Mites on mummut ja papat, kumpaa mieluummin lapselle lahjaksi, vaatetta vai lelua?
Entäs jos lahjan saaja onkin ihan pieni vauva? Mitäs silloin?
Kun minä aattelin ostaa vauvan vanhemmille, eli omalle lapselleni ja hänen puolisolleen lahjakortin nettivaatekauppaan, saavat sitten itse valita mitä tarvitsevat :)
Entäs jos lahjan saaja onkin ihan pieni vauva? Mitäs silloin?
Kun minä aattelin ostaa vauvan vanhemmille, eli omalle lapselleni ja hänen puolisolleen lahjakortin nettivaatekauppaan, saavat sitten itse valita mitä tarvitsevat :)
Vastaukset 21
Vanhimmat
tuollaisesta lahjasta ollt aikoinani. ne tavarat mitä vauva tarvii, on vanhemmat jo varmaan hankkineet. turhaa roinaa kertyy kaikkien nurkkiin.
Olisipa meilläkin noin ajatteleva fiksu mummu tai pappa! Tuo on järkevä lahjaidea, saa sitä mitä tarvitsee, silti kohdennettu juuri tiettyihin vaatteisiin, eikä vain "rahaa".
Meillä yksi mummu ja pappa onneksi kyselevät, mitä tarvitaan. Yleensä toivomme vaatetta, koska lapsilla on tarpeeksi leluja ja emme halua heidän hukkuvan joka joulu uuteen lelukasaan. Lapset saavat meiltä yhden lelun, se riittää, kun se on yleensä se toivotuin versio.
Yksi mummu taas menee Tiimariin tai johonkin muuhun halpiskauppaan ja ostaa muoviauton tai muuta krääsää made in Taiwan, joka yleensä hajoaa samantien osiin kun sen paketista aukaisee. Ja lapsi pettyy.
Meillä ei vaan ole sydäntä sanoa mummelille, että antaisi vaikka sen pari euroa ihan euroina lapselle lahjaksi, niin lapsi voisi säästää ja saada jossain vaiheessa kestävämmän lelun. Tai mummi voisi ostaa jotain laadukkaampaa, koska rahasta se ei ole kiinni.
Ehkä minua pidetään materialistina, kun en hyväksy mummin Timari-lahjoja, mutta ehkä sitten olen. Mieluummin kestäviä leluja, joilla vielä seuraavatkin lapset ja lastenlapset leikkivät kuin muovikrääsää lähes suoraan roskiin lisää ja lisää.
ei pidä katsoa.
Mikä se sellainen lahja on, joka on saajan vaatimusten mukaan ostettu? Sehän on suoranaista kiristystä: Osta minulle tuo ja tuo, maksa minun haluamani tavarat! En hyväksy mitään muuta kuin kallista!
Ostakaa itse mitä tarvitsette ja antakaa ihmisten antaa lahjaksi mitä he haluavat.
Mitä muuten ostatte itse sille tiimari-mummolle? Määrääkö hän sen?
Me kuuntelemme läpi vuoden, mitä mummu on mieltä eri asioista. Esim. syksyllä sattui mainitsemaan, että on ostanut pari kertaa irtonumerona tiettyä lehteä ja tykännyt, kun siinä on sitä ja sitä. Nyt mummu saa vuosikerran lahjaksi.
Mummu asuu kivan sedän kanssa yhdessä, joka on kuin pappa lapsille. Pappa sattui kerran mainitsemaan, että veivät komerosta mökille kasan vanhoja pyyhkeitä, kun ovat jo kuluneita. No, nyt tulee paketissa uusia pyyhkeitä, jospa niistä olisi iloa.
Ja tietysti laitamme perinteisen ylläripaketin, jonka sisältö vaihtelee joka vuosi. Ja sen sisältöä ei kerrotakaan täällä!
Että emme siis osta, mitä tiimari-mummo määrää, mutta kuuntelemme kyllä, mistä on todellista iloa ja mitä tarvitaan. Ja vieläkään emme ole mummolle sanoneet, ettei saisi mennä sinne Tiimariin ja ostaa mitä haluaa. Tänne saan purkaa sydäntäni, tämä on varmaan parempi paikka kuin huutaa mummulle asiat päin naamaa.
t. Lahjahevosen suuhun katsova materialisti, joka on myös huolissaan niistä tiimari-muovi-kasoista siellä kaatopaikoilla.
"Ehkä minua pidetään "
pidän sinua oman polun tallaajana,
toivottavasti se on oikea polku, sitä polkua ei voi useinkaan enää lapsen tullessa 5v ikään vaihtaa.
pitää vain hyökyä vaikeudet ja elää niiden kanssa.
ideasta, on tosi hyvä :) Olen miettinyt pienemmän lapsenlapsen lahjaa (2kk), isommalle on jo hankittu.Tosi hieno idea. Kysyn aina tyttäreltäni mitä hänen lapsensa tarvitsevat ja toivovat, ettei tule ylimääräistä ja turhaa. Pääasiassa toiveet ovat olleet vaatetta, ovat itse hoitaneet lelupuolen.Yleensä kirja lahjat ovat olleet meillä suosittuja, ostelen pitkin vuotta kirppareilta kirjoja, niitä sitten luemme kun lapsi on yökylässä.
Minä tiedustelin mitä tarvitaan ja ostan siksi cd kasettiradio soittimen. Sellaisen johon ostetaan myös mikki ja voi äänittää omaa laulua myös. Ja muksulle sopivaa musiikkia olen myös ostanut. Ja kotiin ostan sellaisen tehosekoittimen jota ovat toivoneet pirtelöjen tekemistä varten.
Ja kun on myös synttärit niin ostan leegoja ne on kalliita mutta muksu toivoo sellaista linna sarjaa ja sitä on kiva tehdä yhdessä. Mäkin tykkään tosi paljon leegoja rakentaa. Ja toi musiikki on kiva kun tykkään itsekin lasten muksiikista kovasti.
Edellä olevat kirjoittavat asiaa. Haluaisin äitinä kysyä teiltä isovanhemmilta, paljonko rahaa te sijoitatte lastenlasten lahjoihin? Tietysti rahamäärä vaihtelee riippuen lastenlasten määrästä ja omasta varallisuudesta, mutta noin keskimäärin, mikä on paljon ja mikä vähän?
Törmäsin tässä edellämainittuihin kysymyksiin, kun keskustelimme isovaanhempien kanssa tulevasta joulusta. Onko nykyajan isovanhemmilla käsitystä mitä maksavat "kunnolliset" ja "laadukkaat" lelut? Olen siis samoilla linjoilla kuin kirjoittaja, joka kertoi Tiimari-mummosta. Ei kiitos turhaa, heti hajoavaa halpakrääsää.
Meilläkin isovanhemmat kyllä sanovat, että kertokaa, mitä lapset tarvitsevat ja haluavat, hankitaan sitä, mutta sitten samaan syssyyn sanovat, että "aina on sitten mennyt sekä ruokaan että lahjoihin korkeintaan 50 euroa". Jos lapsenlapsia yhdessä perheessä on jo 3, ja perheitä on useampi, ja otetaan ruuan hinta huomioon, niin yhtälö on mielestäni aika mahdoton.
Taidan tänä vuonna sanoa, etten ota kantaa lahjoihin, ostakaa mitä haluatte, mutta älkää kysykö neuvoa. Minusta isovanhempien tulisi kuitenkin rehellisesti sanoa, ettei ole varaa, jos ei ole varaa, eikä kysellä kovaan ääneen lapsilta, mitä haluatte että pukki tuo.
Ja kun olisikin kyse siitä, ettei ole varaa. Olisi jotenkin paljon helpompi ymmärtää. Tietenkin on ymmärrettävä eri sukupolvien erilaisia ajatuksia, mutta minun mielestäni rahoilla ei arkussa mitään tee. Soisin, että isovanhemmat esim. matkustelisivat ja katselisivat maailmaa sukanvarteen säästämisen sijasta.
Pienenä vinkkinä voisin antaa oman lahjahankintatyylini. Kuuntelen läpi vuoden, mikä "olisi ihanaa". Laitan muistiin, ja sitten isken läpi vuoden alennusmyynneissä ja kaikki lahjat on hankittu yleensä jo syys-lokakuussa. Ensimmäiset seuraavan joulun lahjat hankin joulu-tammikuussa joulun jälkeisistä alennusmyynneistä. Paketti kuussa ei kaada taloutta, vaikka alempaa keskitasoa tuloni ovatkin.
Olen työssäkäyvä ja saan omasta mielestäni hyvää palkkaa ja siksi arvioisin että noin pari sataa euroa menee kaikkinensa, lapsenlapselle ja perheelle. Miehelleni en osta mitään enkä kenellekään muulle aikuiselle kuin tyttärelleni. Ja hänenkin lahjansa on siis koko perheelle kun se on se pirtelöjen teko kone. Ja mä ostan synttärilahjan ja joululahjan yhtäaikaa, kun lapsenlapsi on joulunaikaan syntynyt. Minulla on vain yksi lapsenlapsi ei myöskään kummilapsia.
Kyllä niin on, että eläkeläisen taskusta 50 egua on paljon. Joka kuussa on samat maksut, eikä eläkeläinen saa joulurahaa eikä lomarahoja, joten ei ole yhtäkään väljempää kuukautta vuodessa.
Jos joutuu ostamaan itselleen talvikengät tai muuta vaatetta, niin taskuun ei jää mitään ylimääräistä.
Niin se vain on, meillä tämän hetken eläkeläisellä, monellakin.
Täysiä eläkkeitä eivät suinkaan kaikki saa, sillä eläkeuudistus on saattanut viedä alkuvuosien eläkekertymän, ja jos joutui työttömyyseläkkeelle tai poispotkituksi edellisen laman aikana, jäi eläke pieneksi, ja taitettu indeksi on riistänyt loput ylimääräiset.
Moni isoäiti haluaisi niin ostaa lahjoja, mutta kun ei raha riitä kuin sinne Tiimariin.
Kunpa nykypäivn ihmiset ymmärtäisivät, kuinka pienillä rahoilla suurin osa eläkeläisistä sinnittelee. Köyhyys kuulemma lasketaan alle 1 000 euron tulosta. Moni eläkeläinen joutuu olemaan huomattavasti alle sen summan kuussa.
Olen kans samaa mieltä että turhaa krääsää ei kannata ostaa. Kyllä lapselle voi ostaa halvalla myös hyödyllistä,jos ihan pakko saada ostaa jotain. Meillä jokunen kerta saatu näitä huonompia jotka ovat 5min pojan leikin jälkeen saatu nakata roskiin. Itse sen takia en halua sitä koska turhaa kaatopaikalle kantaa. Kaatopaikkoja kuormittaa. Ostakaa vaikka sukkahousut tai sukat. Varmasti tarvetta. Esim. Plaston muovilelut ovat kestäviä ja saa alle 10e.
Meillä isovanhemmat tahtoo olla että ostetaan "kalliita" leluja jotka eivät kuitenkaan toimi tai ole lapsille sopivia. Eli ei kallis ole aina hyvä.
Mutta jos ei ole varaa niin ei ole varaa. Silloin isoin lahja on viettää joulu lastenlasten kanssa
meinataan pyytäää sitä samaa mitä viime vuonna eli taaperolle vaippoja. Tulee tarpeeseen ja käytettyä eikä jää nurkkiin pyörimään:)
Minä annan rahaa, vanhemmat voi ostaa jotain tai panna jemmaaan. Vielä on mahdollisuus, kun papparainen on työssä. Sinkkuna en pystyisi, eläke on vähän yli 700 käteen, monella ei sitäkään.
Lisäksi ostan jotain hyvin halpaa ja vain yhden. Yleensä jotain muuta kuin lelun. Puuhakirja (eurolla tarjouskorista), pieni taskulamppu (ukin lappu oli usein lainassa), herätyskello (on jännä kun herättää, vaikka ei kellonajoista kunnolla ymmärrä), pelikortit (mummu ja ukki usein pelikavereina), prinsessa juomalasipakkaus, rahapussi, sievä hammasharja. Tässä joitakin matkan varrelta.
Vaihtoehtoja on valtavasti. Iästä tietysti riippuu mitä voi antaa, enkä tiedä kuinka vaativia isommat lapset on. Minun mummutettavat on 2- ja 5-vuotiaita. 5-vuotias on joskus toivonut saavansa prinsessa servettejä, ei ne toiveet aina niin mahdottomia ole.
Olen joskus kuullut, että köyhät isovanhemmat ei ole mitään. Niin tai näin, minä en aio lahjoilla ja rahalla tulla hyväksi mummoksi, en vaikka tulisin miljonääriksi.
Annan joskus euron tai kaksi rahapussiin, isompi säästää jotain tavoitetta varten, pienemmälle myös, vanhemmat ostaa sitten, ja lähetän kirjeessä muutaman kiiltokuvan. Kun menen käymään, viemisinä on pari kiiltokuvaa tai mehutetra. On sovittu, ettei mitään kummempaa, eikä välttämättä näitäkään, mutta haluan viedä jotain.
Monen mielipide näillä palstoilla on, että "rikkaat isovanhemmat" tuovat muutaman euron lahjoja ihan saituuttaan.
Eipä voi olla enempää väärässä.
Kunpa lasten vanhemmatkin ilahtuisivat yhtä vilpittömästi kuin ne pienet tuliaisten saajat. Parivuotiaalle ei rahan määrä merkitse mitään, mutta kun tuliainen on mieleinen, mehutetra tms. niin hymy on herkässä.
Pikkutytöille tukkapinnit ja kiiltokuvat tosiaan ovat niin ihania. Ja miksei pojillekin, tarrat ja värityskirjat.
että köyhä mummo ostaa lapsille kalliita lahjoja? En minä ainakaan odottaisi. Oisin vaan tytyväinen jostain suklaalevystä :), nykyään haalitaan ihan liikaa tavaraa, vihaan kaikenmaailman tavaraa jota tunkee ovista ja ikkunoista. Lähimmäiset on tärkeämpiä. Minulle parhaita lahjoja on aina olleet mummon kutomat villasukat.
Voi sinä ihana fiksu ihminen :)hyvä idea ostaa lahjakortti saavat vanhemmat ostaa sitten lapsille sitä mitä oikeesti tarttee.
Meidän mummu ja pappa on aloittaneet lahjaostokset jo heinäkuussa, pappa oli löytänyt kivan nettikaupan, jossa paljon alennusmyyntejä ja vielä muumi ja disney ja peppi vaatteita joista meidän muksut tykkää! sieltä ovat kuulema tilailleet, ilolla otamme vastaan!
Nettiviidakosta kun ei osaamaton mitään löydä.
Sellainen kauppa kuin www.nettivaate.fi
on hyviä tarjouksia!
niinpä näkyi olevanhyviä tarjouksia ja erittäin nättejä vatteita.
Niin, minulle oli lapsena tärkeintä, kun sain olla mummulassa! Olin mummun tyttö, ja oikeastaan muiden lahjat oli vähän hällä väliä tyyliin, mutta oli mummu ostanut mitä tahansa se oli rakkain ja paras! Muistan kun hän tilasi minulle päiväpeiton hobby hallista.... se päiväpeitto on vieläkin tallessa, poikani sängyssä!
Mutta nyt, kun seuraan omia lapsia, huh, välillä hirvittää, listat ovat todella pitkiä, joten ne ovat rajattuja, ja sitten odottavat että varmasti saavat ne mitä listassa lukee! Mutta, me vanhemmat ei osteta välttämättä niitä, pitää vähän käyttää mielikuvitustakin. Ja isovanhemmat, no hyvätuloisia kun ovat eikä heillä ole muita kuin minun perheeni, ostavat muksuille melkein kaiken mitä haluavat. Välillä se tympii tosissaan, mutta onneksi lapset ovat kaikesta huolimatta oppineet että kaikkea ei silti voi saada! Mutta voi kun olisi se kulta-aika lapsuuden.... :)
Niin joo, tuo lahjakortti-idea näin "suurperheen" äitinä kuulostaa loistavalta! Todella hyvä perhelahja!