute opetuslasten silloisesta mielentilasta tekee yksinkertaisen ja tarttuu kiinni näennäisiin asioihin .
sun viestis kannattaisi aina ohittaa lukematta. täysi asioiden sekottaja.
Älähän hosu, kyllä sieltä rivien välistä löytyy oikeata asiaa tä'ytyy vain oivaltaa. Mitään et saa ilmaiseksi, joten keskity tutkimaan rivien välistä. Se vähän sama kuin kaivaisi varpaan väliä, aina sieltä jotain löytyy.
Sen takia nyt saapunuty muukalainen ei ole parempi eikä pahempi. Kysymys on ainoastaan, mikä hän itse on ja mitä hänen lähetyksensä tarkoittaa, onko Jumala ja Jeesus lähettänyt hänet tänne opettamaan vai onko hän tullut, omain mielijohteittensa kutsumana, ja kuuluu noihin itsejuoksijoihin, joista Jumala profeetan valittaa: En minä profeetoita lähettänyt, kuitenkin he juoksivat, Jer. 23:21.
Tämä jääköön päättämättä toistaiseksi. Jumala ja aika on kohta saattava sen näkyviin. Mutta meidän, jotka olemme seurakunnan opettajia, joiden Jeesuksen Kristuksen päivänä tulee vastata virkamme hoidosta, opistamme ja elöämästämme --Meidän asiamme on valvoa ja aikanaan sanoa, missä ikinä olosuhteet ovat epäilyttäviä ja antavat aihetta epäluuloon, jotta meitä ei kohdataisi nuhde, että olemme olleet mykkiä koiria, jotka eivät hauku. Jes. 56:10 .
Hurskaat ja ajattelevat henkilöt, jotka ovat muukalaista kuunneleet ja huomanneet monta hänen sanaanaasa ihanaksi ja yleväksi, ovat kuitenkin tunteneet itsensä syvälti loukkautuneiksi muutamista hänen lausunnoistaan, joitten suhteen he ovat tiedustelleet seurakunnan kirkkoherran mielipiteitä.
Entäs nyt nämä hengelliset juomarit jotka juovat jokaisesta pullosta, jota vain tarjotaan ja ollaan niin sekaisin.
Näitä nykyajan puhuvaisia ? Se onkin hyvä kysymys,
He ovat saaneet Hengellisen krapulan .
Pahasti voisi sanoa Hengellisen hyväksikäytön, Insastian .
En tarkoita ollenkaan puhujia, sillä olen täysin luottavainen heidän julistukseen. Nyt on kysymys todellisista hengellisistä juopoista, jotka rallattelee juovuksissa ja ovat omasta mielestään jotakin ylevää ja kuitenkin omanvanhurskauden kuola valuu suupielistä.
olet itse juovuksisssa, etkä ymmärrä hengellisistä asioista yhtään mitään. kunhan toistelet jonkun hölmön tuputtamia fraaseja. teitä riittää.
Olet nyt väärässä, hän tarkoittaa minua. Sillä hän ei ole mielistynyt tekstiin, kuitenkin teksti oli huutavan äänestä korvessa . Jos sinun täytyy pahoittaa joku, niin LLL. on se kohde .
Vaan olen Jumalan armoitettu : Mitä se on.
JUMALAN ARMO.
Jeesus etsi yhteyteensä erityisesti sellaisia, joita pidetiin arvottomina ja syntisinä. Tämä lohdutti heitä, mutta loukkasi muita. Näin Jeesus osoitti Jumalan käsittämättömän rakkauden, joka etsii syntisiä ja tahtoo pelastaa heidät. Tätä rakkautta, joka tulee osaksemme ilman omaa ansiotamme, sanotaan ARMOKSI .
En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä, Matt. 9:13.
Publikaanien ja syntisten ystävä, Matt. 11:19.
Vertaus suuresta ehtoollisesta, Luuk. 14:15-24.
Vertaus tuhlaajapojasta, Luuk. 15:11-32.
"Kun olet nuo lukenut et paljon omavanhurskautta enää tarvitse".