Elämänmuutos edessä..

muutosta, rupeaa opettajaksi: opettamaan omaa ammattiaan.
Ammattitaidon ydin pysyy ammatillisella opella entisellään, eli oma ammattitaito on openkin työn ytimessä. Mutta ammatti, ympäristö, tavoite ja konteksti vaihtuu. Usein tosin myös palkka.

Opena joutuu myös opiskelemaan uuden ammatin, mutta sen voi hoitaa aika nopeasti. Siinä pääsis sitten siihen filosofiaankin vähän käsiksi, jos se puoli kiinnostaa.

muutamia irtoajatuksia.

huomenta.

mua suorastaan v***aa (anteeksi) toi ihmisten kiusaamisvimma, ajattelemattomuus, piittaamattomuus ....en ymmärrä en

sikäli mikäli pidät nykyisestä työstäsi, kannattaisi etsiä toinen työnantaja, ei ne kaikki oo mulkvisteja ja hyviä työyhteisöjäkin varmasti löytyy. näin säästyneen opiskeluajan voisi aloittaa ja käyttää vaikka kansalaisopistojen kirjallisuus ja historia harrasteissa.

kouluttauminen on pitkä prosessi
ja kuluttaa paljon voimia ja aikaa. insinöörikunta on edelleen miesvaltaista ja helposti ajaudut ympäristöön, jossa miehiset ajatukset ovat vallalla ja voimissaan. tätähän juuri tunnut kavahtavan ja tunnet muutospaineita sisimmässäsi.

jos todella haluat opiskelemaan vaikuttaisi humanistinen ja kasvatustieteen opinnot sopivimmilta ilmoittamiisi kiinnostuksen kohtiin.

niin tai näin hyvää lauantain jatkoa ;)

vastauksista! (Anteeksi nuo kamalat kirjoitusvirheet, pitäisi lukea kirjoitus läpi ennen kjuin lähettää eetteriin..)

Olen itsekkin miettinyt opetusalaa. Pystyisin toimimaan opettajana mutta se ei oikein kiinnosta. Mitä tulee tuohon ammatilliseen opetukseen, minun alallani (metsäteollisuus), en usko siltä alata töitä löytyvän.

Myös ehdotus vaihtaa työantajaa, on käytännössä mahdoton (tehtaita kun laitetaan kiinni). Tietenkin pitäisi olla kiitollinen että on töitä mutta..

Minä en pelkää miesvaltaisia aloja/tai työpaikkoja. Minua vain kyrsii nykyisessä työpaikassani se, kuinka siltä ajetaan naisväki pois, heille annetaan huonommat hommat jne. Yleinen työilmapiiri on aivan surkea ja ihmisillä (sekä miehillä ja naisilla) paha olo. Ja minun työni on tylsää tehdastyötä prosessissa missä pärjää parhaiten kun ei erehdy ajattelemaan :(

Hankkiudu ammatinvalinnanohjaukseen. Onnistuu vaikkapa työkkärissä. Ei maksa mitään. Ei kukaan tietenkään kenellekään voi ammattia määrätä, mutta omat ajatukset saattavat selkiintyä.

Itse ajauduin nykyiselle alalleni 28 vuotta sitten nimenomaan ammatinvalinnan kautta, tympäännyttyäni silloisiin hommiini. En itseasiassa tiennyt alasta etukäteen mitään. Parikin kertaa käynyt senkin jälkeen, tullut pientä hienosäätöä, mutta perusala on edelleen sama.

Työpaikkakiusaaminen on syvältä. Itsellä lähinnä ollut valtataisteluita, mutta joutunut pakostakin seuraamaan sivusta muutaman kerran, kun jotain rääkätään. Karmivin oli korpilakko eräässä paikassa. Duunarit yrittivät istua potkuja yhdelle mimmille. Olin sairiksella sen päivän....

Se tilanne tavallaan laukesi kun, johto oli pitänyt pitkän palaverin henkilöstölle. Olivat ilmoittaneet vaihtavansa koko henkilökunnan, jos työnteko kiinnostaa vähemmän kuin kiusaaminen.

Kirjoittamalla leipä on lujassa. Ensiksi tietysti tulee mieleen toimittaja. Joo, paikallislehdistä saa muutaman kympin kolumnista, isommista lehdistä vähän paremmin. Pieni ihme jos muutamaan vuoteen saa vakipaikan. Aluksi pakko tehdä freena.

Historiikeista jne. saa joskus palkkaakin. Hommia harvakseen ja töitä joutuu sen eteen tekemään paljon. Kaunokirjallisuudella tai runoilla ei kotomaassa elä juuri kukaan. Apurahaa jos onnistuu jostain saamaan, se auttaa. Nytkin eräs Finlandiapalkinto-ehdokas aikoo jatkaa lääkärin ammatissaan.

Jonnekin kouluun Sinun on pakko mennä jokatapauksessa. Se on hyvä, että olet tehnyt YO:n. Ilman sitä mahdollisuudet olisivat paljon rajallisemmat. Tutkaile, vaihtoehtoja on älyttömän paljon. Vältä huuhaa-opistoja, mieluummin nimekkääseen kouluun.

Vaikkakin itse olen tavallaan alkuperäisellä alallani, olen useammankin kerran tehnyt sitä hienosäätöä. Jotain pientä koulutusta ja joku tutkintokin tullut välillä tehtyä. Tammikuussa lyhyehkö kurssi Markkinointi-Instituutissa vaihteeksi edessä.

Intouduin taas keuhkoamaan. Syynä se, että itse huomasin alle nelikymppisenä ajautuneeni oman ammattini reuna-alueille. Lopputili ja päivittelemään tietoja ja opettelemaan uusia asioita. Tuo työllistymisasia on erittäin tärkeä pitemmässä juoksussa (järkyttävä sanonta). Jos sitä ajattelisi ainoastaan, pitäisi olla hoito-alalla tai putkimies. Työttömyys on kaukana kivasta ja yrittäminen riskaabelia.

Mutta pitää sitä ihmisen koittaa tehdä mitä pystyy ja mitä haluaa. Täällä nyt kun vaan eletään vain kerran. Sattumat ja tuurikin vaikuttaa asioihin.

Turha kiikkustuolissa noitua käyttämättä mahdollisuuksia.


=DW=

eipä ole aivan helppo nakki. Koeta löytää itsesi..;))) ehkäpä se on siinä

Asioita voi lähestyä niin monella tavalla, kun ja jos se "kriisi" joskus iskee. Osa hyppää ja luottaa elämään (joskus onnistuu, joskus sattuu..), toiset pohtivat ja kipuilevat tekemättä mitään, osa tekee kompromisseja...tapoja on monia, yhtä oikeaa tuskin on olemassa. Pitää vaan mennä itseensä ja miettiä mihin on valmis ja mikä tuntuu omalta tavalta käsitellä kriisinsä. Tärkeintä on kait tajuta, että kyseessä on oma (loppu)elämä ja valinnoista voi haukkua vain itseään. ;O/

Itse olen vaihtanut alaa puolen tusinaa kertaa. Elänyt näköistäni elämää hyvine ja huonoine valintoineni....aina ei ole mennyt "ihan" putkeen, mutta tärkeintä on, ettei teot ja valinnat harmita lainkaan...olen elänyt OMALLA tavallani.

Aika huono on toisia elämisessä neuvoa, mutta oleellista kait ois, ettei haudan lähellä harmita....!!? :O))))